Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Ap, mitä ovat konkreettisesti ne asiat, joita voisit tehdä sinkkuna, joita et nyt parisuhteessa ollessasi voi tehdä? Eli toisiko perheesi rikkominen mitään uutta elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jukka Hildén erosi taannoin pitkäaikaisesta vaimostaan, ja hän kuvasi miten raskaasti perheen teini-ikäinen poika asian otti. Mietin, miltä pojasta nyt mahtaa tuntua, kun isä nuorikkonsa (kirjaimellisesti) leikkii pikkulapsiaikaa, ja vaimoke ilmeisesti juoksee vieraissa? Varmasti isä sai kokea hormonien kuorruttamaa huumaa. Mutta oliko se ydinperheen särkemisen arvoista? Luuletteko vilpittömästi, että ero oli tai on hyvä asia edellisessä liitossa syntyneiden lasten näkökulmasta?
Kun tietoisesti tekee valinnan perustaa perheen jonkun kanssa, olisi hyvä sisäistää sen mukana tuleva vastuu.
On varmasti ihana kertoa itselleen, että lapsikin kärsii, jos vanhempi ei ole onnellinen, ja oikeuttaa sillä seuraavaan kukkaan ujeltaminen. Ikävä kyllä tutkimustieto ei tue tätä tulkintaa: jos perheessä ei ole väkivaltaa/päihde tai mielenterveysongelmia, voivat lapset ydinperheessä paremmin kuin yksinhuoltaja- tai uusperheissä. Voi tuntua ikävält
Tuota tutkimustietoa tiedemyönteisiksi itseään kutsuvat sarjaeroajat eivät koskaan tunnusta julkisesti olevan olemassa. Tai jos tunnustavat niin vetoavat johonkin somekavereidensa epämääräisiin tarinoihin, joiden todenperäisyydestä ei kukaan voi varmistua.
Läheiseni karkasi avioliitosta lapsensa abikeväänä, voiko tylymmin tehdä. Tänäkin päivänä trauman jäljet nähtävissä.
Onko miehesi masentunut? Entäs testosteroniarvot ?
Entäs miehesi kilpirauhasarvot ? Lue vajaatoiminnan oirelista !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Monien avioerolasten on aikuisena vaikea sitoutua pysyvään ihmissuhteisiin, koska ovat tottuneet siihen, että se toinen kuitenkin jättää ja hylkää ennemmin tai myöhemmin.
Turun yliopistossa tehtiin taannoin tutkimus joka vahvistaa sen faktan että avioerolasten oma eroamisherkkyys aikuisena on selvästi korkeampi kuin ydinperheissä kasvaneiden lasten.
Vetää pohjan pois väitteiltä että vanhempien ero olisi aina lapselle hyvä asia.
Toki väkivalta eri muodoissaan, päihteet, epävakaus ovat eri juttu. Silloin ero varmasti voi hyvinkin tasapainottaa lapsen elämää.
Mutta apn tapauksesaa ei ole kysymys noista. Vaan ainoastaan kylmäverisestå perheen hylkäämisestä. Menee henkisen väkivallan puolelle tietyissä tilanteissa. Siksi en voi ymmärtää ihmisiä jotka kannustavat toisia tekemään henkistä väkivaltaa perheissään ja parisuhteissaan.
Tässä teille joillekin realismia ja faktoja. Vaikka tuskin menee silti jakeluun.
- Ei parisuhteeseen, avioliittoon ja lasten tekemiseen lähdetä jos ei rakasta. Ei sitä suhdetta aloiteta ajatuksella, että enpä rakasta tuota toista ja eroamme kuitenkin. Ei vaan toista rakastetaan kyllä.
- Myös oikea rakkaus voi loppua. Se on ihan fakta.
- Ihmiset eroaa eikä se asia kuulu ulkopuolisille. Eroaminen ei ole laitonta.
- Eron haluaminen ei tarkoita sitä, että haluaa päästä panemaan muita ja heti hyppää uuteen petiin. Se, ei myöskään tarkoita sitä, että jos kerran eroaa niin tulee vielä useita liittoja.
- Rakkaudettomassa suhteessa eläminen on järjetöntä ja siinä hajottaa itsensä ja kumppaninsa henkisesti. Myös lapset kärsii.
- Eron haluaminen ja rakkauden loppuminen ei tee kenestäkään narsistia.
- Jotkut eroavat vaikka edelleen rakastaisivat toista, mutta eroon on jokin syy ja parempi kaikkien kannalta erota.
- Se, että ei ole eronnut kertaakaan, ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Silloin on vain ihminen joka ei ole eronnut.
- Joskus on myös lapsille helpotus, että vanhemmat eroavat.
- Ap:n haukkuminen, käsky tappaa itsensä, huorittelu yms. kertoo vain tuollaisia kirjoittavan ihmisen omasta sairaasta mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tässä teille joillekin realismia ja faktoja. Vaikka tuskin menee silti jakeluun.
- Ei parisuhteeseen, avioliittoon ja lasten tekemiseen lähdetä jos ei rakasta. Ei sitä suhdetta aloiteta ajatuksella, että enpä rakasta tuota toista ja eroamme kuitenkin. Ei vaan toista rakastetaan kyllä.
- Myös oikea rakkaus voi loppua. Se on ihan fakta.
- Ihmiset eroaa eikä se asia kuulu ulkopuolisille. Eroaminen ei ole laitonta.
- Eron haluaminen ei tarkoita sitä, että haluaa päästä panemaan muita ja heti hyppää uuteen petiin. Se, ei myöskään tarkoita sitä, että jos kerran eroaa niin tulee vielä useita liittoja.
