Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.
Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.
- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita
- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti
- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)
- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa
Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.
Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.
Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."
Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.
He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.
PITÄÄ YHTEYTTÄ.
Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.
Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.
Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
2023 - 1950 = 73
2023 - 1945 = 78
SILLOIN TÄLLÖIN. Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei.
Hyvänen aika, ei lapsia voi tai kannata ikinä hankkia niin, että kuvittelee hoitovastuun olevan isovanhemmilla. Sinun lapsesi ovat sinun lapsesi. Sinä vastaat niistä ihan itse. Jos isovanhemmista on apua, se on kiva bonus, mistä kannattaa olla kiitollinen, mutta mikään pakko isovanhempien ei ole lapsiasi hoitaa, jos eivät sitä halua, pysty tai uskalla tehdä.
KUKAAN EI SELLAISTA KUVITTELE, USKO NYT JO, SENKIN VÄNKYTTÄJÄ! Uskomatonta sontaa.
Eikä ne isovanhemmat edes hoida, hyvä jos yhteyttä pitävät, minkä tutkimustuloksista näet.
Oletko sinä siis niin vammainen itse, ettet pysty soittamaan niille isovanhemmille päin ja antamaan lapselle luuria? Tietokoneetkin alkaa olla skypeineen jo joka mummulla ja vaarilla. Vain isovanhempien pitää pitää teihin päin yhteyttä?
Isovanhemmat ei usein uskalla edes häiritä lastensa perheitä. Tietävät että jokaisella on iltaisinkin omat juttunsa.
Ja täällä muuten valitettu ettei mummot saisi äidin selän takana soitella lastenlapsille, äiti tahtoo kontrolloida ja kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
No tämä! Mun mummo kuoli 98-vuotiaana viime vuonna ja kuvaus sopi hänen viimeisiin vuosiin. Ei todellakaan mun vanhempiin tai appivanhempiin, jotka on 65-75-vuotiaita. Keväällä käytiin yhdessä ulkomailla ja he painoivat menemään jopa enemmän kuin me nelikymppiset.
Työikäisillä ihmisillä muuten hirveesti aikaa päivisin "länkyttää" ( täällä käytettyä kieltä) suurista ikäluokista, anopeistaan jnr.
Varhaiseläkkeellä vai työttömiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.
Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.
Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.
Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.
Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.
Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.
Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃
Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.
Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.
9v ei olekaan pieni lapsenlapsi. Ei vaadi kovin kummoista hoitoa enää.
No vaatihan, ihan samalla tavalla kuin vaikkapa 5-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?Jos osaisit lukea, hoksaisit, että
- tutkimus on pitkäkestoinen, ulottuu siis kauas taaksepäin
- tutkii yhteydenpitoa lastnelapsiin
Mutta joo, tokihan voit tehtailla lasuja, oikein sylki valuu jo.
Hienoa viisastelua! Linkin artikkelissa ei missään kerrottu, että tutkimus oli pitkäkestoinen. Mikä minusta on iso miinus jutulle.
Todellisuudessa tutkimus koski kolmea sukupolvea, suurten ikäluokkien jäseniä, heidän vanhempiaan ja lapsiaan. Kysely tehtiin siis kolmelle sukupolvelle erikseen. Eikä se koskenut pelkästään yhteydenpitoa, vaan kaikkea vuorovaikutusta. Kyseltiin myös ystävien jne. avusta ja kultakin sukupolvelta myös tyytyväisyydestä saatuun apuun ja vuorovaikutukseen. Mukana oli myös taloudellinen apu. Kyselyt tehtiin 2007, 2012 ja 2018. En tiedä onko tänä vuonna palattu asiaan, ehkä, mutta tutkimuksen verkkosivuilla asiaa ei mainita.
Suuret ikäluokat eivät siis pystyneet mitenkään valkopesemään tutkimustuloksia, kuten moni nyt väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?Jos osaisit lukea, hoksaisit, että
- tutkimus on pitkäkestoinen, ulottuu siis kauas taaksepäin
- tutkii yhteydenpitoa lastnelapsiin
Mutta joo, tokihan voit tehtailla lasuja, oikein sylki valuu jo.
