Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan oikeasti myös niitä ikäihmisiä. Kun viette lapset heille hoitoon sen vaatimuslistan kanssa ja sitten lapset alkavat vänkäämään siellä "sä et oo mun äiti/isä!!!! Mun ei tarvii totella!!!"
Juujuu. Nyt on väsynyttä.
No kuule teidän tekstinne sitä väsynyttä vasta onkin. Samaa laulua joka käänteessä. Jos ne isovanhemmat ei osaa lapsianne hoitaa, niin miksi valittatte, että ne ei hoida?
Tikkari suussa juokseminen? Kuka lapsille tikkareita edes nykyään ostaa? Ei ne niille nykypävänä edes kelpaa. Ja onko niitä edes myytävänä, muuta kuin niitä jotain hiton huppapuppia, kovia ja mitättömän makuisia. Meillä poika maistoi kerran ja heitti tiskialtaaseen, sanoi älä mummu ikinä osta pahaa kikkaria. Juu en ostanut. Siitä on jo 23 vuotta.Olen kaupassa töissä ja meillä ainakin menee tikkareita hyvin kaupaksi. Jatkuvasti tulee vielä uutuuksiakin, joten kyllä niistä tykätään. Sun lapsenlapsesi ei ole yhtä kuin kaikki lapset. t. kaupantäti
En oo ikinä nähnyt kenenkään ostavan tikkareita kaupasta, kyllä ne pyörii siinä irtokarkkihyllyillä kaikki.
Irtokarkkihyllylläkin on tikkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Sinulla menee koko ajan kirjoituksissa sekaisin eri vuosikymmenet ja sukupolvet. Tuo aika, ettei muita vaatimuksia kuin pitää lapset hengissä oli viime vuosisadan alusta aikaan sotien jälkeen korkeintaan kuusikymmenluvulle asti.
Ei mene. Mitä vaatimuksia sinulle muka oli?
Sinun täytyy olla varsin yksinkertainen ihminen. Mitä vaatimuksia minulla MUKA oli??? Hoitaa omat lapseni itse; olla läsnä, ruokkia, opettaa, kasvattaa, taata lämpö, ruoka, turvallisuus. Kasvattaa niistä lapsista omin voimin yhteiskuntaan sopivia tervepäisiä kansalaisia, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa. Taata niille perusturvallisuus, ohjata harrastuksiin. Sen lisäksi käydä töissä, tienata, maksaa lainat, lasten toisen asteet koulut yms.
Mitä vaatimuksia (kärjistetysti) sinulla on? Laittaa lapset mahdollisimman pienenä kunnalliseen lapsihautomoon, mikä pullauttaa lopulta ulos nuoren jopa ilman omaa vaivannäköä. Toisen asteen koulunkin maksaa yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
Ei se ole nipottamista, vaan tapakoulutusta, että olkkarissa ei syödä. Eikä se, että ruokarauhaan kuuluu, että mitään ruutua ei tuijoteta aterialla, vaan seurustellaan ja syödään. Se, että tikkari suussa ei juosta, on turvallisuuskysymys, sen jokaisen täysjärkisen aikuisen pitäisi ymmärtää.
Extrahemmottelu on ihan ok, mutta siinäkin pitää olla järki mukana. Keskellä nukkuminen, sängyssä loikoilu hyvän kirjan kanssa, mikä sen mukavampaa?
Kaikki eivät ole varovaisia, ja ovat ihan typeryyttään aiheuttaneet lapsenlapselleen hengenvaaran. Pahasti maitoallerginen lapsi jätettiin pariksi tunniksi hoitoon, asiaa oli isovanhemmille monta kertaa ja hartaasti valistettu. Ei. Tippaakaan. Maitoa. Kaunis kesäpäivä, mummu päätti että ei se pienen suu tuohesta ole ja pisti lapselle eskimopuikon käteen. Sitten saikin muistella hätänumeroa.... Ei ollut uskonut, että lapsi ihan oikeasti on allerginen, ja kovasti on kuulemma kokenut vääryyttä, kun ei ole tuon jälkeen saanut lastenlastaan tavata.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta silti meillä saa aamupalalla katsoa Muumeja. Se on meidän yhteinen juttu ja me jutellaan siinä samalla Muumien touhuista. Mutta meillä onkin telkkari keittiössä ruokapöydän päässä seinällä.
Tuota tikkarijuttua en ymmärrä ollenkaan, puhut jatkuvasti samasta asiasta ihan niinkuin se olisi yleinenkin tapa. Uskon että on äärimmäinen poikkeus, jos aikuinen antaa lapsen juosta tikkari suussa. Tai mitään muutakaan ylipäätään.
Samoin en usko, että olisi kovinkin yleistä, ettei allergioita ymmärretä tai uskota.
