Millaista elämä on psyykkisesti terveellä ihmisellä? Onko kenenkään oikeasti mahdollista saada bdi-kyselystä alle 10 p.?

Tein testin ja sain 2 pistettä, niistä väsymykseen liittyvistä asioista.

Väsyn ehdottomasti aiempaa enemmän, mutta sehän on luonnollista tässä iässä (69 v.). Ei se masennukseen liity.

Sympatiani sinulle ap, jolla on psyykkisiä vaikeuksia. Ei varmasti ole helppoa.

Vaikea on samaistua sinun maailmaasi, kuten sinulla "terveiden" maailmaan. Mutta toivotaan parasta, että selviät.

Nopealla testillä 7 pistettä. Takana puolitoista vuotta sitten burnout, mutta nykyään olen kunnossa, pitää vain varoa puskemasta itseään enää koskaan liian pitkälle. Koen vain sellasta ajoittaista tyhmyyden tunnetta kun aloitin uuden alan opiskelun, mutta se lienee normaalia. Aikaansaamisen vaikeutta koen myös, mutta selviän arjesta ja opinnoista silti ihan hyvin. En vaadi itseltäni paljoa, pidän itseäni tavallaan vielä toipilaana enkä pyri samaan kuin muut, riittää että teen parhaani. Olen antanut itselleni luvan olla tavallinen ja keskinkertainen.

Mistähän mielenterveys koostuu. Olen herkkä ja paljon omissa maailmoissani, mutta en kuitenkaan sisäänpäinkääntynyt, olen myös iloinen ja sellainen enimmäkseen energinen olemukseltani. Olen aina iloinnut ja nauttinut elämän pienistä asioista, vaikka tämä ominaisuus vähän kärsikin uupumuksesta. Mulla on ollut turvallinen lapsuus ja edelleen ihan hyvät tukiverkot. En ole koskaan kärsinyt köyhyydestä tai joutunut stressaamaan toimeentuloani, vaikka pienituloinen olenkin. 

Olen myös rakentanut elämän aika rauhalliseksi ja leppoisaksi. Nautin tavallisesta elämästä puolison ja koiran kanssa. Koen syvää kiitollisuutta etuoikeutetusta asemastani enkä koe että pitäisi tavoitella koko ajan jotain enemmän. Arjessani on paljon tyhjää tilaa, täysi kalenteri on kauhistus.

Psyykkinen resilienssi on hyvä, tunnen nykyään omat rajani. Ei enää kiinnosta muiden ajatukset siitä, pitäisikö edetä opinnoissa nopeammin tai saada parempia arvosanoja tai olla jo jossain paremmissa töissä. 

Tunnen kyllä joskus harmautta ja sellaista kurjaa fiilistä, että en saa tehtyä elämässä niitä asioita joita tahtoisin. Silloin pitää miettiä, haluanko niitä asioita aidosti, ja mikä minua estää, ja haluanko tai pystynkö tehdä asialle jotain.

Ymmärrän Ap:ta. En koskaan ole käynyt asian tiimoilta lääkärissä mutta olen tehnyt tuota testiä aina välillä. Nyt koen että olen pitkästä aikaa "hyvässä kunnossa" ja sain pisteitä 21, keskivaikea masennus.. minulla meni vähän niin että joko vastasin toisiin 0p ja sitten toisiin sen 3p tai 2p, niin miten tuo pitäisi sitten tulkita. Esimerkiksi kaikki seksuaaliset halut kadonneet, en koe juuri mitään mielenkiintoa muihin ihmisiin, en koe että tulevaisuudella olisi mitään tarjottavaa jne. Mutta toisaalt sitten en taas yhtään koe epäonnistuneeni, en ole koskaan ollut itsetuhoinen, ruokahalut ennallaan, en väsy nopeammin kuin ennen, työkykyni on ennallaan, en ole pettynyt itseeni, en itke normaalia enempää jne.