Hienoa viisastelua! Linkin artikkelissa ei missään kerrottu, että tutkimus oli pitkäkestoinen. Mikä minusta on iso miinus jutulle.
Todellisuudessa tutkimus koski kolmea sukupolvea, suurten ikäluokkien jäseniä, heidän vanhempiaan ja lapsiaan. Kysely tehtiin siis kolmelle sukupolvelle erikseen. Eikä se koskenut pelkästään yhteydenpitoa, vaan kaikkea vuorovaikutusta. Kyseltiin myös ystävien jne. avusta ja kultakin sukupolvelta myös tyytyväisyydestä saatuun apuun ja vuorovaikutukseen. Mukana oli myös taloudellinen apu. Kyselyt tehtiin 2007, 2012 ja 2018. En tiedä onko tänä vuonna palattu asiaan, ehkä, mutta tutkimuksen verkkosivuilla asiaa ei mainita.
Suuret ikäluokat eivät siis pystyneet mitenkään valkopesemään tutkimustuloksia, kuten moni nyt väittää.
- se on ihan kuule silti pitkäkestoinen, mikä on täällä kerrottu jo moneen kertaan
- ei ole väitetty, että olisivat pystyneet valkopesemään, vaan että valehtelivat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Mitä ihmettä täällä sitten jankataan ja riidellään jos kukaan ei edellytä isovanhempien hoitavan lapsenlapsiaan. Silloinhan nykytilanteen pitäisi olla kaikille ihan fine.
Kun tutkimusta alettiin tehdä 2007, isovanhemmat olivat iältään 57 - 62. Tuon ikäiset olivat 2007 enimmäkseen todella vielä töissä.
Ihan viimeisellä parilla sivullakin eräs kirjoittaja odottaa kahdeksankymppisen isoäidin edelleen hoitavan taaperoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?Jos osaisit lukea, hoksaisit, että
- tutkimus on pitkäkestoinen, ulottuu siis kauas taaksepäin
- tutkii yhteydenpitoa lastnelapsiin
Mutta joo, tokihan voit tehtailla lasuja, oikein sylki valuu jo.
Hienoa viisastelua! Linkin artikkelissa ei missään kerrottu, että tutkimus oli pitkäkestoinen. Mikä minusta on iso miinus jutulle.
Todellisuudessa tutkimus koski kolmea sukupolvea, suurten ikäluokkien jäseniä, heidän vanhempiaan ja lapsiaan. Kysely tehtiin siis kolmelle sukupolvelle erikseen. Eikä se koskenut pelkästään yhteydenpitoa, vaan kaikkea vuorovaikutusta. Kyseltiin myös ystävien jne. avusta ja kultakin sukupolvelta myös tyytyväisyydestä saatuun apuun ja vuorovaikutukseen. Mukana oli myös taloudellinen apu. Kyselyt tehtiin 2007, 2012 ja 2018. En tiedä onko tänä vuonna palattu asiaan, ehkä, mutta tutkimuksen verkkosivuilla asiaa ei mainita.
Suuret ikäluokat eivät siis pystyneet mitenkään valkopesemään tutkimustuloksia, kuten moni nyt väittää.
- se on ihan kuule silti pitkäkestoinen, mikä on täällä kerrottu jo moneen kertaan
- ei ole väitetty, että olisivat pystyneet valkopesemään, vaan että valehtelivat
Valehtelemaan? Millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Mitä ihmettä täällä sitten jankataan ja riidellään jos kukaan ei edellytä isovanhempien hoitavan lapsenlapsiaan. Silloinhan nykytilanteen pitäisi olla kaikille ihan fine.
Kun tutkimusta alettiin tehdä 2007, isovanhemmat olivat iältään 57 - 62. Tuon ikäiset olivat 2007 enimmäkseen todella vielä töissä.
Ihan viimeisellä parilla sivullakin eräs kirjoittaja odottaa kahdeksankymppisen isoäidin edelleen hoitavan taaperoaan.
