Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen
20.10.2023 |
Siinä käsiteltiin Suomea, Ruotsia ja Norjaa, ihmeteltiin sitä että miksi täällä ihmiset voivat niin huonosti vaikka systeemi on "hyvä".
Keskustelemassa oli ihmisiä paljon ja erilaisia syitä annettiin monia, esimerkiksi sää.
Mikä pompahti isoimpana ihmisten korville ja mistä kaikki olivat oikeastaan yhtä mieltä oli tämä:
Täällä on henkisyys kokonaan kadotettu ihmisistä, kukaan ei usko mihinkään. Ihmiset saavuttavat kaiken varhasessa iässä ja sen jälkeen iskee tyhjyys kun yhteiskunnan luomat edellytykset eivät antaneetkaan sielulle mitään niinsanotusti. Eli siis sisällä on tyhjää vaikka kaikki materia ja "saavutukset" onkin saavutettu.
Se on 100% totta. Ihmiset eivät ole henkisiä täällä, mikä on sääli
Me tarvitaan lisää henkisyyttä. Uskoa johonkin.
Kommentit (217)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys ja tekeältä tuntuva tekeminen eivät estä taipumusta "masennukseen", koska taipumus on jo lapsuudessa, jos on ollakseen; kyseiset tekijät voivat pitää taipumuksen hyödyllisenä.
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Monissa maissa yhteisöllisyys ja perheeseen ja sukuun turvautuminen on pakon sanelemaa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Olihan Suomessakin pitkään sama tilanne eli lapset ja lapsenlapset joutuivat huolehtimaan iäkkäistä sukulaisistaan. Ne, joilla ei sukulaisia ollut, joutuivat vaivaistaloihin tai sitten johonkin kotitalouteen, joka maksua vastaan suostui vaivaisen ottamaan luokseen asumaan. Enpä usko, että nykyisin kovin moni suomalainen suostuisi ottamaan edes omia vanhempiaan kotiinsa asumaan. Jo nyt, kun yhä huonompikuntoisia vanhuksia on kotihoidossa, monella omaisella apuna olemista hankaloittaa maantieteellinen etäisyys. Työpäivän jälkeen ei yksinkertaisesti ole mahdollista lähteä ajamaan muutama sata kilometriä käydäkseen vanhukselle kaupassa tai muuten auttamassa.
En ota kantaa henkisyyteen tai hengellisyyteen, mutta uskon kyllä, että tyytyväisyyttä ja sisäistä mielenrauhaa ei läheskään kaikille tuo oravanpyörässä juokseminen. Työ on monessa suhteessa tärkeää, mutta jos se on elämän ainoa merkityksellinen sisältö, viimeistään eläkkeellä tulee tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne. Monen kohdalla tilanne on myös se, että työelämä vie kaikki mehut ja työpäivän jälkeen ei enää jakseta kuin pakollinen.
Mitä noin muuten tulee yhteisöllisyyteen, niin Suomessa on vaikka minkälaista yhdistys- ja järjestötoimintaa, johon voi lähteä mukaan. Jos vain jaksaa ja haluaa.
Kyllä minuun vaikuttaa ainakin ihan konkreettisesti tämä ankea sää. Toki muutkin asiat mutta on paljon helpompi olla iloinen ja touhukas kun aurinko paistaa ja on siedettävän lämmin.
Talvi ja kylmän lisäöntyminen tuo joka vuosi väsymisen, haluttomuuden ja masentumisen tunteet, eikä sitä mikään pukeutuminen pelasta kun fyysinen olo on viluinen ja huono. Iho kutisee ja hiukset on sähköiset.
Lisäksi meillä on kehittyneeksi pohjoisessa olevaksi maaksi tosi huono talvivaatetarjontakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa.
Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.
Uskonto vaatii tietoa. Suomen kielessä "uskoa" on saanut hieman väärän kaiun. pitäisi puhua enemmän sanasta "tietää".
Päinvastoin. Usko on uskoa, tieto on tietoa. Niitä ei koskaan pidä sekoittaman keskenään.
Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä mitään esimerkiksi sellaisista arkijärjelle tutuista asioista, kuten vaikka oletetusta masennuksen neurobiologisesta pohjasta. Monet perustavanlaatuisen asiat kuten kvanttifysiikka tai eri laitteiden toimintamekanismit ovat monille aivan hepreaa. Monille jo sähkön tuleminen töpselistä on lähempänä taikuutta kuin tietoa, vaikka kuinka he väittäisivät olevansa tieteellisesti orientoituneita. Ihmiset taas jotka uskovat tieteellisiin aukitoriteetteihin eivät tiedä, vaan uskovat. He eivät ymmärrä tosiasiaksi mieltämänsä väitteen perusteluja kuin korkeintaan hyvin pinnallisesti. Tiede on mekanismi joka ei perustu uskolle vaan kritiikille, ja se edellyttää hyvin syvällistä ymmärrystä aiheesta. Tiede ei koskaan löydä mitään absoluuttisia tosiasioita, vaan hyvin perusteltuja tosi uskomuksia. Tieto on toisin sanoen uskomus, joka on perusteltu tietyllä tavalla. Uskomukset ja tieto eivät ole useinkaan näin ollen erotettavissa toisistaan.
