Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Pentikin poro on todella kauniisti muotoiltu tuote, jonka tajuaa kun sitä pyörittelee vähän aikaa käsissään. Samoin vaikka se on kapea ja korkea, siinä on huikea painojakauma, ei helposti keiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
keskiluokka-tyyli
*pehtoori-pannut, mielellään useita rivissä. Näistä maksetaan toistasataa euroa jotta voidaan näyttää muille kuinka kotiin on "tuotu persoonallisuutta vanhoilla esineillä"
*Finelin emali, etenkin valkoinen neptun tai vegeta-kattila näytillä keittiön hyllyllä. syy sama kuin edellä. Etenkin "retrokodeissa".
*finarten Dyyni-matto. Pari vuotta sitten ikean mustavalkoinen stockholm-matto.
*jacobsenin tuolit
*Artekin jakkarat, pöydät, ritiläpenkit, tarjoiluvaunut...
*Pirkka-jakkara "tuomassa persoonallisuutta". Lyyti-jakkara samasta syystä.
*mademoiselle-tuoli tai Domus
*Artekin valaisimet. Muutama vuosi aiemmin vielä Lokki-valaisin ja Poulsenin pöytävalaisimet. Block-valaisin joka nykyisin on "ironinen" koska sitä ruvettiin jakamaan tilaaja-arvonta-palkintona. Myös Aarikan pässi samasta syystä päätynyt kaappiin piilotettavaksi.
*muutama vuosi sitten Kartellin timanttijakkara, bourgie-valaisin ja Louis ghost tuoli. Edelleen mukana sisustuksessa, nyt "ironisesti".
*bohokodissa ikean meriheinäjakkarat pinossa. Jokaisessa bohokodissa. Lisäksi kokoelma erivärisiä kivituikkuja, makrameita ja pampaheiniä. plussaa jos sisustusvalopallot roikkuvat ovenkarmissa "huolettomasti"
*etenkin maalaisromanttisessa kodissa vanha pulpetti. Tai keinuhevonen. mieluummin molemmat.
*pari vuotta sitten aarnion muovieläimet. Etenkin puppy. Ja pastilli-jakkara. Kaikki ostivat koska on niin ihania eikä suinkaan siksi että ovat tunnistettavia ja älyttömän hintaisia.
*ja nyt kaikki ovat yhtäkkiä hullaantuneet venetsia-tuoleihin joista kierrätyskeskuksessa ei parivuotta sitten päässyt eroon millään. Kummasti nyt yhtäkkisesti niistä tykätään ihan vaan koska ovat niin ihania :D
*alessin sitruspuristin. Jossain näkyvillä. Ei käytetä hedelmien puristamiseen.
Me ostettiin toi Puppy, mutta ihan vaan siksi koska tytär näki sen kaupan ikkunassa ja halusi sen. Puppy on kovassa käytössä keinuhevosen asemasta. Tytär katsoo Puppyn selästä piirrettyjä.
Lapset tykkää ratsastaa Puppylla. Se on ihan suosikki.
Toinen lasten suosikki on le corbusierin tuoli. Siinä on kiva laskea mäkeä.
Ei ole mitään noista mainituista eikä tule, koska ovat todella rumia. Sen sijaan on esimerkiksi Vertigo valaisin, joka varmaan voitaisiin lukea statussymboliksi. Ja tämäkin on vain ja ainoastaan, koska se mielestäni ihana, kaunis ja sopiva olohuoneeseeni.
En varmaan ole tarpeeksi rikas hankkiakseni statussymboleita. Vai, olenkohan jo liian rikas niihin? Joka kuussa tuhlailen vajaa tonnin joko matkoihin tai harrastuksiin säästöön laiton lisäksi. Omaisuuttakin on kertynyt. Pitäisiköhän noilla nyt alkaa ostamaan jotain huonekaluja tai maljakoita, että muutkin hoksaisivat kuinka tärkeä olen?
