HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on oikeasti rahaa, ei halua "signaloida" sitä yhtään kenellekään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vanhan rahan ihmisillä(kin) on kaikilla ne aivan samat kamat kodeissaan kuin muilla samaan viiteryhmään kuuluvilla, yleensä kukkapuron tuoleja, artekia ja italialaista designia.
Jostain syystä kaikilla on myös palmoliven akvaariokäsisaippua sen designlavuaarin reunalla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen googlannut nämä kaikki tuotteet, jotka on mainittu ketjussa. Joku sanoi osuvasti, että ne ovat julkisten tilojen tyyliä. Niin ovatkin, juuri (puoli)julkisissa virallisissa edustustiloissa on tuollaista, kun halutaan viestiä suomalaista muotoilua ulkomaalaisille vieraille. Kun kävimme 80-luvulla yhden työmarkkinajärjestön Rukan-mökillä laskettelemassa, siellä oli juuri tuota Aalto-Artek-tyyliä. Sitä on ollut myös virastojen edustustiloissa yms.
Korkeimmissa edustuspaikoissa kuten pressa, pääministeri, suurlähetystöt, on paljon myös krumeluuria antiikkia, mutta täydennyksenä vähän sivummalla voi olla tätä suomalaista muotoilua. Minusta se ei ole yhtään mukavaa kotioloissa, vaan koleaa, persoonatonta ja virallista.Sitten niille ulkomaisille ja kotimaisille vieraille tarjotaan muuten niissä virastojen edustustiloissa kahvit Arabian Arctica-, Kesti- tai Koko-kupeista. Taviskuluttajat korvaavat sen vähän kodikkaammalla ja värikkäämmällä Muumi-versiolla.
Ei hitto. Multakin löytyy nuo Arctica-kupit keittiön ylähyllyltä. Sain joskus rippilahjaksi. Eivät ole käytössä, koska kuppikoko on liian pieni kahvikaatoon.
Arcticahan on niin perussarja kuin ikinä vaan voi olla. Meidän suvussa jokaisella tädillä ja enolla oli/on tuota, myös omilla vanhemmillani. En itse ainakaan minään statussymbolina sitä pitäisi kuten ei varmasti suurin osa muistakaan.
Nykyään Iittalan Teema -sarja taitaa korvata tuon yleisimpänä astiastona. Teemaa on itsellänikin, kun pidän sen yksinkertaisesta muotokielestä ja väreistä.Meillä tuo peruskahvikupit olivat sitä hiton Myrnaa. Sitä tulee nyt perintönä ovista ja ikkunoista.
Nyt ongelmana on liian monta sarjaa astioita ja liian vähän lapsia. En saa jaettua näitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on oikeasti rahaa, ei halua "signaloida" sitä yhtään kenellekään.
Olet aika harhainen, kun kuvittelet tietäväsi muiden, vieraitten ihmisten ajatukset 😄
Minulla ei ole statussymboleita koska olen duunariluokkaa ja säästetyt rahat käytän mieluummin johonkin kivaan tai tärkeään. Kivoja ja kauniita esineitä ja taidetta on, mutta alemmasta hintaluokasta ja ei statussymboleiksi kelpaavaa.
Ei ole statussymboleita mutta antiikkia löytyy ja kirjahylly tai oikeammin kirjastohuone. On aidot käsinsolmitut villamatot lattialla tai tilaustyönä tehdyt räsymatot. Huonekalut puuta ja yleensä vanhoja. Yhden huoneen katossa kolmen tonnin Tynell mutta se on ostettu tietämättömältä myyjältä pilkkahinnalla kirpparilta. Kolme upeaa kaakelitakkaa ja niiden rintapielessä pari hopeista kynttilänjalkaa. Taidettakin löytyy mutta ei kallista, hankittu omaa silmä miellyttämään kuten kaikki muukin.
Sisustettu väreillä, ei harmaalla, valkoisella ja mustalla tai peräti beigellä.