Kuka? Missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Mitä ihmettä täällä sitten jankataan ja riidellään jos kukaan ei edellytä isovanhempien hoitavan lapsenlapsiaan. Silloinhan nykytilanteen pitäisi olla kaikille ihan fine.
Kun tutkimusta alettiin tehdä 2007, isovanhemmat olivat iältään 57 - 62. Tuon ikäiset olivat 2007 enimmäkseen todella vielä töissä.
Ihan viimeisellä parilla sivullakin eräs kirjoittaja odottaa kahdeksankymppisen isoäidin edelleen hoitavan taaperoaan.
No lähinnä sitä että jatkuvasti joku tollo väittää, että tällaista odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Mitä ihmettä täällä sitten jankataan ja riidellään jos kukaan ei edellytä isovanhempien hoitavan lapsenlapsiaan. Silloinhan nykytilanteen pitäisi olla kaikille ihan fine.
Kun tutkimusta alettiin tehdä 2007, isovanhemmat olivat iältään 57 - 62. Tuon ikäiset olivat 2007 enimmäkseen todella vielä töissä.
Ihan viimeisellä parilla sivullakin eräs kirjoittaja odottaa kahdeksankymppisen isoäidin edelleen hoitavan taaperoaan.
Kuka??? Missä? En minä ainakana ole sellaista nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Meillä auttanut kerran viimeisen kolmen vuoden aikana. Silloinkin sai kuulla valituksen, kun kuulema ei olisi pitänyt käydä ulkona syömässä.
Että silvissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat laiskoja ja hemmoteltuja. Nuorten rahat menevät näiden mummo -lapsien elättämiseen. Hyvä etteivät kadehdi lapsien saamaa huomiota.
Millaiset vanhemmat edes antavat lapsensa hoidettavaksi suurille ikäluokalle, jotka ovat syntyneet v. 1945-1950 ja joista vanhemmat 79v, joiden reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet idastuneet, voimavarat vähentyneet ja suurin osa suurista ikäluokista on kuollut tai pysyvästi hoitolaitoksessa.
Ja he ovat suurin riski liikenteessä, sairauskohtausten riski kasvanut jne.
Ja tälläiselle henkilölle ollaan antamassa hoitoon puolustuskyvytön lapsi ja jos kieltäytyy, haukut saa niskaansa ja syyllistetään.
Eikö olisi vanhemmille jo lasun paikka?Jos osaisit lukea, hoksaisit, että
- tutkimus on pitkäkestoinen, ulottuu siis kauas taaksepäin
- tutkii yhteydenpitoa lastnelapsiin
Mutta joo, tokihan voit tehtailla lasuja, oikein sylki valuu jo.
Hienoa viisastelua! Linkin artikkelissa ei missään kerrottu, että tutkimus oli pitkäkestoinen. Mikä minusta on iso miinus jutulle.
Todellisuudessa tutkimus koski kolmea sukupolvea, suurten ikäluokkien jäseniä, heidän vanhempiaan ja lapsiaan. Kysely tehtiin siis kolmelle sukupolvelle erikseen. Eikä se koskenut pelkästään yhteydenpitoa, vaan kaikkea vuorovaikutusta. Kyseltiin myös ystävien jne. avusta ja kultakin sukupolvelta myös tyytyväisyydestä saatuun apuun ja vuorovaikutukseen. Mukana oli myös taloudellinen apu. Kyselyt tehtiin 2007, 2012 ja 2018. En tiedä onko tänä vuonna palattu asiaan, ehkä, mutta tutkimuksen verkkosivuilla asiaa ei mainita.
Suuret ikäluokat eivät siis pystyneet mitenkään valkopesemään tutkimustuloksia, kuten moni nyt väittää.
- se on ihan kuule silti pitkäkestoinen, mikä on täällä kerrottu jo moneen kertaan
- ei ole väitetty, että olisivat pystyneet valkopesemään, vaan että valehtelivat
Niin, minähän sen teille kerroin, että tutkimus oli pitkäkestoinen. Voit kiitellä ihan vapaasti.