Asun 50-lukuisessa talossa ja päätimme kerätä 50-luvun puumööpeleitä, mutta ei Aaltoa. Se saattoi olla kestävä valinta - tavaraa oli ennestään ja lisää saatiin kirppikseltä. Nyt näyttää aika viihtyisältä. Pakko myöntää että joku uusi Artekkikin on joukkoon eksynyt, ei kuitenkaan tarjoilpöytä :)
On meillä aaltomaljakoitakin, mutta on myös muuta 50-luvun suomalaista lasituotantoa. Sitä on yksinkertaisesti siksi että me molemmat olemme perineet sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua että noita Artekin sisustusesineitä, Lokki-valaisimia ja Puppyjä tyylillisesti ihailevat ihmiset halveksuvat Vallilaa. Nimittäin Vallilan kuviot, varsinkin luontoaiheiset puunoksat, sopivat täydellisesti Artekin pohjoismaiseen moderniin tyyliin, joka on saanut vaikutteita luonnosta.
En ymmärrä Vallilaa. Teetätin verhot pellavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lundia-kirjahylly täynnä kirjoja paraatipaikalla olohuoneessa.
Tuohan oli ysärillä, nykyään syvästi vältettävää.
Kirjat laitetaan nykyisin lasiruutujen taakse johonkin boknäsin tai vastaavan hyllyyn. Kukaan ei jaksa imuroida kirjojen pölyjä avolundioista.
Lundioissa on myös ovet, ainakin meillä. Ja taitaa olla edelleen ainoita sellaisia kirjahyllyjä, jotka oikeasti kestää kirjojen painoa. Ei löydy kyllä paraatipaikalta eikä ole statussymboli missään nimessä mielestäni, ihan tarpeeseen hankittiin aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä kuullut yhdestäkään noista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa olla paljonkin palstalla mainittuja esineitä. Ostopäätös on kyllä syntynyt ihan siksi, koska esineet ovat näyttäneet tutuilta ja turvallisilta.
Raha ei ole ollut ongelma opiskeluajat poislukien. Mielestäni jokin perus-Artek ei ole erityistä. Itse arvostan eniten italialaista tyylitajua.
Tutulta ja turvalliselta 😄. Joo, joillekin ostopäätöksissä voi olla tärkeintä se, että ei erotu liikaa massasta eikä ole mitenkään personaallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei moni halua myöntää, että toimii juuri näin. Statussymboleita ovat myös asuinpaikka, vaatteet, auto, matkat, harrastukset... Moni keskinkertainen ihminen ei osaa itse määrittää edes omaa makuaan tai mieltymyksiään, kopioidaan tyyli muilta ja yritetään kuulua johonkin itseään parempaan yhteiskuntaluokkaan. Aina huvittaa tämä ilmiö. Ja kun siitä puhutaan, ilmiö kielletään. Tämä on tyypillisintä amis/amk ihmisillä. Yliopistoihmiset rakentavat jo yliökyilyä, johon ei heilläkään oikeasti ole varaa. Palju on muuten tyypillinen idioottien esine, siellä lillutaan joku kuohuviinilasi kädessä ja päivitetään kuvia someen. Lmao.
Olen aina mennyt sillä ajatuksella, että rahaa ei tuhlata turhaan, mutta jos jotain ostetaan, niin ostetaan vähän parempaa.
Joskus köyhänä opiskelijana onnistuin ostamaan kirpputorilta peilin vuokra-asunnon rikkoontuneen tilalle. Olin tuosta ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä valitettiin aloituksesta ja pidettiin vitsinä, mutta on kyllä tilaajille suunnattu juttu tämän päivän Hesarissa. Porukka taas osoittaa tietämättömyytensä, lukeminen kannattaisi aina. Myöskään ironiaa ja sarkasmia ymmärretään tällä palstalla ja tässäkin ketjussa huonosti.
No itse kuitenkin miellän nämä Artekin statustuotteet pitkälti julkisiin tiloihin kuuluviksi, johtuen Alvar Aallon vaikutuksesta kotipaikkakunnallani. Monet sinällään ihan kivoja. Tai yleensäkin moni tuote on alkujaan ihan arkista käyttötavaraa, joiden hinnat vain nykyään ovat kummallisen korkeat. En vain osaa pitää jotenkin statuksena jotain merkkejä sinänsä, oli niitä itselläni eli ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut yhdestäkään noista.
