Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8328)
Meille kanssa saa tulla pistämään ukon järjestykseen!
Eli yksi kiltti täällä, joka jossain vaiheessa meni siihen halpaan, että miehellä on niiiiin raskasta töissä. Lopulta tein kaiken itse. Aikansa olikin ihan kivaa lasten kanssa, kun mies oli vain pois paikalta ja töissä. Nykyään tilanne on se, että vanhin lapsista tekee kaiken jos vähän marmatan, mies ei tee mitään ja toinen lapsista ei tee mitään koska isäkään ei tee... eli olen siis tosi paskassa välikädessä - jos marmatan, vain tämä kiltimpi lapsista tekee, ja mä en haluaisi kaataa kaikkea sen niskaan vaan haluaisin, että mies tekee osansa ja sitten vasta teinit!
Juuri eilen viimeksi sanoin, että täällä saisit sinäkin tehdä keittiössä tiettyjä hommia eikä vain tulla valmiiseen pöytään. Vastaus oli, että hänen mielestään nuo teinit saisivat kyllä tehdä - suuttui, kun sanoin, että kyllä tämä koskee sinuakin!
Tai oikeastaan, kun tarkemmin mietin, miksi tuota ukkoa pitäisi järjestykseen pistää - peruutan tilauksen, mutta jos ukon ulosheittopalvelua olisi, sitä voisin käyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa tähän vinkkejä, millä sitä kotitöiden ja hoidettavien asioiden määrää saisi vähemmäksi, siis niin, että tehtävää hommaa ei syntyisikään niin paljoa. Tietysti konmaritus ja edes osittainen minimalismi auttaisi tässä, mutta siis muuten. Toki myös ruokaa pitäisi tehdä samalla kertaa isompi määrä ja elää vaan kylmästi yksinkertaisempaa elämää. Ei ole mukavaa huomata, että suurin osa päivästä tai ylipäätään elämästä menee toisen jälkiä siivotessa ja toisen asioita hoitaessa ja siltikin kotona näyttää siltä, että mitään ei olisi tehty. Varmasti suurelle osalle naisista on ainakin jossakin vaiheessa huomata se, miten paljon aikaa, vaivaa ja voimia kotityöt ja ne metatyöt vievät ja miten kuormittavaa ne ovat varsinkin kun nämä jäävät naisen vastuulle.
Meillä toteutetaan juurikin näitä. Ollaan melko minimalistisia ja tehdään aamu- ja päiväruoat vain kerran viikossa. Molemmat halusi vähemmän kotitöitä, voimme keskittyä siihen mitä miehet tämän keskustelualoituksen mukaan osaavat parhaiten.
Kun aloin seurustelemaan elämäni ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa miehen kanssa, niin aluksi vähän passasin häntä, koska rakastin häntä ja halusin, että hänellä on hyvä olla kanssani. Olimme tosi nuoria ja en ollut koskaan kokenut hyväksyntää toisen ihmisen toimesta (kiusaamista, syrjimistä, omat vanhempani myös vihasivat minua).
Olin jostain syystä olettanut, että se "passaaminen" olisi vastavuoroista eli kumppani välillä siivoaisi, tekisi ruokaa, jne. Olin tyhmä, että oletin, enkä heti keskustellut asiasta ennen yhteenmuuttoa. Aika pian yhteenmuuton jälkeen tuli huomattua, että kaikki arkityöt kasaantui minun kontilleni. Hän toki teki 40-60h viikossa töitä, mutta maksoimme 50/50 kaikesta. Itse tein n. 40h/vk töitä. Kun sitten keskustelin asiasta, että ei tunnu reilulta tämä meno, niin hän yritti ensin vängätä vastaan ("mutta kun eihän siinä nyt kauaa mene, jos sä imuroit sen 10 min kun oon töissä") ja sitten kun pidin pintani, niin hän yritti muuttua, mutta ilmeisesti tahalleen teki kaiken väärin - siis oikeasti tyri asiat niin pahasti, että jopa 7-v lapsikin osaisi tehdä paremmin. En ole mikään marttyyri tai pilkunviilaaja, en vaadi mitään tiettyä järjestystä astiakaapissa, jne. Annan esimerkkejä:
- Kun hän kokkasi ruokaa, hän poltti sen tahalleen pohjaan.
