Lue keskustelun säännöt.
Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan
08.10.2023 |
Isä on 74v. Hänellä on talo muuttotappiokunnassa, meidän lapsuudenkoti. Yksi sisaruksista olisi halukas nyt ostamaan sen itselleen ja muuttamaan perheensä kanssa siihen asumaan. Ja tämä on myös isän selkeä toive, MUTTA vasta sitten kun hän on liian huonokuntoinen asumaan siinä. Isälle on ehdotettu, että menisi muutaman kilometrin päähän kirkonkylälle asumaan helpommin. Ja hänellä olisi elinikäinen lupa käydä esim rantasaunassa, joka kuuluu tontille. Isä ei ymmärrä, että ehkä tuo yksi sisaruksistamme ei jää odottamaan vaikka jopa 10 vuodeksi, että milloinhan hänen perheelleen olisi talo vapautumassa. Hehän voivat ostaa jopa jonkun toisen talon. Mitähän isä siihen sanoo.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.
ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.
Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.
Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.
tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.
Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta
talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.
Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne.
Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.
Asun itse puolison kanssa maatalossa ja mies on se joka haluaa muuttaa tästä heti kun mahdollista, eikä minullakaan mitää sitä vastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?
Hitsi mitä haaskoja olette.Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.
Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.
Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.
im-yksiö parhaimmillaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?
Hitsi mitä haaskoja olette.Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.
Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.
Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.
im-yksiö parhaimmillaan..miksi pitää olla im-yksiö? Kaikki eivät tarvitse älyttömästi lääniä ympärilleen. Yksiössä riittää että on hyvä sänky, mukava tv-tuoli ja ruokailuryhmä, missä voi kahvitella perheenjäseniä. Ei tarvitse paljon siivota eikä olla paljoakaan tavaraa. Palvelutalossa tulee aikanaan olemaan vielä vähemmän tilaa.
Jaa perhe ajaa sut omasta, mukavasta kodistasi johonkin persläpiyksiöön kuuntelemaan naapurien yöllistä riitelyä ja biletystä. Ja tämän jälkeen pitäisi järjestää tilat ruokailuryhmälle ja kahvittelut näille korppikotkille?!
Ootpa hirveän katkera ihminen. Hänen omaisensa varmasti käyvätkin kylässä, mutta sinulla taitaa olla helvetillisen kitkeryytesi pureksimisessa tarpeeksi työtä ettet kerkeä edes kahvittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän monien kirjoittajien näkökannan, ettei muilla ole nokan koputtamista 74 vuotiaan asumiskuvioihin. MUTTA kun vuosia väistämättä tulee koko ajan lisää niin vanhuksen kyky pärjätä omillaan voi heikentyä nopeastikin.
Oma isäni on 91 vuotta ja vasta nyt on tullut ensimmäiset merkit muistin huononemisesta. Valitettavasti juuri jääräpäisyytenä, ei suostu edes harkitsemaan kotihoitoa saati muuttamista lähemmäs palveluja.
Olenkin sitä mieltä, että suuret muutokset vanhuuden varalle pitäisi tehdä jo silloin, kun itse vielä on täysissä voimissaan ja päätöksentekokykyinen. Näin päätökset olisivat omia päätöksiä eikä pakon sanelemia.
Muistisairauksiin kuuluu sairaudentunnottomuus. Siinä tilassa ei enää kykene järkeviin päätöksiin.
Ei aina. Oikeastaan harvemmin muistisairas kieltää muistisairautensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinaa saattaa myös kylillä mennä.
Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Viinaa saattaa myös kylillä mennä.
Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?
Miksi sitä viinaa ei voisi kulua siellä peräkylän omakotitalossakin? Aika monilla kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän talo. Ei lasten.
Isähän voi jopa testamentata sen jollekin toiselle. Mitähän lapset siihen sanovat.Edelleenkin isän oma toive on, että yksi sisaruksistamme ostaa talon. Hän vain määrittelee ajankohdan yksin. Ap
Selvä. Isä määrittelee ajankohdan. Mitä valitat?
Eihän ole mitenkään varmaa, että kukaan enää haluaa taloa ostaa siinä vaiheessa. Se nyt ostohalukas lapsi on ehtinyt järjestää asumisensa muualle.
No se on hyvä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?
Luetunymmärtäminen...
Niinhän se sisarus aikoo ostaa oman talon, ellei isä halua myydä tuota taloa.
