Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sisarus ei voisi asua 10+ vuotta jossain muualla? Aika moni ihminen muuttaa useammin kuin kerran 10 vuodessa. 

Hyväkuntoinen yksin pärjäävä 75-vuotias mies ilman suurempia sairauksi saattaa elää vielä 15-20 -vuottakin. Meilläkin kotihoidossa kaksi kotonaan kotihoidon turvin pärjäävää yli 100-vuotiasta miestä, toinen heistäkin siirtyi kotihoidon piiriin vasta vaimonsa kuoltua muutama vuosi sitten. .

Näkökulmasi on pahasti vinoutunut.

Ymmärrätkö kuinka moni ylipäätään elää noin vanhaksi? Mikä on todennäköisyys, että ap:n isä elää 100-vuotiaaksi?... Aika helkkarin paljon pienempi kuin todennäköisyys, että hän elää 79-vuotiaaksi, mikä on keskimääräinen miesten elinikä.

"Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomen väestöön kuului 31.12.2021 yhteensä 1 038 yli 100-vuotista ihmistä. Näistä miehiä oli 152 ja naisia 886,"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Hoitolaitoksissa olevistako päättelet tätä? Ne jotka elää keskimääräistä pitempään ovat myös keskimääräistä terveempiä eivätkä joudu laitokseen välttämättä ollenkaan, kuolevat kotonaan.  

Ja ne yleensä pysyvät terveempinä, jotka liikkuvat ja touhuavat mahdollisimman paljon sen sijaan että jäisivät johonkin kerrostalon nurkkaan harmittelemaan vanhuuttaan. Esimerkiksi minun isäni rakensi 80-vuotiaana mökin ja on onnensa kukkuloilla edelleen kun saa puuhailla siellä.

Mieheni isovanhemmat asuivat kerrostalossa ja mummo asuu edelleen yli yhdeksänkymppisenä, pappakin oli yli yhdeksänkymmenen kuollessaan. Koko ikänsä liikkuivat tosi paljon ja mummo kävelee edelleen pitkiä lenkkejä. Lihaskunnosta voi huolehtia vaikka painoja nostelemallakin. Terveempää se minusta vanhana on kuin jumpata korjaamalla myrskyssä jotain hajonnutta, joka on pakko korjata ja pian. Voi liikkua sen mukaan mikä terveydentila kulloinkin on. Omakotitalossa on pakko vääntää lumityöt vaikka flunssassakin. Ei kerrostalossa ole pakko istua nyhjöttää nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös tätä monen itsekkyyttä, ettei lainkaan ajatella mikä riesa lahonneesta talosta perikunnalle aikanaan syntyy. Minulle ainakin lasteni etu on tosi tärkeä asia ja minusta se tuntuu ihan luonnolliselta.

Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan jos ei halua.

Isälle olisi siis ihan ok että talo päätyy hänen muutettuaan autiotaloksi ja lahoaa aikanaan pois?

ehkä isä asuu talossa siihen asti kun kuolee ns saappaat jalassa. Ja kuolleelle on se ja sama, mitä talolle tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?

Hitsi mitä haaskoja olette.

Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin  halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.

Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.

Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.

im-yksiö parhaimmillaan..

Sek äidille että myös anopilleni tuli orpo puolisoidensa kuoltua. Omakotitalossa oli liikaa huolehdittava. Muuttaessaan pois iät olivat noin 75 v.

-ohis

Varmaan kevyt käppänä niin niska-/perseotteella lähtee.

Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.

Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.

Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.

Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.

Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös tätä monen itsekkyyttä, ettei lainkaan ajatella mikä riesa lahonneesta talosta perikunnalle aikanaan syntyy. Minulle ainakin lasteni etu on tosi tärkeä asia ja minusta se tuntuu ihan luonnolliselta.

Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan jos ei halua.

Isälle olisi siis ihan ok että talo päätyy hänen muutettuaan autiotaloksi ja lahoaa aikanaan pois?

 

ehkä isä asuu talossa siihen asti kun kuolee ns saappaat jalassa. Ja kuolleelle on se ja sama, mitä talolle tapahtuu.

Siihen ei ihan hirveästi ennustajan lahjoja tarvitse että ennen pitkää isä tosiaan kuolee. Jos ei missään vaiheessa ole luopumassa talosta talo on edelleen hänen nimissään kun kuolee oli ne saappaat jalassa tai ei.

Miksi isän pitäisi muuttaa pois omasta talostaan. Ei kannata tehdä lapsia lainkaan, jos  he sellaisia ovat, kuoleman odottajia,  pois jaloistaan, vanha isä.

No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?

Hitsi mitä haaskoja olette.

Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin  halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.

Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.

Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.

im-yksiö parhaimmillaan..

miksi pitää olla im-yksiö? Kaikki eivät tarvitse älyttömästi lääniä ympärilleen. Yksiössä riittää että on hyvä sänky, mukava tv-tuoli ja ruokailuryhmä, missä voi kahvitella perheenjäseniä. Ei tarvitse paljon siivota eikä olla paljoakaan tavaraa. Palvelutalossa tulee aikanaan olemaan vielä vähemmän tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Hoitolaitoksissa olevistako päättelet tätä? Ne jotka elää keskimääräistä pitempään ovat myös keskimääräistä terveempiä eivätkä joudu laitokseen välttämättä ollenkaan, kuolevat kotonaan.  