- Kun hän tiskasi, hän tahalleen jätti ruokatahroja lautasiin.
- Kun hän varasi pesutupavuoron ja pyykkasi, hän tahalleen joko "unohti" käyttää vuoron tai sitten "unohti" pyykit koneeseen ja eiköhän seuraava pyykinpesijä ollut viskannut meidän vaatteet lattialle. Pahin oli, että hän oli unohtanut marimekkopussilakanani viikoksi kuivaushuoneeseen ja jokuhan ne oli sitten varastanut.
- Jos hän imuroi, hän imuroi yhtä kohtaa lattiassa pari minuuttia ja sitten lopetti imuroimisen - eli esitti imuroivansa ja ajatteli, että koska kuulen imurin äänen, niin luulisin hänen imuroivan kunnolla siellä olohuoneessa. ":D"
Kyseessä ihan yliopistotutkintoa tekniikan puolella opiskellut mies eli ei mikään vähä-älyinen. Jossain vaiheessa hänen oma äitinsä oli nykäissyt minua hihasta ja kysynyt, onko hänen poikansa laiska kotitöissä. Hänen äitinsä oli tehnyt aina kaiken ja mies ei ollut oppinut edes imurinvartta käyttämään. Joten ei ihme, että oli tottunut siihen, että kaikki tuodaan kultalusikalla pöytään.
Jatkossa täytyy vaan olla tarkempi yhteenmuutosta ja keskustella rauhallisesti asiat läpi. Kannattaa aina katsoa, missä kunnossa tulevan sulhon/vaimokkeen oma kämppä on ja miten muuten hoitaa arkiaskareitaan. Onko usein myöhässä vai ajoissa? Käyttääkö rahaa holtittomasti? Onko sukissa ja paidoissa reikiä? Lojuuko roskapusseja eteisessä? Tiskivuori altaassa? Nainen tai mies, JUOKSE!
Näitä varoitusmerkkejä kyllä löytyi, mutta rakastuneena katselin miestä vaaleanpunaisten lasien läpi. Onneksi järkeä on tullut enemmän päähän ja lasit eivät jatkossa tule olemaan yhtä vaaleanpunaiset.
Vierailija kirjoitti:
Meille kanssa saa tulla pistämään ukon järjestykseen!
Eli yksi kiltti täällä, joka jossain vaiheessa meni siihen halpaan, että miehellä on niiiiin raskasta töissä. Lopulta tein kaiken itse. Aikansa olikin ihan kivaa lasten kanssa, kun mies oli vain pois paikalta ja töissä. Nykyään tilanne on se, että vanhin lapsista tekee kaiken jos vähän marmatan, mies ei tee mitään ja toinen lapsista ei tee mitään koska isäkään ei tee... eli olen siis tosi paskassa välikädessä - jos marmatan, vain tämä kiltimpi lapsista tekee, ja mä en haluaisi kaataa kaikkea sen niskaan vaan haluaisin, että mies tekee osansa ja sitten vasta teinit!
Juuri eilen viimeksi sanoin, että täällä saisit sinäkin tehdä keittiössä tiettyjä hommia eikä vain tulla valmiiseen pöytään. Vastaus oli, että hänen mielestään nuo teinit saisivat kyllä tehdä - suuttui, kun sanoin, että kyllä tämä koskee sinuakin!
Tai oikeastaan, kun tarkemmin mi
Mulla vähän sama. Ukon heitin ulkoruokintaan jo vuosia sitten, mutta lapset ovat kuin yö ja päivä. Toinen tekee mukisematta kaiken, toinen ei mitään. Vaikeaa on. Tietysti, jos aina jaksaisin huutaa ja rähjätä, niin ehkä saisin vauhtia tuohon toiseenkin, mutta kun se on jo ahdistunut valmiiksi siitä, että olen sitä joutunut enemmän komentamaan pienempänä, kuin toista. Sitä valittaa terapiassa. Että tee tässä nyt sitten oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1970-luvulla kokopäivätyössä käyvän, ammattitaitoisen äitini titteli virallisissa asiakirjoissa oli "rakennusmestarin vaimo"...