Kun lapsenlapsi uskotaan minun huostaani, olen todellakin äärimmäisen varovainen ja varmaan ylihuolehtivakin. Osaan antaa astmaan käytettävän lääkkeen maskin avulla ja muistan, että hampaat pestään vasta maskin jälkeen. Enkä taatusti anna kanamunaa, koska sille lapsi on allerginen ja pakastimesta löytyvä ruoka ja leivonnaiset ovat varmuuden vuoksi aina munattomia, koska eihän sitä tiedä, koska pikkuvieras tulee yllättäen ja on kiva, että kaikkea voi syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
Ei se ole nipottamista, vaan tapakoulutusta, että olkkarissa ei syödä. Eikä se, että ruokarauhaan kuuluu, että mitään ruutua ei tuijoteta aterialla, vaan seurustellaan ja syödään. Se, että tikkari suussa ei juosta, on turvallisuuskysymys, sen jokaisen täysjärkisen aikuisen pitäisi ymmärtää.
Extrahemmottelu on ihan ok, mutta siinäkin pitää olla järki mukana. Keskellä nukkuminen, sängyssä loikoilu hyvän kirjan kanssa, mikä sen mukavampaa?
Kaikki eivät ole varovaisia, ja ovat ihan typeryyttään aiheuttaneet lapsenlapselleen hengenvaaran. Pahasti maitoallerginen lapsi jätettiin pariksi tunniksi hoitoon, asiaa oli isovanhemmille monta kertaa ja hartaasti valistettu. Ei. Tippaakaan. Maitoa. Kaunis kesäpäivä, mummu päätti että ei se pienen suu tuohesta ole ja pisti lapselle eskimopuikon käteen. Sitten saikin muistella hätänumeroa.... Ei ollut uskonut, että lapsi ihan oikeasti on allerginen, ja kovasti on kuulemma kokenut vääryyttä, kun ei ole tuon jälkeen saanut lastenlastaan tavata.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta silti meillä saa aamupalalla katsoa Muumeja. Se on meidän yhteinen juttu ja me jutellaan siinä samalla Muumien touhuista. Mutta meillä onkin telkkari keittiössä ruokapöydän päässä seinällä.
Tuota tikkarijuttua en ymmärrä ollenkaan, puhut jatkuvasti samasta asiasta ihan niinkuin se olisi yleinenkin tapa. Uskon että on äärimmäinen poikkeus, jos aikuinen antaa lapsen juosta tikkari suussa. Tai mitään muutakaan ylipäätään.
Samoin en usko, että olisi kovinkin yleistä, ettei allergioita ymmärretä tai uskota.Kun lapsenlapsi uskotaan minun huostaani, olen todellakin äärimmäisen varovainen ja varmaan ylihuolehtivakin. Osaan antaa astmaan käytettävän lääkkeen maskin avulla ja muistan, että hampaat pestään vasta maskin jälkeen. Enkä taatusti anna kanamunaa, koska sille lapsi on allerginen ja pakastimesta löytyvä ruoka ja leivonnaiset ovat varmuuden vuoksi aina munattomia, koska eihän sitä tiedä, koska pikkuvieras tulee yllättäen ja on kiva, että kaikkea voi syödä.
Astmalääkkeen jälkeen nimenomaan ei saa pestä hampaita.
Isovanhemmat ovat hoitaneet lasta tasan kaksi kertaa viimeisen neljän vuoden aikana ja niilläkin kerroilla vain 1-2h ajan. Sosiaalisessa mediassa kyllä sitten antavat muiden ymmärtää että hoitaisivat jatkuvasti ja keräävät kehuja tuttaviltaan siitä miten hyviä isovanhempia mukamas ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
No minä olen se äiti joka ei anna juosta hippaa sisällä tikkari suussa ja se joka on kaiken ruoalla rakastamisen suhteen ehdoton.
Happohyökkäys ei ole mikään uusi keksintö joten mitään syytä ei ole syödä 24/7. Lapsellani on lisäksi astmalääkitys joka kuivattaa sylkwä minkä takia hampaat on jo valmiiksi herkkiä reikiintymään.
minut on itseni traumatisoitu lapsuudessa pakkosyöttämisellä ja ruoka on myös ollut keino osoittaa tunteita minkä seuraulsena molemmat siskoni on entisiä anorektikkoja.
Onpa nykylapset herkkiä kun menevät heti rikki kun silloin tällöin hoidetaan väärin.
Ei ole koskaan ollut mitään syytä hoitaa väärin lasta vahingoittaen. Muuta kuin pahantahtoisuus.
Paljon parjatut isovanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa vääntää teidän neuroottisesti kasvatettujen pentujen kanssa. Siksi he eivät niitä hoida.
