Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Kyllä sinä itse hoidat tekemäsi lapset! Jos vanhemmat auttaa siinä edes joskus ole tyytyväinen. Nauti lapsistasi äläkä keskity joutavaan nariseminen
1945-1950 syntyneet? Sen ikäiset ovat jo isoiso vanhempia. Mun (vm50) äiti hoiti lapsenlapsia aikoinaan. Nykyisin isovanhempia ovat 70-78 syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Kyllä sinä itse hoidat tekemäsi lapset! Jos vanhemmat auttaa siinä edes joskus ole tyytyväinen. Nauti lapsistasi äläkä keskity joutavaan nariseminen
Ja mitä muuta hän kirjoitti? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Vierailija kirjoitti:
1945-1950 syntyneet? Sen ikäiset ovat jo isoiso vanhempia. Mun (vm50) äiti hoiti lapsenlapsia aikoinaan. Nykyisin isovanhempia ovat 70-78 syntyneitä.
Mä olen -77 syntynyt ja mun lapset on 10 ja 12. En varsinaisesti vielä isoäiti-iässä.
Vuosina 1945-1950 syntyneet ovat 72/73 - 78-vuotiaita. Kuinka monella heistä on pieniä lapsenlapsia? Veikkaan, että suurimman osan lapsenlapset ovat teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Heillä saattaa olla jo lapsenlapsenlapsiakin. Hienoa, että moni pitää lapsenlapsiinsa yhä yhteyttä viikottain!
Ei tämän ikäisiä ihmisiä kannata mielestäni moitiskella, jos he eivät enää hoida pieniä lapsia. Pikkulasten pukeminen, peseminen jne. on fyysisesti rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olennaista tuossa tutkimusryppäässä on se, että isovanhemmat valehtelee omasta osuudestaan räikeästi.
Ja tämän ilmiön on moni tähänkin ketjuun kirjoittanut kohdannut omassakin elämässään. Mummo valehtelee naapureille ja sukulaisille täämn tästä olevansa korvaamaton, vaikka todellisuudessa ei hoida koskaan.
No tämä.
Asun maalla, täällä on joitakin perheitä, jossa oikeasti isovanhemmat ovat tiiviisti yhteyksissä lapsiperheen kanssa. Meillä tämä ei toteudu. Se ei toki mummoa estä esittämästä supermummoa, joka itsensä uhraten tekee kaikkensa meidän perheen eteen, kun mä ja mieheni ei osata. Sitäkin ihmettelen, miksi esittää ylpeästi aikuinen lapsi ja tämän puoliso niin toistaitoisina tolloina, etteivät normaalista lapsiperhearjesta selviä? Onko se joku sulka hattuun, että on niin epäonnistunut omassa lasten kasvatuksessaan, että lapsen elämänhallinta on hukassa ilman että on äiti jatkuvasti kintereillä hoitamassa lapsensa kodin ja lapset?
Vierailija kirjoitti:
Vuosina 1945-1950 syntyneet ovat 72/73 - 78-vuotiaita. Kuinka monella heistä on pieniä lapsenlapsia? Veikkaan, että suurimman osan lapsenlapset ovat teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Heillä saattaa olla jo lapsenlapsenlapsiakin. Hienoa, että moni pitää lapsenlapsiinsa yhä yhteyttä viikottain!
Ei tämän ikäisiä ihmisiä kannata mielestäni moitiskella, jos he eivät enää hoida pieniä lapsia. Pikkulasten pukeminen, peseminen jne. on fyysisesti rankkaa.
Miljoonas kerta tätä horinaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Mistä ihmeestä tällaisen aivopierun keksit?
- Ei siinä paljon elämässä tarvitse olla mukana, että räiskii kuvia
- Vanhemmat voi pyrkiä pitämään yhteyttä ja lähettää ne kuvat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Mun appivanhemmat eivät ole koskaan edes tavanneet meidän lapsia (ei ole kiinnostanut). Silti heillä on kuvia lapsistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Lasteni isotädille lähetän kuvia lapsistani. Isotäti ei ole lasteni elämässä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1945-1950 syntyneet? Sen ikäiset ovat jo isoiso vanhempia. Mun (vm50) äiti hoiti lapsenlapsia aikoinaan. Nykyisin isovanhempia ovat 70-78 syntyneitä.
Mä olen -77 syntynyt ja mun lapset on 10 ja 12. En varsinaisesti vielä isoäiti-iässä.
Just olin elaluokkalaisemme vanhempainillassa ja vain yhdet vanhemmat oli kolmikymppisiä, me muut nelikymppisiä. Kuka on nykyään isovanhempi alle 50-vuotiaana? Tosi harva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Saavat kertoa, mutta miksi pitää valehdella omasta osuudestaan lapsenlapsen perheessä? "Hoidan joka päivä" vaikka todellisuudessa yhteyksiä ei juurikaan ole. Eikä edes ymmärrä hävetä, kun jää valheesta kiinni. Esim on kertonut tuttavilleen, että mun lapset oli pikkukoululaisina joka päivä hoidossa mummolassa. Mikä ei ollut totta. Mun lapset oli iltsikassa koulussa, hain heidät kun sain päivän työt tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Mistä ihmeestä tällaisen aivopierun keksit?
- Ei siinä paljon elämässä tarvitse olla mukana, että räiskii kuvia
- Vanhemmat voi pyrkiä pitämään yhteyttä ja lähettää ne kuvat
Aha. No eiköhän nämä ole vähemmistössä. Jos sulle nyt on osunut tällainen poikkeus lastesi isovanhemmaksi, lakkaa lähettämästä niitä kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä mukamas ahkerat isovanhemmat ottavat valokuvia lapsenlapsista ja hehkuttavat mummokavereille, kuinka osallistuvia ja ahkeria isovanhempia ovat.