🤮
Niin oli, omassa syntymätodistuksessa äidin ammatin kohdalla lukee koneistajan vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1970-luvulla kokopäivätyössä käyvän, ammattitaitoisen äitini titteli virallisissa asiakirjoissa oli "rakennusmestarin vaimo"...
🤮
Niin oli, omassa syntymätodistuksessa äidin ammatin kohdalla lukee koneistajan vaimo.
Hmmm.. niin taisi olla vielä -81 jos oikein muistan kun esikoinen syntyi! Olen sairaanhoitaja mutta silloin lasta synnyttäessä koneasentajan vaimo. Jestas sentään... onpa hyvä etten ole tuota muistanut kun höyry alkoi nousta nytkin päästä :(((((( Enää ex ei ole tuota mutta vapauttavan ihanaa ettei 18 vuoteen ole tarvinnut mokomaa miettiä kuin joidenkin lasten asioiden vuoksi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole ollut kotirouva-aikaa. On ollut piikoja ja kotiapulaisia tekemässä kotityöt. Nykyään on vaan köyhempää, eikä näihin ole varaa.
Olet väärässä, kyllä on ollut. Tätä vääristymää tällä palstalla jaksetaan jakaa. Kyllä kotirouvia on ollut, niin kauan kuin oltiin ilman liki-ilmaista kunnallista päivähoitoa. Ei ennenkään kaikilla ollut varaa kotiapulaisiin tai ulkopuoliseen lastenhoitoon.
Päivähoitoon oli tuloraja vielä 1960-luvulla, tavallinen perhe oli liian varakas saadakseen päivähoitoa. Eli jos miehellä oli kokoaikatyö, perhe oli liian varakas kunnalliseen hoitoon. Se "valtionapu" oli oikeasti köyhille tarkoitettua.
Nainen jäi siis pakosta kotirouvaksi, kun päivähoitoon oltiin liian "varakkaita" ja kotiapulaiseen ei ollut varaa.
Vasta 1970-luvulla kuka tahansa sai lapsensa hoitoon ja nais
Luepa kuule itse, vaikkapa Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia. Meillä oli aika, jolloin kotiin voi ottaa pikkuhiluilla lapsenlikan, ns. kotiapulaisen, tai sitten isommat lapset likottivat pienempiään, kun äidit kävivät töissä.
Näin omassakin lapsuudessani 1960-luvulla: oli naapurinntyttöä tai naapurin mummua lapsenvahtina, kun kirvesmiesisäni ja leipomotyöntekijä-äitini painoivat palkkaduunia. Kun vähän kasvoimme, pärjäsimme keskenämme veljeni kanssa - ja siis tosi pieniä silloin oli me, lasua pukkaisi ovista ja ikkunoista, jos nykyään joku yrittäisi samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilainen aivojen rakenne? Wtf?
Miesten ja naisten aivaot ihan tutkitusti erilaiset rakenteeltaan. Naisilla on esim enemmän aivojen harmaata ainetta. Sivistä itseäsi.
Sivistä itse. Tässä ketjussa on kyse kotitöistä. Mies ja nainen pystyvät tasan yhtä hyvin tekemään kaikkea, aivojen rakenne ei vaikuta. Silti joku otti aivojen rakenteen nyt selitykseksi, miksi miehille kotityöt olisi vaikeampia.
Nyt täällä sitten on ylpeitä aivotietäjiä, jotka vahvistavat ajatusta että naisen pitäisi ottaa vastuu. Kun miehen aivot on erilaiset.
