Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisilla on täysin moukkamainen tapa ottaa muihin kontaktia
07.10.2023 |
Eivät osaa esittäytyä, saati esittää asiaansa. Hämmentävä tapa jakaa tietoa jostain asiasta. Todistan tämän. Kirjoittappa tähän, miten esim. aluksi esittelet asiasi pankissa tai itsesi virastossa, tai miten kertoisit yleisön edessä, miksi he joutuvat kuuntelemaan juuri sinua, ja lupaan näyttää toteen lennosta, ettet poikkea massasta.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.
Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?
Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.
En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.
Sinun kommentistasi Nro 15:
"-- puusta-kiivenneellä suomalaisella se ensimmäinen sana on aina väistämättä "minä" (minä tulin)."
Japanistahan sinä jo jotain selitit, mutta miten niiden muiden kielten laita on? Miten sujuu ilman minä-sanan käyttöä ja omaan itseen viittaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
- I heard you are looking for a manager.
- Yes, we are. Have you found one?
- I heard you are looking for a manager.
- Nothing wrong with your hearing, sir.
hear (third-person singular simple present hears, present participle hearing, simple past and past participle heard)
8. (transitive, informal) To sympathize with; to understand the feelings or opinion of.
You're tired of all the ads on TV? I hear ya.
Mitä tällä yritetään sanoa?
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Jos menen vaikka hakemaan kuukausittaista annostani pitkäaikaislääkettäni, en ala tehdä sukuselvitystä ja perehdyttää asiakaspalvelijaa sairaushistoriaani. Keskustelu etenee kutakuinkin näin:
Minä: Hei. Saisinko lääkettä X?
Ois yks resepti/lääke (mitä mä tarviin)...
Erityisesti reseptiä hakiessa kuulostat melko palikalta, mikä siis on varmaan ihan tavallista!
Ei sen puoleen, että jatkossa olisi ollut mitään vikaa. "Tällä mennään" tai "Ei muuta, kiitos" olisi lopuksi selkeämmin viestinyt, että siinä kaikki. Puhelimessa jos vaan sanot lopuksi kiitos, keskustelukumppani ei ehkä ole varautunut siihen, että lopetat puhelun. Parempi olisi "Kiitos, ei mulla muuta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
- I heard you are looking for a manager.
- Yes, we are. Have you found one?
- I heard you are looking for a manager.
- Nothing wrong with your hearing, sir.
hear (third-person singular simple present hears, present participle hearing, simple past and past participle heard)
8. (transitive, informal) To sympathize with; to understand the feelings or opinion of.
You're tired of all the ads on TV? I hear ya.Mitä tällä yritetään sanoa?
V*ttu, englanninopettajaksiko sinulle tässä pitäisi ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Jos menen vaikka hakemaan kuukausittaista annostani pitkäaikaislääkettäni, en ala tehdä sukuselvitystä ja perehdyttää asiakaspalvelijaa sairaushistoriaani. Keskustelu etenee kutakuinkin näin:
Minä: Hei. Saisinko lääkettä X?
Ois yks resepti/lääke (mitä mä tarviin)...
Erityisesti reseptiä hakiessa kuulostat melko palikalta, mikä siis on varmaan ihan tavallista!
Ei sen puoleen, että jatkossa olisi ollut mitään vikaa. "Tällä mennään" tai "Ei muuta, kiitos" olisi lopuksi selkeämmin viestinyt, että siinä kaikki. Puhelimessa jos vaan sanot lopuksi kiitos, keskustelukumppani ei ehkä ole varautunut siihen, että lopetat puhelun. Parempi olisi "Kiitos, ei mulla muuta."
Minut on suomalaisena opetettu ihan heipattelemaan. Hei hei, kuulemiin, näkemiin, hyvästi, ihan riippuen tilanteesta.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.
Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?
Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.
En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.
Sinun kommentistasi Nro 15:
"-- puusta-kiivenneellä suomalaisella se ensimmäinen sana on aina väistämättä "minä" (minä tulin)."
Japanistahan sinä jo jotain selitit, mutta miten niiden muiden kielten laita on? Miten sujuu ilman minä-sanan käyttöä ja omaan itseen viittaamista?
Minä vihaan amerikkalaisten tapaa puhua "sinä" teit näin, vaikka he kertovat omista kokemuksistaan ja omista mielipiteistään. On todella töykeä ja henkilökohtaista rajaa rikkova tapa. Kertokoot vaan itsestään, eivät toisista.