Niin. Eihän ne ole koskaan mitään jaksaneet. Sehän tuon sukupolven linja on.
Ollaan ja möllötetään ja vaaditaan.
Sä oot sitten niin kamalan söpö!!! Tai luulet ainakin. Oksettava kakara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Sinulla menee koko ajan kirjoituksissa sekaisin eri vuosikymmenet ja sukupolvet. Tuo aika, ettei muita vaatimuksia kuin pitää lapset hengissä oli viime vuosisadan alusta aikaan sotien jälkeen korkeintaan kuusikymmenluvulle asti.
Ei mene. Mitä vaatimuksia sinulle muka oli?
Sinun täytyy olla varsin yksinkertainen ihminen. Mitä vaatimuksia minulla MUKA oli??? Hoitaa omat lapseni itse; olla läsnä, ruokkia, opettaa, kasvattaa, taata lämpö, ruoka, turvallisuus. Kasvattaa niistä lapsista omin voimin yhteiskuntaan sopivia tervepäisiä kansalaisia, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa. Taata niille perusturvallisuus, ohjata harrastuksiin. Sen lisäksi käydä töissä, tienata, maksaa lainat, lasten toisen asteet koulut yms.
Mitä vaatimuksia (kärjistetysti) sinulla on? Laittaa lapset mahdollisimman pienenä kunnalliseen lapsihautomoon, mikä pullauttaa lopulta ulos nuoren jopa ilman omaa vaivannäköä. Toisen asteen koulunkin maksaa yhteiskunta.
Eli mitä. Et osaa taaskaan kertoa ollenkaan mitä muuta teit kuin pidit hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
Ei se ole nipottamista, vaan tapakoulutusta, että olkkarissa ei syödä. Eikä se, että ruokarauhaan kuuluu, että mitään ruutua ei tuijoteta aterialla, vaan seurustellaan ja syödään. Se, että tikkari suussa ei juosta, on turvallisuuskysymys, sen jokaisen täysjärkisen aikuisen pitäisi ymmärtää.
Extrahemmottelu on ihan ok, mutta siinäkin pitää olla järki mukana. Keskellä nukkuminen, sängyssä loikoilu hyvän kirjan kanssa, mikä sen mukavampaa?
Kaikki eivät ole varovaisia, ja ovat ihan typeryyttään aiheuttaneet lapsenlapselleen hengenvaaran. Pahasti maitoallerginen lapsi jätettiin pariksi tunniksi hoitoon, asiaa oli isovanhemmille monta kertaa ja hartaasti valistettu. Ei. Tippaakaan. Maitoa. Kaunis kesäpäivä, mummu päätti että ei se pienen suu tuohesta ole ja pisti lapselle eskimopuikon käteen. Sitten saikin muistella hätänumeroa.... Ei ollut uskonut, että lapsi ihan oikeasti on allerginen, ja kovasti on kuulemma kokenut vääryyttä, kun ei ole tuon jälkeen saanut lastenlastaan tavata.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta silti meillä saa aamupalalla katsoa Muumeja. Se on meidän yhteinen juttu ja me jutellaan siinä samalla Muumien touhuista. Mutta meillä onkin telkkari keittiössä ruokapöydän päässä seinällä.
Tuota tikkarijuttua en ymmärrä ollenkaan, puhut jatkuvasti samasta asiasta ihan niinkuin se olisi yleinenkin tapa. Uskon että on äärimmäinen poikkeus, jos aikuinen antaa lapsen juosta tikkari suussa. Tai mitään muutakaan ylipäätään.
Samoin en usko, että olisi kovinkin yleistä, ettei allergioita ymmärretä tai uskota.Kun lapsenlapsi uskotaan minun huostaani, olen todellakin äärimmäisen varovainen ja varmaan ylihuolehtivakin. Osaan antaa astmaan käytettävän lääkkeen maskin avulla ja muistan, että hampaat pestään vasta maskin jälkeen. Enkä taatusti anna kanamunaa, koska sille lapsi on allerginen ja pakastimesta löytyvä ruoka ja leivonnaiset ovat varmuuden vuoksi aina munattomia, koska eihän sitä tiedä, koska pikkuvieras tulee yllättäen ja on kiva, että kaikkea voi syödä.
Astmalääkkeen jälkeen nimenomaan ei saa pestä hampaita.
Joo, ei heti. Sama koskee myös sitrushedelmien syöntiä tai -mehun juontia. Meillä lääke hengitetään hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, joten aikaa hampaiden pesuun kuluu hyvinkin tunti.
