Isä ei suostu muuttamaan pois talostaan

ehkä monilla kommentoijilla ei ole lapsia eikä myöskään vanhempia jota omistavat talon maaseudulta. Jos kerran joku lapsista on halukas ostamaan vanhan talon muuttotappio kunnasta niin juuri nyt on oikea aika, ae on kaikkien osapuolten etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

74 todella wanha??Hauska läppä hahhaa. Monet elivät ihan yli 90vuotiaiksi ja hupsi satavuotiaitakin on vielä millonkohan ne on syntynyt???sekö nuorisoo potuttaa aika sairasta mutta tavallaan tämä oli ihan hyvä läppä. tai no ei oikeastaan. Mitä tulee asunnon talon hankintaan kannattaa se jo kyllä alussa kannattaa mitoittaa silleen että siellä pärjää vaikka joutuis rullatuoliin. Ajattelen tätä jo näin nelikymppisenäkin.

Se vuodepotilaaksi vuodessa mennyt 80 v isäni, josta äsken kirjoitin, on odottamassa vakituista paikkaa osastolla, jossa on paljon väkeä. Siel on vain yksi 100 v, hän on nainen, ja ne kaikki muut asukkaat siellä, joista enemmistö on miehiä, pitävät häntä todella vanhana.

Aika in denial pitää olla -anteeksi suora ilmaisuni- jos kuvottelee 74 v olevan vielä nuori, jolla on paljon elämää jäljellä.

N56

Mun mielestä on hiton masentava ajatus, että 74-vuotiaana pitäisi luovuttaa ja odotella kiikkustuolissa noutajaa. Ei! Vanhoillakin ihmisillä saa olla haaveita, hankkeita ja elämänjanoa.

N54

Tarkoittaako muuttaminen samaa kuin luovuttaminen? Monet myy omakotitalon siinä vaiheessa kun siirtyvät uuteen elämänvaiheeseen. Jos talolla on vielä jotakin arvoa voi ne myynnistä saadut rahat käyttää esim. matkusteluun.

Sitten kun olet itse 70-80 v. niin matkustele sen penteleesti. Monikaan ei enää halua kotiympäristöstään matkustella tuossa iässä yhtään mihinkään. Omat lapseni ovat hankkineet talonsa itselleen ja kukaan ei ole häätämässä minua mihinkään omasta ok-talostani. Häätäjät heittäisin ulos jos joku uskaltaisi tuollaisia tulla edes ehdottelemaan. Selvää painostusta isäänne kohtaan, ap. Ei ole kivaa olla isäsi. Oksettaa miten kohtelette häntä. 

Moni aktiiviseen elämään tottunut eläkeläinen jopa muuttaa maasta eläkkeelle päästyään. Ja jos matkustelu ei siinä vaiheessa kiinnosta niin miksi se kiinnostaisi erityisesti ne omakotitalon huoltotyötkään. Helpommalla siellä kerrostalossa pääsisi joka tapauksessa vaikka haluaisi vain kyhjöttää siinä kiikustuolissa.

Ei se aktiivisuus ole kiinni iästä tai edes asumismuodosta. Aktiiviset ihmiset löytää niitä aktiviteetteja siellä missä asuvat ne jotka ajattelee että mikään ei koskaan saa muuttua katkeroituu kun se ensimmäinen muutos tulee ja jäävät todellakin murhtimaan elämäänsä sinne kotinsa nurkkaan oli se sitten omakotitalossa tai jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Miten joku voi peukuttaa tätä? Eihän tuo ole lasten omaisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.

Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.

Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.

Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.

Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.

Olisiko äitisi pitänyt tietää etukäteen että kaatuu? Sinähän outo olet, mistä kukaan nuori tai iäkäs tietää, mitä huomenna saattaa sattua? Pitää tehdä terveenä, siis mitä pitää tehdä terveenä? Pitäisikö koko ikä varautua ja järjestellä jotain, kun ei kerran tiedä mitä huomenna tai ylihuomenna saattaa tapahtua. Itse en aio varautua ja järjestellä yhtään mitään. Elän elämääni joka päivä kuten haluan. Onneksi itselläni ei ole kauhukakaroita jotka kyttää ja painostaa vaan kannustavia ja auttavaisia ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme että joku edes jää odottamaan vanhempien asuntoa? Miksi ei ole ostanut omaa jo kauan sitten

Tuota noin, ymmärrätkö, että 74-vuotiaan lapset ovat n 55-vuotiaita? Tottakainhe ovat ostaneet oman asuntonsa vuosikymmeniä sitten.

