Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Kukkapuro ei tuolisuunnittelijana halunnut mukavaa, vaan hyvää ja terveellistä istuttavaa. Oletko koskaan istunut Karuselli-tuolissa? Päällyste ei ole pehmeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aikaa. Paras statussymboli. Voin matkustella, harrastaa ja tehdä mitä tekee mieli milloin tahansa. Materiaa on ihan tarpeeksi, siitä en saa niin paljon iloa.
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!
Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nämä oli alemman keskiluokan eli sari sairaanhoitajan tavaroita, jotka luulee, että noita joku ihastelee tai ajattelee, että no nyt on rahaa. Oikeasti varakkaita ei tuollainen höttönen kiinnosta. Varakkaat ostaa antiikkia, eli oikeaa arvotavaraa, eikä mitään finnish design shopin ylihintaista lastulevykamaa. Artek mielestäni poikkeus, pöydät ja tuolit kestää arkikäyttöä loistavasti. Lamput mielestäni ylihintaisia ja tulee mieleen yksityiset sairaalat.
No nyt on taas ennakkoluulot huipussaan, hohhoijjaa...
Tietenkään oikeilla varakkailla ei ole mitään omaa makua vaan he ostavat kaikkia antiikkia! Ei hyvää päivää näitä kommentteja täällä...
Vierailija kirjoitti:
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
Olet osittain väärässä. Monet viisveisaa muista.
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei voisi vähemmän kiinnostaa. Ihan sama. Teen mitä lystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää jutut lähtee aina siitä oletuksesta, että "kaikkia" ihmisiä kiinnostaisi moiset asiat ylipäätään. Itseäni ei kiinnosta tippaakaan jotkut merkit ja designit. Ostan ihan hyvillä mielin sisustustarvikkeita niin Ikeasta kuin Jyskistäkin. Ja ei, en ole työväenluokkainen vaan tukevasti keskiluokkainen. I
Tykkään kyllä sisustaa, joten siitäkään ei ole kyse. Ja yleensä vieraat ovat olleet sitä mieltä, että minulla on nätti ja viihtyisä koti. han sama juttu vaatteissakin, en ole koskaan ollut kiinnostunut tai vaikuttunut merkkivaatteista.
Mun vanhempien statussymboli on aina ollut auto. Sitä vaihdetaan muutaman vuoden välein aina kalliimpaan ja uudempaan/hienompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei artek ole oikeasti varakkaan valinta. Niillä on maailma avoinna saada vaikka mitä muutakin. Paitsi jos nyt siitä kovasti sattuu tykkäämään.
Ihmettelen vain että eikö meille enää nykyään tule uutta laatudesignia enää ollenkaan? Noi kaikkihan on ikivanhoja. Kyllästymiseen asti nähtyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmiset osta sitä mitä tarvitsevat ja mistä pitävät, ihan omien taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan. En ole ikinä ymmärtänyt että joku asia ostetaan sen takia että se olisi joku status. Mulla on sekaisin antiikkia, Ikeaa, Sotkaa, Artekia yms. sellaisia esneitä jotka sopii makuuni, tarkoitukseensa ja rahapussille. Ihan sama mitä muut on mieltä.
Jos et pidä vaikka vihreästä, niin et kai maalaa seinää sillä ihan vain koska se on trendikästä?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Suurin osa toimii noin, ei kaikki. Aina on ollut myös ihmisiä jotka ei mene tuohon mukaan. Erakot, syrjäytyneet, jotkut marginaalityypit. Jos yhteyksiä muihin ei juuri ole, ei synny myöskään sitä näyttämöä jolla pitäisi esiintyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Periaatteessa näin, mutta nykyään rajat eivät noin tiukat. Yliopiston parkkipaikalla professori saattaa lähteä liikkeelle Ladalla (ennen) tai Kialla, siivooja ajaa miehensä uutta mersua. Ja ne tohtorismiehet tai naiset ovat hyvin erityylisiä, itse tohtorisnaisena kävin juuri keltaisiin ylisuuriin sadehousuihin, vanhoihin mustiin nokialaisiin ja ikivanhaan Goretex takkiin pukeutuneena lähikaupassa ostamassa jätesäkkejä (pihan haravointi käynnissä). Eikä heterogeenisilla asuinalueilla kiinnitetä juurikaan ihmisten ulkonäköön huomiota - uusi Tesla voi aiheuttaa kiinnostusta. Nuo arvojärjestykset ovat blendautuneet, ehkä kaupan alalla työskentelevän erottaa jostain tekniikan alan ihmisestä, mutta miten erotat merkantit merkonomit ja ekonomit - laukun hinta ei varmaan sitä tee - tai IT-dippainssit, insinöörit ja datanomit, tuskin hupparin merkki tai poninhännän pituus tuota kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen signaloi omilla kulutusvalinnoillaan.
Ekovihreät Linkolalaiset signaloivat reikäisillä villapaidoilla ja kuluneilla kumisaappailla omaa arvomaailmansa ja mihin katsovat kuuluvansa. Jos tälläiselle ihmiselle antaisi pastellisävyisen lacoste pikeepaidan niin hän ei käyttäisi sitä koska se signaloisi vääriä asioita (joko hänelle itselleen tai muille), vaikka ympäristön kannalta olisi tietysti parasta että jo valmistettu paita käytettäisiin loppuun asti.
Duunareilla on omat tunnusmerkkinsä, hipstereillä omansa, samoin tavallisina itseään pitävillä jne jne. Kyse on oman identiteetin rakentamisesta (ja joskus sen kehittämisestä) mutta myös siitä että viestitään muille ketä ollaan ja mihin ryhmään kuulutaan.