Isän haave on kuitenkin ollut, että joku hänen lapsistaan muuttaisi taloon. Nyt kun sisarus aikoo johonkin taloon muuttaa, niin hän kysyy isältään, että myytkö talon nyt. Jos ei myy, sisarus toteaa, että ok, ja ostaa toisen talon. Silloin isän talo jää lahoamaan ja puretaan, kun isästä aika jättää. Mutta no can do, ei joka talonröttelöä syrjäseudulla kannatakaan säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.
Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.
Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.
Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.
Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.
Olisiko äitisi pitänyt tietää etukäteen että kaatuu? Sinähän outo olet, mistä kukaan nuori tai iäkäs tietää, mitä huomenna saattaa sattua? Pitää tehdä terveenä, siis mitä pitää tehdä terveenä? Pitäisikö koko ikä varautua ja järjestellä jotain, kun ei kerran tiedä mitä huomenna tai ylihuomenna saattaa tapahtua. Itse en aio varautua ja järjestellä yhtään mitään. Elän elämääni joka päivä kuten haluan. Onneksi itselläni ei ole kauhukakaroita jotka kyttää ja painostaa vaan kannustavia ja auttavaisia ovat.
Todellisuudessa kunnon riippakivi loputtomine komentoineen ja käskyineen, jota lapset kiroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."
74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.
Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.
Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.
N56Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.
N54
Tarkoittaako muuttaminen samaa kuin luovuttaminen? Monet myy omakotitalon siinä vaiheessa kun siirtyvät uuteen elämänvaiheeseen. Jos talolla on vielä jotakin arvoa voi ne myynnistä saadut rahat käyttää esim. matkusteluun.
Sitten kun olet itse 70-80 v. niin matkustele sen penteleesti. Monikaan ei enää halua kotiympäristöstään matkustella tuossa iässä yhtään mihinkään. Omat lapseni ovat hankkineet talonsa itselleen ja kukaan ei ole häätämässä minua mihinkään omasta ok-talostani. Häätäjät heittäisin ulos jos joku uskaltaisi tuollaisia tulla edes ehdottelemaan. Selvää painostusta isäänne kohtaan, ap. Ei ole kivaa olla isäsi. Oksettaa miten kohtelette häntä.
Moni aktiiviseen elämään tottunut eläkeläinen jopa muuttaa maasta eläkkeelle päästyään. Ja jos matkustelu ei siinä vaiheessa kiinnosta niin miksi se kiinnostaisi erityisesti ne omakotitalon huoltotyötkään. Helpommalla siellä kerrostalossa pääsisi joka tapauksessa vaikka haluaisi vain kyhjöttää siinä kiikustuolissa.
Ei se aktiivisuus ole kiinni iästä tai edes asumismuodosta. Aktiiviset ihmiset löytää niitä aktiviteetteja siellä missä asuvat ne jotka ajattelee että mikään ei koskaan saa muuttua katkeroituu kun se ensimmäinen muutos tulee ja jäävät todellakin murhtimaan elämäänsä sinne kotinsa nurkkaan oli se sitten omakotitalossa tai jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sisarus ei voisi asua 10+ vuotta jossain muualla? Aika moni ihminen muuttaa useammin kuin kerran 10 vuodessa.
Hyväkuntoinen yksin pärjäävä 75-vuotias mies ilman suurempia sairauksi saattaa elää vielä 15-20 -vuottakin. Meilläkin kotihoidossa kaksi kotonaan kotihoidon turvin pärjäävää yli 100-vuotiasta miestä, toinen heistäkin siirtyi kotihoidon piiriin vasta vaimonsa kuoltua muutama vuosi sitten. .
Näkökulmasi on pahasti vinoutunut.
Ymmärrätkö kuinka moni ylipäätään elää noin vanhaksi? Mikä on todennäköisyys, että ap:n isä elää 100-vuotiaaksi?... Aika helkkarin paljon pienempi kuin todennäköisyys, että hän elää 79-vuotiaaksi, mikä on keskimääräinen miesten elinikä."Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomen väestöön kuului 31.12.2021 yhteensä 1 038 yli 100-vuotista ihmistä. Näistä miehiä oli 152 ja naisia 886,"
En olettanutkaan, että juuri ap:n isä eläisi 100-vuotiaaksi, mutta ei se mahdotonta ole. En toki tiedä ko. isän terveydentilaa.
1970-luvulla Suomessa oli vain kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, on heitä tällä hetkellä jo noin 50 000.
