Mitä tekemistä / omaa elämää keksit kun lapset muuttivat pois kotoa?

kommenttejani ei julkaistu edes neljännelläkään kerralla. 40/40 julkaistiin, saa nähdä tuleeko tämä. Ihan a s i a l l i  si a oli.

Vierailija wrote:

Oma elämä. Missä välissä, kun olet kuskannut kahta lasta treeneihin seitsemänä päivänä viikossa. Oman elämän harjoittelu alkoi vasta kun olivat 18 v ja saivat ajokortin. Ja toinen lähtee armeijaan tammikuussa ja toinen muuttaa syksyllä. Eli ei tässä ihmeemmin ole ehtinyt sitä omaa aikaa ja elämää opettelemaan.

Meillä on kolme lasta ja hyvin he ovat päässeet kulkemaan itsekin harrastuksiinsa. Vain muutaman kerran olen jonkun heittänyt ja ottanut tietenkin kavereitakin kyytiin. Lähtökohtana oli kuitenkin lasten valitsemissa harrastuksissa se, että minun, miehen tai kenenkään ei tarvitse heitä kuskata alvariinsa, sillä se homma ei todellakaan napannut. 

Jokainen osaa myös ongelmittaa pistää pyykkikoneen pyörimään, tehdä ruokaa koko porukalle ja muuta tarpeellista, siihen heitä ei ole tarvinnut pakottaa koskaan.

Niinpä nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa opiskelupaikkansa luokse, niin arki on jatkunut aika normaaliin tapaan. Lapset tulevat kuitenkin hyvin mielellään kotiin vapaapäivinään ja kun meille se sopii, siitä olen onnellinen. 

Aika tylsää on elämä yksin. Muutamalla harvalla ystävällä ovat menot, kun ovat pariutuneet toiselle kierrokselle.

Viikonloppuna saatan käydä pyörimässä kaupoilla, leffassa tai jossain museossa (vuoden kortti tarjouksessa joku 65e, ei tee paljon kuukautta kohti, pks aika hyvin tarjontaa). Arkena käyn salilla muutaman kerran viikossa.

Telkkusarjoja, nettiä, joskus kävelylle /kahville/kirpparille (vaikken niistä mitään ikinä löydä 😁) toiseen kaupuginosaan. 

Deittailuakin yritin pari vuotta, mutta tavallinen, parisuhdetta etsivä, hieman ylipainoinen 50+ ei juurikaan mätsejä saa, joten poistin tinderin. Tuli vain paha mieli. Laihdutus ei ole onnistunut toivotusti, vaikka olen jatkuvalla dieetillä.

Ei ole elämältä paljoa odotettavaa.

Vierailija wrote:

Aika tylsää on elämä yksin. Muutamalla harvalla ystävällä ovat menot, kun ovat pariutuneet toiselle kierrokselle.

Viikonloppuna saatan käydä pyörimässä kaupoilla, leffassa tai jossain museossa (vuoden kortti tarjouksessa joku 65e, ei tee paljon kuukautta kohti, pks aika hyvin tarjontaa). Arkena käyn salilla muutaman kerran viikossa.

Telkkusarjoja, nettiä, joskus kävelylle /kahville/kirpparille (vaikken niistä mitään ikinä löydä 😁) toiseen kaupuginosaan. 

Deittailuakin yritin pari vuotta, mutta tavallinen, parisuhdetta etsivä, hieman ylipainoinen 50+ ei juurikaan mätsejä saa, joten poistin tinderin. Tuli vain paha mieli. Laihdutus ei ole onnistunut toivotusti, vaikka olen jatkuvalla dieetillä.

Ei ole elämältä paljoa odotettavaa.

No joku tinderi on syvältä. Parhaimman tuloksen saat miestä etsiessä vaikka kirjastosta tai lenkkipolulta! Hymyä huuleen vain, katsetta silmiin ja ystävällistä puhetta, niin juttukavereita löytyy taatusti. Itsesäälistä mammaa ei kukaan halua, mutta mukavan ja tekevän haluaa monikin. Eivöt be 50+ ikäiset miehetkään ole nuoria ja laihoja, joten en olisi sinuna liian nirso ulkonäön suhteen. 

Vierailija wrote:

Aika tylsää on elämä yksin. Muutamalla harvalla ystävällä ovat menot, kun ovat pariutuneet toiselle kierrokselle.

Viikonloppuna saatan käydä pyörimässä kaupoilla, leffassa tai jossain museossa (vuoden kortti tarjouksessa joku 65e, ei tee paljon kuukautta kohti, pks aika hyvin tarjontaa). Arkena käyn salilla muutaman kerran viikossa.

Telkkusarjoja, nettiä, joskus kävelylle /kahville/kirpparille (vaikken niistä mitään ikinä löydä 😁) toiseen kaupuginosaan. 

