Mitä tekemistä / omaa elämää keksit kun lapset muuttivat pois kotoa?
Alkaa olla piakkoin ajankohtaista ja olen jo jonkinlaista "bucket listaa" kerännyt. Voisi vaikka aloittaa öljyvärimaalauksen. Käydä teattereissa. Matkailla Suomessa ja ulkomailla. Löytäisinköhän jostain kirjekaverita?
Tämäntyyppistä olen miettinyt.
Kommentit (57)
Vierailija wrote:
Ei se mennyt ihan noin. Tuli korona ja kaikkea muuta häslinkiä ( vaihdevuodet esim) ja se kuviteltu, "mitä teen kun lapset eivät enää asu kotona" dilemma on lakannut olemasta ongelma. Hyvä kun selviän ja jaksan itse edes päivästä toiseen. Huomasin väsyväni ja vanhenevani yhtäkkiä enemmän kuin mitä olin kuvitellut.
Vähän samaa täällä. On ollut ero, 2 muuttoa, työelämän myllerrys, mökkiprojekti jne. Kaikki parin vuoden sisään.
Olen jaksanut tähän asti. Välillä käynyt viihteellä, kiertänyt kirppiksiä ja ekotoreja, keksinyt kivoja juttuja myös aikuisen lapsen kanssa. Tänä vuonna olen ottanut taas tuntumaa vastakkaiseen sukupuoleenkin.
Työ on mennyt siihen pisteeseen, että se syö eniten jaksamista. Jospa nyt aloittasin kauan haluamani muutoksen, ennen kuin on liian myöhäistä.
Työ, harrastukset, ystävät, jne ovat olleet osa elämääni vaikka minulla oli niitä lapsia. Jo ennen heidän lasten pois muuttoa minun roolini heidän elämässään kapeni kun heillä oli omat ystävänsä, harrastuksensa, jne.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tottakai siis on jo "omaa elämää" vaikka lapset ovatkin kotona mutta tuleehan sitä automaattisesti vuorokauteen vaikka kuinka paljon lisää tyhjiä tunteja kun ei enää kaikki aika mene ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen, lasten harrastuskuskaamisiin yms.
Kai nyt lukioikäiset jo pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, siivoaa, kulkevat itse harrastuksiinsa ehkä saaden perheen auton lainaan jne.
Miten 19 - 20 v täysin passattu ees pärjää kun "ei kukaan kuskaa" siellä opiskelukaupungissa ja pitäisi kotihommansa hoitaa?
Harvalla yksinhuoltajaperheen äidillä on mahdollisuutta sponsoroida kaikkien lastensa autokoulut. Kiva kun ymmärrätte erilaisten perheiden elämäntilanteita taas niin hemmetin hyvin.
Meillä kävi lapset kesätöissä.
Tuttu opettaa nyt itse lastaan autoa ajamaan. Eihän sekään ihan halpaa ole.
Yh:n lapsillakin on useimmiten isä joka voi osallistua lasten kustannuksiin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tottakai siis on jo "omaa elämää" vaikka lapset ovatkin kotona mutta tuleehan sitä automaattisesti vuorokauteen vaikka kuinka paljon lisää tyhjiä tunteja kun ei enää kaikki aika mene ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen, lasten harrastuskuskaamisiin yms.
Kai nyt lukioikäiset jo pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, siivoaa, kulkevat itse harrastuksiinsa ehkä saaden perheen auton lainaan jne.
Miten 19 - 20 v täysin passattu ees pärjää kun "ei kukaan kuskaa" siellä opiskelukaupungissa ja pitäisi kotihommansa hoitaa?
Harvalla yksinhuoltajaperheen äidillä on mahdollisuutta sponsoroida kaikkien lastensa autokoulut. Kiva kun ymmärrätte erilaisten perheiden elämäntilanteita taas niin hemmetin hyvin.
Meillä kävi lapset kesät
Joillakin lapsilla voi lähtökohtaisesti olla sairaus joka estää autolla ajamisen. Tai jokin muu syy ettei ajokortin hankkiminen edes kiinnostaisi jos olisi varaakaan. Niin niitä on nyt ihan turha tässä ketjussa spekuloida yhtään enempää kun ei vaikuta tuohon alkuperäiseen kysymykseen eli mihin tekemiseen jäi aikaa ja mahdollisuuksia kun lapset muuttivat kotoa pois?
