Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Miten joku voi peukuttaa tätä? Eihän tuo ole lasten omaisuutta!

Samaa mieltä. Mistä ihmeestä niiden lasten pitäisi luopua? Ostakoot pennut itse talonsa/asuntonsa. Näitä löytyy näköjään useammin jotka vaativat vanhempiaan pois kodeistaan. Ohis yksi heistä. 

Pennut... Etkö todella hahmota, että 74-vuotiaan lapset ovat nyt n 55-vuotiaita, joiden omatkin lapset ovat jo muuttaneet pesästä. Moni 55-vuotias on jo itse isäisä tai isoäiti.

Ihmettelen käsityskykyäsi, kun vaahtoat heistä ketjussa 'pentuina'... Liekö muistisairaus jo iskenyt sinuunkin.

Mihin tutkimukseen tai faktoihin perustuu olettamuksesi 74v olevan 55v lapset ja 55v isovanhempia?

Esim. Presidentti Niinistö on 74v ja hänen Aaro poikansa on syntynyt v.2018

Äitini on syntynyt v. 1945 ja on 78v ja minä syntynyt 1985 eli olen 37v.

Mistä tiedät, aloittaja, että elät pidempään kuin isäsi. Koskaan ei tiedä, kuinka paljon elämää on kullakin jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme että joku edes jää odottamaan vanhempien asuntoa? Miksi ei ole ostanut omaa jo kauan sitten

Tuota noin, ymmärrätkö, että 74-vuotiaan lapset ovat n 55-vuotiaita? Tottakainhe ovat ostaneet oman asuntonsa vuosikymmeniä sitten.

74-vuotiaan lapset voivat olla itse asiassa vasta päälle 3-kymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.

Minä laitankin asiani mahdollisimman hyvään kuntoon niin, että siitä on mahdollisimman vähän vaivaa lapselleni ja mahdollisimman paljon hyötyä hänelle. Esim lahjoitin lapselleni jo asunnon. Nuorena sitä taloudellista apua eniten tarvitsee, kun alkaa rakentaa omaa elämää. Haluan nimittöin lapselleni pelkkää hyvää toisin kuin jotkut katkerat ketjussa, joiden mielestä vanhojen ei pitäisi ajatella lapsiaan yhtään ja jotka tuntuvat saavan iloa siitä, että lapset 'saavat näpeilleen'. Meitä on moneen junaan.

Kunnioita vanhusta, niin silloin omat lapsesi myös kunnioittavat sinua, eikä ala odottamaan kuolemaasi.

Minä kunnioitan lastani. Lahjoitin hänelle asunnon ja aikoinaan isäni lahjoitti asunnon minulle. Vaikka siitä on jo 30 vuotta, muistan, miten hän vannotti lahjoittaessaan minua tekemään samoin aikanaan oman lapseni hyväksi.

Joissain suvuissa ajatellaan tällä lailla lasten parasta, joissain näköjään ei, sen olen av:lta oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Muutappa sitten itse kodistasi pois, jotta sisar perheineen muuttaa sinne. Ai eikö käy?

Miksi se sisarus haluaisi ostaa ap kodin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ehkä monilla kommentoijilla ei ole lapsia eikä myöskään vanhempia jota omistavat talon maaseudulta. Jos kerran joku lapsista on halukas ostamaan vanhan talon muuttotappio kunnasta niin juuri nyt on oikea aika, ae on kaikkien osapuolten etu.

Kaikkien perillisten toki. Ei kuitenkaan välttämättä sen isän, jonka talosta on kyse.

myös isän kun ei tarvitse katsoa talonsa rapistuvan ja tietää että talon ostaa oma lapsi eikä vieras valittava vikojen etsijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.

On outoa, että isä on antanut oman panoksensa lapsen elämään, ja nyt hänet häädetään talosta. Erityisesti vanhuksille on tärkeää, että he voivat kuolla omassa kodissaan. Eri asia olisi, jos isä olisi paha tai väkivaltainen, mutta silloinkin lapsi ei saisi jäädä odottamaan isän kuolemaa, vaan hänet sijoitettaisiin kauas isästä.

Miksi asiata nousee näin suuri haloo? Sisarus olisi nyt halunnut talon ostaa mutta ei osta sitä todennäköisesti myöhemmin. Isä ei myy vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme että joku edes jää odottamaan vanhempien asuntoa? Miksi ei ole ostanut omaa jo kauan sitten

Tuota noin, ymmärrätkö, että 74-vuotiaan lapset ovat n 55-vuotiaita? Tottakainhe ovat ostaneet oman asuntonsa vuosikymmeniä sitten.