Minä en kyllä tuota aivokommrnttia lukenut, tai tulkinnut, noin. Se oli vain selitys sille, miksi me toimimme eri tavoin miehiin verrattuna. Minull ei ole valittamista omasta miehestä, mutta tuo aivohommeli selittää sen, miten me toimimme niin eri tyylillä samoissa askareissa.
Eihän tossa kukaan sanonut, ettei miesten tulisi mitään tehdä. Se oli omaa tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa pelottaa ajatus sodasta. Miten ne miehet pärjää siellä, kun naiset eivät ole mukana sanomassa, että muista ottaa ase mukaan ja etenkin paukkuja. Ja se kypärän remmi kiinni. Ja miten ne miehet huomaa vihollisen, kun eivät jääkaapista suolakurkkupurkkia löydä? Aivan varmasti osa kuolee huolimattomuuttaan.
Toivottavasti meillä on tiedustelussa naisia, jotka poimivat pienemmänkin vihjeen ja näkevät sanojen ja äänensävyjen taa. Ja huomaavat maastossa sen pienen liikahduksen pusikossa, kuulevat kaukaisen surinan taivaalla.
Tämähän oli sarkasmia, eikö vaan?
Näissä keakusteluissa on aina se vaara, et mennään vastakkainasetteluun, joka ei varsinaisesti edistä kenenkään elämää. Kun koskaan eivät kaikki miehet, eikä kaikki naiset. Vaikka aivomme olisi erilaiset.
Vastustan k
No miten se edistää kenenkään asioita, että puhutaan aina vain kuin miehet on saamattomua paskoja ja naiset tekevät aina ihan kaiken? Eikö voida puhua niistä miehistä, jotka eivät kodeissa osallistu kotitöihin? Ja niistä ammateista, missä sukupuolittuneiauus in ongelma?
Ei kai tuossa väitetykään, ettei sukupuolittuneisuutta ole ollenkaan. Päin vastoin, taisin mainita, että vastustan tätä epätasa-arvoa aina. Mutta sellainen yleinen ja ykssilmäinen miesten alaspainaminen ei paranna naisten asemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Edes se, että tekisin koko valveilla oloni ajan kotitöitä ei tekisi kodista toivomaani. En vain yksin pysty kaikkeen siihen, mitä vaaditaan. "
Kuulostaa pahalta. Onko niin, ettet voi poistaa tätä ongelmien aiheuttajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1970-luvulla kokopäivätyössä käyvän, ammattitaitoisen äitini titteli virallisissa asiakirjoissa oli "rakennusmestarin vaimo"...
🤮
Ja äitini sai postia, jossa saajana oli Rouva Mies Miehinen (isäni nimi siis).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole ollut kotirouva-aikaa. On ollut piikoja ja kotiapulaisia tekemässä kotityöt. Nykyään on vaan köyhempää, eikä näihin ole varaa.
Olet väärässä, kyllä on ollut. Tätä vääristymää tällä palstalla jaksetaan jakaa. Kyllä kotirouvia on ollut, niin kauan kuin oltiin ilman liki-ilmaista kunnallista päivähoitoa. Ei ennenkään kaikilla ollut varaa kotiapulaisiin tai ulkopuoliseen lastenhoitoon.
Päivähoitoon oli tuloraja vielä 1960-luvulla, tavallinen perhe oli liian varakas saadakseen päivähoitoa. Eli jos miehellä oli kokoaikatyö, perhe oli liian varakas kunnalliseen hoitoon. Se "valtionapu" oli oikeasti köyhille tarkoitettua.
Nainen jäi siis pakosta kotirouvaksi, kun päivähoitoon oltiin liian "varakkaita" ja kotiapulaiseen ei ollut varaa.
Vasta 19
"
Luepa kuule itse, vaikkapa Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia. Meillä oli aika, jolloin kotiin voi ottaa pikkuhiluilla lapsenlikan, ns. kotiapulaisen, tai sitten isommat lapset likottivat pienempiään, kun äidit kävivät töissä.
