Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä on psyykkisesti terveellä ihmisellä? Onko kenenkään oikeasti mahdollista saada bdi-kyselystä alle 10 p.?
20.10.2023 |
Tämä on itselleni mysteeri. Tahtoisin oikeasti tietää millaista elämä on kun on ns. terve psyykkisesti? En oleta lainkaan, että se olisi silloinkaan helppoa ja vaivatonta mutta jotain suhdannetta haluaisin ymmärtää.
Itse esimerkiksi saan aina vääjäämättä yli 30 p. kyseisestä testistä ja niin se on ollut aina lääkärin vastaanotolla vaikka varsinaisesti elämäni ei ulkoapäin nyt mitään ihan huonoa ole. Sisäinen maailmani on kuitenkin aika toivoton useimmiten ja resilienssi ikää myöden ollut ainakin tähän asti heikompi.
Tekisi mieli kysyä joskus esimerkiksi psykatrilta, että jos hän on oletetusti terve psyykkisesti niin miten hän kokee ja millaiset pisteet hän saa. Siis onko edes käytännössä mahdollista saada 0-10 p kyselystä.
Tiedän, että nekin on vain suuntaa antavia mutta ymmärrätte varmaan pointin.
Kommentit (111)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos ajatellaan miten terveenä koen asiat, niin tunnistan itsestäni paljon puutteita ja ongelmia, mutta ne eivät vaivaa mitenkään. Hyväksyn vain itseni ja myös ulkopuoliset asiat sellaisina kuin ne ovat.
Vau. Minä olen ilmeisesti sitten ollut vauvasta saakka viallinen. En muista aikaa, jolloin en olisi tuntenut huolta ja ahdistusta.
Olen elänyt lapsesta saakka jonkinasteisessa pelossa ja huolessa, ihan koko ajan, vaikka minulla oli perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä 80-luvulla. Myös syyllisyydentunteet on aina olleet todella voimakkaat.
Ja syön terveellisesti ja liikun runsaasti. Ei auta, kun on synnynnäinen vika.
Ei muuten auttaneet lääkkeetkään, yli 15 yhdistelmää kokeiltu. Eikä terapia. Eikä jooga. Eikä meditaatio. Eikä mikään.
Että repikää siitä.
Tuo on yksi tyypillinen masennuksen ajatuskuvio, että minä olen jotenkin viallinen. Sitähän tuossa testissäkin yksi kysymys kysyy, koetko olevasi huonompi kuin muut. Siis voit olla vaikka jalaton, ja nähdä itsesi joko erilaisena kuin muut tai huonompana kuin muut.
Viestissäsi on myös toinen tyypillinen masentuneiden ajatusvääristymä ja se on tuo että kaikki on kakkaa ja se tulee pysymään sellaisena eikä mitenkään itse ole kykenevä auttamaan itseään. Tuohon jos tosissaan uskoo, varmasti pysyy masentuneena, koska taatusti löytää kaiken aikaa (vinoutuneita) todisteita siitä että tämä on totuus. Siinä on vissi ero, tuumaatko että tiesin jo aamulla koko päivän olevan pilalla koska x vai sanooko että minulla oli aamulla vaikeaa koska x.
Varmasti osa ihmisistä on ihan geneettisistä syistä alttiimpia masentumaan kuten jotkut ovat alttiimpia addiktoitumaankin. Mutta jokainen alkoholisti tietää pystyvänsä joskus lopettamaan juomisen, hän vaan selittää itselleen ettei vielä halua. Masentuneista moni taas kertoo itselleen tarinaa ettei ole edes mahdollista parantua. Suurin syy siihen on se, että se muutos pelottaa niin paljon että ennemmin valitsee tutun kurjuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön ja ryytynyt, mutta sain tuosta 7 pistettä. Mutta elämässäni ei olekaan muuta huonoa kuin työttömyys, josta toki asianmukaisesti syyllistän itseäni.
Olen ollut myös masentunut tai ainakin uupunut ja tunnistan nuo ajatusvääristymät, joita tuo testi mittaa.