Jutun luettuani soitin äidille (ja pikkusiskolle), että kiitos kun autat. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen opiskeleva yh, ja lapset ovat joka torstai mammalla kouluni jälkeen, jotta pääsen juoksemaan ja siskollani maanantaisin joogan verran. Plus jos lapset ovat olleet kipeänä kun minulla on tentti tai muuta todella tärkeää, niin sisko on auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Sinulla menee koko ajan kirjoituksissa sekaisin eri vuosikymmenet ja sukupolvet. Tuo aika, ettei muita vaatimuksia kuin pitää lapset hengissä oli viime vuosisadan alusta aikaan sotien jälkeen korkeintaan kuusikymmenluvulle asti.
Ei mene. Mitä vaatimuksia sinulle muka oli?
Sinun täytyy olla varsin yksinkertainen ihminen. Mitä vaatimuksia minulla MUKA oli??? Hoitaa omat lapseni itse; olla läsnä, ruokkia, opettaa, kasvattaa, taata lämpö, ruoka, turvallisuus. Kasvattaa niistä lapsista omin voimin yhteiskuntaan sopivia tervepäisiä kansalaisia, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa. Taata niille perusturvallisuus, ohjata harrastuksiin. Sen lisäksi käydä töissä, tienata, maksaa lainat, lasten toisen asteet koulut yms.
Mitä vaatimuksia (kärjistetysti) sinulla on? Laittaa lapset mahdollisimman pienenä kunnalliseen lapsihautomoon, mikä pullauttaa lopulta ulos nuoren jopa ilman omaa vaivannäköä. Toisen asteen koulunkin maksaa yhteiskunta.
Eli mitä. Et osaa taaskaan kertoa ollenkaan mitä muuta teit kuin pidit hengissä.
Sinä olet todellakin yksinkertainen tai sitten vaan jankkaat jankkaamisen halusta. Kerropa sinä, mitä sinä teet lapsesi kanssa, mikä on niin erinomaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
Ja se että odottaa että noudatetaan yleisiä hyviä linjauksia ei ole mitään lasvatusvastuun jakamisa vaan sitä että odottaa aikuisen olevan aikuinen.
Hoitajat tekevät suojatyötä.
Hoitajat eivät tietenkään tee suojatyötä.
Suojatyö:
"Suojatyö' on vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden erityistyöllistämisen perinteinen muoto. Toimintana se on säilyttänyt viimeisten 40 vuoden aikana kehittyneen sisältönsä, vaikka itse sanaa suojatyö pidetäänkin leimaavana eikä sitä enää ole alan lainsäädännössä.
Työvoimahallintoon on vuosien mittaan kehittynyt laaja kokoelma vajaakuntoisten henkilöiden työllistämiskeinoja. Niistä ensimmäisiä olivat vuoden 1946 invaliidihuoltolakiin sisältyvät työnvälitys ja itsenäisen yrittämisen tukeminen. Myöhemmin mukaan tulivat työkokeilut, työklinikkakokeilut, erityistyöllistämisen tukitoimet, työolosuhteiden järjestelytuet ja monet muut. Myös kansaneläkelaitoksella ja vakuutusyhtiöillä on ollut tarjolla erilaisia tukitoimia."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suojaty%C3%B6
Sitä vastoin hoitajien työ saattaa joissakin paikoissa olla suoJELUtyötä, siis niin tärkeää työtä, että se on lakonkin aikana pakko tehdä:
"Suojelutyö Suojelutyöllä tarkoitetaan virkaehtosopimuslainsäädännössä määriteltyä työtä, jonka tekeminen on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumisen ehkäisemiseksi tai työtaistelun vuoksi erityisesti vaarantuvan omaisuuden suojelemiseksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Sinulla menee koko ajan kirjoituksissa sekaisin eri vuosikymmenet ja sukupolvet. Tuo aika, ettei muita vaatimuksia kuin pitää lapset hengissä oli viime vuosisadan alusta aikaan sotien jälkeen korkeintaan kuusikymmenluvulle asti.
Ei mene. Mitä vaatimuksia sinulle muka oli?
Sinun täytyy olla varsin yksinkertainen ihminen. Mitä vaatimuksia minulla MUKA oli??? Hoitaa omat lapseni itse; olla läsnä, ruokkia, opettaa, kasvattaa, taata lämpö, ruoka, turvallisuus. Kasvattaa niistä lapsista omin voimin yhteiskuntaan sopivia tervepäisiä kansalaisia, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa. Taata niille perusturvallisuus, ohjata harrastuksiin. Sen lisäksi käydä töissä, tienata, maksaa lainat, lasten toisen asteet koulut yms.
Mitä vaatimuksia (kärjistetysti) sinulla on? Laittaa lapset mahdollisimman pienenä kunnalliseen lapsihautomoon, mikä pullauttaa lopulta ulos nuoren jopa ilman omaa vaivannäköä. Toisen asteen koulunkin maksaa yhteiskunta.