Nyt luultavasti näiden lasten omat lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja ap:n sisarusjoukko miettii, että mihinkäs sitä sitten muuttaisi, kun on tyhjän pesän syndrooma. He siis itse suunnittelevat omaa loppuelämäänsä. He ymmärtävät, että sitä ei ole loputtomasti jäljellä ja jos jonekin maalle taloon haluavat muuttaa, sen aika on nyt, eikä joskus vaikka 10 v päästä. Kun iäheidän isänsä eli ap:n isä onnhaaveillut, että hänen talonsa jäisi lasten asuttavaksi aikanaan, niin on aivan normaalia kysyä nyt, että muuttavatko he sinne isän taloon siis nyt vai ostavatko oman talon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, silloin, kun sinun aikasi koittaa, omat lapsesi alkavat odottaa kuolemaasi.

Minä laitankin asiani mahdollisimman hyvään kuntoon niin, että siitä on mahdollisimman vähän vaivaa lapselleni ja mahdollisimman paljon hyötyä hänelle. Esim lahjoitin lapselleni jo asunnon. Nuorena sitä taloudellista apua eniten tarvitsee, kun alkaa rakentaa omaa elämää. Haluan nimittöin lapselleni pelkkää hyvää toisin kuin jotkut katkerat ketjussa, joiden mielestä vanhojen ei pitäisi ajatella lapsiaan yhtään ja jotka tuntuvat saavan iloa siitä, että lapset 'saavat näpeilleen'. Meitä on moneen junaan.

Minä olen ainakin ihan täysin kykenevä hankkimaan itse omat rahani enkä tarvitse mitään armopaloja vanhemmiltani. Toivoisin että he ennemmin käyttävät omat rahansa siihen että voivat viettää mahdollisimman hyvää elämää niin kauan kuin sitä riittää, minun elämänlaatuni ei ole mistään perinnöistä kiinni. Siitä saan kiittää juuri niitä vanhempiani jotka ovat opettaneet minut tulemaan toimeen ihan omillaan, se on parasta mitä heiltä olen voinut saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Miten joku voi peukuttaa tätä? Eihän tuo ole lasten omaisuutta!

Samaa mieltä. Mistä ihmeestä niiden lasten pitäisi luopua? Ostakoot pennut itse talonsa/asuntonsa. Näitä löytyy näköjään useammin jotka vaativat vanhempiaan pois kodeistaan. Ohis yksi heistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän talo. Ei lasten.

Isähän voi jopa testamentata sen jollekin toiselle. Mitähän lapset siihen sanovat.

Edelleenkin isän oma toive on, että yksi sisaruksistamme ostaa talon. Hän vain määrittelee ajankohdan yksin. Ap

Selvä. Isä määrittelee ajankohdan. Mitä valitat?

Eihän ole mitenkään varmaa, että kukaan enää haluaa taloa ostaa siinä vaiheessa. Se nyt ostohalukas lapsi on ehtinyt järjestää asumisensa muualle.

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

Osa tuon ikäisistä käy vielä aktiivisesti töissäkin. Itse olen töissä terveyskeskuksessa ja jokunen hoitaja käy eläkkeeltä käsin aina tarvittaessa tuuraamassa ja kaksi lääkäriä 76- ja 74-vuotiaat tekevät paria päivää viikossa potilasvastaanottoa ja tämä vanhempi pitää vielä sen lisäksi kotonaan yksityisvastaanottoa. Piti meillä vielä puolisen vuotta sitten aktiivisesti yksityisvastaanottoa paikkakunnallamme 80-vuotias lääkäri, mutta sitten hän sairastui äkillisesti vaikeasti ja kuoli.

Vierailija kirjoitti:

ehkä monilla kommentoijilla ei ole lapsia eikä myöskään vanhempia jota omistavat talon maaseudulta. Jos kerran joku lapsista on halukas ostamaan vanhan talon muuttotappio kunnasta niin juuri nyt on oikea aika, ae on kaikkien osapuolten etu.