Usko vain, että se sama rikkinäinen levy alkaa pyörimään kaikilla, kun tarpeeksi stressaa ja masentaa.
Näistä ajatuksista on myös mahdollista päästä pois, kun saa kiinni siitä, miksi ne omat odotukset ei kohtaa todellisuuden kanssa tai pääsee pois vahingoittavat ympäristöstä.
Nyt sain testistä 4 p, joista nekin kaikki enemmän ohimeneviä ajatuksia liittyen mm. tosiasialliseen vanhenemiseen.
Huomaa hyvin miten ihmiset olettaa, että hyvä mielenterveys on jotenkin heidän omista valinnoistaan kiinni ja neuvovat täällä nyt muita.
Vähän kuin selittäisi leukemiaan sairastuneelle lapselle, että älä murehdi turhia, sillä se syöpäkin katoaa.
Mielenterveyden häiriöt ovat kuin muutkin sairaudet eli niitä ei valitettavasti voi itse valita. On tosi hienoa ja onnekasta, että moni kokee mielenterveytensä hyväksi. Hieno juttu! Mutta älkää nyt kuvitelko, että se on täysin omaa saavutustanne.
Elämäntavoilla ja asenteella on toki väliä kaikkien sairauksien kohdalla, mutta se mikä tekee mielen sairauksista veemäisen on, että ne vaikuttavat juurikin siihen asenteeseen eikä sitä voi itse valita paremmaksi.
Olen perusluonteeltani optimistinen ja koitan olla stressaamatta turhia, elämäntavatkin ovat kunnossa, liikun paljon ja syön terveellisesti mutta joustavasti. Kuitenkin olen elämässäni sairastunut useita kertoja vakavaan masennukseen ja minulla on lisäksi ahdistusta, dissosiaatiohäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Kiitos lapsuuden ja nuoruuden traumatisoivien olosuhteiden ja tapahtumien.
Yritän parhaani tehdä itse terveyteni eteen kaikkeni, mutta valitettavasti se ei vaan riitä.
Vierailija wrote:
Huomaa hyvin miten ihmiset olettaa, että hyvä mielenterveys on jotenkin heidän omista valinnoistaan kiinni ja neuvovat täällä nyt muita.
Vähän kuin selittäisi leukemiaan sairastuneelle lapselle, että älä murehdi turhia, sillä se syöpäkin katoaa.
Mielenterveyden häiriöt ovat kuin muutkin sairaudet eli niitä ei valitettavasti voi itse valita. On tosi hienoa ja onnekasta, että moni kokee mielenterveytensä hyväksi. Hieno juttu! Mutta älkää nyt kuvitelko, että se on täysin omaa saavutustanne.
Elämäntavoilla ja asenteella on toki väliä kaikkien sairauksien kohdalla, mutta se mikä tekee mielen sairauksista veemäisen on, että ne vaikuttavat juurikin siihen asenteeseen eikä sitä voi itse valita paremmaksi.
Olen perusluonteeltani optimistinen ja koitan olla stressaamatta turhia, elämäntavatkin ovat kunnossa, liikun paljon ja syön terveellisesti mutta joustavasti. Kuitenkin olen elämässäni
Vertauskuvasi on väärä. Sairauksia hoidetaan kohdentamalla niihin paras mahdollinen hoito. Leukemiaa sairastavalle toivon mukaan on joku uusista syöpälääkkeistä ylivertainen ja perinteisilläkin lasten leukemian hoitotulokset ovat hyviä. Hoidon aikana lasta myös varjellaan infektioilta, huolehditaan hyvästä ravitsemuksesta jne.
Harvempi sanoo sen leukemian kohdalla että siinä sitä vaan muut on niin tietävinään ja nyt neuvovat vielä muitakin. Kyllä siinä kohdassa yleensä ammattilaisen neuvoja kuunnellaan ja seurataan viimeisen päälle. 😃
Masennuksen suhteen moni taas kokee olevansa täysinoppinut koska on itse masentunut. Samalla vertauskuvallista se lapsi kyllä tietää itse parhaiten mitkä syöpälääkkeet ottaa vai ottaako mitään.