Eli mitä. Et osaa taaskaan kertoa ollenkaan mitä muuta teit kuin pidit hengissä.
Alan pikkuhiljaa uskoa, että nyky koulussa lapset ja nuoret eivät enää opi lukemaan. Ainakaan sinä et osaa ilmiselvästi lukea.
"Hoitaa omat lapseni itse; olla läsnä, ruokkia, opettaa, kasvattaa, taata lämpö, ruoka, turvallisuus. Kasvattaa niistä lapsista omin voimin yhteiskuntaan sopivia tervepäisiä kansalaisia, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa. Taata niille perusturvallisuus, ohjata harrastuksiin. Sen lisäksi käydä töissä, tienata, maksaa lainat, lasten toisen asteet koulut yms."
Kaikki tummennetut ovat tietysti ihan muuta kuin lapsen pitämistä hengissä. Ja mikä yllättävintä, suurinta osaa noista ei nykyvanhemman tarvitse täyttää, kun lapsi todella laitetaan jo vauvana päivähoitoon ja yhteiskunta hoitaa loput.
Toki osa vanhemmista on tehnyt lastensa ylläpidosta suorittamista, onhan viime päivinä ollut paljonkin juttuja esimerkiksi lasten aikaa vievistä urheiluharrastuksista. Tosin siinäkin tietysti se vanhemmuus on annettu valmentajille ja urheiluseuroille. Mutta tuollainen harrastusrumba ei ole sitä, mitä lapsi oikeasti vanhemmalta tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun mielipiteet ja säännöt, siis kun lapset ovat kotonani ja hoidossani, eivät kelpaa, jälkikasvuni saa hoitaa oman jälkikasvunsa ihan omin neuvoin. Piste.
Todella karua ja surullista, että omat mielipiteet on tärkeämpiä kuin lasten auttaminen ja lapsenlapsien kanssa oleminen.
Se vain on erittäin tyypillinen isovanhempien piirre.
No ei ole. On otsestäänselvää että isovanhempia ei kyykytetä ja heillä on omat säännöt ja mielipiteet sekä kasvatusnäkemys. Jos ne ei sit mammalle sovi, turha on sano että isovanhemmassa se vika on eikä auta.
On itsestään selvää, että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta kävellä yli lapsensa perheen tapojen. Esim meillä syödään vain keittiössä, mummo antoi lapsen hieroa maissinaksuja sohvaan, mattoon, jopa ikkunaan. Hih hih. Kiva jäynä.
Lienee selvää, että tuollaista ääliötä ei kovin monta kertaa kutsuta hoitamaan. Eikä oteta hoitamaan edes säälistä, kun toinen "hoitoapua" tyrkyttää. Ihan sama, vaikka on kuinka rakas se lapsenlapsi mummulle.Meillä myös tuota tahallaan sotkemista. Ja annettiin tikkarit suuhun ja alettiin leikkiä hippaa sisällä.
Eri
Kuinkahan paljon näistä on keksittyjä juttuja? Minä ainakin mummina olen äärettömän varovainen, ettei lapselle vaan tapahdu mitään pahaa ja vahinkoa. Päinvastoin olen välillä kauhuissani kuinka huolettpmasti vanhemmat antavat tehdä kaikenlaista. Mutta kaipa he omat lapsensa tuntevat, minä olen silti mieluummin liian varovainen.
Mutta mummilassa saa sitten kyllä katsoa aamupalalla telkkarista muumeja vaikkei kotona saakaan. Pitäähän sitä mummilla olla oikeus vähän extrahemmotteluun. Ja saa tulla mummin ja papan väliin nukkumaan, jos haluaa. Onneksi meillä on miniä, jolla on molemmat jalat maassa eikä ole turhan nipottaja.
Ei se ole nipottamista, vaan tapakoulutusta, että olkkarissa ei syödä. Eikä se, että ruokarauhaan kuuluu, että mitään ruutua ei tuijoteta aterialla, vaan seurustellaan ja syödään. Se, että tikkari suussa ei juosta, on turvallisuuskysymys, sen jokaisen täysjärkisen aikuisen pitäisi ymmärtää.
Extrahemmottelu on ihan ok, mutta siinäkin pitää olla järki mukana. Keskellä nukkuminen, sängyssä loikoilu hyvän kirjan kanssa, mikä sen mukavampaa?