Oma elämä. Missä välissä, kun olet kuskannut kahta lasta treeneihin seitsemänä päivänä viikossa. Oman elämän harjoittelu alkoi vasta kun olivat 18 v ja saivat ajokortin. Ja toinen lähtee armeijaan tammikuussa ja toinen muuttaa syksyllä. Eli ei tässä ihmeemmin ole ehtinyt sitä omaa aikaa ja elämää opettelemaan.
Meillä on lapset jatkaneet työn teettämistä ja stressaamista pois muutonkin jälkeen, joten huolta ja puuhaa ei puutu. Vain ovet lisääntyy ja matka lapsen huoneeseen, mutta hommat ei lopu
Ei tarvinnut keksiä mitään. Jatkoin sitä mitä tein ennenkin.
Me 45-60 vuotiaat ollaan tässä kohtaa hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Se pitää nyt ottaa huomioon. Esimerkkejä ei varmaan tarvii laittaa, osaatte kuvitella.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tottakai siis on jo "omaa elämää" vaikka lapset ovatkin kotona mutta tuleehan sitä automaattisesti vuorokauteen vaikka kuinka paljon lisää tyhjiä tunteja kun ei enää kaikki aika mene ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen, lasten harrastuskuskaamisiin yms.
Kai nyt lukioikäiset jo pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, siivoaa, kulkevat itse harrastuksiinsa ehkä saaden perheen auton lainaan jne.
Miten 19 - 20 v täysin passattu ees pärjää kun "ei kukaan kuskaa" siellä opiskelukaupungissa ja pitäisi kotihommansa hoitaa?
Harvalla yksinhuoltajaperheen äidillä on mahdollisuutta sponsoroida kaikkien lastensa autokoulut. Kiva kun ymmärrätte erilaisten perheiden elämäntilanteita taas niin hemmetin hyvin.
Kai lapset pystyy harrastuksiinsa menemään fillarilla, bussilla jne. Niinhän autottomissa perheissä tehdään.
Vierailija wrote:
Yh:n lapsillakin on useimmiten isä joka voi osallistua lasten kustannuksiin.
Tai sitten ei ole osallustuva isä.
Autottomiakin perheitä on, lapset vaan oppivat kulkemaan itse.
Vierailija wrote:
Minä aloitin mökkeilyn jo ennen kuin lapset muuttivat pois.
Meillä mökkeily lisääntyi kun lapset muuttivat omilleen. Teen paljon etätöitä täältä, kerään marjoja ja sieniä ja hoidan suurta kasvimaata.
Vierailija wrote:
Autottomiakin perheitä on, lapset vaan oppivat kulkemaan itse.
Näin meillä on ollut. Mulla ei ole edes ajokorttia.
Aika pahaa uhriutumista. Enemmän tuo säälittää miksi joku alentuu tuolle tasolle.
Minulla ei tekeminen ole loppunut ikinä, kun lapsenlapsia alkoi tulemaan ikkunoista ja ovista. Ja ennen lapsenlapsia tein keikkatöitä.
Nyt on tahti hidastunut, kun on tuki-ja liikuntaelinongelmia, mutta lapsenlapsia välillä hoitelen ja olen heidän elämässään.
Minun kukkarolla ei teattereihin saatikka museoihin ym. mennä. On keksittävä kivoja juttuja omasta takaa ja niitähän on.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Osa vastauksista typeriä (käytöstavat, hyvät ihmiset!).
Minä mietin samaa (ja kyllä, olen elänyt myös "omaa elämää" lasten ollessa pieniä). Kirjekaveri olisi ihana! Mutta kuka ja mistä? Pelottaa luottaa tuntemattomiin, jos kohdalle osuu joku hullu joka tulee kotiin tms...?
N44
Joopa joo taas...
Kiitos, annoitkin täydellisen esimerkin käytöstavattomuudesta!
Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.
Matkailu lisääntyi. Kohteet kallistuivat ja nyt kun koulujen lomista ei tarvitse piitata, niin tulee oleilua kuukaudenkin pätkiä ulkomailla.
Vierailija wrote:
Matkailu lisääntyi. Kohteet kallistuivat ja nyt kun koulujen lomista ei tarvitse piitata, niin tulee oleilua kuukaudenkin pätkiä ulkomailla.
niin tekee,
Harvalla yksinhuoltajaperheen äidillä on mahdollisuutta sponsoroida kaikkien lastensa autokoulut. Kiva kun ymmärrätte erilaisten perheiden elämäntilanteita taas niin hemmetin hyvin.