Artekin tarjoiluvaunu ja ritiläpenkit ja Remmi-nojatuoli.
Artekit olen myynyt pois. Ikean huonekalut on mutta Yamahan kallein pystypiano. Saatan ohimennessä rimpauttaa Clair de Lunen. Taidetta jonkin verran, mm. maailmankuulun suomalaisen nykytaiteilijan ja muiden perhetuttujen.
Ehkäpä signaloin arvojani näin, ja ne arvot eivät ole materialistisia. Säälittää sellaiset yksinkertaiset ihmiset jotka eivät ole itse mitään ja yrittävät nostaa itseään materialla. Vähän niin kuin vanha äijä avoautolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole statussymboleita mutta antiikkia löytyy ja kirjahylly tai oikeammin kirjastohuone. On aidot käsinsolmitut villamatot lattialla tai tilaustyönä tehdyt räsymatot. Huonekalut puuta ja yleensä vanhoja. Yhden huoneen katossa kolmen tonnin Tynell mutta se on ostettu tietämättömältä myyjältä pilkkahinnalla kirpparilta. Kolme upeaa kaakelitakkaa ja niiden rintapielessä pari hopeista kynttilänjalkaa. Taidettakin löytyy mutta ei kallista, hankittu omaa silmä miellyttämään kuten kaikki muukin.
Sisustettu väreillä, ei harmaalla, valkoisella ja mustalla tai peräti beigellä.
Onneksi olkoon
Vierailija kirjoitti:
Ei ole statussymboleita mutta antiikkia löytyy ja kirjahylly tai oikeammin kirjastohuone. On aidot käsinsolmitut villamatot lattialla tai tilaustyönä tehdyt räsymatot. Huonekalut puuta ja yleensä vanhoja. Yhden huoneen katossa kolmen tonnin Tynell mutta se on ostettu tietämättömältä myyjältä pilkkahinnalla kirpparilta. Kolme upeaa kaakelitakkaa ja niiden rintapielessä pari hopeista kynttilänjalkaa. Taidettakin löytyy mutta ei kallista, hankittu omaa silmä miellyttämään kuten kaikki muukin.
Sisustettu väreillä, ei harmaalla, valkoisella ja mustalla tai peräti beigellä.
Ensin kirjoitat, ettei sinulla ole statussymboleita ja heti perään luettelet joukon statussymboleita, joita sinulla on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole statussymboleita mutta antiikkia löytyy ja kirjahylly tai oikeammin kirjastohuone. On aidot käsinsolmitut villamatot lattialla tai tilaustyönä tehdyt räsymatot. Huonekalut puuta ja yleensä vanhoja. Yhden huoneen katossa kolmen tonnin Tynell mutta se on ostettu tietämättömältä myyjältä pilkkahinnalla kirpparilta. Kolme upeaa kaakelitakkaa ja niiden rintapielessä pari hopeista kynttilänjalkaa. Taidettakin löytyy mutta ei kallista, hankittu omaa silmä miellyttämään kuten kaikki muukin.
Sisustettu väreillä, ei harmaalla, valkoisella ja mustalla tai peräti beigellä.
Ensin kirjoitat, ettei sinulla ole statussymboleita ja heti perään luettelet joukon statussymboleita, joita sinulla on...
humblebragging....
Vierailija kirjoitti:
Artekit olen myynyt pois. Ikean huonekalut on mutta Yamahan kallein pystypiano. Saatan ohimennessä rimpauttaa Clair de Lunen. Taidetta jonkin verran, mm. maailmankuulun suomalaisen nykytaiteilijan ja muiden perhetuttujen.
Ehkäpä signaloin arvojani näin, ja ne arvot eivät ole materialistisia. Säälittää sellaiset yksinkertaiset ihmiset jotka eivät ole itse mitään ja yrittävät nostaa itseään materialla. Vähän niin kuin vanha äijä avoautolla.