Tervetuloa Suomeen. Hyvin olet jo oppinut kirjoittamaan suomea. Vai oletko ollut laitokseen suljettuna koko ikäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmässä rahani ovat olleetkaan, niin sitä kalliimpaa olen ostanut. Säästän vaikka jostain muusta, mutta halpaa paskaa en huoli.
Karkea yleistys oman ikäluokkani mieltymyksistä:
Greige on hyvin suosittu värinä. Sen lisäksi värimaailmaa hallitsevat valkoinen, beige ja musta. Väripilkkuna toimivat Marimekon tyynyt, jotka koristavat Hakolan sohvaa (tai vaihtoehtoisesti Ikean söderhamnia.) Seinällä on kotikaupungin kartasta tehty mustavalkoinen taulu, jossa lukee kartan alla kyseisen kaupungin nimi.
Haaveillaan juurikin tarjoiluvaunusta, ja sen ulkomuotoa kritisoivat soraäänet vaimennetaan kateellisten katkerana ulinana, mehiläispesä-valaisimista sekä Marimekon Uurna-maljakosta. Finarten matot saavat aikaan ihastuneita huokauksia.
Villeimmissä kodeissa komeilevat viidakon lailla erilaiset huonekasvit ja string-hyllyt, jotka notkuvat kirjoja ja koriste-esineitä. Tämä tyylisuuntaus on kuitenkin suurimmalle osalle aivan liian bohoa.
Usein taas parjataan lokkivalaisimia, deseniosta ostettuja geneerisiä julisteita sekä pampaheiniä. Jyskiä ja Ikeaa pidetään alemman luokan ostospaikkoina (pl. lähes kulttimaineeseen kohonnut söderhamn-sohva) ja kanavalla tavoitellaan selvästi kaikkea kalliimpia brändejä.
Kaiken pitäisi olla tosi omalaatuista ja autenttista, mutta silti 90% kodeista muistuttavat toisiaan.
N29 - havainnot Jodelin sisustuskanavalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lundia-kirjahylly täynnä kirjoja paraatipaikalla olohuoneessa.
Tuohan oli ysärillä, nykyään syvästi vältettävää.
Aivan, on siis harvinainen statussymboli, jolla nyt erottautuu 🤓
Kirjahylly on edelleen käypänen statussymboli, JOS siinä on kirjoja, jotka on oikeasti luettu ja jos ne kirjat ovat oikeanlaisia (ei liian tai pelkästään virallisesti hirmu laadukkaita eikä liian juntteja, vaan sellainen sopiva sekoitus, eikä pelkkää uutuuskirjallisuutta, jota markkinoidaan joululahjaksi ja isänpäivänä). Sillä taas ei ole väliä, onko se hylly Lundia vai joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut yhdestäkään noista.
Tervetuloa Suomeen. Hyvin olet jo oppinut kirjoittamaan suomea. Vai oletko ollut laitokseen suljettuna koko ikäsi?
Ei kaikkia kiinnosta statussymbolit tai design-esineet, joilla pönkittää vain omaa egoaan. Joillakin on ihan oikeaankin elämän sisältöä, että ei tarvitse moisia miettiä tai pohtia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmässä rahani ovat olleetkaan, niin sitä kalliimpaa olen ostanut. Säästän vaikka jostain muusta, mutta halpaa paskaa en huoli.
Kallis ei ole synonyymi laadukkaalle ja kestävälle.
Meillä ei ole mitään tällaista. Tyylimme on romanttista vintagea, jopa romuantiikkia, paljon itsetehtyä. Kotikin vuonna 1918 rakennettu.
Silti varallisuutta löytyy sen verran ettei töissä tarvis käydä ikinä, mutta käydään silti.
Vanhempieni koti on täynnä Artekkia, Karuselli ja Pallotuolia, Lokkeja, Marimekkoa etc. Sain lapsuudenkodissa tarpeeksi suomalaisesta designistä etten siitä aikuisena ole pitänyt.
Nykyisinhän on kaikenmaailman älyuuneja digitoimintoineen ja etäyhteyksineen. On hienompaa omistaa aito leivinuuni ja tehdä sillä slowfoodia.