Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen
Siinä käsiteltiin Suomea, Ruotsia ja Norjaa, ihmeteltiin sitä että miksi täällä ihmiset voivat niin huonosti vaikka systeemi on "hyvä".
Keskustelemassa oli ihmisiä paljon ja erilaisia syitä annettiin monia, esimerkiksi sää.
Mikä pompahti isoimpana ihmisten korville ja mistä kaikki olivat oikeastaan yhtä mieltä oli tämä:
Täällä on henkisyys kokonaan kadotettu ihmisistä, kukaan ei usko mihinkään. Ihmiset saavuttavat kaiken varhasessa iässä ja sen jälkeen iskee tyhjyys kun yhteiskunnan luomat edellytykset eivät antaneetkaan sielulle mitään niinsanotusti. Eli siis sisällä on tyhjää vaikka kaikki materia ja "saavutukset" onkin saavutettu.
Se on 100% totta. Ihmiset eivät ole henkisiä täällä, mikä on sääli
Me tarvitaan lisää henkisyyttä. Uskoa johonkin.
Kommentit (217)
Ongelma on ennemminkin se, että ei saavuteta tavoiteltuja asioita. Vain osa ihmisistä saavuttaa.
Uskon tähän täysin, koska kaikki se mihin uskotaan on kadonnut, on sen mukana kadonnut myös kaikki rituaalit ja yhteisöllisyys niiden ympäriltä. Ei juhlita mitään, ei uskota mihinkään, kaikkea pidetään turhana ja typeränä. Vain ankeus on hyvästä, onnellisuus, yltäkylläisyys ja juhlat turhaa ja väärin. Enää ei tukeuduta toisiin, ei kunnioiteta ketään eikä mitään. Häviäähän näin elämästä kaikki merkitys mielekkyys.
Minkä "kaiken" tarkalleen ihmiset saavuttavat varhaisessa iässä?
Monellahan on melkoista taistelua nimenomaan siitä, että saisi haluamansa. Kilpailua opiskelupaikoista, kilpailua sopivasta työpaikasta, lainoista ja kuluista murehtimista.
Allekirjoitan tuon ap:n heittämän ajatuksen. Täällä monilla puuttuu aito yhteys itseen että muihin. On unohdettu täysin se, että ihminen ei voi olla kokonainen vain yltiörationaalisena materiaalisiin saavutuksiin keskittyvänä suorittajana. Tarvitaan myös henkisyyttä ja hengen voimaa enkä tarkoita tätä perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Vaan spirituaalisessa.
Uskon, että ihmiset voivat huonosti individualistisuuteen pohjautuvan kilpailuyhteiskunnan vuoksi. Elämässä on liikaa suorittamista, odotuksia ja paineita.
Mielestäni suomalainen häpeämisen ja yksin pärjäämisen kulttuuri ovat vahvempia selittäjiä. Samalla luterilainen työmoraali, jossa ihmisen arvo perustuu työntekoon. Tämä kaikki yhdessä on helvetillinen cocktail, joka ruokkii itse itseään. Heti kun putoat yhteiskunnan asettamasta normaalista kuopan pohjaan, sinun on vaikeaa enää sieltä pohjasta nousta, kun itse pitäisi pärjätä, eikä häiritä muita ihmisiä ongelmillasi. Tämä tietenkin vain syventää sitä jo olemassa olevaa häpeällistä kuoppaa, mihin on langennut.
Eiköhän se syy johdu ihan siitä auringon puutteesta.
Suomessa ja muualla länsimaissa mittasuhteet ovat menneet täysin pieleen. Täällä elää köyhinkin spurgu paremmin kuin 1700-luvun kuningas. On sähköä, vessa, suihku, lämmin kämppä, ruoka parempaa... kaikkea löytyy mutta silti kitistään tästä ja pitäisi olla enemmän. Tämä on pistänyt ihmisen mielen sekaisin. Pullamössöksihän tätä kutsutaan.
Vierailija wrote:
En todellakaan halua mitään yhteisöllisyyspaskaa juoruavien, kyyläävien tuomitsijoiden kanssa. Enkä varsinkaan naisia alistavia uskontoja. Jokainen uskonto on miehen hyväksi keksitty, naisilla on aina niissä huonompi asema.