Deittailuakin yritin pari vuotta, mutta tavallinen, parisuhdetta etsivä, hieman ylipainoinen 50+ ei juurikaan mätsejä saa, joten poistin tinderin. Tuli vain paha mieli. Laihdutus ei ole onnistunut toivotusti, vaikka olen jatkuvalla dieetillä.

Ei ole elämältä paljoa odotettavaa.

Ota deittailu kevyemmin. Parisuhde tulee jos tulee.

Me kävimme teatterissa ja matkailimme nuoren kanssa. Harrastuksina jatkan edelleen niitä samoja, jotka aloitin lapsen ollessa pieni. Omaa aikaa sain jo silloin, koska lapsella on osallistuva isä. Lapsen harrastukset eivät meitä rassanneet liikoja. Viimeisinä vuosina kerta viikkoon hänet piti kuskata uimahallille toiseen kaupunkiin, muutoin tuo pakkasi kitaran selkäänsä ja käveli kämpille. Bändin kanssa hän viihtyi niin hyvin, että perheen yhteisestä ajasta piti melkein tehdä kalenterivaraus. Eli hänen muuttonsa ei muuttanut juuri mitään. Edelleen käymme teatterissa yhdessä, nyt mukana on myös hänen asuinkumppaninsa. Matkailu on jäänyt vähemmälle, mutta sen katkaisi korona ja sairaus. Kaipaan niitä lukioaikaisia aamuja, kun ajoimme yhdessä kotoa kaupungille, työpaikkani oli hänen koulunsa lähellä. Alkuun minä olin kuski, myöhemmin hän. Ne olivat hienoja aamuja.

Oon tehnyt ehkä enemmän/ rennommin omia juttuja. Opiskelin ja harrastin liikuntaa yms. töiden ja lasten hoidon ohessakin, mutta nykyään on parasta kun ei ole pakko miettiä miten arki rullaa, kuka syö mitäkin jne. Voi tehdä omia juttuja miten itse parhaaksi katsoo, eikä tarvitse huomioida muita. Jatkuvasta ruoanlaitosta ja jääkaapin täyttämisessä pääseminen on ollut parasta. Kun lapset tulevat syömään nautin taas kokkailusta, mutta itsekseni syön tyytyväisenä kolme päivää putkeen samaa keittoa.

Meillä on lähteneet jo peruskoulun jälkeen, koska tässä kaupungissa ei voi opiskella juuri mitään. Käyvät lomilla ja joskus viikonloppuisin kotona ja opiskelukaupungeissa käydään säännöllisesti tekemässä "tupatarkastus" ja täyttämässä jääkaappi, alaikäisiä kun ovat.

Eli loiva totuttautuminen lapsettomaan kotiin, ruuanlaitto ja pyykkäys on vähempänä, käytän enemmän aikaa harrastuksiin, niitä en ole koskaan kokonaan lopettanut.

Lasten ollessa kotona sitä halusi olla läsnä. Vaikka eivät enää samalla tavalla tarvitse kuin pieninä, kyllä ne isotkin teinit kaipaa välillä äitiä ja kömpivät luolastaan juttelemaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aika tylsää on elämä yksin. Muutamalla harvalla ystävällä ovat menot, kun ovat pariutuneet toiselle kierrokselle.

Viikonloppuna saatan käydä pyörimässä kaupoilla, leffassa tai jossain museossa (vuoden kortti tarjouksessa joku 65e, ei tee paljon kuukautta kohti, pks aika hyvin tarjontaa). Arkena käyn salilla muutaman kerran viikossa.

Telkkusarjoja, nettiä, joskus kävelylle /kahville/kirpparille (vaikken niistä mitään ikinä löydä 😁) toiseen kaupuginosaan. 

Deittailuakin yritin pari vuotta, mutta tavallinen, parisuhdetta etsivä, hieman ylipainoinen 50+ ei juurikaan mätsejä saa, joten poistin tinderin. Tuli vain paha mieli. Laihdutus ei ole onnistunut toivotusti, vaikka olen jatkuvalla dieetillä.

Ei ole elämältä paljoa odotettavaa.

Ota deittailu kevyemmin. Parisuhde tulee jos tulee.

Vaikea oli tapailla kun ei tullut mätsejä 🫤 Anyway, luovutin jo.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aika tylsää on elämä yksin. Muutamalla harvalla ystävällä ovat menot, kun ovat pariutuneet toiselle kierrokselle.

Viikonloppuna saatan käydä pyörimässä kaupoilla, leffassa tai jossain museossa (vuoden kortti tarjouksessa joku 65e, ei tee paljon kuukautta kohti, pks aika hyvin tarjontaa). Arkena käyn salilla muutaman kerran viikossa.

Telkkusarjoja, nettiä, joskus kävelylle /kahville/kirpparille (vaikken niistä mitään ikinä löydä 😁) toiseen kaupuginosaan. 