Kaikki eivät ole varovaisia, ja ovat ihan typeryyttään aiheuttaneet lapsenlapselleen hengenvaaran. Pahasti maitoallerginen lapsi jätettiin pariksi tunniksi hoitoon, asiaa oli isovanhemmille monta kertaa ja hartaasti valistettu. Ei. Tippaakaan. Maitoa. Kaunis kesäpäivä, mummu päätti että ei se pienen suu tuohesta ole ja pisti lapselle eskimopuikon käteen. Sitten saikin muistella hätänumeroa.... Ei ollut uskonut, että lapsi ihan oikeasti on allerginen, ja kovasti on kuulemma kokenut vääryyttä, kun ei ole tuon jälkeen saanut lastenlastaan tavata.
Allergia- ja tikkarijuttu ei ole ok, mutta tuo ruokailujuttu on ihan nipotusta, varsinkin jos mummolassa olo ei ole jatkuvaa. Kyllä meidän lapset ovat jo pienestä asti tienneet, että mummolassa on sellaisia juttuja, mitkä ei ole normaaliarjessa sallittuja.
Mikä ruokailujuttu? Missä on edes sanottu että kyse olisi mummolassa syömisestä? Kun juurikin on kerrottu että lapsen omaa kotia on mummo sotkenut tahallaan.
Ne penskathan sen on sotkeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutun luettuani soitin äidille (ja pikkusiskolle), että kiitos kun autat. Olen kahden alle kouluikäisen lapsen opiskeleva yh, ja lapset ovat joka torstai mammalla kouluni jälkeen, jotta pääsen juoksemaan ja siskollani maanantaisin joogan verran. Plus jos lapset ovat olleet kipeänä kun minulla on tentti tai muuta todella tärkeää, niin sisko on auttanut.
Ihanaa, että saat apua. Tuossa tuli muuten minun mielestäni myös asian ydin. Jos sitä apua saa, siitä pitää olla kiitollinen, eikä odottaa naama nyrpeänä aina vaan enemmän muilta apua. Avun antajien syyllistäminen ja kritisointi kun yleensä lopettaa sen avun antamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quoteVierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin sen on oltava. Meillä kaksi kuului tuohon "ei yhtään -osioon" ja 4 tuohon 1-6 kertaa vuodessa (eli kerran...). Syntyvyys laskee mm. tästä syystä, että ollaan aivan yksin.
Ei se niin yksinkertaista ole. Kuinka moni tekisi lapsia, jos isovanhemmat on tukena? Aika moni muu tekijä vaikuttaa syntyvyyteen enemmän tutkimusten mukaan. Suurin syy on sopivan puolison puute. Vaikka olisi puoliso, ei se välttämättä halua lapsia tai ei sovellu vanhemmaksi. Toinen suuri tekijä on raha ja taloudellinen epävarmuus. Jos teet lapsen, pääsetkö enää työelämään. Pienten lasten äidin vaikea saada vakituista työpaikkaa. Tahaton lapsettomuus myös lisääntyy kun jättää liian myöhälle lapsen hankkimisen.
Minulla on viisi nyt jo aikuista lasta, lapsenlapsia ei vielä ole. En aikoinaan tehnyt lapsiani isovanhempien hoidettavaksi, vaan hoidimme lapsen mieheni kanssa lähinnä kahden. Aikaan jolloin edes eskariin ei välttämättä lapsia saanut ja jolloin iltapäiväkerhoja ei ollut olemassakaan. Koskaan lapseni eivät olleet isovanhemmilla yökylässä. Oma äitini oli varsin iäkäs ja asui kaukana, miehen vanhempia ei lastenhoito napannut. Enkä silti ole isovanhemmille katkera, kun en heidän varaansa alun perinkään laskenut.
Aikaan jolloin vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia ja perheverotus paikkasi kotiäidin tulot.
Väärin. Perheverotus häipyi 90-luvun alussa, jolloin leikattiin samaan aikaan myös kaikkia sosiaalietuuksia kuten kotihoidontuki 20 % yht´äkkisesti. Lainojen korot olivat samaan aikaan 15 %.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia? Silloin kyllä nimen omaan vanhemmuudelle oli vaatimuksia kun ei lasta saanut viedä päivähoitoon subjektiivisesti. Omat lapset oli hoidettava ilman pulinoita. Edes eskariin ei lasta saanut jos perheessä oltiin vaikka kotihoidontuella. Oma esikoiseni oli välkky tapaus ja muistan edelleen kuinka tämän jo viisivuotiaana lukemaan oppineen lapsen opettaja olisi halunnut kiittää lapsen taidoista varhaiskasvatusta. Opettaja oli varsin sanaton kun selvisi, että lapsen oli lukemaan ja laskemaan opettanut oma äiti neljän muun lapsen hoidon ohella.
Vanhemmuudelle ei ollut vaatimuksia. Siis sille miten sitä lastasi hoidit tai jätit hoitamatta. Kunhan suunnilleen hengissä pidit.
Sinä et edes ymmärrä mitä vanhemmuus on.