Jos suurien ikäluokkien porukka valehteli, sen olisi tietenkin pitänyt tulla niiden toisten sukupolvien vastauksista esiin. Mitä ei tapahtunut. Joten epäilen valehteliko ne suuret ikäluokat paljonkaan. Kysely tehtiin siis myös näiden samojen suurten ikäluokkien edustajien vanhemmille ja lapsillekin.
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Tuota noin, 50-vuotiaalla ei kyllä vielä ikä paina. Mutta ei olla kyllä isovanhempiakaan nykyään. Sain lapseni nykymittapuulla nuorena, etenkin akateemisesti koulutetuksi naiseksi. Olen hiukan yli 50v ja lapseni ovat 21 ja 19v. Ei ole lapsenlapsia tulossa vielä aikoihin, vastahan nämä aloittelevat opintojaan yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Työikäisillä ihmisillä muuten hirveesti aikaa päivisin "länkyttää" ( täällä käytettyä kieltä) suurista ikäluokista, anopeistaan jnr.
Varhaiseläkkeellä vai työttömiä?
No jos minulta kysyt, niin teen vuorotyötä. Lähden tänäänkin kotoa vasta klo 13. Niin monet hoitoalan ihmiset joutuu tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työikäisillä ihmisillä muuten hirveesti aikaa päivisin "länkyttää" ( täällä käytettyä kieltä) suurista ikäluokista, anopeistaan jnr.
Varhaiseläkkeellä vai työttömiä?No jos minulta kysyt, niin teen vuorotyötä. Lähden tänäänkin kotoa vasta klo 13. Niin monet hoitoalan ihmiset joutuu tekemään.
No, lapset viety aamulla hoitoon , " joku muu" tekee kotityöt.
Aikaa siis on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.
Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät töissä.
Ei nykyajan viisi-kuusikymppiset ole mitään raihnaisia mummoja vaan ihan reippaita tekeviä ihmisiä. Joillain on jopa kotona asuvia lapsia vielä. Tietysti joillain voi olla kipeät jalat, mutta toisaalta jotkut saattaa myös juosta maratoneja.
Hirveän paljon on 50 - 60 v eläkeläisiä. Sairaudet runnelleet tai mt. Joka päivä jää monta, vaiko viikko, kolmikyppistä mt-eläkkeelle.
Mt-ongelmaiselle mummolle ei varmaan kukaan haluakaan lastaan laittaa hoitoon. Suurin osa tuon ikäisistä on kuitenkin ihan työelämässä.
Niin on, suurin osa tuon ikäisistä on työelämässä ja se työelämä alkaa noissa vuosissa käydä jo raskaaksi. Isovanhemmat voivat mennä työelämästä ihan kuiviin ja eivät jaksa enää vapaa-ajallaan hoitaa pieniä lapsia, ei ainakaan jatkuvasti. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän palautuminen vie aikaa.
- kukaan ei ole edellyttänyt että hoitaa
- tutkimus ei koske edes heitä
- lapsenlapsia on muunkin ikäisiä kuin pieniä
Mitä ihmettä täällä sitten jankataan ja riidellään jos kukaan ei edellytä isovanhempien hoitavan lapsenlapsiaan. Silloinhan nykytilanteen pitäisi olla kaikille ihan fine.
Kun tutkimusta alettiin tehdä 2007, isovanhemmat olivat iältään 57 - 62. Tuon ikäiset olivat 2007 enimmäkseen todella vielä töissä.
Ihan viimeisellä parilla sivullakin eräs kirjoittaja odottaa kahdeksankymppisen isoäidin edelleen hoitavan taaperoaan.
No lähinnä sitä että jatkuvasti joku tollo väittää, että tällaista odotetaan.
Taisit olla juuri sinä joka kirjoitit aiemmin isovanhempien hoitoavusta: "Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei." Ihan selkeästi tuo on luettavissa, että odotat isovanhempien hoitavan lapsiasi todella paljon ja haluat perustaa koko päätöksen lasten hankkimisesta isovanhempien avulle.
Tai työttöminä. Ei unohdeta sitäkään.