Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "iäkkäämmät" äidit herättävät joissain niin suurta ärtymystä?
07.10.2023 |
Täälläkin esimerkiksi nelikymppisenä äidiksi tulleiden keskusteluissa tullaan ihmettelemään "mummoäitejä" ja taivastelemaan miten "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut". Ok, sinä et ymmärrettävästi ehkä olisi enää jaksanut jos olet viimeiset 15 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää. Sinä näet asiat niiden väsyneiden äitiaivojesi suodattamana. Tilanne voi olla täysin eri henkilöllä joka on koko elämänsä saanut nauttia vapaudesta, levosta, pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin, on fyysisesti ja psyykkisesti vahvassa kunnossa ja saanut rakennettua vuosien varrella hyvän taloudellisen tilanteen sekä laajan tukiverkoston. Sellainen nelikymppisenä äidiksi tuleva voi olla elämänsä kunnossa tulemaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi. Ei tietenkään jo vuosia vaipparallissa ja univeloissa elänyt saman ikäinen pysty näkemään asiaa samalla tavalla vaan toisten elämää katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
Muutenkin on todella typerää arvottaa kenenkään vanhemmuutta iän perusteella. Toisille sopii vanhemmaksi tuleminen 25-vuotiaana, toisille se ei sovi ollenkaan. Vanhemmaksi tulemisessa ei myöskään voi sokeasti tuijottaa vain biologiaa. Se on tärkeää tiedostaa, mutta ei ole vastuullista alkaa kaksikymppisenä hankkimaan lapsia ellei koe muulla tavoin olevansa siihen valmis. Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Ja joillekin oikein hetki tulla vanhemmaksi on myöhemmin kuin toisilla.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Sanon juuri sen. Olen nelikymppinen ja eläkeikäni on 68 vuotta. Lapseni ovat täysi-ikäisiä kun pääsen eläkkeelle. Eivätkä joudu kasvamaan asuntovelkaisessa perheessä, saati vuokra-asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ekan lapseni 37-vuotiaana. Jotkut ihmetteli, miten niin "vanhana" halusinkin lapsen ja jotkut toitotti että ette varmaan te enää sitten toista tee, kun en vuoden sisään ekan syntymästä ollut uudestaan raskaana. Seuraava lapseni syntyi kun olin 40v., kolmas kun olin 41v. Nyt olen 44v ja neljäs lapsi syntyy loppuvuodesta. Koen jaksavani lapsiperhearkea ja sitä tulevaa vauva-arkea ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka "mummottelevat" 40-vuotiaita ovat ylilaudan pentuja. Ne kun valuvat nyt tänne. Nämä vajaat parikymppiset jostain syystä kuvittelevat että 20v on keski-ikä nykyään vaikka kansa elää vanhemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Alimmissa sosiaaliluokissa miehet kuolevat 60-vuotiaina. Siinä ympäristössä koetaan oikeasti noin, että 40-vuotiaana lapsia saadessa lapset jää orvoiksi 18-vuotiaana.
Toisessa sosiaaliluokassa on kasvettu sen keskellä, että 75-vuotiaat käy joka viikko kuntosalilla.
Tämä! Monesti näistä keskusteluista näkee, että ihmiset yksinkertaisesti elävät ihan eri todellisuuksissa.
On siinä kiva sitten 20-30v lapsena käydä tapaamassa äitiä vanhainkodissa. Isovanhemmista sitten ei ole edes muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siinä kiva sitten 20-30v lapsena käydä tapaamassa äitiä vanhainkodissa. Isovanhemmista sitten ei ole edes muistoja.
80-luvulla oli vanhainkoteja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
No on iäkkäämmissä vanhemmissa ainakin se hyvä puoli, että jos joutuu heitä vanhuuden päivillään auttelemaan, niin on itse vielä viisikymppinen ja voimissaan. Surullista on, että kuusikymppiset joutuvat auttelemaan päälle kasikymppisiä vanhempiaan, kun alkavat jo itsekin olla vanhoja ja väsyneitä.
Perintöäkään ei tarvitse odotella niin kauan, kun on vanhempiin riittävä ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
No on iäkkäämmissä vanhemmissa ainakin se hyvä puoli, että jos joutuu heitä vanhuuden päivillään auttelemaan, niin on itse vielä viisikymppinen ja voimissaan. Surullista on, että kuusikymppiset joutuvat auttelemaan päälle kasikymppisiä vanhempiaan, kun alkavat jo itsekin olla vanhoja ja väsyneitä.
Perintöäkään ei tarvitse odotella niin kauan, kun on vanhempiin riittävä ikäero.