Sinähän signaloit arvoasi kiihkeästi, piti ihan keskustelupalstalla tuntemattomillekin kertoa, että sinulla on Yamahan kallein piano ja taidetta. 🤣🤣🤣
Mulla on Artekin pöytäryhmä keittiössä, Iittalan ja Arabian astioita, yhdet Marimekon verhot ja Tuplakupla. On myös perusikeaa ja vanhoja perintökalusteita (ei design) ja merkittömiä kirppistavaroita. Taviskoti.
Mulla ei ole mitään aloittajan esineistä enkä niitä halua. Huvilalla on joku nahkainen design sohvakalusto mikä on sinne roudattu koska kukaan ei halunnut sitä kotiinsa. Ei sovi sinne yhtään. Kotona on lähinnä itselle käytännöllistä sisustusta. Laatu sohvakalustot kotimaiselta merkiltä, aitoja maalauksia ja grafiikkaa. Useampi antiikkihuonekalu, kirjastohuone löytyy, mutta nämä ovat käyttöä varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole statussymboleita mutta antiikkia löytyy ja kirjahylly tai oikeammin kirjastohuone. On aidot käsinsolmitut villamatot lattialla tai tilaustyönä tehdyt räsymatot. Huonekalut puuta ja yleensä vanhoja. Yhden huoneen katossa kolmen tonnin Tynell mutta se on ostettu tietämättömältä myyjältä pilkkahinnalla kirpparilta. Kolme upeaa kaakelitakkaa ja niiden rintapielessä pari hopeista kynttilänjalkaa. Taidettakin löytyy mutta ei kallista, hankittu omaa silmä miellyttämään kuten kaikki muukin.
Sisustettu väreillä, ei harmaalla, valkoisella ja mustalla tai peräti beigellä.
Onko räsymatot ja hopeiset kynttilänjalat jotenkin mainitsemisen arvoisia 🤔
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mitään aloittajan esineistä enkä niitä halua. Huvilalla on joku nahkainen design sohvakalusto mikä on sinne roudattu koska kukaan ei halunnut sitä kotiinsa. Ei sovi sinne yhtään. Kotona on lähinnä itselle käytännöllistä sisustusta. Laatu sohvakalustot kotimaiselta merkiltä, aitoja maalauksia ja grafiikkaa. Useampi antiikkihuonekalu, kirjastohuone löytyy, mutta nämä ovat käyttöä varten.
Marimekosta en tykkää, lokkivalaisinta ja tuplakuplia ja aarnion koiria inhoan. Arabiaa on kaikki käyttöastiat. Juhlakalusto on antiikkia.
Mulla on hobby hallin astiasto 90-luvulta. Kaikki liinavaatteet on jostain Anttilasta ja mauttomilla kuvioilla kuten Karvisilla. Mun kirjahyllyssä on Aku Ankan taskukirjoja. Verhot on joskus ostettu H&M homesta. On Ikean ektorp sohva ja pyykkiteline olohuoneessa. Eikä vissiin yhtäkään designesinettä yhtään missään jos pyykinpesuaineen kaupanpäällisenä saatuja kivituikkuja ei lasketa. Nekin on tosin kaapissa koska en polta kynttilöitä.
Onneksi ei sentään tyhjiä viinapulloja sisustuselementteinä kirjahyllyssä eikä LIVE,LOVE,LAUGH tekstejä seinillä :D
Hävettää kyllä aina jos joku tulee käymään. Meillä ei ole tyylikästä tai "hyvällä maulla sisutettua". Tiedän kyllä miltä "pitäisi" näyttää mutta en osaa, en jaksa eikä huvita. Itse viihdyn, paitsi silloin kun joku tulee käymään, mietin että mitähän oikein ajattelevat :(
joten tajuan kyllä oikein hyvin mitä tuossa alkuperäisessä hesarin artikkelissa tarkoitetaan. Sinänsä tuskin olisin onnellisempi jos olkkarissa olisi joku kallis valaisin tai jos kahvin tarjoaisin vieraille jostain muusta kuin hellokitty mukista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on oikeasti rahaa, ei halua "signaloida" sitä yhtään kenellekään.
