Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Olennaista tuossa tutkimusryppäässä on se, että isovanhemmat valehtelee omasta osuudestaan räikeästi.
Ja tämän ilmiön on moni tähänkin ketjuun kirjoittanut kohdannut omassakin elämässään. Mummo valehtelee naapureille ja sukulaisille täämn tästä olevansa korvaamaton, vaikka todellisuudessa ei hoida koskaan.
Ja silloinkin idealla "mummo saa perseillä mielensä mukaan lapsen terveyden kustannuksella tai tätäkään armopalaa ette saa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Heh, mistä päättelet, että eivät kadehdi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.Tätä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Samaiset isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja vaativat lapsiaan auttamaan heitä!
Mitä ihmettä? Nykyvanhemmathan ne vasta lapsensa muilla hoidattavatkin, lapset pannaan alle yksivuotiaina päivähoitoon ja yhteiskunnan tädit hoitavat lapset liki parikymppisiksi. Jopa vapaa-ajalla lapset viedään päiväkerhoihin, harrastuksiin, jopa vanhempien lomilla päivähoitoon jne. muiden hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.Tätä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Samaiset isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja vaativat lapsiaan auttamaan heitä!
Mitä ihmettä? Nykyvanhemmathan ne vasta lapsensa muilla hoidattavatkin, lapset pannaan alle yksivuotiaina päivähoitoon ja yhteiskunnan tädit hoitavat lapset liki parikymppisiksi. Jopa vapaa-ajalla lapset viedään päiväkerhoihin, harrastuksiin, jopa vanhempien lomilla päivähoitoon jne. muiden hoidettavaksi.
- Juurihan täällä on sössötetty, miten ne lapset ennen tungettiin 3-kuisina päivähoitoon
- Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan enemmän lapsilleen läsnä kuin mikään aiempi sukupolvi
- Mitähän päiväkerhoja sinä tarkoitat?
- Nytkö ei lapset saisi edes harrastaa?
- Suomessa on oppivelvollisuus toisen asteen loppuun, ei se ole vanhempien päätös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita
- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti
- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)
- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa
Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.
Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.
Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."
Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.
He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.
PITÄÄ YHTEYTTÄ.
Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.
Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.
Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
2023 - 1950 = 73
2023 - 1945 = 78
SILLOIN TÄLLÖIN. Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei.
Hyvänen aika, ei lapsia voi tai kannata ikinä hankkia niin, että kuvittelee hoitovastuun olevan isovanhemmilla. Sinun lapsesi ovat sinun lapsesi. Sinä vastaat niistä ihan itse. Jos isovanhemmista on apua, se on kiva bonus, mistä kannattaa olla kiitollinen, mutta mikään pakko isovanhempien ei ole lapsiasi hoitaa, jos eivät sitä halua, pysty tai uskalla tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän entisessä teollisuuskaupungissa. En kotiäitejä muista, jotkut olivat kotona lasten leikki-iän mutta pitivät hoitolapsia.
Jo vaateteollisuus työllisti ( isot tehtaat) satoja suurten ikäluokkien naisia, 70- luvun olimme 25- 35 vuotiaita eli näppäriä ja nopeita painamaan koneesta saumaa läpi. Olin palkanlaskija, hyvä ja nopea ompelija tienasi urakalla rutkasti enemmän.
Muu teollisuus jossa myös oli runsaasti naisia.
Olimmehan se maalta muuttanut kouluttamaton ikäluokka jolle kelpasi työ kuin työ jotta pääsi rakentamasn elämäänsä.
Kouluissa oli naisopet, päiväkodeissa, kaupoissa työskenteli naisia, pankeissa, virastoissa.
Asuntojen ja päivähoidon tarve oli suurta. Yritykset, kunnat, vvo, rakensivat vuokrataloja.
Yhteiskunta yritti korjata päiväkotien puutetta. Äitiysloma nousi kolmesta (3) kuukaudesta , oliko kuuteen vai yhdeksään. Seuraavan lapseni aikaan kuitenkin 9.