Näin omassakin lapsuudessani 1960-luvulla: oli naapurinntyttöä tai naapurin mummua lapsenvahtina, kun kirvesmiesisäni ja leipomotyöntekijä-äitini painoivat palkkaduunia. Kun vähän kasvoimme, pärjäsimme keskenämme veljeni kanssa - ja siis tosi pieniä silloin oli me, lasua pukkaisi ovista ja ikkunoista, jos nykyään joku yrittäisi samaa."
No mitä sitten? Ei tuo poista sitä kirjoittamaani tosiasiaa, että "kotirouvia on ollut aina". Eräs toinen kirjoitti edellä, että heillä ei yksinkertaisesti olisi ollut tilaa millekään lapsenlikalle tai kotiapulaiselle, ei ollut rahasta kiinni vaan ei ollut yhtään tilaa. Joten äiti hoiti lapset kouluikään asti, sitten meni töihin.
Sinä kirjoitat duunareista, miten luulet että keskiluokassa ja ylemmässä luokassa on asia järjestetty. Menikö rouva tehtaaseen, leipomoon tai kauppa-apulaiseksi, jos puoliso oli vaikka ylempi virkamies? No ei mennyt. Luokkatietoisuus oli joissain piireissä tuohon aikaan ihan järkyttävää. Kotiapulaisen ottaminen oli luokkayhteiskuntaa myös. Kotiapulainen ei millään lailla ollut tasavertainen, hänellehän maksettiin vain hiluja eikä ollut mitään työaikalakia.
Tunnen boomeri-ikäisen, joka pitää tehtaalaisia edelleen alempana väkenä (itse on eläköitynyt opettaja). Tunnen itse myös noita 1960-luvun kotiäitejä/-rouvia, nyt ovat jo päälle 90-vuotiaita. Esim anoppini.
On ihan jopa nykyäänkin kotiäitejä-/rouvia, vaikkakin pysyttelevät "under the radar" kun sitä ei pidetä yleisesti hyväksyttävänä.
Näistä 1950-60-luvun äideistä voi lukea myös aikalaiskuvauksia, jos ei henkilökohtaisesti tunne ketään. Fiktiota, mutta laitan kuitenkin sillä aivan vastaavaa elämää olen kuullut sen ajan ihmisiltä muutenkin; Anni Polvan Tiina-kirjoissa perheen äiti on kotiäiti, perhe asuu kerrostalossa, kaikki nukkuvat yhdessä huoneessa, rahaa ei ole paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Oma äitini just samanlainen kuin tuo ap. Koko ajan olisi pitänyt kehua ja kiitellä kaikesta mitä se tekee vaikka safka mitä laittoi kelvotonta, tiskattuaan oli jokaisessa mukissa ja lasissa reunukset ja kerran kännissä pilasi pyykissä suurimman osan vaatteistamme.
Vanhemmiten kun isä kuollut eikä kukaan meistä lapsista viitsinyt nähdä naamaansa soitteli ja ruikutti yksinäisyyttään.
Miksi te lapset ette itse tehneet ruokaa, tiskanneet astioita hyvin ja pesseet ainakin omia pyykkejänne???
Olisiko yksi syy äidin alkoholin käyttöön sortumiseen ollut se, että hän joutui uupuneena ja ehkä masentuneenakin tekemään kuitenkin kaiken huushollin ja perheen eteen yksin, ja sai vain haukkuja.
Ettäs kehtaatkin: "mukissa ja laseissa reunukset" - etkä itse tehnyt yhtään mitään. Huusit v
Samaan aikaan kun on uhri, voi myös olla uhriutuva marttyyri. Mielestäni tuossa lapsenkin kohdalla on sellaista marttyrointia havaittavissa josta kannattaisi päästä jo eroon. Ainakin tuosta kaunasta.
Uhriasema usein sopii monelle kyllä, mutta kun pitäisi itse tehdä asioita elämänsä eteen niin se ei sovikaan vaan alkaa parku. Ja kaikki peitotaan/kumotaan sen vanhemman juomisella vaikka myös itse olisi käyttäytynyt huonosti. Mutta ei siihen kuoppaan kannata jäädä. Se on itse asiassa läheisriippuvuutta.