Ja mainoksessa muka hauskat tekevät pelle ilmeitä ja hyppelevät. Kuin se olisi hauskaa. Kuunnelkaa suomalaiset vaikka kaupungilla turisteja, he keskustelevat oikeasti. EIvät pelleile kuten suomalaiset. Olemme ihan metsäkansaa. Ruotsinkieliset toki eri asia. Heillä enemmän kulttuuria ja fiksumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisessa kulttuurissa parasta on se että mennään heti asiaan ilman turhia itsestäänselvyyksiä ja liirumlaarumeita.
Se on katsos sitä aitoa kulttuurien rikkautta että kaikilla on omat juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
- I heard you are looking for a manager.
- Yes, we are. Have you found one?
- I heard you are looking for a manager.
- Nothing wrong with your hearing, sir.
hear (third-person singular simple present hears, present participle hearing, simple past and past participle heard)
8. (transitive, informal) To sympathize with; to understand the feelings or opinion of.
You're tired of all the ads on TV? I hear ya.Mitä tällä yritetään sanoa?
V*ttu, englanninopettajaksiko sinulle tässä pitäisi ryhtyä.
En kysynyt, mitä tuo lainaus tarkoittaa, vaan sitä, mitä sen kirjoittamisella kommentiksi yritetään sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Jännittävää jos japani animessa on hyvin erilaista kuin japani normaalissa käytössä. Japanilaiset ovat hyvin omanlaisensa kansa, ja ei kannata perustaa maailmankatsomustaan vain ja ainoastaan siihen mitä japanilaiset tekevät.
Itse (minäminäminä, kyllä!) en käyttäisi kumpaakaan laittamaasi englanninkielistä esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.
Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?
Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.
En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.
Suomenkieli on englantia ja ranskaa, eli germaanisia kieliä vanhempi. Suomenkieli on yksi maailman vanhimmista kielistä. Latinaa vanhempi. Joten suomalaiset kyllä osaa kommunikoida suomeksi, suomalaiseen kulttuuriin sopivalla tavalla.
Ruotsalaisilla kytee edelleen tarve polkea suomalaiset ja osoittaa kaikin tavoin että mongoloideja ja orjakansaa oltaisiin. Olet varmaan niitä sukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.
Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?
Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.
En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.
Sinun kommentistasi Nro 15:
"-- puusta-kiivenneellä suomalaisella se ensimmäinen sana on aina väistämättä "minä" (minä tulin)."
Japanistahan sinä jo jotain selitit, mutta miten niiden muiden kielten laita on? Miten sujuu ilman minä-sanan käyttöä ja omaan itseen viittaamista?
Sanoin jo samassa lainauksessa, ranskaksi se on hyvin usein "Il faut que (je)...", ja ranskaksi kielillä voi sanoa myös vastaavanlailla kuin suomen "Olis yks resepti". (Il y aurait une ordonnance, recipe). Varmasti englanniksi "I'm here for a prescription" on melko vakiintunut, mutta ranskaksi sama kuullostaisi hyvin vieraalta. Ja edelleenkin, en ole väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, vain se, missä yhteydessä sitä käytetään. "Etsin apulaispäällikön työtehtävää" vs. "te etsittä apulaispäällikköä". Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, kuten ensimmäisessä vaihtoehdossa, kuullostat kyllä evoluutioasteikolla jälkimmäiseen verrattuna matalemmalla tasolla olevalta. Koska jälkimmäisessä et aseta omia tarpeitasi etusijalle, voit aivan hyvin sanoa "Kuulin/Ymmärsin, että etsitte apulaispäällikköä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Jännittävää jos japani animessa on hyvin erilaista kuin japani normaalissa käytössä. Japanilaiset ovat hyvin omanlaisensa kansa, ja ei kannata perustaa maailmankatsomustaan vain ja ainoastaan siihen mitä japanilaiset tekevät.
Itse (minäminäminä, kyllä!) en käyttäisi kumpaakaan laittamaasi englanninkielistä esimerkkiä.
Ah, ja kiinankielessä ei ole ollenkaan aikamuotoja! Voi meitä pikkutarkkoja eurooppalaisia ja etenkin meitä suomalaisia kun tehdään kielestä niin vaikeaa ja aikamuotokeskeistä että kaikki pitää taivuttaa aikamuodon ja vielä persoonankin mukaan. Huh.