Kaikkien perillisten toki. Ei kuitenkaan välttämättä sen isän, jonka talosta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Sorry ap. Itseasiassa olen jo ostanut isän talon ja isä on asunut siellä ilmaiseksi jo muutaman vuoden.

 En ole itse muuttamassa sinne enkä edes halua muuttaa. Kaikki remontti siellä on tehty minun maksamanani ilmalämpöpumpun asennuksesta lähtien, ja vain  ja ainoastaan siksi ettei isän tarvitse kantaa raskaita puukuormia.   

sinä ap haluat vaan isän myyvän talon nyt  ettei sen muuttotappiokunnassa olevan talon myyminen ylläpitokuluineen jää perikunnan riesaksi kun isästä aika jättää. Onhan se kivempi saada tilille muutama kymmenen tonnia perintörahoja. 

Niin varmaan. Kun ei kerran kunto nytkään riitä talosta huolehtimiseen niin turha pitkittää väistämätöntä. Seuraava osoite onkin tuota menoa hoivakoti jossa saa kysellä tuntemattomilta nonstoppina että mikäs tämä paikka olikaan ja koska pääsee äidin ja isän luokse kotiin.

Kyllä ne paikat rapistuvat äkkiä kun se yksineläjä ei jaksa huolehtia kokoajan enenevästä määrästä asioita. Isä saisi talosta enemmän käteen ja vielä kerkeäisi viettää ihan mielekästäkin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän monien kirjoittajien näkökannan, ettei muilla ole nokan koputtamista 74 vuotiaan asumiskuvioihin. MUTTA kun vuosia väistämättä tulee koko ajan lisää niin vanhuksen kyky pärjätä omillaan voi heikentyä nopeastikin.

Oma isäni on 91 vuotta ja vasta nyt on tullut ensimmäiset merkit muistin huononemisesta. Valitettavasti juuri jääräpäisyytenä, ei suostu edes harkitsemaan kotihoitoa saati muuttamista lähemmäs palveluja.

Olenkin sitä mieltä, että suuret muutokset vanhuuden varalle pitäisi tehdä jo silloin, kun itse vielä on täysissä voimissaan ja päätöksentekokykyinen. Näin päätökset olisivat omia päätöksiä eikä pakon sanelemia.

Juuri näin.

Oma isäni on 80 v ja meni nopeasti vuodessa itsenäisesti liikkuvasta puhtaasti vuodepotilaaksi, joka ei enää pysty edes istumaan.

Mun isä on 85-vuotias ja hän jäi eläkkeelle 80-luvulla kaularankakulumien vuoksi. Minkäänlaista toimintakyvyn ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut, paitsi viimeisen vuoden aikana ottanut kävelykepin liikkumisensa tueksi. Aktiivinen harrastuksissaan, käyttää tietokonetta ja nettiä ja hoitaa netissä esim. pankkiasiansa. Omistaa älypuhelimen. On Facebookissa (ollut jo vuosia ennen minua) ja Instagramissa myös. Asuvat äidin kanssa ilman ulkopuolisia apuja (kukaan lapsistakaan ei asu samalla paikkakunnalla)..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Miten joku voi peukuttaa tätä? Eihän tuo ole lasten omaisuutta!

Samaa mieltä. Mistä ihmeestä niiden lasten pitäisi luopua? Ostakoot pennut itse talonsa/asuntonsa. Näitä löytyy näköjään useammin jotka vaativat vanhempiaan pois kodeistaan. Ohis yksi heistä. 

Pennut... Etkö todella hahmota, että 74-vuotiaan lapset ovat nyt n 55-vuotiaita, joiden omatkin lapset ovat jo muuttaneet pesästä. Moni 55-vuotias on jo itse isäisä tai isoäiti.

Ihmettelen käsityskykyäsi, kun vaahtoat heistä ketjussa 'pentuina'... Liekö muistisairaus jo iskenyt sinuunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että ei 74v. mikään vanha ole eikä tarvitse ajatella tulevaa vielä pitkään aikaan, niin sanonpa vaan, että elämän ikävät yllätykset tapahtuu silmänräpäyksessä. Ja jos vasta silloin alkaa järjestelemään jotain, niin voi olla ettei pysty tai jaksa.

Lapseni sairastui vakavasti. Se oli yksi lääkäri- ja labrakäynti, josta ei edes kotiin ehditty, kun elämä heitti kuperkeikkaa.