Äitiysloman pituus ei tietenkään tärkeä jossain paikkakunnalla missä niitä kotiäitejä oli, maaseudulla, kunnissa jossa ei töitä ollut, sensijaan meille työssäkäyville se oli iso parannus .
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita
- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti
- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)
- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa
Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.
Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.
Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."
Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.
He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.
PITÄÄ YHTEYTTÄ.
Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.
Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.
Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
2023 - 1950 = 73
2023 - 1945 = 78
SILLOIN TÄLLÖIN. Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei.
Hyvänen aika, ei lapsia voi tai kannata ikinä hankkia niin, että kuvittelee hoitovastuun olevan isovanhemmilla. Sinun lapsesi ovat sinun lapsesi. Sinä vastaat niistä ihan itse. Jos isovanhemmista on apua, se on kiva bonus, mistä kannattaa olla kiitollinen, mutta mikään pakko isovanhempien ei ole lapsiasi hoitaa, jos eivät sitä halua, pysty tai uskalla tehdä.
KUKAAN EI SELLAISTA KUVITTELE, USKO NYT JO, SENKIN VÄNKYTTÄJÄ! Uskomatonta sontaa.
Eikä ne isovanhemmat edes hoida, hyvä jos yhteyttä pitävät, minkä tutkimustuloksista näet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.Tätä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Samaiset isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja vaativat lapsiaan auttamaan heitä!
Mitä ihmettä? Nykyvanhemmathan ne vasta lapsensa muilla hoidattavatkin, lapset pannaan alle yksivuotiaina päivähoitoon ja yhteiskunnan tädit hoitavat lapset liki parikymppisiksi. Jopa vapaa-ajalla lapset viedään päiväkerhoihin, harrastuksiin, jopa vanhempien lomilla päivähoitoon jne. muiden hoidettavaksi.
Jahas, sitä on muodostettu mielipide nykyvanhemmista vauvapalstan nykyvanhempivihaajien juttujen perusteella. Ne ei vaan kerro tosielämästä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.
Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃
Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.
Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.
9v ei olekaan pieni lapsenlapsi. Ei vaadi kovin kummoista hoitoa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.
Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃
Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.
Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.
9v ei olekaan pieni lapsenlapsi. Ei vaadi kovin kummoista hoitoa enää.
Tutkimus on pitkäkestoinen, ei koske vain tätä hetkeä.
Se ei tutki hoitamista, vaan yhteydenpitoa. Onko 9 vee liian vanha mummon puheluille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.Tätä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Samaiset isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja vaativat lapsiaan auttamaan heitä!
Mitä ihmettä? Nykyvanhemmathan ne vasta lapsensa muilla hoidattavatkin, lapset pannaan alle yksivuotiaina päivähoitoon ja yhteiskunnan tädit hoitavat lapset liki parikymppisiksi. Jopa vapaa-ajalla lapset viedään päiväkerhoihin, harrastuksiin, jopa vanhempien lomilla päivähoitoon jne. muiden hoidettavaksi.
- Juurihan täällä on sössötetty, miten ne lapset ennen tungettiin 3-kuisina päivähoitoon
- Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan enemmän lapsilleen läsnä kuin mikään aiempi sukupolvi
- Mitähän päiväkerhoja sinä tarkoitat?
- Nytkö ei lapset saisi edes harrastaa?
- Suomessa on oppivelvollisuus toisen asteen loppuun, ei se ole vanhempien päätös
Laitappa tähän linkki viestiin, missä tässä ketjussa on väitetty ennen viedyn lapset 3 kk iässä päivähoitoon.
Väitän myös, että ennen kotiäidit olivat enemmän lapsilleen läsnä kuin nykyäidit. Nykyään ollaan läsnä lähinnä älylaitteelle (kuten sinäkin nyt). Se että vanhempi on nenä kiinni älylaitteella samassa rakennuksessa kuin lapsi ei ole läsnäoloa lapselle.