Japanista jos puhutaan, niin heillä on sukupuolille omat puhetavat, lisäksi äärimmäisen kohtelias virkakieli, semikohtelias arkikieli ja lopuksi vielä tuttavallinen kieli. Eli mitäs opittavaa olisikaan? Väärä puhetapa onkin sitten paheksuttavaa, eli ihanan rentoa, eikö vain? Muistathan naisena sitten käyttää niitä naisellisia taivutuksia ja loppupäätteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä aloitusta. Jos menen vaikka hakemaan kuukausittaista annostani pitkäaikaislääkettäni, en ala tehdä sukuselvitystä ja perehdyttää asiakaspalvelijaa sairaushistoriaani. Keskustelu etenee kutakuinkin näin:
Minä: Hei. Saisinko lääkettä X?
Ois yks resepti/lääke (mitä mä tarviin)...
Erityisesti reseptiä hakiessa kuulostat melko palikalta, mikä siis on varmaan ihan tavallista!
Ei sen puoleen, että jatkossa olisi ollut mitään vikaa. "Tällä mennään" tai "Ei muuta, kiitos" olisi lopuksi selkeämmin viestinyt, että siinä kaikki. Puhelimessa jos vaan sanot lopuksi kiitos, keskustelukumppani ei ehkä ole varautunut siihen, että lopetat puhelun. Parempi olisi "Kiitos, ei mulla muuta."
"Kiitos, ei mulla muuta -klik-" ei ole kovin kohtelias tapa lopettaa puhelu.
Päivystyksessä minulle ei esitelty arvioinnin tehneen henkilön ammattia tai nimeä, eikä mittausten tuloksia kerrottu minulle. Lääkärille päästyäni lääkäri kyllä esitteli itsensä. Kyseli mittausten tuloksia mutta en tiennyt onko minulla esimerkiksi kuumetta kun sitä ei minulle kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MondayMandi kirjoitti:
Kaikki eivät ole kielellisesti kovin lahjakkaita, mutta voivat olla todella taitavia jossakin muussa älykkyyden osa-alueessa.
Myös ihmisten sosiaaliset taidot ovat erilaisia.
Miten kuvittelette sosiaalisten taitojen kehittyvän, jos lapsi kasvaa aggressiivisten alkoholisti- tai narkkari vanhempien kanssa ainaisessa pelossa..? Kodissa, jossa kommunikoidaan huutamalla kirosanoja...Asiat eivät ole mustavalkoisia. Joku on jossain hyvä ja toinen toisessa asiassa.
"Yksi tupakka-aski, kiitos" (sen sijaan, että "Saanko tupakka-askin") ja "Passini on hukkunut" (sen sijaan, että "Saanko uuden passin?") nehän vaativat valtavasti kielellistä lahjakkuutta. Tai niin melkein luulisi.
-Ap
Kaupan kassa ja joku virasto on ihan eri asioita tietenkin. Kaupassa ei ole mitään väliä kuka olet, paitsi ehkä sillä oletko vähintään 18-vuotias. Ei siellä kerrota kassalle omaa nimeä vaan nimenomaan pyydetään tuote jos sellaista haluaa.
Virastossa pitää tietää kuka olet, ja siksi on oleellista myös kertoa oma nimensä. Virkailija vaatii toki myös kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, mutta moukkamaista olisi mennä ja töksäyttää 'Passia hakemassa', kun voi helpottaa molempien elämää kertomalla jo heti että 'Olen Emmi Esimerkki, minulla on varattu aika puolelta ja olen noutamassa uutta passia. Tässä on vanha passi henkilöllisyyden todistamista varten.'
Keskustelu on kyllä helpompaa jos sen hoitaa dialogina eikä kahtena monologina. Vertauksen vuoksi:
A: Päivää, minun nimeni on Matti Meikäläinen, syntymäaikani on 19-4-1978 ja minulla oli tänään vasemman yläpuolen kolmannen poskihampaan juurihoito ja hampaidenpuhdistus fluorikäsittelyineen varattuna hammaslääkärille Heimo Hamppikselle ja suuhygienistille Sulo Sievänäiselle varattuna klo 11:58 tänään maanantaina kolmastoista päivä marraskuuta.
V: Päivää, eli nimi oli Matti Meikäläinen syntymäajalla 19-4-1978 ja teillä oli aika varattuna Heimo Hamppikselle ja Sulo Sievänäiselle klo 11:58 ja sehän löytyy täältä koneelta, istukaa vain odottamaan odotushuoneeseen ja jos halusitte pestä hampaat niin tuolta löytyy lavuaari ja teillä oli tänään tuplatapaaminen koska todellakin tehdään tuplakäsittely (virkailija näpyttää koneelle)
Enemmän olen kyllä kuullut tämäntapaista:
A: Päivää, mulla oli aika varattuna tossa kahdeltatoista.