- Rakkaudettomassa suhteessa eläminen on järjetöntä ja siinä hajottaa itsensä ja kumppaninsa henkisesti. Myös lapset kärsii.
- Eron haluaminen ja rakkauden loppuminen ei tee kenestäkään narsistia.
- Jotkut eroavat
Niin ja edelleenkään ei mennyt jakeluun. Huvittavaa. Ihan tosiasioita kerron ja silti sun pitää inttää vastaan. Koitahan kasvaa vielä ja elää elämää niin ehkä sullekin joskus aukeaa asiat.
Poika ei ollutkaan kova ja kylmä, vaan herkkä.
Toisin kuin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jessus mitä kommentteja. Onko parempaa syytä erota kuin se että rakkaus on loppunut? Ei todellakaan ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoista aikaa tuossa teinin tunteenpurkauksen takia hetkeäkään enempää. Vanhempien ero voi olla kova paikka, mutta teini tottuu ajatukseen alkujärkytyksen jälkeen. 13 v ei ole enää pikkulapsi.
Kuinka monen murkun hunningolle joutumisessa on ollut herkkään elämänvaiheeseen tullut vanhempien ero taustalla? Aika monessa. Ei se turhan takia ole, että ihmiset odottavat niin kauan, kunnes lapset ovat isoja.
Meillä tuli ero 33 vuoden jälkeen kun minulle selvisi että mieheni on rakastunut toiseen. Myös muitakin naisia ollut. Puoli vuotta ennen eroa alkoi käyttäytymään suorastaan huonosti minua kohtaan. En ymmärrä miksi hän ei ilmaissut halua erota, olisi näyttänyt selkärankaa. Nuorin lapsemme on 25 vuotta, hänelle eromme oli järkytys. En ole kertonut eromme todellista syytä, enkä usko että pettäjäkään sitä tulee tekemään. Meillä just toi veli/sisko suhde selitys.
Ne rakkausviestit mitä mieheni kykenee selvästi kirjottamaan vieraalle naiselle, sellaisista minäkin haluan päästä nauttimaan, mutta tietysti jonkun toisen kirjottamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Poika ei ollutkaan kova ja kylmä, vaan herkkä.
Toisin kuin äitinsä.
Sitten käykin niin että poika kasvaa mieheksi ja hänestä voi tulla todella julma naisille. Toistaa yllätyseroja kerta toisensa jälkeen. Syy on pohjilmiltaan äitinsä käytöksessä.
Kuinka moni lapsi oikeasti haluaa sitä että vanhemmat ovat onnettomia huonossa parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihan käsittämätöntä p askaa suurin osa kommenteista. Ovat vanhempani olivat väkisin "minun takiani" yhdessä. Ei ollut riitoja, alkoholismia tai muutakaan tuollaista. Silti sen todellakin vaistosi. Tuo on aivan varmasti vahingoittanut omiin kiintymisongelmiini ihmissuhteissa ja siihen, että vaistomaisesti pitkään itsekin haudoin hankalia asioita kulissien taakse, kunnes tästä vähitellen mm. terapian kautta opin ulos. Varsinaista onnea.
Mistä lapsi voi tietää että parisuhde on onneton, ei se välttämättä päällepäin näy.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Poika ei ollutkaan kova ja kylmä, vaan herkkä.
Toisin kuin äitinsä.
Sitten käykin niin että poika kasvaa mieheksi ja hänestä voi tulla todella julma naisille. Toistaa yllätyseroja kerta toisensa jälkeen. Syy on pohjilmiltaan äitinsä käytöksessä.
Tai toisin päin. Tuolla tavalla käyttäyvän isän tyttärestä voi tulla hyvinkin samanlainen kuin isästään. Vastuuton toisia hyväksikäyttävä kuori. Syy silloin isässä. Silloin pitää olla muita turvallisia ja normaaleita aikuisia antamassa mallia siitä miten käyttäytydään oikein jotta psyykkinen kehitys ei vääristy.
Vanhemmat eroavat toisistaan, eivät lapsistaan.
Omat vanhempani erosivat ollessani teini, ja vaikka silloin tsemppasin, olen joutunut käsittelemään asiaa myös aikuisiällä.
Kun aloin odottamaan esikoistani, kävin suruprosessin siitä, ettei lapsillani ole koskaan ehjää mummolaa, ettei minulla ole lapsuudenkotia, jonne olisin aina tervetullut lasteni kanssa (vanhemmillani oli uudet kumppanit, eikä puoli-isovanhemmuus ole välttämättä kaikkien juttu). Kun erosin itse, omien vanhempien ero tuli jälleen käsiteltyä uudestaan samalla, kun käsittelin omaa eroa. Jälleen kaipasin lapsuuden perhettäni.
Omasta erostani on nyt muutama vuosi, ja viimeksi eilen oma lapsi sanoitti toivovansa meidän yhteenpaluuta.
Ei lapset toivo vanhempiensa eroa, ellei vanhempien välit ole todella riitaiset tai ole esim. alkoholismia. Mikään "rakkaus loppui" ei ole asia, jonka lapsi jotenkin sisäistäisi syyksi, jos se ei selvästi välity lapselle/nuorelle jokapäiväisessä elämässä. Moni toivoo vanhempien yhteenpaluuta jollain tasolla vielä aikuisinakin.
Ainakin oma eroni oli täysin turha, ja omat vanhempani ovat myöhemmällä iällä katuneet omaa avioeroaan. Sorry, tätä et halunnut kuulla.
Monien avioerolasten on aikuisena vaikea sitoutua pysyvään ihmissuhteisiin, koska ovat tottuneet siihen, että se toinen kuitenkin jättää ja hylkää ennemmin tai myöhemmin.