Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Osa on, osa ei ole. Nuorin tuntemani mummu tuli isoäidiksi 33-vuotiaana. On syntynyt 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Osa on, osa ei ole. Nuorin tuntemani mummu tuli isoäidiksi 33-vuotiaana. On syntynyt 1980-luvulla.
Iso osa ei ole.
Mun mielestä tuo 1 - 6 kertaa kuulostaa ihan järkevältä hoitomäärältä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo 1 - 6 kertaa kuulostaa ihan järkevältä hoitomäärältä.
Se ei ole hoitamista vaan yhteyden ottamista.
Kerran vuodessa lapsenlapselle soittaminen on minusta todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat eivät auta koskaan lasten kanssa. Kun minun piti mennä koepalanottoon, niin jouduin palkkaamaan vetovieraan lastenvahdiksi, koska eivät halunneet auttaa 1,5h verran.
Sama meillä. Ei ole isovanhemmat missään auttaneet. Minulla oli hormonikierukan asennusaika. Mies oli töissä. Siskoni tuli junalla lapsenvahdiksi, että pääsen kierukkaa asennuttamaan. Eläkeläisillä ei ole aikaa tulla. Kolmen asunnon väliä suhaavat. Kesällä enimmäkseen maalla järven rannalla ja talvella kaupungissa (lähiön laidalla) omakotitalossa ja välillä vielä käyvät pikkukaupungissa perinnöksi saadussa talossaan. Kun ovat kaupungista poissa, me ollaan käyty tekemässä lumityöt ja otettu postit ja kasteltu kukat ja kesällä leikattu nurmikkokin, jos tarve vaatinut. Toisin päin auttaminen ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat eivät auta koskaan lasten kanssa. Kun minun piti mennä koepalanottoon, niin jouduin palkkaamaan vetovieraan lastenvahdiksi, koska eivät halunneet auttaa 1,5h verran.
Sama meillä. Ei ole isovanhemmat missään auttaneet. Minulla oli hormonikierukan asennusaika. Mies oli töissä. Siskoni tuli junalla lapsenvahdiksi, että pääsen kierukkaa asennuttamaan. Eläkeläisillä ei ole aikaa tulla. Kolmen asunnon väliä suhaavat. Kesällä enimmäkseen maalla järven rannalla ja talvella kaupungissa (lähiön laidalla) omakotitalossa ja välillä vielä käyvät pikkukaupungissa perinnöksi saadussa talossaan. Kun ovat kaupungista poissa, me ollaan käyty tekemässä lumityöt ja otettu postit ja kasteltu kukat ja kesällä leikattu nurmikkokin, jos tarve vaatinut. Toisin päin auttaminen ei toimi.
No miksette puhu näitten isovanhempien kanssa, että auttakaa tekin meitä silloin kun me tarvitaan apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Ihan varmasti mummo on käskenyt sotkea 😅 Sun lapset sen teki, nehän ne ääliötä on.
Ai se juuri kävelemään oppinut on ääliö, kun mummu päästää vähän tutkimaan olohuonetta maissinaksujen kanssa? Ilme oli mummulla hyvinkin voitonriemuinen, kun näin sotkun. Ihan tahallaan se tuota teki, yksi monista syistä, miksi mummoa ei enää hyväksytty hoitamaan.
No nyt on vika jossain teidän välisissä ihmissuhteissa, jos mummo tommosesta nauttii. Ei ole normaalin isovanhemman toimintaa tuo. Oletteko suututtaneet sen?
Miettikää, missä kohtaa meni vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Ihan varmasti mummo on käskenyt sotkea 😅 Sun lapset sen teki, nehän ne ääliötä on.
Ai se juuri kävelemään oppinut on ääliö, kun mummu päästää vähän tutkimaan olohuonetta maissinaksujen kanssa? Ilme oli mummulla hyvinkin voitonriemuinen, kun näin sotkun. Ihan tahallaan se tuota teki, yksi monista syistä, miksi mummoa ei enää hyväksytty hoitamaan.
No nyt on vika jossain teidän välisissä ihmissuhteissa, jos mummo tommosesta nauttii. Ei ole normaalin isovanhemman toimintaa tuo. Oletteko suututtaneet sen?
Miettikää, missä kohtaa meni vikaan.
Hyvin tyypillistä käytöstä tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
No
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.
Mutta lapsenlapset ei ole enää pieniä hoidettavia.
Ja oliko tämä siis vuonna 1945 syntynyt isoäiti? Ja onko hän edelleen työelämässä mukana, koska on "keskeyttänyt lomansa"? Uskokoon ken tahtoo!
Tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita vauva.fi-palstalla! Keskiverto, lähes 80-vuotias isovanhempi ei kykene hoitamaan vastasyntynyttä vauvaa. Järkevä ja vastuuntuntoinen äiti ja isä ei myöskään anna vastasyntynyttä vauvaa iäkkäille isovanhemmille hoitoon. Lapsen turvallisuus menee kaiken muun edelle. Kannattaa miettiä myös isovanhempien jaksamista.