V: Moi, joo, mikä oli sun syntymäaika? (virkailija näpyttää samalla konetta)
A: 19-7-1978
(ja keskustelu jatkuu kuten normaalit ihmiset, siis poislukien ap, kommunikoivat normaaleissa sosiaalisisssa tilanteissa).
On muuten kauheata myös asiakaspalvelijana jos joku asiakas oksentaa karmean informaatioryöpyn yhdellä kertaa. Antaisivat sen asiakaspalvelijan johtaa palvelutilannetta, hänellähän on nokan edessä se tilausterminaali/lomake/tietojärjestelmä jossa yleensä on joku järjestys. Ap varmaan marssii subwayllekin ja ovenraosta huutaa jo Päiväätuplalihatäysjyvätulinenjuustopaahdettunaöljymajoneesipippuritomaattikurkkujalapenoaterianamukaankortillamaksu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Jännittävää jos japani animessa on hyvin erilaista kuin japani normaalissa käytössä. Japanilaiset ovat hyvin omanlaisensa kansa, ja ei kannata perustaa maailmankatsomustaan vain ja ainoastaan siihen mitä japanilaiset tekevät.
Itse (minäminäminä, kyllä!) en käyttäisi kumpaakaan laittamaasi englanninkielistä esimerkkiä.
Ah, ja kiinankielessä ei ole ollenkaan aikamuotoja! Voi meitä pikkutarkkoja eurooppalaisia ja etenkin meitä suomalaisia kun tehdään kielestä niin vaikeaa ja aikamuotokeskeistä että kaikki pitää taivuttaa aikamuodon ja vielä persoonankin mukaan. Huh.
Japanista jos puhutaan, niin heillä on sukupuolille omat puhetavat, lisäksi äärimmäisen kohtelias virkakieli, semikohtelias arkikieli ja lopuksi vielä tuttavallinen kieli. Eli mitäs opittavaa olisikaan? Väärä puhetapa onkin sitten paheksuttavaa, eli ihanan rentoa, eikö vain? Muistathan naisena sitten käyttää niitä naisellisia taivutuksia ja loppupäätteitä.
Käyttäähän suomalainenkin esim. konditionaalitaivutusta tehdäkseen pyynnöstään kohteliaamman, ja väärällä sanajärjestykselläkin voi saada jonkun verran tuhoa aikaan. Ja sitten on Boku Girl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymä saa sinun olosi epämukavaksi sosiaalisissa tilanteissa, ja tällä aloituksella yrität saada järjestykseen omia ajatuksiasi ja kertoa muille, miten heidän pitäisi kommunikoida. Koska et ymmärrä käsittelemääsi aihetta, päädyt viilailemaan koko ajan muotoaan muuttavaa ja paikkaansa vaihtavaa pilkkua. Kun ongelmaa selvittelee, on aloitettava kokonaiskuvasta, ei pikkuriikkisistä ja etenkään kuvitelluista yksityiskohdista.
Kun kerran olet tosi sitkeä, eikä loppu kuitenkaan heti koita, ole hyvä ja selitä se, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön.
Vaikka voisin suoltaa tänne kirjoitelman siitä, miten kokonaiskuvasta katsottuna sivuseikat voivat varsinkin isoimmissa kokonaisuuksissa syödä suhteettoman suuren osuuden keskustelusta, en tiedä, vaivautuisko joku sellaista lankaa kommentoimaan. Huom. Äskeisessä lauleessa käytin 1. persoonaa. Pankkiasioinnissa käytän usein 1 persoonaa. ("Rahan nostaminen on asia minkä vuoksi olen täällä"), mutta keskiverto-palikalta kuultuna voisi liian useinkin saada kuvan, että se mistä varsinaisesti keskustellaan onkin minusta/sinusta, eikä toimeksiannosta minkä vuoksi olet johonkin lähtenyt asioimaan.
Japanilaisilta olisi jonkun verran opittavaa, he eivät animen ulkopuolella käytä 1. persoonaa juuri lainkaan toimeksiannoissa, ja meitä harvemmin arkisestikaan. Mutta japaniin suhteutettuna moni eurooppalainen kieli on pitkälti semmonen minä-kieli, idea ei ole, että 1. persoonaa tulisi ehdottomasti välttää. Kuulostaisi oudolta kuulla vaikkapa englantilaisen sanovan "I'm looking for a assisant job." Uskottavampi olisi "I heard you are looking for a manager." 1. persoonasta huolimatta on selvää, ettei nyt ole suoranaisesti kyse itsestäsi.
Väitteesi ovat yhtä kummallisia kuin esimerkkisi.