Mikset ollut töissä???
Kyllä minä olin töissä. Äitiyslomat olin tietysti kotona, tosin ne olivat paljon lyhyemmät kuin nykyään. Isyysloma oli kaksi viikkoa lapsesta. Jossakin välissä olin kaksi vuotta vuoden kerrallaan hoitovapaalla. Lapsia on todella viisi. Hoitovapaalla ei saanut laittaa lapsia missään tapauksessa hoitoon, ei vaikka olit samaan aikaan yrittäjä. Kun tuli lakiin säädetty oikeus päivähoitoon kun vanhemmat olivat töissä, kunta osoitti kolme eri hoitopaikkaa 20 km päässä toisistaan. Kuulemma laki ei määrännyt, että päivähoitopaikat olisivat olleet omassa kunnassa. Vaikka paikat olisi osoitettu Ivalosta Etelä-Suomalaiselle perheelle, laki olisi toteutunut. Näin minulle viisasteli kuntani päivähoidosta vastaava virkamies.
Olin paitsi yrittäjä, myös sairaanhoitaja ja tein enimmäkseen sairaalassa töinä öitä tai viikonloppuja. Lastenhoitovuoroa vaihdettiin miehen kanssa lähinnä lennosta. Käytännössä olin aina töissä kun mies oli vapaalla. Kesälomat oli pakko pitää myös eri aikaan, koska jonkun niitä lapsia piti lomien aikanakin hoitaa.
Lastensuojelu vaatimuksineen toimi tietysti kuten nytkin, joten ei lapsia heitteille voinut jättää. Iltapäiväkerhoja pienille koululaisille ei ollut, joten pienten koululaisten iltapäiväohjelmakin piti järjestää ja organisoida itse. Jopa kodin ulkopuolisia harrastuksia oli jo tuohon aikaan joka lapsella.
Muistan kyllä kuinka eräs työkaverini jo tuolloin oli hirveän stressaantunut yhden lapsen hoidosta, vaikka oli isäkin kuviossa mukana. Muistan miettineeni, ettei oma viiden lapsen, kahden työn ja ison omakotitalon pyöritys ilman tukiverkostoa ollut sekään mahdotonta.
Mutta ihan turha tulli valittamaan, miten 90-luvun äitiydelle ei muka ollut vaatimuksia. Te nykyajan kermapeput ette yksinkertaisesti voi edes kuvitella miten tiukalla perheet edellisen suuren laman aikaan olivat.
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta 2008
Päivähoidon ja koulun osallistamiset on samaten 2000-luvun juttuja
Samoin kuin mm se ettei alle 12-vuotias lapsi saisi olla yksin
Ja työelämä (siis oikea, ei suojatyöt) on raaistunut
Niin, silloin 80-90-luvulla vanhemman velvollisuus oli itse hoitaa lapsensa. Nyt lasten hoito on ulkoistettu päivähoitoon, esikouluun, iltapäiväkerhoihin, harrastuksiin jne. Mukana työssä on siis tusinoittain enemmän väkeä. Lisäksi halutaan isovanhempien kantavan entistä enemmän vastuuta lastenlapsista. Kuinka ollakaan, lasten pahoinvointi sen kun kasvaa. Missähän se syy mahtaakaan olla?
Tuo on myös pelkkää harhaa, että työt olisivat tuohon aikaan olleet jotain suojatyöpaikkoja. Työelämä oli jo tuolloin 90-luvun lamassa suuressa murroksessa. Jos kolme jäi jostakin työstä eläkkeelle, työt annettiin seuraavaksi yhdelle. Ihan viikkotyöaikakin on noista ajoista muuten laskenut.
En jaksa lukea näitä horinoita mutta kukaan ei ole halunnut mitään mahdottomia isovanhemmilta tai mitään kasvatusvastuuta.
Ketju käsittelee sitä että valtaosa ei ole lastenlastensa kanssa tekemisissä ollenkaan tai hyvin hyvin vähän.
Sinun työsi on suojatyöpaikka.
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
On ihan pakko kysyä, mutta oletko todella tehnyt lapsesi vain sillä ajatuksella, että vanhempiesi tai appivanhempiesi kuuluu ne hoitaa? Onko asiasta keskusteltu ennen raskauksia näiden henkilöiden kanssa? Vanhemmat ja appivanhemmat ovat olleet mukana päättämässä raskauksista?
