Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa

Monet isoäidit ovat nykyisin jotain 50-60 vuotiaita, jolloin ikä jo alkaa painaa ja kun on vielä työelämässä, niin todella raskasta olisi joitain taaperoikäisiä hoitaa ja juosta kipeillä jaloillaan perässä.

Maailma muuttuu, ennen kotiäidit muuttuivat automaattisestsi seuraavan sukupolven lapsien hoitajiksi. Nyt he käyvät  töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.

Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.

- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita

- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti

- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)

- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo 1 - 6 kertaa kuulostaa ihan järkevältä hoitomäärältä.

Se ei ole hoitamista vaan yhteyden ottamista.

Kerran vuodessa lapsenlapselle soittaminen on minusta todella vähän.

Luepa ensin se lehtijuttu, sen jälkeen se Väestöliiton julkaisu minkä pohjalta juttu on kirjoitettu. Jutussa kerrotaan sanatarkasti "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.

Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.

- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita

- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti

- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)

- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa

Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.

Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.

Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."

Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyllä harmittaa, tai no, todella paljon. Minut on mummu ja pappa hoitanut kotona kouluikään asti (ja vielä myöhemminkin), kun vanhemmat olivat töissä.

Nyt minun äitini katsoo lapsiani ehkä 3 kertaa vuodessa, miehen vanhemmat ei ikinä. Ja kyllä, asiasta on keskusteltu ja jopa väsyneenä riideltykin lopulta, ei muutosta.

Äitisi ei siis hoitanut edes omaa lastaan, kuinka sitten lapsenlasta. Suuret ikäluokat. Itsekäs sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.

Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.

Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.

No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.

On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.

Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.

Ihan varmasti mummo on käskenyt sotkea 😅 Sun lapset sen teki, nehän ne ääliötä on.

Ai se juuri kävelemään oppinut on ääliö, kun mummu päästää vähän tutkimaan olohuonetta maissinaksujen kanssa? Ilme oli mummulla hyvinkin voitonriemuinen, kun näin sotkun. Ihan tahallaan se tuota teki, yksi monista syistä, miksi mummoa ei enää hyväksytty hoitamaan.

No nyt on vika jossain teidän välisissä ihmissuhteissa, jos mummo tommosesta nauttii. Ei ole normaalin isovanhemman toimintaa tuo. Oletteko suututtaneet sen?

Miettikää, missä kohtaa meni vikaan.

Ei tarvitse miettiä. Täysin rajaton tuo mummo, ja ilkeämpää ihmistä en ole ikinä tavannut. Normaali isovanhempi hän ei ole, ja hän vihasi minua jo ennen kuin tapasin häntä. Suututin hänet ihan aloittelemalla seurustelun hänen poikansa kanssa.

Ei olla enää tekemisissä. Ihan kaikkea ei tarvitse sietää, vaikka on lapsen isovanhemmasta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.

Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.

Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.

Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.

Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃

Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.

Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...

Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?

Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.

Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.

En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.

Kyllä on poikkeustapauksia. Tuon ikäisiä lapsenlapsia on normaalisti aikaisintaan 50-luvun lopulla syntyneillä.

Kaikkiin keskusteluihin jää jäljelle suurten ikäluokkien pinttyneet vihaajat ja ne joiden mielestä ko naiset olivat täysin kelvottomia "eivätkä hoitaneet omia lapsiaan." Mitä se sitten tarkoittaakin , aatteen kotiäiti kai kirjoittaja jonka lapset ei päivähoidossa eikä kerhoissa.

Paras kommentti tässä keskusteluketjussa! Suuret ikäluokat. Itsekäs sukupolvi. Naulan kantaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kyllä harmittaa, tai no, todella paljon. Minut on mummu ja pappa hoitanut kotona kouluikään asti (ja vielä myöhemminkin), kun vanhemmat olivat töissä.

Nyt minun äitini katsoo lapsiani ehkä 3 kertaa vuodessa, miehen vanhemmat ei ikinä. Ja kyllä, asiasta on keskusteltu ja jopa väsyneenä riideltykin lopulta, ei muutosta.

Äitisi ei siis hoitanut edes omaa lastaan, kuinka sitten lapsenlasta. Suuret ikäluokat. Itsekäs sukupolvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.

Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.

Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.

Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.

Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃

Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.

Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.

Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.

- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita

- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti

- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)

- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa

Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.

Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.

Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."

Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.

He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.

PITÄÄ YHTEYTTÄ.

Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.

Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.

Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...

Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?

Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.

Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.

En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.

Kyllä on poikkeustapauksia. Tuon ikäisiä lapsenlapsia on normaalisti aikaisintaan 50-luvun lopulla syntyneillä.

Normaalisti? Ehkä joissain piireissä ne lapset on pykätty teineinä, mutta eipä meidän piireissä. Meidän vanhemmat on koulutettuja, samoin me ja lapset tehdään (ja tehtiin) aikuisina, kolmikymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Koko Väestöliiton tutkimus on ihan huu-haata. Isovanhemmat liiottelevat vahvasti auttamistaan ja todellisuudessa moni isovanhempi ei hoida koskaan lastenlapsia. Jos isovanhemmat näkevät lastenlapsia kerran vuodessa perhejuhlissa muutaman tunnin ajana, niin se ei ole mitään lasten hoitamista.

Lapsen äiti ja isä hoitavat lapset ja isovanhemmat kuorivat vain kermat päältä ja rusinat pullasta.

Vuonna 1945 syntyneet vanhukset tuskin hoitavat vauvaikäisiä lapsia. Vai kuinka monta 77-78-vuotiasta olette nähneet jossain lastenhoitajina?

Vierailija kirjoitti:

Ja oliko tämä siis vuonna 1945 syntynyt isoäiti? Ja onko hän edelleen työelämässä mukana, koska on "keskeyttänyt lomansa"? Uskokoon ken tahtoo!

Tuhannen ja yhden yön satuja ja tarinoita vauva.fi-palstalla! Keskiverto, lähes 80-vuotias isovanhempi ei kykene hoitamaan vastasyntynyttä vauvaa. Järkevä ja vastuuntuntoinen äiti ja isä ei myöskään anna vastasyntynyttä vauvaa iäkkäille isovanhemmille hoitoon. Lapsen turvallisuus menee kaiken muun edelle. Kannattaa miettiä myös isovanhempien jaksamista.

En usko, että pieni, alle 2-vuotias lapsi olisi viikoittain ja jopa monta kertaa viikossa hoidossa iäkkäillä isovanhemmilla. Tai että alle 2-vuotias lapsi yökyläilisi lähes 80-vuotiaiden isovanhempien luona.

En usko pätkääkään koko jutusta. Oman kokemukseni mukaan vuonna 1945 syntyneet vanhukset eivät hoida enää lapsenlapsiaan. He ovat usein jo itse muitten ihmisten avun ja hoidon tarpeessa. Keskiverto, lähes 80-vuotias vanhus ei jaksa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Iäkäs ja mahdollisesti myös monisairas isovanhempi ei ole luotettava ja turvallinen hoitaja pienelle ja ketterästi liikkuvalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä päde meillä! Olemme hoitaneet toistaiseksi ainoaa lapsenlastamme todella paljon. Syntymän jälkeen keskeytin jopa lomani pyydettäessä ja tulin miniäni avuksi ja vastasyntynyttä kävin hoitamassa lähes joka päivä ensimmäisen 3 kk ajan (pyynnöstä). Nyt taapero on vajaa 2-vuotias ja edelleenkin hoidan lähestulkoon joka viikko, välillä parikin kertaa ja pari kertaa kuukaudessa hän on meillä yökylässä ja viihtyy todella hyvin.

Tämä Väestöliiton kyselytutkimus on siis tehty moneen kertaan samoille ihmisille viimeisen 16 vuoden aikana. Ensimmäisessä kyselyssä isovanhemmat olivat 57 - 62-vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.

Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.

Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.

Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.

Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃

Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.

Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.

Kyllä reilusti päälle 30v synnyttäjä on vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.

Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...

Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?

Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.

Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.

En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.

Kyllä on poikkeustapauksia. Tuon ikäisiä lapsenlapsia on normaalisti aikaisintaan 50-luvun lopulla syntyneillä.

Normaalisti? Ehkä joissain piireissä ne lapset on pykätty teineinä, mutta eipä meidän piireissä. Meidän vanhemmat on koulutettuja, samoin me ja lapset tehdään (ja tehtiin) aikuisina, kolmikymppisinä.