Miksi te naiset ette keksi itsellenne koskaan hyviä uskontoja? Keksitte vain sellaisia uskontoja että sukupuolia on ääretön määrä, valkoinen mies on paha ja islam hyvä... ei voi kuin ymmärtää.
Itse arvailen, että maantieteellinen sijaintimme vaikuttaa paljon. Täällä on liian pimeää liian pitkään. Elämänmeno on myös täällä hektistä ja luulen, että se aiheuttaa uupumusta, joka voi sekoittua masennukseen tai lopulta muuttua masennukseksi. Ihminen tarvitsee tarkoituksen tunteen elämäänsä. Se voi löytyä työstä, harrastuksista tai perheestä. Liian nopea elämä ei anna aikaa pysähtyä ja miettiä mikä tuntuu oikealta ja hyvältä.
" Nuo hetket syntymästä kuolemaan kun silmäluomiin heijastuu Saa toiset uskomaan kai Jumalaan toiset Saatanaan, tai mihin vaan Muttei kuitenkaan tähän maailmaan"
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En todellakaan halua mitään yhteisöllisyyspaskaa juoruavien, kyyläävien tuomitsijoiden kanssa. Enkä varsinkaan naisia alistavia uskontoja. Jokainen uskonto on miehen hyväksi keksitty, naisilla on aina niissä huonompi asema.
Miksi te naiset ette keksi itsellenne koskaan hyviä uskontoja? Keksitte vain sellaisia uskontoja että sukupuolia on ääretön määrä, valkoinen mies on paha ja islam hyvä... ei voi kuin ymmärtää.
Miehet on polttaneet naisia roviolla jos nämä on yrittäneet keksiä jotain omia uskontoja.
Vierailija wrote:
Vastaus on rakkaus.
Tuo on totta. Jotta rakkaus voi kukoistaa, tarvitaan vapautta. Uskonnot päinvastoit käskevät uskomaan tietyllä tavalla ja se ei todellakaan ole vapaata vaan pelolla johdattamista.
Vierailija wrote:
Uskon tähän täysin, koska kaikki se mihin uskotaan on kadonnut, on sen mukana kadonnut myös kaikki rituaalit ja yhteisöllisyys niiden ympäriltä. Ei juhlita mitään, ei uskota mihinkään, kaikkea pidetään turhana ja typeränä. Vain ankeus on hyvästä, onnellisuus, yltäkylläisyys ja juhlat turhaa ja väärin. Enää ei tukeuduta toisiin, ei kunnioiteta ketään eikä mitään. Häviäähän näin elämästä kaikki merkitys mielekkyys.
Pitkään ulkomailla Euroopassa asuneena ulkosuomalaisena käyn nykyään harvoin Suomessa. Aiemmin kävin useammin. Se jääkylmä ilmapiiri Suomessa jämähtää jo lentoasemalla vastaan. Ketään ei auteta, kenenkään kanssa ei puhuta. Asiakaspalvelu melkein missä tahansa on epäystävällistä ja töykeää. Ilmeestä jo näkee, että ajattelevat mitähän tuokin tollo haluaa ja mistä lienee tuohon tullut, menisi jo äkkiä pois. Virallisia asioita hoitaessa ei löydy kyllä minkäänlaista joustavuutta. Henkilökorttia ei saa millään kolmessa viikossa uusittua. Mitä se meille kuuluu milloin lähdet takaisin, on vastaus. Ruoka ja kahvi ovat pahanmakuisia Suomessa. Asunnoissa on liian kuumaa ja tukahduttavaa. Yleensä olenkin ollut pari viikkoa sairaana kun olen Suomesta palannut, siksikään en käy enää kuin aniharvoin. Harmittaa, että Suomi on tähän tilaan joutunut, lapsuudessani oli erilaista, ihmiset olivat silloin erilaisia positiivisessa mielessä. Eli en ihmettele laajaa masentuneisuutta, ei se mistään auringosta johdu. Ei keski- ja etelä-Euroopan maissakaan talvella aurinko paista ja pimeään on iltapäivällä jo ajoissa kun taas talviaika tulee.
100% totta, hyvä aloitus olen itsekin miettinyt samaa.