Vierailija wrote:

Ymmärrän Ap:ta. En koskaan ole käynyt asian tiimoilta lääkärissä mutta olen tehnyt tuota testiä aina välillä. Nyt koen että olen pitkästä aikaa "hyvässä kunnossa" ja sain pisteitä 21, keskivaikea masennus.. minulla meni vähän niin että joko vastasin toisiin 0p ja sitten toisiin sen 3p tai 2p, niin miten tuo pitäisi sitten tulkita. Esimerkiksi kaikki seksuaaliset halut kadonneet, en koe juuri mitään mielenkiintoa muihin ihmisiin, en koe että tulevaisuudella olisi mitään tarjottavaa jne. Mutta toisaalt sitten en taas yhtään koe epäonnistuneeni, en ole koskaan ollut itsetuhoinen, ruokahalut ennallaan, en väsy nopeammin kuin ennen, työkykyni on ennallaan, en ole pettynyt itseeni, en itke normaalia enempää jne.

Testi onkin suuntaa antava eikä vielä yksinään riitä diagnoosiksi mistään. Esim tuo seksuaalisten halujen puute voi olla oire masennuksesta tai sitten ei. 

Vierailija wrote:

Asenne ja tapa ajatella ratkaisee. Rypeminen itsesäälissä ei ole kenellekkään hyväksi.

Okei. Mietihän jos sinä olisit elänyt päihdeperheessä, sinua olisi lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi, ollut väkivaltaa ja lisäksi olet ollut altis vielä vanhempana huonolle kohtelulle koska et ymmärrä omaa arvoasi ja rajoja ei ole muodostunut. Uskoisitko, että sinulla olisi yhtä hyvät lähtökohdat hyvälle asenteelle elämässäsi? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos ajatellaan miten terveenä koen asiat, niin tunnistan itsestäni paljon puutteita ja ongelmia, mutta ne eivät vaivaa mitenkään. Hyväksyn vain itseni ja myös ulkopuoliset asiat sellaisina kuin ne ovat.

Vau. Minä olen ilmeisesti sitten ollut vauvasta saakka viallinen. En muista aikaa, jolloin en olisi tuntenut huolta ja ahdistusta.

Olen elänyt lapsesta saakka jonkinasteisessa pelossa ja huolessa, ihan koko ajan, vaikka minulla oli perushyvä ja turvallinen lapsuus keskiluokkaisessa perheessä 80-luvulla. Myös syyllisyydentunteet on aina olleet todella voimakkaat.

Ja syön terveellisesti ja liikun runsaasti. Ei auta, kun on synnynnäinen vika.

Ei muuten auttaneet lääkkeetkään, yli 15 yhdistelmää kokeiltu. Eikä terapia. Eikä jooga. Eikä meditaatio. Eikä mikään.

Että repikää siitä.

Kyllä ne syyt voi olla ihan just siellä varhaislapsuudessa, jos ei ole jotenkin saanut riittävän vahvaa perusturvallisuuden tunnetta silloin. 

Vierailija wrote:

Sain tasan 10 pistettä, mutta monessa kohdassa mietin siitä 0 ja 1 pisteen vastauksen väliltä. Joten olettaisin että olen ihan normaali, vähän vaan pms-oireita ja syysväsymystä. 

Sain 7 pistettä.

Sain vuosi sitten testistä 25 pistettä kun minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus ja jäin sairaslomalle. Olen käynyt nyt psykoterapiassa vuoden verran ja juuri tein testin pari viikkoa sitten uudestaan terapeuttini vastaanotolla ja sain 8 pistettä.

Mulla ainakin vaikutti se että oli ollut hyvä viikko ja olin nukkunut hyvin ja muutenkin levännyt. Siihenhän vastataan aina miten olet kokenut asiat kuluneen viikon aikana. 

Oma mielialani vaihtelee aika rajustikin edelleen joten nyt jos täyttäisin testin saisin varmaan 15 pistettä. Että ei ehkä kannata tuijottaa sitä pisteytystä niin ankarasti.

Sain 5 pistettä. En ole tainnut koskaan saada näin matalia. Mukava huomata, että olen päässyt eteenpäin. Masennuksesta voi parantua. Elämäni ei todellakaan ole täydellistä, mutta sisäinen maailmani on muuttunut. 

Vierailija wrote:

Sain 3p. 

Sellanen perustyytyväisyys elämään näkyy vain ihan kaikessa. Itse myönnän olevani vähän itsekäs, en tee asioita joista en tykkää. Voi sen ajatella olevan itsearvostustakin. Ja jos aina tekee asioita mistä tykkää, niin miten mikään vois olla huonosti? En myöskään ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä tai siitä mitä he ajattelevat minusta. Se taas näkyy siinä etten ole huolestunut muiden ajatuksista ja ei tule vertailtua. Aina löytyy joku joka on kauniimpi, kovakuntoisempi, menestyneempi, taitavampi jne. Silti voi olla tyytyväinen itseensä ja tilanteeseensa. 