Tämä ei pidä paikkaansa. Vanhan rahan ihmisillä(kin) on kaikilla ne aivan samat kamat kodeissaan kuin muilla samaan viiteryhmään kuuluvilla, yleensä kukkapuron tuoleja, artekia ja italialaista designia.
Jostain syystä kaikilla on myös palmoliven akvaariokäsisaippua sen designlavuaarin reunalla :D
Ei ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää aihe jaksaa kiinnostaa niin paljon että siitä luodaan uusi ketju kerran kuussa?
Koska jokainen ihminen kaipaa vertaistensa arvostusta. Se millä sitä arvostusta saa, riippuu viiteryhmästä.
Ei kaikkea tehdä muita varten. Omaa makuaan voi kehittää, toisaalta jollekin se ei ole mikään arvo (esteettinen välinpitämättömyys) tai se kohdistuu vain johonkin tiettyyn juttuun kuten auto.
Nythän designtavaraakin voi löytää helposti jopa murto-osalla lähtöhinnasta. Kirppishaukat voivat olla hyvin tietoisia brändeistä ja tyyleistä. Toisaalta pelkkä sisustuslehtien kopiointi voi olla tietyllä tapaa mautontakin. Tai silloin puhutaan jo kulissientarpeesta. Kuinkahan paljon noita ihmisiä silti lopulta on.
Juuri näin. Itse kuulun siihen ryhmään, joka sisustaa itseään varten. Mulla käy todella, siis todella, harvoin vieraita, mutta on tärkeää, että kotini on minulle mieluisa ja "valmis", sellainen harmoninen, jossa on hyvä ja levollinen olo. Ja sisustus on se mihin itse panostan ja tuhlaan.
Mulla on täällä sekaisin halpaa ikeaa/jyskiä ja sitten esimerkiksi melkein tonnin valaisin, on Pentikiä ja Vallilaa. Valitsen sellaisia, jotka miellyttävät omaa silmääni ja sopivat sisustukseeni, jotka haluan, vaikka niitä ei kukaan muu tulisikaan koskaan näkemään, niin minä näen joka päivä.
No jep. Minulla on kirppislöytö-artek keittiön pöytäryhmänä, kun se on sopivan siro ja pieni tuohon tilaan ja miellyttää silmää. Ei meillä kovin usein käy muita vieraita kuin minun äiti tai lasten kaverit, että ketähän muuta varten tää ois hankittu kuin itseä? Ja ei, en myöskään jaa someen kuvia sisustuksestani.
Mullakin on läjäpäin hopeisia chippendale lusikoita ja hopeiset kynttilänjalat. En jaksa kiillottaa niitä ja siksi ne ovat vain kaapissa.
Ja käsinmaalattu kahviastiastokin mulla on. Alunperin täysi tusina, nyt joku kuppi taitaa olla rikki.
Juuri näin. Itse kuulun siihen ryhmään, joka sisustaa itseään varten. Mulla käy todella, siis todella, harvoin vieraita, mutta on tärkeää, että kotini on minulle mieluisa ja "valmis", sellainen harmoninen, jossa on hyvä ja levollinen olo. Ja sisustus on se mihin itse panostan ja tuhlaan.
Mulla on täällä sekaisin halpaa ikeaa/jyskiä ja sitten esimerkiksi melkein tonnin valaisin, on Pentikiä ja Vallilaa. Valitsen sellaisia, jotka miellyttävät omaa silmääni ja sopivat sisustukseeni, jotka haluan, vaikka niitä ei kukaan muu tulisikaan koskaan näkemään, niin minä näen joka päivä.