Toinen tapaus. Isäni. Hän oli aina hoitanut kauppa-asiat. Kerran hän tulikin poliisien saattamana, kun ei ollut maksanut ostoksiaan. Alzheimer löytyi ja äidistä tuli omaishoitaja. Isä ei ollut osoittanut kummempia oireita. Oli aina ollut sellainen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Diagnoosi oli shokki.

Entäs äiti sitten. Pärjäili isän kuoleman jälkeen itsekseen, kunnes yllättäen kaatui. Ajateltiin että no, sairaalareissu ja kotiin kotihoidon turvin ehkä. Mutta syyksi löytyikin syöpä.

Se punainen lankani tässä jutussa on, että jos meinaa varautua ja järjestellä, se pitää tehdä terveenä.

Näin se menee. Käänne huonompaan voi tulla yhtäkkiä, yllätyksenä. Esim lähipiirissä reipas vanhus 76 v oli etelänmatkalla, sai koronan, jourui sairaalaan ja kun siitä tokeni ja kotiutui, ei pystynytkään enää itse edes kävelemään. Siitä on nyt vuosi, on nyt jonossa laitospaikan saadakseen, ei pärjää enää yksin.

Yhtälailla kerrostalossa asuva voi yhtäkkiä tarvita laitospaikkaa, ei sieltä pääse sen paremmin minkään jonon ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt ihmisen elää rauhassa kuolemaan asti. Tai onko perinnönjano liian suuri.

ap haluaa vaan että isä myy talon sisarukselle mahdollisimman äkkiä.

  Isän kuollessa ei tule hankalaa tilannetta vaikeasti kaupattavasta talosta syrjäkylällä jolloin perikunta maksaa koko ajan talon kuluja koko myyntiajan. olettaen että talo edes menee kaupaksi. Pelkkä myynti ulkopuoliselle voi kestää vuosia. Lisäksi talon myynyt perikunta joutuisi mahdollisesti myöhemmin talon myytyään oikeuteen jos talosta löytyykin rakennusvirhe tai kosteusvaurio.  

Ap haluaa että sisarus ostaa talon nyt, jolloin isän tilille kilahtaa mukava summa rahaa jonka ap voi sitten myöhemmin vastaanottaa perintönä ilman minkäänlaista vaivaa vanhan talon ylläpidon tai myynnin suhteen.

tämän kun ap myöntäisi edes ihan rehellisesti.

Oikeasti, ihmisellä on oikeus asua kodissaan juuri niin kauan kun haluaa ja pystyy. Pärjäämisen turvaksi on oikeus myös saada kotiin palveluita. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pois kodistaan siksi että rahanahne perillinen haluaa eroon riskiomaisuudesta

talosta saaduilla rahalla voi hyvin ostaa sen uuden kodin, ei se sinne tilille perinnönjakoa jää odottelemaan.

Harva vanhempi ja vanha ihminen haluaisi uuden kodin jos on koko ikänsä omassa talossaan asunut. Anoppini sanoi aikoinaan, ettei vanhoja juuria niin vain revitä pois ja istuteta uudelleen jonnekin muualle. Siihen voi ennenaikojaan kuolla ja jos ei kuole niin saattaa nuutua ja näivettyä. Sitäkö te toivotte iäkkäille vanhemmillenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

Osa tuon ikäisistä käy vielä aktiivisesti töissäkin. Itse olen töissä terveyskeskuksessa ja jokunen hoitaja käy eläkkeeltä käsin aina tarvittaessa tuuraamassa ja kaksi lääkäriä 76- ja 74-vuotiaat tekevät paria päivää viikossa potilasvastaanottoa ja tämä vanhempi pitää vielä sen lisäksi kotonaan yksityisvastaanottoa. Piti meillä vielä puolisen vuotta sitten aktiivisesti yksityisvastaanottoa paikkakunnallamme 80-vuotias lääkäri, mutta sitten hän sairastui äkillisesti vaikeasti ja kuoli.

Niin, avainsana _osa_.

Kun miesten keskimääröinen elinikä on nyt 79 v, niin se tarkoittaa, että osa kuolee vanhempana, mutta yhtälailla myös sitä, että osa kuolee nuorempanakin. _Osa_ luokkakavereistanikin on jo kuollut.