Ehkä mielenterveyteni salaisuus on terve itsekkyys?

Tuo mitä kirjoitat voitaisiin kyllä muotoilla jotenkin muuten kuin itsekkyydeksi. 😃 Ihmisen pitää jossain määrin suuntautua kohti sitä mistä pitää, se on vaikka toimivaa itseohjautuvuutta eikä itsekkyyttä. Toki ihmisen tulee myös mukautua normeihin ja noudattaa lakeja ja vaikkapa työpaikan ohjeita ja sääntöjä. 

 

Tunnistan tuosta viestistäsi tyypit, jotka tarkoituksella tekevät elämästään ankeaa. Osalla tähän liittyy liiallinen nuukailu, on ”pakko” syödä halvinta mahdollista ruokaa ja peseytyä halvimmalla mahdollisella saippualla vaikka sen jälkeen iho kutiaa ja aukeaa. Osalla on jotain ortoreksisia viboja, on ”pakko” syödä kauheasti ruisleipää vaikka siitä tulee maha kipeäksi ja on ”pakko” kuntoilla vaikka ei yhtään halua. Vaikka itse asiassa on ihan oma vapaus valita, että voi vaan maata sohvalla ja syödä suklaata jos niin haluaa. 

 

Varsinkin vanhemmilla naisilla on ”pakko” olla emäntämallia ja aina kotiaskareissa, koska se nyt vaan kuuluu hillota ja säilöä ja ylipäätään olla tolkuttoman iso talo ja piha joista tulee sitä  hillottavaa ja siivottavaa. Sitten on niitä kaltoinkohdeltuja raukkoja, jotka ovat jotenkin sisäistäneet että heille ei kuulu mitään ja kuljetaan varpaat märkinä kun ei vaan jotenkin ansaitse ehjiä kenkiä tai lämmintä talvitakkia tai turpaanlyömätöntä puolisoa. Ja toki iso osa naisista on myös kasvatettu huolehtimaan muista ja kuorimaan ne potutkin aikuisten lasten lautasille. 

 

t. 29

Sain 8 pistettä. Keski-iän edetessä sitä vähän katselee elämäänsä ja saavutuksiaan taaksepäin aika kriittisestikin, mutta toisaalta ikä tuo mukanaan perspektiiviä ja sitä, että osaa olla vähempään tyytyväinen.

Sain 5 pistettä ja olen siitä hyvilläni. Minulla on traumaattinen lapsuus. Ennen kuin olin täyttänyt edes 20, olin menettänyt silloisen elämäni tärkeimmät ihmiset kuolemalle  viinalle jne. Aikuisiällä olen sairastanut vakavaa masennusta, vaikeaa paniikkihäiriötä, ollut osastohoidossa jne. Pääsin onneksi (hyvään!) terapiaan ja sen ja monien muiden myötävaikuttavien tekijöiden myötä olen nykyään tässä tilanteessa. Myös omassa perhe-elämästä ollut aikuisena vakavia haasteita. Myöhemmin kuntouduin, opiskelin, sain töitä ja tällä hetkellä koen olevani sekä onnekas että onnellinen. Toki on uniongelmia, ulkonäköön liittyviä negatiivisia ajatuksia tms. Mutta nimenomaan menneisyyteni takia osaan olla tyytyväinen niihin asioihin, jotka ovat usein ihmisille itsestäänselvyys. (opiskelu, työ, normaali lapsuus, terveet lapset jne) Tietynlainen nöyryys pitää myös tyytyväisenä. Kaikki voi hävitä milloin vaan. 

Ja tämä ei tarkoita, että muiden "pitäisi" olla onnellisia, jos asiat on näennäisesti kunnossa. Avasin vain omaa mielenmaisemaa.

Kyllä elämä pitää siitä huolen että kaikki on jollain tavalla rikki. Osa rikkinäisyydestä ei vaan näy pinnalle.

Sain 18 pistettä. 

Sain 3 pistettä VAIKKA olen elänyt alkoholistiperheessä ja yrittänyt itsariakin joskus nuorena. Silti olen samaa mieltä että asenne ja ajattelutapa ratkaisee ja itsesäälissä rypeminen ei auta.