Etsipä avoimesta yliopistosta yleisen kielitieteen ja fonetiikan johdantokurssi. Sinun kannattaa lähteä liikkeelle perusasioista, vaikkeivät ne tuntuisikaan heti relevanteilta. Saat kurssilta tarvitsemaasi ohjausta ja pohjan noille mietelmillesi.
"I heard you are looking for a manager" on kummallinen? Täytyypä ihan ensi kerran englanniksi töitä kysyessäni kysyä vastapuolelta, oliko tuo kummallisesti sanottu tai sellainen, mitä harva sanoo. Ihan pihalla olet englannin kielestä, jos tuo ei mielestäsi yleinen ja normaali.
Avoimen johdantokursseilla opit ehkä myös tarkastelemaan kokonaisuuksia sen sijaan, että tarttuisit yksinomaan itsellesi mieluisimpiin yksityiskohtiin ja hajanaisiin sivuseikkoihin.
Mitä odotit, itse pyysit minua valitsemaan esimerkin?
Olen pyytänyt sinua selittämään vain sen, miten ulkomaalaiset välttävät moukkamaiseksi katsomasi minä-sanan käytön. Et ole vastannut.
En varma, jos aiemmin valitsemani esimerkki on tervetullut, mutta "I'm looking for an assistant job" (vrt. "I heard you're looking for an assistant manager") asettaa omat tarpeesi keskiöön, vaikka nehän ovat vain sivuseikka. On heille välttämätöntä, että he löytävät etsimäsi henkilön, ei että sinä saat työn (Ranskalainen vastaavasti voisi sanoa "Il faut que..."). En ole koskaan väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, se on olkinukke, vaan sitä missä yhteyksissä sitä minä-sanaa / 1. persoonaa käytetään.
Sinun kommentistasi Nro 15:
"-- puusta-kiivenneellä suomalaisella se ensimmäinen sana on aina väistämättä "minä" (minä tulin)."
Japanistahan sinä jo jotain selitit, mutta miten niiden muiden kielten laita on? Miten sujuu ilman minä-sanan käyttöä ja omaan itseen viittaamista?
Sanoin jo samassa lainauksessa, ranskaksi se on hyvin usein "Il faut que (je)...", ja ranskaksi kielillä voi sanoa myös vastaavanlailla kuin suomen "Olis yks resepti". (Il y aurait une ordonnance, recipe). Varmasti englanniksi "I'm here for a prescription" on melko vakiintunut, mutta ranskaksi sama kuullostaisi hyvin vieraalta. Ja edelleenkin, en ole väittänyt minä-sanan käyttöä itsessään moukkamaiseksi, vain se, missä yhteydessä sitä käytetään. "Etsin apulaispäällikön työtehtävää" vs. "te etsittä apulaispäällikköä". Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, kuten ensimmäisessä vaihtoehdossa, kuullostat kyllä evoluutioasteikolla jälkimmäiseen verrattuna matalemmalla tasolla olevalta. Koska jälkimmäisessä et aseta omia tarpeitasi etusijalle, voit aivan hyvin sanoa "Kuulin/Ymmärsin, että etsitte apulaispäällikköä."
Miksi työtä, reseptiä tms. hakevan henkilön viittaaminen itseensä on mielestäsi moukkamaista, kun hänen tarpeensahan siinä ovat etusijalla? Selität itsekin, että joissakin kielissä "minä" on ihan hyvä sana ja joissakin käytetään jotain muuta vakiintunutta lähestymismuotoa.
Sinä puhut nyt omista mieltymyksistäsi, jotka katsot oikeiksi ja paremmaksi kuin muiden käyttämät aivan tavalliset puhetavat. Monessa asiassa olet myös väärässä, ja usko pois, täällä niitä ei väännetä sinulle oikeiksi.
Kaupan kassa ja joku virasto on ihan eri asioita tietenkin. Kaupassa ei ole mitään väliä kuka olet, paitsi ehkä sillä oletko vähintään 18-vuotias. Ei siellä kerrota kassalle omaa nimeä vaan nimenomaan pyydetään tuote jos sellaista haluaa.
Virastossa pitää tietää kuka olet, ja siksi on oleellista myös kertoa oma nimensä. Virkailija vaatii toki myös kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, mutta moukkamaista olisi mennä ja töksäyttää 'Passia hakemassa', kun voi helpottaa molempien elämää kertomalla jo heti että 'Olen Emmi Esimerkki, minulla on varattu aika puolelta ja olen noutamassa uutta passia. Tässä on vanha passi henkilöllisyyden todistamista varten.'