Ja ne yleensä pysyvät terveempinä, jotka liikkuvat ja touhuavat mahdollisimman paljon sen sijaan että jäisivät johonkin kerrostalon nurkkaan harmittelemaan vanhuuttaan. Esimerkiksi minun isäni rakensi 80-vuotiaana mökin ja on onnensa kukkuloilla edelleen kun saa puuhailla siellä.

Mieheni isovanhemmat asuivat kerrostalossa ja mummo asuu edelleen yli yhdeksänkymppisenä, pappakin oli yli yhdeksänkymmenen kuollessaan. Koko ikänsä liikkuivat tosi paljon ja mummo kävelee edelleen pitkiä lenkkejä. Lihaskunnosta voi huolehtia vaikka painoja nostelemallakin. Terveempää se minusta vanhana on kuin jumpata korjaamalla myrskyssä jotain hajonnutta, joka on pakko korjata ja pian. Voi liikkua sen mukaan mikä terveydentila kulloinkin on. Omakotitalossa on pakko vääntää lumityöt vaikka flunssassakin. Ei kerrostalossa ole pakko istua nyhjöttää nurkassa.

Myös maalla saa ulkopuolisia palveluita. Meillä pihan auraus ja pihatyöt tekee paikallinen yrittäjä ja piha on aurattu aamulla heti viiden jälkeen. Polttopuut tuodaan kotiin asti klappeina, ja tarvittaessa tuodaan liiteriin. Ruuat voi tilata kaupasta koti-ovelle. Ja tarvittaessa saa ateriapalvelun, joko kunnalta tai yksityiseltä yrityäjältä. Ja taksit tarjoavat vielä palveluitaan esim. lääkkeiden noutopalvelu apteekistä.

Meidän mummo on 93v ja asuu ihan yksin ja hoitaa n. 4000m2 pihan ja puutarhan, joka on kylän ylpeyden aihe.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.

Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.

Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.

Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.

Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.

Minä taas huomasin tarinastasi sen punaisen langan, että minkään ikäinen ei voi tietää koska tulee jotain vastoinkäymisiä vastaan. Lapsesi tuskin oli vanhus sairastuessaan. Ennemmin tuosta kannattaisi ottaa opiksi se, että kannattaa elää elämäänsä niin kuin parhaaksi itse näkee eikä tehdä jotain vain sen pelossa että joskus voi yhtäkkiä sattua jotain.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.

Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.

Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.

Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.

Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.

Näin se menee. Käänne huonompaan voi tulla yhtäkkiä, yllätyksenä. Esim lähipiirissä reipas vanhus 76 v oli etelänmatkalla, sai koronan, jourui sairaalaan ja kun siitä tokeni ja kotiutui, ei pystynytkään enää itse edes kävelemään. Siitä on nyt vuosi, on nyt jonossa laitospaikan saadakseen, ei pärjää enää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Tarkoittaako muuttaminen samaa kuin luovuttaminen? Monet myy omakotitalon siinä vaiheessa kun siirtyvät uuteen elämänvaiheeseen. Jos talolla on vielä jotakin arvoa voi ne myynnistä saadut rahat käyttää esim. matkusteluun.

Sitten kun olet itse 70-80 v. niin matkustele sen penteleesti. Monikaan ei enää halua kotiympäristöstään matkustella tuossa iässä yhtään mihinkään. Omat lapseni ovat hankkineet talonsa itselleen ja kukaan ei ole häätämässä minua mihinkään omasta ok-talostani. Häätäjät heittäisin ulos jos joku uskaltaisi tuollaisia tulla edes ehdottelemaan. Selvää painostusta isäänne kohtaan, ap. Ei ole kivaa olla isäsi. Oksettaa miten kohtelette häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

Ja perinnön jaossakaan ei tule ongelmia, kun pyytää isää tekemään testamentin talosta kodittomille kissoille, eikä vaadi lakiosaansa, vaan jättää sen hakematta. Jos pelkää talosta tulevia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Ei tartte odotella

Talon voi jättää jollekin lapsenlapsista

Isä asukoon talossaan niin kauan kuin jaksaa, se on 2-6 v

80 v on jo vanhoja ja jaksaminen loppuu.

Ihme että joku edes jää odottamaan vanhempien asuntoa? Miksi ei ole ostanut omaa jo kauan sitten

Vierailija kirjoitti:

No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.

Minä laitankin asiani mahdollisimman hyvään kuntoon niin, että siitä on mahdollisimman vähän vaivaa lapselleni ja mahdollisimman paljon hyötyä hänelle. Esim lahjoitin lapselleni jo asunnon. Nuorena sitä taloudellista apua eniten tarvitsee, kun alkaa rakentaa omaa elämää. Haluan nimittöin lapselleni pelkkää hyvää toisin kuin jotkut katkerat ketjussa, joiden mielestä vanhojen ei pitäisi ajatella lapsiaan yhtään ja jotka tuntuvat saavan iloa siitä, että lapset 'saavat näpeilleen'. Meitä on moneen junaan.