ILTApäiväkerhoja, joita on nyt ihan jokaiselle koululaiselle tarjolla. Se lasten harrastukseen pukkaaminenko mielestäsi on sitä vanhemman läsnäoloa?
Itse asiassa oppivelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18, ei tarvitse käydä toisen asteen koulua loppuun. Se on muuten myös oppiVELVOLLISUUS, ei koulupakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
En ole sama, mutta monet isovanhemmat ovat 73-78-vuotiaita. Minä olen saanut lapseni 32- ja 36-vuotiaana, ja minun äitini on ollut 38-vuotias minun syntyessäni, olen kolmesta lapsesta nuorin. Kun meidän lapset syntyi, äitini täytti esikoisen syntyessä 70 vuotta, muistan sen hyvin, kun oli isot juhlat, ja kuopuksen syntymän aikaan oli jo 74 v. Ensi vuonna täyttää 80 v. Edelleen meidän lapset on olleet siellä yökylässä pari kertaa kesässä. Äitini ei ole mikään invalidi, vaan täysin toimiva ihminen. Ei köpöttele rollaattorilla ja muistikin on terävä. Hän kasvattelee kesällä maalla perunat ja porkkanat ja käy miesystävän kanssa verkoilla kalastamassa. Mummoni eli 99-vuotiaaksi, eikä ollut sairas kuin muutaman viimeisen vuoden, jolloin iski aivoinfarkti ja heti perään tuli syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita
- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti
- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)
- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa
Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.
Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.
Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."
Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.
He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.
PITÄÄ YHTEYTTÄ.
Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.
Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.
Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
2023 - 1950 = 73
2023 - 1945 = 78
SILLOIN TÄLLÖIN. Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei.
Hyvänen aika, ei lapsia voi tai kannata ikinä hankkia niin, että kuvittelee hoitovastuun olevan isovanhemmilla. Sinun lapsesi ovat sinun lapsesi. Sinä vastaat niistä ihan itse. Jos isovanhemmista on apua, se on kiva bonus, mistä kannattaa olla kiitollinen, mutta mikään pakko isovanhempien ei ole lapsiasi hoitaa, jos eivät sitä halua, pysty tai uskalla tehdä.
KUKAAN EI SELLAISTA KUVITTELE, USKO NYT JO, SENKIN VÄNKYTTÄJÄ! Uskomatonta sontaa.
Eikä ne isovanhemmat edes hoida, hyvä jos yhteyttä pitävät, minkä tutkimustuloksista näet.
Oletko sinä siis niin vammainen itse, ettet pysty soittamaan niille isovanhemmille päin ja antamaan lapselle luuria? Tietokoneetkin alkaa olla skypeineen jo joka mummulla ja vaarilla. Vain isovanhempien pitää pitää teihin päin yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?
Jos osaisit lukea, hoksaisit, että
- tutkimus on pitkäkestoinen, ulottuu siis kauas taaksepäin
- tutkii yhteydenpitoa lastnelapsiin
Mutta joo, tokihan voit tehtailla lasuja, oikein sylki valuu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.
En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.
Kyllä on poikkeustapauksia. Tuon ikäisiä lapsenlapsia on normaalisti aikaisintaan 50-luvun lopulla syntyneillä.
Ei todella ole poikkeustapaus, ainakaan omassa tuttava- ja ystäväpiirissä.
Vanhempani ovat syntyneet 1944 ja 1945 ja minä 1985 ja meillä 4v ja 2v lapset.
Tilasto viime vuodelta: Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 29,6 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,2 vuotta. Yleisimmin äiti oli 2934-vuotias lapsen syntyessä. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 187 lasta.
Sulla on pikkasen vääristynyt käsitys.
No tämä. Meidän nyt reilu nelikymppisten isovanhemmat on eläneet aikaa, jolloin lapset tehtiin nuorena, ei enää meidän vanhemmat.