Tee lisäksi mielikuvaharjoitus; olet 55-65-v. töissä hektisessä paikassa. Työaikasi on normaali, lisäksi tulee ylitöitä. Kremppoja alkaa olla vähän siellä ja täällä, sillehän ei voi mitään kun ikää tulee. Miten monta päivää viikossa/kuukaudessa/vuodessa olet valmis hoitamaan lastenlapsiasi. Olkoon kolmella lapsellasi vaikka kolme lasta kullakin. Onko joku lapsista viikottain hoidossasi vähällä vapaa-ajallasi? Jos on, silloin pääset ap artikkelin tiheyteen 1 - 6 kertaa vuodessa per lapsi. Jos olet kesälomalla neljä viikkoa, silloin luonasi on tietysti koko ajan joku lapsenlapsi, tekee 3 vrk per lapsi? Vai oletatko vanhempien/appivanhempien ottavan koko yhdeksän lapsen sirkuksen luokseen kerralla (vaikket sinä jaksanut aikoinaan edes omia lapsiasi)?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat hoitaneet lasta tasan kaksi kertaa viimeisen neljän vuoden aikana ja niilläkin kerroilla vain 1-2h ajan. Sosiaalisessa mediassa kyllä sitten antavat muiden ymmärtää että hoitaisivat jatkuvasti ja keräävät kehuja tuttaviltaan siitä miten hyviä isovanhempia mukamas ovat.
Meillä myös mummo antoi tuttaviensa ymmärtää, että on päivittäin hoitamassa kun mä olen mielenterveydeltäni epävakaa. Kuinka hän on niin hyvä ihminen, että viimeisillä voimiensa rippeillä uhrautuu.
Mummon tuttava tuli vähän moittimaan minua kaupassa, kun mummo on niin väsynyt, että pitäisi hänenkin saada lepoa. Totesin tilanteen olevan se, että viimeiseen puoleen vuoteen ei ole hoitanut sekuntiakaan, eikä nähty muutenkaan kun en vaan jaksa olla jatkuvasti mummon arvostelun kohteena tai muuten vaan kuunnella loputonta luentoa siitä kuinka huono olen ja mitä kaikkea teen väärin. Ja lisäksi se, että jatkuva paha mielikin on poissa kun en näe lapseni mummoa kuin satunnaisesti. Oli tuttava hyvin hämmentynyt kertomani jälkeen.
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne sinkkulapset? Vanhempien elämä ja aika menee lapsiperheiden kanssa, heitä autellessa ja heille lahjoja ja rahaa antaen.
Näille sinkkulapsillehan se ikääntyvien vanhempien hoito yleensä jää. Moni lisäksi hoitaa sisarustensa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En ole jaksanut lukea muiden kommentteja. Mutta tulinpa vain toteamaan, että minusta on äärettömän itsekästä kuvitella, että isovanhemmilla tai sisaruksilla olisi joku velvollisuus hoitaa toisen hankkimia kersoja! Ehei. Itsepä olet ne kersasi maailmaan pullauttanut, ja itse ne myös hoidat! Se on sitten
taas täysin eri asia jos esim. isovanhemmat HALUAVAT hoitaa kersoja usein. Niin senkus hoitavat. Mutta on todella typerää kuvitella että "se nyt vaan kuuluu isovanhempien rooliin että lastenlapsia saa lykätä iäkkäille vanhemmille tämän tästä hoitoon." Ihan turha uhriutua ja valittaa jos omat vanhemmat ei jaksa tai halua hoitaa riehuvia kakaroitasi koko ajan. Kannattaisi miettiä jo ennen kuin niitä kersoja alkaa tehtailemaan, että jaksatko sitten myös hoitaa OMAT kullannuppusi.
Tätä sinä jauhat ja jauhat ja jauhat.
Samaiset isovanhemmat kuitenkin itse ovat hoidattaneet lapsensa muilla ja vaativat lapsiaan auttamaan heitä!
"Horinat" edellä ovat ihan omia kokemuksiani.
Todella moni viesti tässä ketjussa kritisoi paitsi isovanhempien lapsenlapsiin käyttämää aikaa, myös sen laatua. Jo pelkästään se, että haluat isovanhempien noudattavan pilkun tarkasti omia kasvatuskäsityksiäsi, merkitsee, että haluat isovanhempien ottavan kasvatusvastuun. Valtaosa tuon aiheen linkin tekstin isovanhemmista oli lastenlasten kanssa tekemisissä 1 - 6 krt vuodessa. Vain 20 % ei hoitanut lastenlapsiaan koskaan. Valtaosa siis oli tekemisissä lastenlasten kanssa.
Toisten työ on tunnetusti aina kovin paljon helpompaa kuin oma.
Niin eli erittäin erittäin vähän ja tuossakin sanamuoto oli että ovat yhteydessä, ei että hoitaisivat.
Ja se että odottaa että noudatetaan yleisiä hyviä linjauksia ei ole mitään lasvatusvastuun jakamisa vaan sitä että odottaa aikuisen olevan aikuinen.
Hoitajat tekevät suojatyötä.