En usko, että pieni, alle 2-vuotias lapsi olisi viikoittain ja jopa monta kertaa viikossa hoidossa iäkkäillä isovanhemmilla. Tai että alle 2-vuotias lapsi yökyläilisi lähes 80-vuotiaiden isovanhempien luona.
En usko pätkääkään koko jutusta. Oman kokemukseni mukaan vuonna 1945 syntyneet vanhukset eivät hoida enää lapsenlapsiaan. He ovat usein jo itse muitten ihmisten avun ja hoidon tarpeessa. Keskiverto, lähes 80-vuotias vanhus ei jaksa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Iäkäs ja mahdollisesti myös monisairas isovanhempi ei ole luotettava ja turvallinen hoitaja pienelle ja ketterästi liikkuvalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä päde meillä! Olemme hoitaneet toistaiseksi ainoaa lapsenlastamme todella paljon. Syntymän jälkeen keskeytin jopa lomani pyydettäessä ja tulin miniäni avuksi ja vastasyntynyttä kävin hoitamassa lähes joka päivä ensimmäisen 3 kk ajan (pyynnöstä). Nyt taapero on vajaa 2-vuotias ja edelleenkin hoidan lähestulkoon joka viikko, välillä parikin kertaa ja pari kertaa kuukaudessa hän on meillä yökylässä ja viihtyy todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.
En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ja oliko tämä siis vuonna 1945 syntynyt isoäiti? Ja onko hän edelleen työelämässä mukana, koska on "keskeyttänyt lomansa"? Uskokoon ken tahtoo!
Tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita vauva.fi-palstalla! Keskiverto, lähes 80-vuotias isovanhempi ei kykene hoitamaan vastasyntynyttä vauvaa. Järkevä ja vastuuntuntoinen äiti ja isä ei myöskään anna vastasyntynyttä vauvaa iäkkäille isovanhemmille hoitoon. Lapsen turvallisuus menee kaiken muun edelle. Kannattaa miettiä myös isovanhempien jaksamista.
En usko, että pieni, alle 2-vuotias lapsi olisi viikoittain ja jopa monta kertaa viikossa hoidossa iäkkäillä isovanhemmilla. Tai että alle 2-vuotias lapsi yökyläilisi lähes 80-vuotiaiden isovanhempien luona.
En usko pätkääkään koko jutusta. Oman kokemukseni mukaan vuonna 1945 syntyneet vanhukset eivät hoida enää lapsenlapsiaan. He ovat usein jo itse muitten ihmisten avun ja hoidon tarpeessa. Keskiverto, lähes 80-vuotias vanhus ei jaksa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Iäkäs ja mahdollisesti myös monisairas isovanhempi ei ole luotettava ja turvallinen hoitaja pienelle ja ketterästi liikkuvalle lapselle.
Sulla on outo käsitys asiasta. Meidän lapset on 6 ja 9, heidän isovanhemmat on 75-78-vuotiaita. Ja hyvin kuule touhuavat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.
En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.
No tämä. Kaukana on ne ajat kun se isovanhempi on tehnyt lapsensa 17-20-vuotiaana ja lapset lapsenlapset samoin. Meidän äiti oli 35-vuotias kun sai mut, minä 32 kun sain esikoiseni, 35 kun toisen ja 38 kolmannen. Siitä voitte laskea onko hän pienten lasten isoäiti nyt 75-vuotiaana. Käy edelleen töissä silloin tällöin, reissaa, tanssii, juhlii, nauttii elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.
Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.
Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.
Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.
Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.
Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.
Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?
Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.
Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.
En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.
Mun vanhemmat on syntyneet -42 ja - 44, ja niillä on jo lapsenlapsenlapsia.
Tänään on niin virkeitä vanhuksia alle 80 v
Jonakin päivänä valitetaan kun on pienet lapset ja koko ajan pitäisi käydä auttamassa kun eivät pärjää seitenkymppiset appikset ja vanhemmat.
Joka viikko lehdissa on kun alle 70 v mummo tai pappa on kadonnut, muistisairaista ilmoitelkaan heti julkisesti.
Itse lienen tuota välimaastoa, 78,, jalka ei nouse kunnolla, saati tanssiin. En siis pääse katoaamaankaan. Apuvälineen liikkumiseen tarvin. Selvä on etten pysty pienimpiä lastenlapsia katsomaan, 1 ja 3 v.
Varhaisteinien kansaa oleminen kyllä sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
Mistä olet saanut päähäsi että tässä keskusteltaisiin hoitamisesta
Ja kyllä tuonikäisillä on koululaiisa ja pienempiäkin lapsenlapsina.