Nuoremmat eläkeikäiset ovat nykyään parempikuntoisia kuin ennen ja vanhemmatkin ikäihmiset ovat aktivisempia ja toimintakykyisempiä.
Iäkkäät miehet ovat parempikuntoisia kuin vastaavan ikäiset naiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän pitäisi muuttaa pois omasta talostaan. Ei kannata tehdä lapsia lainkaan, jos he sellaisia ovat, kuoleman odottajia, pois jaloistaan, vanha isä.
On kyllä kummallisia ja ahneita hyeenoja, jotka odottavat omien vanhempiensa kuolemaa. Aloittajana en edes olisi kehdannut kirjoittaa moista. Mutta eipä nuo ahmatit osaa edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös tätä monen itsekkyyttä, ettei lainkaan ajatella mikä riesa lahonneesta talosta perikunnalle aikanaan syntyy. Minulle ainakin lasteni etu on tosi tärkeä asia ja minusta se tuntuu ihan luonnolliselta.
Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan jos ei halua.
Isälle olisi siis ihan ok että talo päätyy hänen muutettuaan autiotaloksi ja lahoaa aikanaan pois?
ehkä isä asuu talossa siihen asti kun kuolee ns saappaat jalassa. Ja kuolleelle on se ja sama, mitä talolle tapahtuu.
Olen sitä mieltä, että ikäihmisen ei pitäisi lainkaan ajatella, että saako jätetyksi perintöä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Itse sen omaisuutensa on hankkinut ja soisin, että iäkäs käyttäisi ne rahat omaan hyvinvointiinsa loppuelämänsä aikana. Jos on vielä siinä kunnossa, että pystyy käymään kodin ulkopuolella, kävisi vaikka konserteissa, museoissa tai teatterissa. Tai kotona asuva tilaisi kotiin fysioterapeutin, kampaajan / parturin, jalkahoitajan palveluita tai valmiita annoksia ruokaa.
Se jälkikasvu pärjätköön itse hankkimallaa nomaisuudella eikä kieli pitkällä pidä odottaa vanhemmalta perittävää omaisuutta itselleen etenkään siinä vaiheessa, kun tämäkin isä on vasta 74-vuotias ja täysin kotonaan itsenäisesti pärjäävä.
Meillä riidellään parhaillaan vanhemman kanssa siitä, pitääkö rahat käyttää palveluihin vai säästää perinnöksi. Vanhempi ei ymmärrä yhtään, miksi mistään pitäisi maksaa, kun kaiken voisi teettää lapsilla ilmaiseksi.
Muutappa sitten itse kodistasi pois, jotta sisar perheineen muuttaa sinne. Ai eikö käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.
Minä laitankin asiani mahdollisimman hyvään kuntoon niin, että siitä on mahdollisimman vähän vaivaa lapselleni ja mahdollisimman paljon hyötyä hänelle. Esim lahjoitin lapselleni jo asunnon. Nuorena sitä taloudellista apua eniten tarvitsee, kun alkaa rakentaa omaa elämää. Haluan nimittöin lapselleni pelkkää hyvää toisin kuin jotkut katkerat ketjussa, joiden mielestä vanhojen ei pitäisi ajatella lapsiaan yhtään ja jotka tuntuvat saavan iloa siitä, että lapset 'saavat näpeilleen'. Meitä on moneen junaan.
Kunnioita vanhusta, niin silloin omat lapsesi myös kunnioittavat sinua, eikä ala odottamaan kuolemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isähän on vielä nuori. Rantasauna kuulostaa mukavalta. Kuka nyt muuttaisi kirkonkylään omasta paratiisistaan. Hankkikoot nuoret itse omat kotinsa eikä ahdistele vanhaa miestä. Tuon ikäisillä on usein vielä autokin käytössä ja puuhastelu omassa talossa pitää virkeänä.
Isä on tehnyt pientä pintaremonttia ajatuksella, että sisarukseni lapsineen on muuttamassa siihen. Mutta ei vielä!
Isällä ja sisaruksella on samanlainen maku sisustuksen suhteen?
Sääli isää, kun ei tajua tilaansa ja että nyt on se hetki myydä talo, jos haluaa sen säästyvän jälkipolville. Näitä tarinoita on Suomi täynnä, eivät ne rapistuvat autiotalot itsestään synny, vaan ap:n isän kaltaisten vanhusten toimesta.
Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.