Jos heillä on kuvia lapsenlapsistaan, ovat he heidän elämässään mukana. Tottakai he saavat muille sen kertoa. Miksi odotat että he olisivat suuremmassa vastuussa lapsistanne? Teidän lapsia ne on, ei isovanhempien.
Saavat kertoa, mutta miksi pitää valehdella omasta osuudestaan lapsenlapsen perheessä? "Hoidan joka päivä" vaikka todellisuudessa yhteyksiä ei juurikaan ole. Eikä edes ymmärrä hävetä, kun jää valheesta kiinni. Esim on kertonut tuttavilleen, että mun lapset oli pikkukoululaisina joka päivä hoidossa mummolassa. Mikä ei ollut totta. Mun lapset oli iltsikassa koulussa, hain heidät kun sain päivän työt tehtyä.
Eiköhän se ole ihan teidän henk.koht. päänsärky, ei yleistettävissä.
En ole lukenut koko ketjua, joten pahoitteluni mikäli pohdintani on toistoa.
Tästä tutkimuksesta tulee väkisin mieleen, kuinka paljon tämä isovanhempien vähentynyt osallistuminen lastenlasten elämään näkyy lisääntyneenä lastensuojelun tarpeena? Siis yhtenä viime vuosina jyrkästi kasvanutta tarvetta lisäävänä tekijänä?
Minä ja veljeni olemme syntyneet 80-luvun loppupuolella ja kasvoimme väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Molempien vanhempiemme omat vanhemmat olivat kuitenkin vahvasti läsnä elämässämme ja vietimmekin ison osan lapsuudestamme ja nuoruudestamme isovanhempiemme hoteissa. Tämän takia perheemme isotkin ongelmat pysyivät piilossa emmekä koskaan päätyneet lastensuojelun asiakkaiksi, vaikka ympäriltämme kyllä porukkaa näihin asiakkuuksiin päätyi. Lähinnä sellaisista perheistä, joissa isovanhemmat eivät näytelleet merkittävää roolia lastenlasten elämässä.
Ja tämä ei ole mitenkään nykyisovanhempien syyllistämiseksi, vaan ihan pohdiskelen asiaa. Hyvähän se vain on, että lastensuojelu tavoittaisi enemmän ongelmissa olevia perheitä ja näin sekä vanhemmat että lapset pääsisivät ammattiavun piiriin. Edellyttäen siis, että tämä puoli olisi riittävästi resurssoitu, mutta se onkin sitten taas ihan toinen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
1945-1950 syntyneet? Sen ikäiset ovat jo isoiso vanhempia. Mun (vm50) äiti hoiti lapsenlapsia aikoinaan. Nykyisin isovanhempia ovat 70-78 syntyneitä.
Varmaan wt-porukoissa joo.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo nimittelee lastenlastaan nobodyn pennyksi ei hän ole ihan terve päästään. No kukapa suuresta ikäluokasta olisikaan?
Sulla ainakin on pissiä päässä, mitä ikäluokkaa sitten oletkin.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, joten pahoitteluni mikäli pohdintani on toistoa.
Tästä tutkimuksesta tulee väkisin mieleen, kuinka paljon tämä isovanhempien vähentynyt osallistuminen lastenlasten elämään näkyy lisääntyneenä lastensuojelun tarpeena? Siis yhtenä viime vuosina jyrkästi kasvanutta tarvetta lisäävänä tekijänä?
Minä ja veljeni olemme syntyneet 80-luvun loppupuolella ja kasvoimme väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Molempien vanhempiemme omat vanhemmat olivat kuitenkin vahvasti läsnä elämässämme ja vietimmekin ison osan lapsuudestamme ja nuoruudestamme isovanhempiemme hoteissa. Tämän takia perheemme isotkin ongelmat pysyivät piilossa emmekä koskaan päätyneet lastensuojelun asiakkaiksi, vaikka ympäriltämme kyllä porukkaa näihin asiakkuuksiin päätyi. Lähinnä sellaisista perheistä, joissa isovanhemmat eivät näytelleet merkittävää roolia lastenlasten elämässä.
Ja tämä ei ole mitenkään nykyisovanhempien syyllistämiseksi, vaan ihan pohdiskelen asiaa. Hyvähän se vain on, että lastensuojelu tavoittaisi enemmän ongelmissa olevia perheitä ja näin sekä vanhemmat että lapset pääsisivät ammattiavun piiriin. Edellyttäen siis, että tämä puoli olisi riittävästi resurssoitu, mutta se onkin sitten taas ihan toinen keskustelu.
Lastensuojelun esiinmarssi johtuu siitä, että lasulaki uudistettiin 2008, jolloin keksittiin termi huoli. Kun joku tuntee tai kokee tuntevansa subjektiivista huolta, hänellä on oikeus tehdä lasu.
Perättömästä lasusta ei myöskään ole minkäänlaisia seuraamuksia, jolloin se on ilmainen ja hyvin tehokas keino kiusata, harjoittaa henkistä väkivaltaa ja ylimalkaan olla kusipää.
Et sitten tätä palstan keskustelukieltä eli suomea osaa ollenkaan. Voi luoja!
Minu lapseni ovat jo aikuisia. Anoppi kuoli kun esikoinen oli kaksi, joten ei, en odottanut, että hän haudasta nousee lapsiani hoitamaan.