74-vuotiaan lapset voivat olla itse asiassa vasta päälle 3-kymppisiä.

Kun me saimme lapsen, minä olin 34 ja mieheni 39. Meidän lapsemme siis on vasta päälle kolmikymppinen, kun meidän ikämme alkaa seiskalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

Osa tuon ikäisistä käy vielä aktiivisesti töissäkin. Itse olen töissä terveyskeskuksessa ja jokunen hoitaja käy eläkkeeltä käsin aina tarvittaessa tuuraamassa ja kaksi lääkäriä 76- ja 74-vuotiaat tekevät paria päivää viikossa potilasvastaanottoa ja tämä vanhempi pitää vielä sen lisäksi kotonaan yksityisvastaanottoa. Piti meillä vielä puolisen vuotta sitten aktiivisesti yksityisvastaanottoa paikkakunnallamme 80-vuotias lääkäri, mutta sitten hän sairastui äkillisesti vaikeasti ja kuoli.

Niin, avainsana _osa_.

Kun miesten keskimääröinen elinikä on nyt 79 v, niin se tarkoittaa, että osa kuolee vanhempana, mutta yhtälailla myös sitä, että osa kuolee nuorempanakin. _Osa_ luokkakavereistanikin on jo kuollut.

N56

Tuossa nyt kommentoitiin siihen käsitykseen, että 74-vuotias on TODELLA VANHA. Suurin osa heistä ei tosiaankaan käy töissä, mutta suurin osa viettää elämäänsä ilman ulkopuolisia apuja pärjäten itsenäisesti, tavaten tuttavia ja harrastaen mieleisiään asioita. Eivät he ole todella vanhoja. 90-lähestyviä voidaan sitten jo kutsua vanhoiksi, 100-vuotta täyttäneitä todella vanhoiksi.

En ole pitänyt yhteyttä luokkakavereihini. Yhden tiedän kuolleen.

N58.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.

On outoa, että isä on antanut oman panoksensa lapsen elämään, ja nyt hänet häädetään talosta. Erityisesti vanhuksille on tärkeää, että he voivat kuolla omassa kodissaan. Eri asia olisi, jos isä olisi paha tai väkivaltainen, mutta silloinkin lapsi ei saisi jäädä odottamaan isän kuolemaa, vaan hänet sijoitettaisiin kauas isästä.

Omakoti ei voi olla missään muualla kuin siellä omakotitalossa jossa on asunut koko ikänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.

Minä laitankin asiani mahdollisimman hyvään kuntoon niin, että siitä on mahdollisimman vähän vaivaa lapselleni ja mahdollisimman paljon hyötyä hänelle. Esim lahjoitin lapselleni jo asunnon. Nuorena sitä taloudellista apua eniten tarvitsee, kun alkaa rakentaa omaa elämää. Haluan nimittöin lapselleni pelkkää hyvää toisin kuin jotkut katkerat ketjussa, joiden mielestä vanhojen ei pitäisi ajatella lapsiaan yhtään ja jotka tuntuvat saavan iloa siitä, että lapset 'saavat näpeilleen'. Meitä on moneen junaan.

Kunnioita vanhusta, niin silloin omat lapsesi myös kunnioittavat sinua, eikä ala odottamaan kuolemaasi.

Minä kunnioitan lastani. Lahjoitin hänelle asunnon ja aikoinaan isäni lahjoitti asunnon minulle. Vaikka siitä on jo 30 vuotta, muistan, miten hän vannotti lahjoittaessaan minua tekemään samoin aikanaan oman lapseni hyväksi.

Joissain suvuissa ajatellaan tällä lailla lasten parasta, joissain näköjään ei, sen olen av:lta oppinut.

Joskus vanhemmatkin voivat tehdä virheitä, vaikka kyseessä olisivat omat vanhempasi. On hyvä, että kunnioitat lastasi, mutta kunnioita myös vanhempiasi. Silloin on todennäköistä, että oma lapsesi kunnioittaa myös sinua eikä ala odottamaan, että milloin kuolet pois, jotta voi saada perinnön.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?

Tämä mullekin tuli mieleen, että ap:n tapauksessa sisarus ei ensisijaisesti ajattele isänsä hyvinvointia, vaan sitä, että saa perheelleen talon halvalla, alle yleisten markkinahintojen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.