Tuo perintö nuorena onkin se ainoa hyvä asia. T.eri
Jos on täysin sinut itsensä ja oman elämän kanssa on helppo hyväksyä muiden valinnat. Sen sijaan jos toisen elämä herättää jotain epämukavuutta se todennäköisesti kertoo jonkinlaisesta tyytymättömyydestä omassa elämässä. Sivistynyt ja fiksu ihminen pystyy myös näkemään asioiden eri puolet ja erottamaan oma ajattelu ja kokemukset muiden ihmisten kokemuksista. Tähän eivät kuitenkaan kaikki mieleltään ja ajattelukyvyltään hyvin kapeat henkilöt kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vanhat vanhemmat ja se on ollut hirveää, vaikka heitä rakastankin.
Enkä ole yksin ajatusteni kanssa, jokainen on ollut smaa mieltä jos on samassa tilanteessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhat vanhemmat ja se on ollut hirveää, vaikka heitä rakastankin.
Enkä ole yksin ajatusteni kanssa, jokainen on ollut smaa mieltä jos on samassa tilanteessa ollut.
Onko elämäsi vanhojen vanhempien takia niin hirveää, että olisi ollut parempi jäädä syntymättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen törmännyt täällä vauva.fi ketjuihin, missä paheksutaan sitä, että vauva hankitaan vasta +40 v iässä.
Vauva.fin puolella moni asia on toisin kuin irl. Itse en tunne yhtäkään noin 20-vuotiaana lapsen saanutta. Tuttavat ovat saaneet lapsensa noin 28-40-vuotiaina. Eikä muiden ikiä ihmetellä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhat vanhemmat ja se on ollut hirveää, vaikka heitä rakastankin.
Enkä ole yksin ajatusteni kanssa, jokainen on ollut smaa mieltä jos on samassa tilanteessa ollut.
Minun vanhempani olivat nelikymppisiä minut saadessani ja ikinä en ole asiasta kärsinyt millään tavalla, päinvastoin. Pelkästään hyvää olen kuullut myös muilla joilla ollut näin. Naiset ovat kautta aikojen saaneet lapsia vielä yli nelikymppisinäkin ennen ehkäisyä. Ikää enemmän siihen vanhemmuuteen vaikuttaa kyllä ihan muut asiat kuten persoona, elämäntilanne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siinä kiva sitten 20-30v lapsena käydä tapaamassa äitiä vanhainkodissa. Isovanhemmista sitten ei ole edes muistoja.
Eiköhän ne äidit ole vielä töissä. 😌
Ehkä sillä, joka sanoo "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut" on ollut vaikeat lapset tai vaikea elämä, ja sillä jolla on 40v. äitinä helppoa, voi olla helpot lapset ja niin pienet ettei ole kummempia murheita ehtinyt vielä olla. Eli puhuu ihan totta, ettei olisi vanhempana ainakaan jaksanut kun nuorenakin oli rankkaa. Noin yleisesti ottaen, eiköhän se ole itsestään selvää, että nuorena jaksaa fyysisesti ja psyykkisesti enemmän, mutta vanhempana voi olla taloudellisesti helpompaa.
Minua ärsyttävät tietyt nelikymppiset minä ensin -äidit (usein uraa tehneitä ja hyvissä asemissa). Heillä on tapana käyttää kyynärpäitä ja vaatia kaikki tänne heti ja nyt, ovat kovin omanarvontuntoisia ja kovia valittamaan. Nuoremmissa äideissa ei tällaista juuri ole.
Ei kai nyt taas yritetä jotain vastakkainasettelua nuoret vs. vanhat äidit eli muutkin voi olla hyviä kun ne keskisynnyttäjät 30v.
En tiedä onko tilastoja, mutta eikö teinivanhemmissa ole eniten sossu ja lasu tapauksia kuitenkin noin tilastollisesti. Tietenkin myös se nuoren amis vanhemman lapsi voi myös olla luokan paras oppilas ja muutenkin esimerkillinen.
Vanhoissa synnyttäjissä arveluttaa terveysriskit. Ja ainahan lapsen olot ei ole riippuvaisia synnytyäjän iästä tai itse äidistä kun lapsen elämään vaikuttaa niin moni ympäristötekijä, joka voi olla eri tavalla, saman synnytyäjän kohdalla eri ikäkausina.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
No olipa oikein asiantuntijalausunto! Eikä yhtään yleistävä eikä asenteellinen.
Koska noin 35-vuotiaana lisääntyvillä on tutkimusten mukaan älykkäimmät lapset. https://www.rileychildrens.org/connections/new-study-says-older-moms-ma…
Alue: Aihe vapaa
Ai että mielestäsi 20-30v kuolee todennäköisemmin kun 60v?