Minä sain yhden pisteen. Koen olevani psyykkisesti terve, olen aina kokenut, että olen sisäisesti tasapainossa, vaikka on ollut myös tosi vaikeita kokemuksia elämässä (perheenjäseniä kuollut sairauksiin). Vaikeampi kertoa miltä se (psyykkinen terveys tasapaino) tuntuu, kun se on vaan ihan tavallinen olotila. Mutta esim tältä:

Tunnen tosi syvää kiitollisuutta elämää kohtaan. Oikeastaan joka päivä ja ihan tavallisista asioista. Olen luonteeltani iloinen ja avoin, en pelkää ihmisiä. En ole koskaan epäillyt ettenkö olisi hyvä ja arvostettu tällaisena kuin olen. Arvostan itseäni, enkä oikeastaan juuri koskaan pohdi, hyväksytäänkö minua, olenko tarpeeksi hyvä tms. En pelkää ilmaista ajatuksiani, enkä pelkää puolustaa heikompaa. Ehkä silloin kun itse huokuu sellaista mutkattomuutta ja levollisuutta itsensä kanssa niin muutkin suhtautuvat ihmiseen mutkattomasti. Kukaan ei ole esim. koskaan pettänyt luottamustani, kohdellut minua törkeästi tms. elämässä. Totta kai on ollut ristiriitoja jne., mutta ei mitään vakavaa. En myöskään ole yhtään taipuvainen kadehtimaan muita ihmisiä. En ihaile tai katso ylöspäin ihmisiä, jotka ovat minua kauniimpia, varakkaampia tai jotenkin korkeammassa asemassa. (Akateemisessa ammatissa olen itsekin). Sellaiset asiat eivät tee minuun mitään vaikutusta, näen ihmisen aina ihmisenä. Mikään edellä mainittu piirre ei myöskään tietenkään aiheuta mitään negatiivisa tunteita tai väheksyviä tunteita. Ihminen kuin ihminen. Olen niin onnellinen, ettei ole syytä kadehtia ketään.

Tiedä kuka olen ja mitä haluan ja todellakin pidän huolen omasta hyvinvoinnistani. En uhraudu ja uhriudu oman hyvinvointini kustannuksella. Tarvitsen paljon omaa aikaa (vaikka olen avoin ja nautin myös ihmisten seurasta) ja sitä onneksi myös saan. Kaikki on esim. perheessä ja parisuhteessa keskusteltavissa ja hoidettavissa niin että kaikkien tarpeet tulee kohdatuksi.

Monesti illalla kun suljen verhot, minulla käy mielessä, että olispa jo aamu! Se on tosi yleinen ajatus. Ihan vaan, koska on kiva herätä aina uuteen aamuun, keitellä kahvit, lähteä töihin, josta nautin. 

En ole altis alakuoloisuuteen tai masennukseen, mutta jo on erityisen paljon stressiä, niin pinna on silloin kireällä. Silloin pitää käydä enemmän lenkillä, pidemmillä lenkeillä ja ottaa enemmän omaa aikaa niin rentoutuu ja ahdistus ja stressi purkautuu.

Ensin 3 pistettä ja tarkennusten jälkeen 7.

Täysin rehellisesti vastaten 2 pistettä, mutta en kyllä ole koskaan ajatellutkaan olevani masentunut. Oma heikko kohtani on ahdistuneisuus ja siinä testissä sitten onkin jo eri pisteet.

Kaksi pistettä sain. Toinen tuli siitä, kun olen pettynyt itseeni, koska en ole uskaltanut toteuttaa erästä isoa unelmaani. Muuten sanoisin, että olen hyvin tasapainoinen, itsenäinen, ehkä sitten vähän itsekäskin. Tylsäksikin joku voisi elämääni kutsua, mutta simppeli erakko-elämä toimii minulle parhaiten. Teen mitä haluan, syön mitä mieli tekee, nukun paljon, suurimman osan ajasta vietän kotona, lemmikkien seurassa. Luovuus, taide ja käsityöt pitävät pääni kunnossa. Nautin elämän pienistä asioista, hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä.

Minulle ehkä tärkeintä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on se, että saan itse järjestää elämäni mieleisekseni välittämättä siitä, millaisena jotkut muut hyvän elämän näkevät. Minun hyvä elämäni näyttää juuri tältä.

Sain 6 pistettä ja nämäkin johtuvat työpaikasta ja maailman tilanteesta.