Meidän suvussa lapset on tehty vanhoina, mutta meillä ei todellakaan ole noin vanhoja isovanhempia, joilla on pieniä lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja sisarukseni ollaan synnytty 80- ja 90- luvuilla. Ei meitä hoidatettu muilla, vaan olimme päiväkodissa, iipassa, seurakunnan kerhoissa ja kesäisin kesäleireillä yms. Eikä kyllä kaveripiirissäkään ollut sellaisia, jotka olisivat erityisen paljon olleet omilla isovanhemmillaan hoidossa, vaan olivat juurikin em järkätyissä hoitopaikoissa. Kukaan ei ollut todellakaan koko kesää jossain maalla.

Sen sijaan 60-luvulla syntyneet vanhempani olivat paljon isovanhemmillaan maalla. Eli isovanhempani hoidattivat lapsensa muilla. Meneekö tässä keskustelussa nyt sekaisin nämä ikäluokat? Suuret ikäluokathan ovat jo suurimmilta osin isoisovanhempia. Hoidattakaa lapsenne niillä, jos haluatte kostaa jotain...

Sinä sössötät ohi aiheen. Ja mikä hemmetti on iipa?

Ei tasan ole ohi aiheen. Täällä väitetään, että nykyajan isovanhemmat ovat hoidattaneet lapsensa muilla. Samassa lauseessa puhutaan suurista ikäluokista. Nykyiset isovanhemmat eivät ole suurta ikäluokkaa.

Ketju käsittelee 1945-1950 syntyneitä. Kyllä he ovat ihan tukevasti nykypäivän isovanhempia vielä.

En sanoisi, että tukevasti. Kyllä heidän lapsenlapsensa alkavat olla jo vähintään teinejä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

😅 Meidän porukat on -49 syntyneitä ja meidän lapset on 1,3 ja 6-vuotiaita. Eikä ollenkaan poikkeustapauksia.

Kyllä on poikkeustapauksia. Tuon ikäisiä lapsenlapsia on normaalisti aikaisintaan 50-luvun lopulla syntyneillä.

Normaalisti? Ehkä joissain piireissä ne lapset on pykätty teineinä, mutta eipä meidän piireissä. Meidän vanhemmat on koulutettuja, samoin me ja lapset tehdään (ja tehtiin) aikuisina, kolmikymppisinä.

Meidän suvussa lapset on tehty vanhoina, mutta meillä ei todellakaan ole noin vanhoja isovanhempia, joilla on pieniä lapsenlapsia.

Miksi te koko ajan kaivatte, että kyse olisi pienistä lapsenlapsista? Tutkimus on seurantatutkimus. Ja kai se yhteydenpito kohdistuu myös isompiin lapsenlapsiin. Vai eikö teillä isovanhemmat soittele enää yli yksivuotialle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Suuret ikäluokat ei ole enää pienten lastenlasten isovanhempia.

Tai sitten te teette lapsenne viisikymppisinä, mitä epäilen suuresti.

Äitini on vm.49 ja kuopukseni on 1,5v. Anoppi on 50-luvun alussa syntynyt ja seitsenkymppinen.

Kasarillakin tehtiin lapsia myöhään.

Jep, tosin ei myöhään vaan oikeaan aikaan. 😃

Ei ole luonnollista lisääntyä vanhuksena. Sitähän se tarkoittaa, jos 1950 ja sitä aiemmin syntyneellä on pieniä lapsenlapsia.

Laskepas uudestaan. Ensisynnyttäjät on nykyään (ja jo kasarilla) olleet 30+-pari vuotta. Jos olet syntynyt -49 ja saanut lapsesi 30-vuotiaana, olet synnyttänyt -79. Jos hän saa lapsen 35-vuotiaana, olet tullut isovanhemmaksi 2014 ja lapsenlapsi on nyt 9. Tosi vanhuksia synnyttäessään.

Kyllä reilusti päälle 30v synnyttäjä on vanha.

Tilasto viime vuodelta: Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 29,6 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,2 vuotta. Yleisimmin äiti oli 2934-vuotias lapsen syntyessä. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 187 lasta.

Sulla on pikkasen vääristynyt käsitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.

Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.

- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita

- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti

- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)

- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa

Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.

Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.

Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."

Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.

He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.

PITÄÄ YHTEYTTÄ.

Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.

Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.

Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…

2023 - 1950 = 73

2023 - 1945 = 78

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin. 

Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.

Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut. 

Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.

Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 %  yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %. 

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita.  Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi,  että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.

Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.

Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.

Mikset ollut töissä???

Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.

Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.

Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.

Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.

Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.

Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008

Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja

Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin

Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut

Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista.  Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?

Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja.  Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.

 

En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.

Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.

Sinun työsi on suojatyöpaikka.