Signalointi on paitsi henkilölle itselleen tapa hahmottaa omaa asemaansa yhteisössä niin myös muulle yhteisölle tapa ymmärtää missä sosioekonomisessa lokerossa kukin on. Hauska esimerkki on se, minkälaista parranpärinää ja supatusta syntyy silloin kun hankkii tuotteen tau palvelun joka sivustaseuraajien mielestä ei kuulu hänen viiteryhmälleen:
- Mitä se nyt tuollaisella autonrämällä ajaa, tohtorismies sentään!
- Mikäs tuokin luulee olevansa kun pukeutuu kuin James Bond vaikka on vaan tavallinen valkokaulusduunari!
- Milläs rahalla nuo naapurin tollot ovat Dubaihin lähteneet, olisivat vaan menneet Viroon kesälomalle kuren mekin!Jne jne. Koska pyrimme jatkuvasti toimimaan sosiaalisessa hierarkiassa niin ahdistumme jos koemme että joku tavalla joka ei ole meidän ymmärtämämme laumahierarkian mukainen.
Kaikilla laumaeläimillä on hyvin kehittynyt tutka lauman sisäisen arvojärjestyksen ymmärtämiseen ja pyrimme koko ajan alitajuisesti hahmottamaan paitsi omaa paikkaamme hierarkiassa niin myös muiden asemaa siinä.
Ihmisillä tämä on osittain siirtynyt käyttämiemme vaatteiden, kellojen ja tavaroiden vastuulle. Siksi tietynlaisilla vaatteilla tai autoilla voi myös saada (ainakin joiltain) vastakkaisen sukupuolen edustajilta huomiota. Mikäs olisi parempi tapa kohentaa omaa sosioekonomista asemaansa kuin istua sen kylän ainoan avoauton matkustajan penkillä lahjaksi saatu merkkikäsilaukku sylissä. Auton omistaja taas signaloi vetävän näköisellä seuralaisella olevansa niin korkealla hierarkiassa että pääsee parittelemaan halutuimpien partnerien kanssa vaikka oma olomuoto ei niin hehkeä olisikaan.
Hyvä esimerkki tästä laumahierarkian seuraamisesta on tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton televisiointi. Koko kansa istuu nenä kiinni ruudussa seuraamassa ketkä pääsevät kättelemään presidenttiä. Miten tämä eroaa siitä kun Korkeasaaren paviaanit katsovat silmäkovana kuka saa rapsuttaa korkeimmalla kivellä istuvan johtajan turkkia? Ei mitenkään.
Suurin osa toimii noin, ei kaikki. Aina on ollut myös ihmisiä jotka ei mene tuohon mukaan. Erakot, syrjäytyneet, jotkut marginaalityypit. Jos yhteyksiä muihin ei juuri ole, ei synny myöskään sitä näyttämöä jolla pitäisi esiintyä.
Ja omassa esimerkissäsikin oli eliitin (koulutukseltaan/työltään) edustajalla rämä auto. Eli kaikki ei välitä noista jutuista. Mulla olisi rahaa, mutta elän vanhoissa, räsyissä vaatteissa halvassa ja huonomaineisessa lähiössä. En koskaan jaksanut vaihtaa elintyyliä vaikka elintaso nousi. En näe siinä pointtia, kun viihdyn näinkin hyvin. Olisi päin vastoin hirveää joutua pätemään millään tavalla, helpompi vain olla oma itsensä ja antaa muiden ajatella mitä ajattelee. Ja jos joku ei siksi halua olla yhteydessä, kun mulla on väärät vaatteet, niin se on minun voitto sekin.
Kaksi Lokki valaisinta alesta ostettu. Pidin/pidän niistä.
Kaksi ritiläpenkkiä. Mitat sopivat. Maksoivat 180/240 15 vuotta sitten.
MInua ei kiinnosta olenko jonkun silmissä alaluokkaa, keskiluokkaa vai yläluokkaa. Sillä ei ole vttujakaan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kokaiiniviivan pituus kertoo statuksen. Silleen symbolisesti.
Toleranssin kasvun ja addiktion pahenemisen se kertoo. Silleen farmakologisesti. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Olen googlannut nämä kaikki tuotteet, jotka on mainittu ketjussa. Joku sanoi osuvasti, että ne ovat julkisten tilojen tyyliä. Niin ovatkin, juuri (puoli)julkisissa virallisissa edustustiloissa on tuollaista, kun halutaan viestiä suomalaista muotoilua ulkomaalaisille vieraille. Kun kävimme 80-luvulla yhden työmarkkinajärjestön Rukan-mökillä laskettelemassa, siellä oli juuri tuota Aalto-Artek-tyyliä. Sitä on ollut myös virastojen edustustiloissa yms.
Korkeimmissa edustuspaikoissa kuten pressa, pääministeri, suurlähetystöt, on paljon myös krumeluuria antiikkia, mutta täydennyksenä vähän sivummalla voi olla tätä suomalaista muotoilua. Minusta se ei ole yhtään mukavaa kotioloissa, vaan koleaa, persoonatonta ja virallista.Sitten niille ulkomaisille ja kotimaisille vieraille tarjotaan muuten niissä virastojen edustustiloissa kahvit Arabian Arctica-, Kesti- tai Koko-kupeista. Taviskuluttajat korvaavat sen vähän kodikkaammalla ja värikkäämmällä Muumi-versiolla.
Ei hitto. Multakin löytyy nuo Arctica-kupit keittiön ylähyllyltä. Sain joskus rippilahjaksi. Eivät ole käytössä, koska kuppikoko on liian pieni kahvikaatoon.
2 Artekin tuolia ostettu kierrätettynä jos ne lasketaan mukaan.