Suomalaisilla on täysin moukkamainen tapa ottaa muihin kontaktia

"Il faut que..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

Ihmisten ei pitäisi käyttää muiden aikaa ylimääräiseen arkiasioissa(?), vaan sanoo mikä on jos uskaltaa (ei ole pakko kertoa kaikkea) tai mitä haluaa. Sitten osa hoitaa sen. Ja vapaalla voi jaaritella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.

Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?

No eipä ap:n aloituskaan sen kummempi ole. Itsensä esitteleminenkin jäi, samoin syy, miksi hänen aloituksensa pitäisi edes lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy selviää viimeistään siinä alussa. Sen pitäisi kyllä olla selvillä jo ennestään niissä ympyröissä, missä minä olen kouluttanut kohta kolmekymmentä vuotta.

Onko sinulla jotain muuta asiaa? Oletko varma siitä, että tiedät, mitä relevantti tarkoittaa?

Relevanttia olisi, jos vaikka sanon, että senjasen oppiminen on asia, joka kuuluu  teidänjateidän opintokokonaisuuteen. Kuullostaa aika heikolta perusteelta se, että joku asia olisi tarkoitus oppia, ja niin, voisit lisätä "anteeksi".

Miksi kouluttajan pitäisi pyytää anteeksi asiaa, jota koulutettavat ovat tulleet opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.

Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?

Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.

En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Jos menen vaikka hakemaan kuukausittaista annostani pitkäaikaislääkettäni, en ala tehdä sukuselvitystä ja perehdyttää asiakaspalvelijaa sairaushistoriaani. Keskustelu etenee kutakuinkin näin:

Minä: Hei. Saisinko lääkettä X?

Hän: Olisko sulla siinä Kela-korttia?

Minä: Joo tässä.

Hän: Kiitos.

Skannaamista, naputtelua, naputtelua, lappujen tulostamista, lääkeppakauksen hakemista, lappujen kiinnitystä.

Hän: Onko tää tuttu lääke?

Minä: Joo oon syönyt sitä 30 vuotta.

Hän: Eli tää annostus on oikein tässä, yksi aamulla ja yksi illalla?

Minä: Joo just niin.

Hän: Tässä jää sitten vielä yksi pakkaus reseptille. 

Minä: Jaaha, täytyy sitten muistaa taas uusia. Kiitos.

Hän: Se olis sitten 6 euroa. Kortilla vai käteisellä?

Minä: Kortilla maksan.

Hän: No niin, laitan tän kuitin tänne pussiin.

Minä: Joo kiitos. Hei.

Hän: Kiitos, hei.

Mitä ihmettä muuta siinä pitäisi alkaa selitellä? Nopeaa, tehokasta ja yksiselitteistä, ja sitten tehdään seuraavalle asiakkaalle tilaa.

Pääsen puhumaan tosi harvoin. Sääli koska olen aika hyvä siinä, toisin kun on ehkä väitetty. Sabotoinneistakin selviän aika hyvin kun on selvillä, että niitä on odotettavissa.

Parasta on kun pääset puhumaan jonkun kanssa, jolla tiedät olevan ennakkoasenteita ja yrittää rökittää sut, mut kun olet valmistsutinut menee huvin. VaImistautumattomana vähän huonommin. Niissä tulee aina myöhemmin että olisi pitänyt sanoa niin ja niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy selviää viimeistään siinä alussa. Sen pitäisi kyllä olla selvillä jo ennestään niissä ympyröissä, missä minä olen kouluttanut kohta kolmekymmentä vuotta.

Onko sinulla jotain muuta asiaa? Oletko varma siitä, että tiedät, mitä relevantti tarkoittaa?

Relevanttia olisi, jos vaikka sanon, että senjasen oppiminen on asia, joka kuuluu  teidänjateidän opintokokonaisuuteen. Kuullostaa aika heikolta perusteelta se, että joku asia olisi tarkoitus oppia, ja niin, voisit lisätä "anteeksi".

Miksi kouluttajan pitäisi pyytää anteeksi asiaa, jota koulutettavat ovat tulleet opiskelemaan?

Koska se sopisi vallan hyvin tuollaiseen vetelään, munattomaan "kerron, mitä tämän rupeaman aikana on tarkoitus oppia".

Olen asioimassa jossain:

"Moi, olen [nimi]. Minulla on tapaaminen [henkilön nimi ja/tai titteli] [kellonaika] kanssa. " Yleensä tässä vaiheessa respassa kysytään lisätietoja kuten henkilöllisyystodistusta jos niitä vaaditaan, tai sitten ohjataan odottamaan johonkin tilaan.

Olen esiintymässä jossain:

"Kiitos kaikille että olette tulleet kuuntelemaan [kertomastani aiheesta], olen [nimi] + [titteli ja yritys] ja tänään haluan teidän sisäistävän ainakin [max. 3 tärkeintä asiaa].

En poikkea massasta. Kun tekee massan tavoin voi olla varma että kuulija ymmärtää mitä tarkoitat. Massasta poikkeamisen kanssa täytyy olla varovainen jos haluaa välittää viestinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

- I heard you are looking for a manager.

- Yes, we are. Have you found one?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se syy selviää viimeistään siinä alussa. Sen pitäisi kyllä olla selvillä jo ennestään niissä ympyröissä, missä minä olen kouluttanut kohta kolmekymmentä vuotta.

Onko sinulla jotain muuta asiaa? Oletko varma siitä, että tiedät, mitä relevantti tarkoittaa?

Relevanttia olisi, jos vaikka sanon, että senjasen oppiminen on asia, joka kuuluu  teidänjateidän opintokokonaisuuteen. Kuullostaa aika heikolta perusteelta se, että joku asia olisi tarkoitus oppia, ja niin, voisit lisätä "anteeksi".

Miksi kouluttajan pitäisi pyytää anteeksi asiaa, jota koulutettavat ovat tulleet opiskelemaan?

Koska se sopisi vallan hyvin tuollaiseen vetelään, munattomaan "kerron, mitä tämän rupeaman aikana on tarkoitus oppia".

Kuinka sinä puolestasi kovamunaisesti aloittaisit luennon?

Isoontaloon Antti ja Rannanjärvi osaa esittäytyä ja esittää asiansa, hämmentävä tapa jakaa tietoa???!

- tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken.

Kirjoittappa tähän, miten esim. aluksi esittelet asiasi pankissa tai itsesi virastossa, tai miten kertoisit yleisön edessä.

- niskasta kiinni ja puukolla selekähän jollei se muuton suostu.

Siinä syy miksi he joutuvat kuuntelemaan juuri sinua, ja poikkesivat massasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

- I heard you are looking for a manager.

- Yes, we are. Have you found one?

- I heard you are looking for a manager.

- Nothing wrong with your hearing, sir.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.

Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?

Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.

En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

- I heard you are looking for a manager.

- Yes, we are. Have you found one?

- I heard you are looking for a manager.

- Nothing wrong with your hearing, sir.

- I heard you are looking for a manager.

- You did? Not everything is about you, sir.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.

Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.

Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa.  Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.

Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.

Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.

Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.

"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.

- I heard you are looking for a manager.

- Yes, we are. Have you found one?

- I heard you are looking for a manager.

- Nothing wrong with your hearing, sir.

hear (third-person singular simple present hears, present participle hearing, simple past and past participle heard)

8. (transitive, informal) To sympathize with; to understand the feelings or opinion of.
You're tired of all the ads on TV? I hear ya.