Vierailija wrote:
Yhteisöllisyys ja tekeältä tuntuva tekeminen eivät estä taipumusta "masennukseen", koska taipumus on jo lapsuudessa, jos on ollakseen; kyseiset tekijät voivat pitää taipumuksen hyödyllisenä.
Toisin sanoen, merkitykselliseltä tuntuva elämä voi olla "masennustaipumuksen" onnistunutta ilmenemistä. Menestys "masennuksen" muoto. Ironista nimetä taipus masennukseksi, vai mitä? Kuten joku jo totesikin: tuntemattoman ilmiön niputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, miten paljon ihmistä on tutkittu ja lääketiede kehittynyt, mutta meillä ei ole hajuakaan siitä, mitä on ihmismieli!
Ehkä henkisyys ei ole se ratkaisu, mutta elämän tarkoituksellisuus yleensä. Kun sotien jälkeen rakennettiin maata, tatkoitus oli selvä. Eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olikaan tämän mielenkiintoisen dokkarin nimi?
Kerrottiinko dokkarissa, mikä on niiden henkisempien maiden ihmisten masennuksen syy?
Kaikki pitää saada valmiiksi pureskeltuna.
ihmisen pitäisi tehdä enemmän itse, kohdata muita ja kokea epämukavuusaluettakin. Harrastaa asioita joista tuntuu, että ei halua tehdä vaikka niistä seuraisi hyvä olo , esim. Liikuntaa. Näiden myötä saisi myös onnen tunnetta onnistumisesta.
ihmiset hakevat pikaista tyydytystä joka asiaan, esimerkkeinä yleinen passiivisuus, woltit, tinderit ja päihteet. Näistä ei todellista hyvää oloa jää, toisin kuin esim. liikunnan, avantouinnin tai luonnossa kävelyn jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus lukenut, että masennus voi olla suoja vakavampaa psyykkistä sairautta, esim. skitsofreniaa vastaan. En usko siihen. En usko myöskään dokumenttiisi.
Henkisyys ja hengellisyys on ero asioita. Kummasta puhutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kaikki pitää saada valmiiksi pureskeltuna.
ihmisen pitäisi tehdä enemmän itse, kohdata muita ja kokea epämukavuusaluettakin. Harrastaa asioita joista tuntuu, että ei halua tehdä vaikka niistä seuraisi hyvä olo , esim. Liikuntaa. Näiden myötä saisi myös onnen tunnetta onnistumisesta.
ihmiset hakevat pikaista tyydytystä joka asiaan, esimerkkeinä yleinen passiivisuus, woltit, tinderit ja päihteet. Näistä ei todellista hyvää oloa jää, toisin kuin esim. liikunnan, avantouinnin tai luonnossa kävelyn jälkeen.
Entä sitten, kun siitä epämukavasta tekemisestä, eli liikunnasta, ei seuraa ollenkaan minkäänlaista hyvää oloa, ikinä?
Vierailija wrote:
En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa.
Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.
En ole nähnyt dollaria, mutta mietin, että tarkoitettiinko siinä (pelkästään) uskonnollista hengellisyyttä/henkisyyttä. Ehkä myös monet muut aineettomat arvot ovat hiipuneet nykyaikana kuten aito isämmaallisuus ja kansalaistunne, sellainen "sydämestä lähtevä", ei persumaisuus
Onko esimerkiksi tiettyjen arab*maiden naisilta kysytty,mitenkä he voivat ja masentaako. Kun ei kysytä, ei saada vastauksia.
Ap:
Me tarvitaan lisää henkisyyttä. Uskoa johonkin.
Minä:
No mihinkä satuihin meidän tarvitsisi mielestäsi uskoa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys lienee täysin eri asia kuin taikausko/henkisyys.
Taikausko ja henkisyys on taas eri asia kuin uskonto.
Millä lailla taikausko eroaa uskonnosta?
Vierailija wrote:
luullaan ateistina että elämän tarkoitus on suorittaminen, eläkkeelle asti suorittaminen koulusta lähtien
sitten eläkeellä elämä muka alkaa, ja kuollaan syöpän tai ollaan jo alkoholisoituneita
vain harva osaa enää tulla uskoon kun Jumalakin on hyljännyt pohjoismaat ja heidän ateistilapsensa ja homot
A.A.
Paska jumala.
Loi maailman, loi ihmisen, loi Saatanan, loi synnin, ja sitten rankaisee luomakuntaansa siitä ettei se ole parempi kuin miksi se luotiin.
Alue: Aihe vapaa
luullaan ateistina että elämän tarkoitus on suorittaminen, eläkkeelle asti suorittaminen koulusta lähtien
sitten eläkeellä elämä muka alkaa, ja kuollaan syöpän tai ollaan jo alkoholisoituneita
vain harva osaa enää tulla uskoon kun Jumalakin on hyljännyt pohjoismaat ja heidän ateistilapsensa ja homot
A.A.