N56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi muuttaa omasta kodistaan pois, koska teidän perheen prinssi/prinsessa niin haluaa?

Hitsi mitä haaskoja olette.

Minä olen ap:n isää viitisen vuotta nuorempi ja ymmärrän täysin ap:n kannan. Minä olisin valmis muuttamaan vastaavassa tilanteessa ja jos puolisoni kuolee ennen minua niin ehdotan lapselleni perunkirjoituksen ja perintöverotuksen jälkeen että hän muuttaa taloomme, jos vain kelpaa. Kyseessä ihan asuttava ja kunnostettu 70-luvun omakotitalo Vantaalla. Itse vuokraisin  halvan yksiön tai pienen kaksion vaikka jostain maaseututaajamasta tai pikkukaupungista.

Vai että okt:sta halpaan yksiöön maaseututaajamassa. Kun puoliso vasta haudattu.

Kyllä tulisi sulle orpo olo siellä. Et osaa yhtään hahmottaa asiaa.

im-yksiö parhaimmillaan..

miksi pitää olla im-yksiö? Kaikki eivät tarvitse älyttömästi lääniä ympärilleen. Yksiössä riittää että on hyvä sänky, mukava tv-tuoli ja ruokailuryhmä, missä voi kahvitella perheenjäseniä. Ei tarvitse paljon siivota eikä olla paljoakaan tavaraa. Palvelutalossa tulee aikanaan olemaan vielä vähemmän tilaa.

Jaa perhe ajaa sut omasta, mukavasta kodistasi johonkin persläpiyksiöön kuuntelemaan naapurien yöllistä riitelyä ja biletystä. Ja tämän jälkeen pitäisi järjestää tilat ruokailuryhmälle ja kahvittelut näille korppikotkille?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdo luopua elämästään vielä. Oma päätös ja siihen teillä lapsilla ei ole mitään sanomista.

Sen sijaan lasten pitäisi luopua ja odotella. Omituista sekin.

-ohis

Miten joku voi peukuttaa tätä? Eihän tuo ole lasten omaisuutta!

Samaa mieltä. Mistä ihmeestä niiden lasten pitäisi luopua? Ostakoot pennut itse talonsa/asuntonsa. Näitä löytyy näköjään useammin jotka vaativat vanhempiaan pois kodeistaan. Ohis yksi heistä. 

Pennut... Etkö todella hahmota, että 74-vuotiaan lapset ovat nyt n 55-vuotiaita, joiden omatkin lapset ovat jo muuttaneet pesästä. Moni 55-vuotias on jo itse isäisä tai isoäiti.

Ihmettelen käsityskykyäsi, kun vaahtoat heistä ketjussa 'pentuina'... Liekö muistisairaus jo iskenyt sinuunkin.

Mitä yrität selittää. Täh. Olen itse juuri 74 v. ja minulla on NELJÄ lasta eli pentua ja he ovat 50 molemmin puolin. Lapsillakin on lapsia muttei kukaan näistä ole häätämässä minua mihinkään. Kaukodiagnoosisi muistisairaudesta pätee ehkä itseesi muttei minuun. Itse vaahtoat jostain typerästä sanasta pentu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

74 v on jo todella vanha. Hänellä ei ole montaa vuotta jäljellä. "Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta."

Osa tuon ikäisistä käy vielä aktiivisesti töissäkin. Itse olen töissä terveyskeskuksessa ja jokunen hoitaja käy eläkkeeltä käsin aina tarvittaessa tuuraamassa ja kaksi lääkäriä 76- ja 74-vuotiaat tekevät paria päivää viikossa potilasvastaanottoa ja tämä vanhempi pitää vielä sen lisäksi kotonaan yksityisvastaanottoa. Piti meillä vielä puolisen vuotta sitten aktiivisesti yksityisvastaanottoa paikkakunnallamme 80-vuotias lääkäri, mutta sitten hän sairastui äkillisesti vaikeasti ja kuoli.

Kaikki on yksilöllistä. Monta reippaasti alle 70 vuotiasta on eläkkeellä ja muisti prakaa enkä silti väitä että kaikki yli kuuskymppiset ovat yhtä heikolla hapella. Kyllä tekemisissä olevat omaiset tietävät totuuden, turha meidän vieraiden on leikkiä kaikkitietävää jonkun tuntemattoman tilasta sen perusteella että tietää poikkeuksia.