Ammattilaisista on iso apu, ja iso osa terveydestä tehdään itse. Mulla on verenpainetauti ja kyllä siinäkin pitää joka aamu kiltisti lääkkeet ottaa ja katsoa vähän mitä syö. Ei kukaan suhtautuisi ymmärtäväisesti siihen, että jättäisin lääkkeet ottamatta ja söisin pussin salmiakkia ja sen jälkeen valittaisin että ette arvaakaan miten paha olo on ja ihan päätä särkee ja korvissa sirisee. Ihan vastaava valinta on masennuksessa päättää olla kyseenalaistamatta ajatusmaailmaansa. Toki niin saa tehdä, mutta se on vähän tyhmää ja oma valinta eikä mikään uhritarina. Ja tämä osio nyt ei siis kertonut lainaamastani kirjoittajasta jonka tilanteesta en tiedä mitään vaan aiheesta ihan yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4p, ja nekin tiedän vaihdevuosiin liittyvistä oireista johtuviksi. En koe olevani masentunut,
Minulla on dystymia ja pienimmillään pisteet olleet 30 pintaan, yleensä yli 40. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksaa esim. lapsiperheen arkea iloisina ja energisinä. Miten? Minä romahdan heti jos töiden jälkeen on vielä jotain velvollisuuksia. Minun on saatava aikaa itselleni loppuilta tai muuten en pysty menemään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minä sain yhden pisteen. Koen olevani psyykkisesti terve, olen aina kokenut, että olen sisäisesti tasapainossa, vaikka on ollut myös tosi vaikeita kokemuksia elämässä (perheenjäseniä kuollut sairauksiin). Vaikeampi kertoa miltä se (psyykkinen terveys tasapaino) tuntuu, kun se on vaan ihan tavallinen olotila. Mutta esim tältä:
Tunnen tosi syvää kiitollisuutta elämää kohtaan. Oikeastaan joka päivä ja ihan tavallisista asioista. Olen luonteeltani iloinen ja avoin, en pelkää ihmisiä. En ole koskaan epäillyt ettenkö olisi hyvä ja arvostettu tällaisena kuin olen. Arvostan itseäni, enkä oikeastaan juuri koskaan pohdi, hyväksytäänkö minua, olenko tarpeeksi hyvä tms. En pelkää ilmaista ajatuksiani, enkä pelkää puolustaa heikompaa. Ehkä silloin kun itse huokuu sellaista mutkattomuutta ja levollisuutta itsensä kanssa niin muutkin suhtautuvat ihmiseen mutkattomasti. Kukaan ei ole esim. koskaan pettänyt luottamustani, kohdellut minua törkeästi
Hienoa! Olen aidosti iloinen puolestasi. Kuitenkin, luettuani tekstisi haluan kysyä, että ymmärrätkö olevasi etuoikeutetussa asemassa?
Vierailija wrote:
Sain 3 pistettä VAIKKA olen elänyt alkoholistiperheessä ja yrittänyt itsariakin joskus nuorena. Silti olen samaa mieltä että asenne ja ajattelutapa ratkaisee ja itsesäälissä rypeminen ei auta.
Sinänsä alkoholistiperheessä eläminen ei hirveästi kerro. Usein ihmisillä on suojaavia tekijöitä joita ei välttämättä huomaa edes itse. Ja olen muutenkin eri mieltä tuosta. Jos pelkkä asenne ratkaisisi niin psyykkisten ja fyysisten sairauksien määrä olisi huomattavasti vähäisempi. Itse ajattelen myös, että tärkeä vaihe terapiassa oli itsesäälissä rypeminen. Sai olla vihainen ja syyttää muita, sai näyttää tunteensa ja tuntea olevansa huono. Mutta yhtä tärkeää on myös se, että siitä pääsee jossain vaiheessa eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen itseni psyykkisesti terveeksi ja hyvävoimaiseksi. En ole koskaan kärsinyt masennuksesta tai ahdistuksesta, ainoastaan hetkellisestä stressistä. Nautin pääosin elämästäni ja suhtaudun pettymyksiin ja huonoihin päiviin ymmärryksellä. Niitä sattuu meille jokaiselle välillä. Olen tulevaisuudesta toiveikas, minulla on haaveita mutta arki on tällaisenakin hyvää. Minulla on terve itsetunto ja tunnen oloni pääosin hyväksi omassa kehossani sekä muiden ihmisten seurassa, kunhan saan tarpeeksi myös omaa aikaa. Ei elämäni täydellistä ole, mutta se kelpaa tällaisena.