T. Alkkiksen (x2) lapsi itsekin, toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NUORET NAISET JA KAKKI SINKKUNAISET olkaa tarkkana kenen kanssa seurustelette, muutatte yhteen, menette avioon tai saatte lapsia! Älkää katselko vaaleanpunaisten lasien takaa, että on kivan näköinen tai että siinä on potentiaalia kyllä se varmaan sitten tekee tai osallistuu - kaikki on toki mahdollista mutta hyvin pitkälti pahemmaksi menee pitkässä juoksussa. Jos se ei nyt siivoa ei siivoa sittenkään, jos se on kylmä riidellessä niin pahenee vaan, jos se ei ota vastuuta niin ei ota sittenkään, eikä sinun rakkaus sitä muuta. Ja toki myös toisin päin, minulla on poikalapsi ja aion kyllä käydä näitä läpi myös hänen kanssaan että ihastuessa realiteetit huomioon vaikka ei naimisiin menisikään. Itse olin neuvojen ja mallien puuttuessa kuvitellut että sellaisia ne miehet ovat ja pitää vain jaksaa. Ja sillähän saa itsensä hermoraunion partaalle ja nyt on sotkeva 100kg kotona joka ei ota mitään vastuuta, ei saa roskiaan roskiin, valittaa lapsille asioista, joita ei edes itse tee ja muita jota en viitsi kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meilä elellään edelleen paskan keskellä. Mies muutti risteilynsä jälkeen suurieleisesti sohvalle nukkumaan, mutta sen enempää hän ei ole saanut aikaan. Pussilakana ja tyynyliina ovat edelleen samat kuin silloin kun aloitin lakkoni. Sanoin, että jos hän ei 1.1. osaa kertoa tulevaa muuttopäiväänä, minä lähden. Jouluksi on jotain mielessä, mutta siltä varalta että mieskin lukee tätä keskustelua, en vielä kerro sitä. Lapset yrittävät edelleen, vähitellen alkaa olla osaamista ja oma-aloitteisuuttakin. En tiedä mitä mies sai reissultaan vai saiko mitään, mutta minulle ja lapsille se viikonloppu oli hyvä hengähdystauko.
ap
Voi kuinka surullista! Mies heittää parisuhteen menemään, kun ei tee omaa osaansa.
Tsemppiä ap:lle! Ei ole helppoa huomata että toinen ei oikeasti välitä.
Pahoittelen, jos olen väärässä, mutta tätä ketjua lukiessani olen ymmärtänyt, että ap. käy töissä ja on ihan hyvässä työssä ja ap:lla on omaa rahaa. Ap. voisi siis ilmeisesti ihan hyvin hankkia itselleen ja teini-ikäisille lapsilleen uuden vuokra-asunnon ja jättää tuon miehen. Tämä ap:n ja teinien uusi asunto voisi sitten olla helposti siisti, puhdas ja minimalistinen ja jossa teinit myös tekevät oman osansa. Mies voi sitten yksin jäädä lian, sotkun ja laiskuutensa keskelle miettimään, että mikä menikään pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole ollut kotirouva-aikaa. On ollut piikoja ja kotiapulaisia tekemässä kotityöt. Nykyään on vaan köyhempää, eikä näihin ole varaa.
Olet väärässä, kyllä on ollut. Tätä vääristymää tällä palstalla jaksetaan jakaa. Kyllä kotirouvia on ollut, niin kauan kuin oltiin ilman liki-ilmaista kunnallista päivähoitoa. Ei ennenkään kaikilla ollut varaa kotiapulaisiin tai ulkopuoliseen lastenhoitoon.
Päivähoitoon oli tuloraja vielä 1960-luvulla, tavallinen perhe oli liian varakas saadakseen päivähoitoa. Eli jos miehellä oli kokoaikatyö, perhe oli liian varakas kunnalliseen hoitoon. Se "valtionapu" oli oikeasti köyhille tarkoitettua.