Vierailija wrote:
luullaan ateistina että elämän tarkoitus on suorittaminen, eläkkeelle asti suorittaminen koulusta lähtien
sitten eläkeellä elämä muka alkaa, ja kuollaan syöpän tai ollaan jo alkoholisoituneita
vain harva osaa enää tulla uskoon kun Jumalakin on hyljännyt pohjoismaat ja heidän ateistilapsensa ja homot
A.A.
Ateistina minulle elämän tarkoitus ei ole suorittaminen. En edes koe että elämällä pitäisi olla joku tarkoitus.
Minun tehtäväni on olla hyvä vanhempi lapsilleni, olla hyödyksi ja avuksi omalle lähipiirilleni ja vain olla ja elää.
Ja kyllä, olen hyvä vanhempi myös sateenkaarilapselleni.
Mielenkiintoinen tuo sinun jumalatulkintasi. Tiesitko että ateisteja ja homoja on ollut aina? Nyt kun niitä ei tarvitsekaan enää salailla, niin sinun jumalasi armo sitten loppuikin siihen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En todellakaan halua mitään yhteisöllisyyspaskaa juoruavien, kyyläävien tuomitsijoiden kanssa. Enkä varsinkaan naisia alistavia uskontoja. Jokainen uskonto on miehen hyväksi keksitty, naisilla on aina niissä huonompi asema.
Miksi te naiset ette keksi itsellenne koskaan hyviä uskontoja? Keksitte vain sellaisia uskontoja että sukupuolia on ääretön määrä, valkoinen mies on paha ja islam hyvä... ei voi kuin ymmärtää.
Miehet on polttaneet naisia roviolla jos nämä on yrittäneet keksiä jotain omia uskontoja.
Milloin? Juurihan kerroin että teillä naisilla on uskontoja kuten sukupuolia on ääretön määrä, valkoinen mies paha ja islam hyvä mutta et varmasti voi näyttää yhtäkään tapausta jossa nainen olisi poltettu roviolla näiden taki
Ihmisarvojen kunnioittaminen ei ole uskonto.
Vierailija wrote:
Uskon tähän täysin, koska kaikki se mihin uskotaan on kadonnut, on sen mukana kadonnut myös kaikki rituaalit ja yhteisöllisyys niiden ympäriltä. Ei juhlita mitään, ei uskota mihinkään, kaikkea pidetään turhana ja typeränä. Vain ankeus on hyvästä, onnellisuus, yltäkylläisyys ja juhlat turhaa ja väärin. Enää ei tukeuduta toisiin, ei kunnioiteta ketään eikä mitään. Häviäähän näin elämästä kaikki merkitys mielekkyys.
Hyvin sanottu, eli toisinsanoen heimohenki puuttuu kokonaan, yhteisöllisyys minkä varaan alkuperäisasukkaat rakensi kaiken. Jokainen oli tärkeä ja osa heimoa. Nyt se on käännetty ylösalaisin että kaikkien pitäisi olla parempi kuin toinen.
Jo pelkästään nuotiolla istuminen porukassa on unohtunu kokonaan.
No höpö höpö.
Tieteellä hankittu tieto on paras tällä hetkellä saatavilla olevä näkemys todellisuudesta. Tutkimuksessa pyritään objektiivisuuteen, eli pyritään siihen, että tutkijan omat näkemykset ohitetaan ja vain tulokset puhuvat puolestaan. Mikäli mahdollista, asiat perustellaan kokeilla, jotka ovat muiden toistettavissa ja näin ollen osoitettavissa. Silti myönnetään, että kyseessä on paras tällä hetkellä oleva näkemys todellisuudesta, ja sitä vaihdetaan jos löydetään jokin muu malli, joka selittää/noudattaa todellisuutta paremmin.
Tietenkin tiedettäkin tekevät vain ihmiset, joten joskus tulee harha-askeleita. Silti, ilman tiedettä ja tietoa sellaiset asiat kuin mikropiirit olisivat täysin mahdottomia. Ne eivät huhuista huolimatta perustu toimintasavuun vaan aivan käsittämättömään määrään kerätty, testattua ja toimivaksi todettua tietoa.
Tiede ja tieto ovat jyrkässä ristiriidassa uskomusten kanssa, jotka perustuvat siihen, että joku vain sanoo asian olevan näin. Uskomuksilla ei transistoria tai mikropiiriä olisi ikinä voitu keksiä. Eikä mitään muutamaan puupalikkaa kehittyneempää.