Vierailija wrote:
4p, ja nekin tiedän vaihdevuosiin liittyvistä oireista johtuviksi. En koe olevani masentunut,
Sama juttu, 4p ja johtuvat vähän ikääntymisestä ja vaihdevuosien lähenemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan voi hyvin, koska pelkään mokaavani työssä koko ajan. Itsetunto heikko ja edellisen työn jäljiltä olen tässä uudessa työssäkin burn outin partaalla, vaikka työ on helppoa. Tuntuu kuitenkin, etten osaa mitään enkä ole jaksanut tutustua uusiin työkavereihini, kun ei ole voimia. Kaikin puolin koen jatkuvasti olevani huono ja läski.
Tästä kaikesta johtuen koen omasta mielestäni niin suurta huonommuutta ja itsehäpeää, että se on jo sairasta.
Sain tuosta testistä silti 12 pistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä tarkastanut kotikatusi asukkaiden:
-Lämpö, ymmärrys ja auttamiseen halu toisia lähimmäisiä kohtasn
-Itsekkyys ja omahyväisyys
-Mielipiteet ja arvot
-Elämäntavat ja terveys
Ja viimeisenä:
Rooli tai kunnollisuus puolisona tai vanhempana. Lakien noudattaminen ja rikosten teko.
Jos miinuspisteitä tulee joistain, niin mitä aiot tehdä?
Hopi hopi tupatarkastuksiin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos ajatellaan miten terveenä koen asiat, niin tunnistan itsestäni paljon puutteita ja ongelmia, mutta ne eivät vaivaa mitenkään. Hyväksyn vain itseni ja myös ulkopuoliset asiat sellaisina kuin ne ovat.
Vau. Minä olen ilmeisesti sitten ollut vauvasta saakka viallinen. En muista aikaa, jolloin en olisi tuntenut huolta ja ahdistusta.
Olen elänyt lapsesta saakka jonkinasteisessa pelossa ja huolessa, ihan koko ajan, vaikka minulla oli perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä 80-luvulla. Myös syyllisyydentunteet on aina olleet todella voimakkaat.
Ja syön terveellisesti ja liikun runsaasti. Ei auta, kun on synnynnäinen vika.
Ei muuten auttaneet lääkkeetkään, yli 15 yhdistelmää kokeiltu. Eikä terapia. Eikä jooga. Eikä meditaatio. Eikä mikään.
Että repikää siitä.
Voi olla että sun perusturvallisuus on järkkynyt ihan vauvaiässä, et vaan itse muista sitä mutta se vaikuttaa sun nykyiseen elämään silti edelleen. Ihmisen tasapainoisen kehityksen kannalta kaksi ensimmäistä elinvuotta on kaikista tärkeimmät.
Vierailija wrote:
Minulla on dystymia ja pienimmillään pisteet olleet 30 pintaan, yleensä yli 40. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksaa esim. lapsiperheen arkea iloisina ja energisinä. Miten? Minä romahdan heti jos töiden jälkeen on vielä jotain velvollisuuksia. Minun on saatava aikaa itselleni loppuilta tai muuten en pysty menemään töihin.
Sun ehkä kannattaisi tehdä kevyempää työtä. Joskus yksinkertainen mutta fyysinen työ on mielelle parempaa kuin fyysisesti kevyt mutta aivotyötä vaativa. Aivotkin tarvitsevat lepoa.
Helposti 5 pointtia. En ole "psyykkisesti terve" jos psykiatrilta mennään kysymään.