Nainen jäi siis pakosta kotirouvaksi, kun päivähoitoon oltiin liian "varakkaita"
Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei heitä ole ollut ollenkaan. Se vaan, et ihmisryhmänä ovat Suomessa olleet aika marginaalinen ryhmä.
Perheeni ja puolisoni perhe/suku kuulunut aina siihen sosioekonomiselta asemaltaan ylempään keskiluokkaan. Töitä eivät vaimot tehneet rahan takia, mutta tekivät kuitenkin. En tunne ketään, joka olisi ollut ikänsä tekemättä mitään työtä. Uraa eivät kaikki luoneet.
Jos puhutaan yleisesti naisten työllisyydestä, on se alempi luokka se kiinnostavin, koska siihen kuului suurin osa. Nää paremmassa asemassa olevat olivat oikeasti hyvin pieni osa kansasta. Eikä siten oikein kiinnostavaa tutkittavaa edes.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NUORET NAISET JA KAKKI SINKKUNAISET olkaa tarkkana kenen kanssa seurustelette, muutatte yhteen, menette avioon tai saatte lapsia! Älkää katselko vaaleanpunaisten lasien takaa, että on kivan näköinen tai että siinä on potentiaalia kyllä se varmaan sitten tekee tai osallistuu - kaikki on toki mahdollista mutta hyvin pitkälti pahemmaksi menee pitkässä juoksussa. Jos se ei nyt siivoa ei siivoa sittenkään, jos se on kylmä riidellessä niin pahenee vaan, jos se ei ota vastuuta niin ei ota sittenkään, eikä sinun rakkaus sitä muuta. Ja toki myös toisin päin, minulla on poikalapsi ja aion kyllä käydä näitä läpi myös hänen kanssaan että ihastuessa realiteetit huomioon vaikka ei naimisiin menisikään. Itse olin neuvojen ja mallien puuttuessa kuvitellut että sellaisia ne miehet ovat ja pitää vain jaksaa. Ja sillähän saa itsensä hermoraunion partaalle ja nyt on sotkeva 100kg kotona joka ei ota mitään vastu
Nää trollit eivät oikein vakuuta.
Japanissa nykytytöistä 90 % ei halua enää naimisiin, syystä, että joutuu luopumaan omasta urastaan, passaamaan miestään, huolehtimaan kodista, lapsista, oma vapaus on menetetty ja ym. ym. Silti Japanilaismiehet käy vapaasti Lolita baareissa ym riennoissa. HyväJapanittaret, on aika tulla muutos ja tämä on ihan oikein niille itsekkäille japanimiehille.
Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa naisena tehneeni jokaista noista, jos pienkuormaajan tilalle kelpaa trukki ja kuistin tilalle terassi tai rungon rakentaminen tai eristeiden asennus. Ihan kotitöinä vielä (Trukki hommat olivat kyllä palkallista työtä). Meillä ei silti jostain kumman syystä mies ole istuttanut kesäkukkia tai tehnyt vuosittaista vaatekaappien tuuletusta ja pesua 🤔 jouluvalot tai ikkunapesut?
Tuommoset pikkuduunit on hupihommia, jotka tehdään muutaman kerran vuodessa tai jopa kymmenessä. Miks ei mieheni palvele ja passaa minua nyt koko vuotta putkeen kotona, kun olen muutaman pellin asentanut? Jos joku mies on huomannut, niin kattopeltien uusimiselle ja puiden uudelleen kaatamiseen menee vuosikymmeniä aikaa. Pyykkejä, tiskejä täytyy kuitenkin pestä yleensä muutaman kerran viikossa. Mies tuskin viihtynee likaisissa vaatteissa ja paskainen kahvikupin kanssa tuon aikaa.
En valita kuitenkaan omalta osaltani. Meillä ei mies sluibaile, vaan hoitaa kotia niin kuin kuuluukin 👍 Ne oikeat kotityöt eli ARKItyöt, tässä keskustelussa on niistä kyse.