"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.

Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.

Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.  

Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.

 

On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?

Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi.  Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi.  Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?

Ketju koskee suuria ikäluokkia jotka ovat hoidattaneet kyllä lapsensa muilla.

Minäkin hoidin palkatta pikkusiskoani viisivuotiaassta lähtien kun äiti harrasti.

Kesäisin kymmeniä tunteja viikossa, joululomat myös.

Nyt samainen passuuttaja ei auta koskaan.

Ei, artikkeli mihin aloittaja viittasi ei koske erityisesti suuria ikäluokkia, vaikka suuret ikäluokat kerran artikkelissa mainitaankin. Lisäksi suurten ikäluokkien jäsenet ovat nyt 73 - 78-vuotiaita, heillä on hyvin harvoin enää sen ikäisiä lapsenlapsia, jotka tarvitsisivat isovanhempien hoitoa.

Pitää muistaa sekin, että juuri suuret ikäluokat ja ikäluokat siitä eteenpäin olivat se ikäluokka, jolloin naisetkin olivat enimmäkseen töissä. Lisäksi heidän työaikanaan tapahtui asumisessa suuri murros, muutettiin maalta kaupunkeihin ja välimatkat omiin vanhempiin kasvoivat hyvinkin pitkiksi. Kolmaskin asia kannattaa huomioida; ennen ehkäisyä lapset pyöräytettiin varsin nuorina ja isovanhemmiksi tultiin myös nuorena, nykyään isovanhemmat ovat paljon iäkkäämpiä lastenlasten syntyessä, lisäksi moni on edelleen itse vielä työelämässä.

- Tutkimus koskee 1945-1950 syntyneitä eli 72-78-vuotiaita

- Heillä voi hyvin olla jopa vauvaikäisiä lasptenlapsia, pieniä koululaisia aivan varmasti

- Suurissa ikäluokissa on vielä paljon kotiäitejä (mihin lie tämä liittyy)

- Ei se että on työelämässä voi estää soittelemasta lastenlapsia enemmän kuin tuo tutkimustulokseksi saatu ei koskaan - 6 kertaa vuodessa

Artikkelissa ei tätä kerrottu, mutta kyseessä näyttikin olleen pitkittäistutkimus mitä on tehty useita kertoja vuodesta 2007 lähtien. Kyse ei siis ole miten nämä 73 - 78-vuotiaat nyt tekevät, vaan mitä ovat tehneet 57 - 62-vuotiaista lähtien.

Kotiäitiys liittyy aiheeseen niin, että jos ei ole työelämässä, silloin lastenlasten hoidolle löytyy helpommin aikaa (jos terveys on hyvä). Jos olet kuusikymppinen tai yli työelämässä, todennäköisesti virtaa ei yksinkertaisesti enää riitä lapsenlapsille. Mutta sinun käsityksesi siitä, että liki kahdeksankymppisten isovanhempien pitäisi kyetä vielä hoitamaan vauvoja ja taaperoita on kyllä erikoinen. Ei olisi tullut mieleenkään tunkea omia lapsia hoitoon jollekin vanhukselle.

Artikkelin mukaan suurin osa noista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiin lähes viikottain, ei suinkaan 0 - 6 kertaa vuodessa kuten sinä väität. "Suurin osa vuosina 1945–1950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta."

Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien naiset ovat olleet työelämässä. En väitä, etteikö yksittäisiä kotiäitejä olisi voinut olla, mutta voi niitä olla tietysti nykyäänkin.

He ovat nyt 72-78-vuotiaita, kun sulla meni sekin pieleen.

PITÄÄ YHTEYTTÄ.

Miten te koko ajan saatte siitä hoitamista? Kyllä se lapsiperhe aivan varmasti sen huushollinsa suunnittelee hoitavnasa ilman mummon paasauspuhelujakin, joten sinun lötinäsi on naurettavaa.

Minä taas tunnen pilvin pimein kotiäitejä tuosta ikäluokasta, jopa sellaisia, jotka ei ikinä menneet töhiin, vaikka lapset jo aikuisia.

Mitä jos lukisit sen jutun. Jutussa kerrotaan: "Saman tutkimuksen mukaan neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin."

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…

2023 - 1950 = 73

2023 - 1945 = 78

SILLOIN TÄLLÖIN. Eli täysin mitäänsanomaton määrä, joka ei mitenkään vaikuta siihen, että päättääkö joku lisääntyä vai ei.