Sain 0p kuten ennenkin. Olen tyytyväinen elämääni. Elämänarvoni ovat kunnossa ja elän sen mukaisesti. Teen mitä haluan.
Tein testin ja sain kolme pistettä. En sanoisi että elämäni on mitenkään ruusuilla tanssimista, esim. juuri tällä hetkellä olen surullinen koska tänä vuonna olen menettänyt kaksi rakasta lemmikkiä jotka olivat elämässäni lähes 20 vuotta. Lisäksi toinen vanhemmistani on hyvin sairas ja luultavasti menehtyy pian.
En kuitenkaan ole masentunut noista asioista, vaan "normaalin" surullinen. Nähtävästi minulla on aika hyvä resilienssi. Kykenen selviämään noista surun tunteista ja jotenkin ajattelemaan että ne ovat osa elämää.
Toki tässä auttaa että perusasiat ovat kunnossa. Minulla on hyvä parisuhde, ja hyvä pysyvä työpaikka. Ystäviä ei kovin paljon ole, oikeastaan mieheni lisäksi vain yksi hyvä ystävä, mutta olen aika introvertti enkä enempää kaipaakaan.
Kun katson noita kysymyksiä tarkemmin, niin esimerkiksi:
- suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Joo, maailman tilanne on se mikä se on ja kyllähän se välillä ahdistaa, mutta jotenkin minulla kuitenkin on perusluottamus että asiat paranevat. Henkilökohtaisella tasolla tulevaisuudella tuntuu olevan paljon annettavaa (teemme mieheni kanssa täyttä päätä eläkesuunnitelmia, eläkkeelle jäänti ajankohtaista noin kolmen vuoden kuluttua)
- tunnen että olen aika lailla onnistunut elämässä. Olen saanut mitä olen toivonut.
. en ole pettynyt itseeni, en tunne olevani muita huonompi. Pidän itseäni hyväna ja mukavana tyyppinä. Minusta pidetään, olen varma siitä.
Sain 3 pistettä. Useimmat päivät ovat hyviä, mutta isompi vastoinkäyminen saattaa pilata loppupäivän. Pääsen kuitenkin nopeasti yli asioista. Ensin mietin onko jotain mitä voin tehdä korjatakseni tilanteen. Jos on, teen sen, mutta jos ei ole, en jää asiaa sen enempää murehtimaan. Joskus tilanteesta voi myös oppia jotakin. Lisäksi elämässä auttaa, kun suunnittelee asioita vähän pidemmälle kuin parin päivän päähän. Toki perusteet pitää olla kunnossa, jotta on kapasiteettia suunnitella elämää, eli riittävä uni, pari kertaa viikossa liikuntaa ja riittävästi ruokaa, myös herkkuja silloin tällöin.
Esim. tulen kotiin ja ärsyttää. Miksi ärsyttää? On nälkä -> syön jotakin. Entä jos jääkaapissa ei ole valmista ruokaa? Otan valmiin annoksen pakastimesta ja teen lisää ruokaa viimeistään seuraavana päivänä, vähintään yksi annos pakkaseen seuraavaa vastaavaa tilannetta varten.
Toinen esimerkki: olen menossa tapaamaan ystävää, mutta bussi on myöhässä. Mitä voin tehdä? Laittaa viestin ystävälle -> laitan viestin. Pystynkö saamaan bussin pysäkille nopeammin jos murehdin asiaa? En -> en siis kerää tästä stressiä, näitä sattuu ja bussi tulee kun tulee ja ystävä tietää jo tilanteen.
Kolmas esimerkki: saan ”kiitos hakemuksestasi, mutta emme valinneet sinua” -vastuksen työhakemukseen. Voinko korjata tilanteen? En voi enää vaikuttaa tämän paikan saamiseeni -> en jää murehtimaan sitä. Voinko oppia jotain tästä? Voin tehdä paremmin kohdennetun cv:n ja hakukirjeen, lisäksi LinkedIn-proofilin voisi päivittää ajantasalle -> teen nämä ja haen seuraavaan paikkaan.