On outoa, että isä on antanut oman panoksensa lapsen elämään, ja nyt hänet häädetään talosta. Erityisesti vanhuksille on tärkeää, että he voivat kuolla omassa kodissaan. Eri asia olisi, jos isä olisi paha tai väkivaltainen, mutta silloinkin lapsi ei saisi jäädä odottamaan isän kuolemaa, vaan hänet sijoitettaisiin kauas isästä.

Omakoti ei voi olla missään muualla kuin siellä omakotitalossa jossa on asunut koko ikänsä?

Juuri niin, ei pitäisi alkaa kitkeä iäkkäitä ihmisiä juuriltaan.

Voisiko sisarus, joka on kiinnostunut ok-talosta, muuttaa sinne perheensä kanssa isän yhä asuessa siellä? Jos talo on riittävän iso, tämäkin vaihtoehto voisi olla mahdollinen, vai voisiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.

On outoa, että isä on antanut oman panoksensa lapsen elämään, ja nyt hänet häädetään talosta. Erityisesti vanhuksille on tärkeää, että he voivat kuolla omassa kodissaan. Eri asia olisi, jos isä olisi paha tai väkivaltainen, mutta silloinkin lapsi ei saisi jäädä odottamaan isän kuolemaa, vaan hänet sijoitettaisiin kauas isästä.

Omakoti ei voi olla missään muualla kuin siellä omakotitalossa jossa on asunut koko ikänsä?

Aika monelle on näin. Vaikuttaisi että myös ap:n isälle jos on kerran vastentahtoinen sieltä lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?

Tämä mullekin tuli mieleen, että ap:n tapauksessa sisarus ei ensisijaisesti ajattele isänsä hyvinvointia, vaan sitä, että saa perheelleen talon halvalla, alle yleisten markkinahintojen.

Isä voi lopettaa haihattelun, että talon ostaa joskus oma lapsi. Ulkopuoliselle se myydään ellei ole ihan purkukunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Isäni on koko ikänsä asunut maalla omakotitalossa, pitkään vielä ihan maatilalla. Kauhea ajatuskin jos hän joutuisi muuttamaan johonkin kerrostaloyksiöön. Voin kuvitella että hänen elämänhalunsa hiipuisi saman tien kun ei pääsisi omaan tahtiin puuhastelemaan pihalle. Kaiken pakollisen kun kuitenkin saa joko ostettuna palveluna tai lapsien taholta tehtynä.

On outoa, että isä on antanut oman panoksensa lapsen elämään, ja nyt hänet häädetään talosta. Erityisesti vanhuksille on tärkeää, että he voivat kuolla omassa kodissaan. Eri asia olisi, jos isä olisi paha tai väkivaltainen, mutta silloinkin lapsi ei saisi jäädä odottamaan isän kuolemaa, vaan hänet sijoitettaisiin kauas isästä.

Omakoti ei voi olla missään muualla kuin siellä omakotitalossa jossa on asunut koko ikänsä?

Aika monelle on näin. Vaikuttaisi että myös ap:n isälle jos on kerran vastentahtoinen sieltä lähtemään.

Mihin se ap isä on lähtemässä? Ap vain harmittelee sitä että isä ei ymmärrä että taloa ei sisarus osta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?

Tämä mullekin tuli mieleen, että ap:n tapauksessa sisarus ei ensisijaisesti ajattele isänsä hyvinvointia, vaan sitä, että saa perheelleen talon halvalla, alle yleisten markkinahintojen.

tyypillinen wt:n näkökulma asiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viinaa saattaa myös kylillä mennä.

Niin, miksei sisar osta omaa taloa, reilusti omilla ansaitsemillaan rahoilla vai odottaako isän talosta halvalla saatavaa? Maksaa se uusi kerrostaloasunto myös isälle, voitolla ettei talon hinnalla sellaista saakkaan. Ja entä ellei halua kerros- tai rivitaloon muuttaa?

Miksi sitä viinaa ei voisi kulua siellä peräkylän omakotitalossakin? Aika monilla kuuluukin.

Miehen yksinasuva setä muutti synnyinkodistaan keskustan vanhusten rivitaloauntoon päälle 8-kymppisenä. Siellä omassa kodissa riitti kaikenlaista tekemistä ja puuhaa, piti huolta asunnostaan, naapureidenkin kanssa oltiin yhteydessä, eikä juurikaan alkoholia käyttänyt. Tätä tekemistä siellä keskustan pienessä 1 h + kk + alkovi ei ollut, eikä naapureihinkaan tullut tutustuttua. Viina tuli tutuksi, tyhjiä viinapulloja kaikki paikat täynnä, astiat tiskaamattomina, kolkko asumus kerta kaikkiaan verrattuna siihen kotimökkiin.