Deittailuakin yritin pari vuotta, mutta tavallinen, parisuhdetta etsivä, hieman ylipainoinen 50+ ei juurikaan mätsejä saa, joten poistin tinderin. Tuli vain paha mieli. Laihdutus ei ole onnistunut toivotusti, vaikka olen jatkuvalla dieetillä.

Ei ole elämältä paljoa odotettavaa.

No joku tinderi on syvältä. Parhaimman tuloksen saat miestä etsiessä vaikka kirjastosta tai lenkkipolulta!

Moni tykkäämistäni miehistä oli ihan tavis möhömahoja, mutta eipä niistä mitään kuulunut 😬 Niillekin pitää olla joku nuorempi ja laitettu misukka.

Minä sain ekat vuodet tehtyä rästihommia pois. Ihanaa. Omaa elämää ollut koko ajan siinä sivussa, tietenkin myös etusijalla ollut lapsiaika.

Enpä oikein mitään :/

Vierailija wrote:

Meillä 22 ja 20 vuotias ovat muuttaneet pois kotoa, vanhempi jo pari vuotta sitten. Ainoa mikä hieman muuttui, oli se, että meidän ei tarvinnut enää miettiä miehen kanssa rakasteluääniä. Muuten olemme harrastaneet ihan sen mukaan, kun olemme harrastuksia keksineet. 

Tämä muuten meilläkin, eli kun opiskelijakin muutti omilleen, niin huomasimme, että meidän ei tarvitse enää olla kotosalla niin hiljaa. Ennen hiippasimme täällä hiljempaa, kun hänen piti saada keskityttyä tehtäviinsä ja telkkaria tai leffaa ei esimerkiksi saanut iltaisin kuunnella kovin isolla. Sitten myös nuo sänkytouhujen äänet piti hiljentää lähes täysin, kun makuuhuoneet kuitenkin ovat samassa kerroksessa. Nyt voimme pistellä menemään vaikka olohuoneessa, jos siltä tuntuu. 

Muuten olemme eläneet ennen lasten pois muuttoakin, harrastaneet ja matkustelleet ihan normaalisti, joten siihen ei tullut muutoksia. 

Itsekin olen ajatellut matkustella enemmän sitten, kun lapset eivät enää tule mukaan. Matkustelemme heidänkin kanssaan nyt, mutta aika paljon kalliimpaa on 5 hengen matkustaminen vs. kahden hengen matkustaminen. Muuten olen lähinnä ajatellut, että miten tylsää elämästäni tulee, kun lapset eivät enää ole kotona. Toki tulen viettämään elämääni samaan tapaan kuin nytkin, mutta kyllä kotoa meteli ja ns. elämä häviää. Mutta kai siitä hiljaisuudesta alkaa pitämään sitten.

Vierailija wrote:

Tottakai siis on jo "omaa elämää" vaikka lapset ovatkin kotona mutta tuleehan sitä automaattisesti vuorokauteen vaikka kuinka paljon lisää tyhjiä tunteja kun ei enää kaikki aika mene ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen, lasten harrastuskuskaamisiin yms.

Miksi sinä teit kaiken? 

Tämä ketju jäi mieleeni, kun olemme nyt miehen kanssa kahdestaan kotosalla lukiolaisen ollessa reissussa ja kahden vanhimman lapsen asuessa omillaan. 

Meillä oli eilen pitkästä pitkästä aikaa seksiä muualla kuin makuuhuoneessaan ja sitä edelsi aika rietasta jutustelua, joka ei oltu tarkoitettu todellakaan lasten korviin. 

Kun lukiolainenkin tuosta varmaan parin vuoden sisällä muuttaa kotoa pois opiskelupaikalleen, niin luulen, että keksimme hyvin kaikkea puuhaa ja harrastuksia. Emme me nytkään ole ihan lasten ehdoilla eläneet, vaan olemme reissanneetkin kahdestaan muutaman kerran ilman jälkikasvua.

Lainaukset eivät taas toimi, mutta olisin vastannut tuolle, joka kirjoitti "tykänneensä tinderissä tavis möhömahoistakin", mutta homma ei jatkunut. 

Itse olen aika kranttu siitä mistä tykkään, joten ymmärrän hyvin miehiä, jotka eivät välttämättä innostu tuon edellisen kirjoittajan tykkäämisistä. Ei kaikkien möhömahojenkaan tarvitse tykätä tykkäämisen takia jostakin naisesta  vain sen takia, että tämä on heistä tykännyt. Kaikkien ulkonäkö ja jutut eivät vain iske kaikkiin ja juuri niin sen pitää ollakin. 

Itse jatkoin etsimistä ja aikanaan se oma helmi tulikin vastaan. Eikä hän löytynyt tindereistä, vaan ihan läheltä.