Lue keskustelun säännöt.
Väestöliitto: suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsia 1-6 krt vuodessa
07.10.2023 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c646cf13-d250-4fa4-ae00-a01e…
"Suurin osa vuosina 19451950-syntyneisiin suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa lähes viikoittain, selviää Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen Sukupolvien ketju -hankkeen seurantatutkimuksesta. Neljä viidestä isovanhemmasta hoitaa lastenlapsiaan ainakin silloin tällöin. Isovanhempien avussa on tutkimuksen mukaan kyse useimmiten satunnaisesta lastenhoitoavusta. Yleisin vastaus tutkimuksessa oli nimittäin, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan 16 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat kuitenkin monelle perheelle tärkein tukiverkosto."
Eli tässä se nähdään, ei isovanhemmat ole usein avuksi! 20 % isovanhemmista ei auta lastenlasten kanssa lainkaan. Lopuista isovanhemmista suurin osa auttaa 1-6 kertaa vuodessa. Onhan se ihan järkyttävän vähän, jos esimerkiksi pikkulapsiperhe saa apua isovanhemmilta kerran pari vuoden aikana! Ja kuten jutussa todetaan, isovanhemmat ovat ne lapsiperheet tärkeimmät tukiverkot. Eli jos apua ei isovanhemmilta (juuri) tule, niin lapsiperhe on aika pitkälti oman onnensa nojassa.
Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat ovat väsyneitä, henkisesti vanhemmuuden kanssa yksin ja syntyvyys on pientä. Se olisi jo todella paljon, jos lapsiperhe saisi apua vaikka kerran kuussa niin, että isovanhemmat katsovat lapsen/lasten perään pari tuntia. Aika monilla n. seitsemänkymppisillä isovanhemmilla riittää virtaa harrastuksiin ja matkusteluun, joten virtaa voisi riittää lastenlasten kanssa olemiseen pieninä hetkinä. Ja kun joku tulee nurisemaan, niin jokainen vanhempi kaipaa joskus lepoa. Eikä esimerkiksi varhaiskasvatuksen varaan voi koko elämää laskea. Esimerkiksi vuorotyöläisellä ja juuri koulunsa aloittaneen vanhemmalla olisi varmasti tarvetta isovanhempien avulle.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoapu ei jakaudu tasaisesti. Aikoinaan exän eläkkeellä olevat vanhemmat auttoivat exän isoveljen perhettä usein, vaikka he asuivat yli 300 kilometrin päässä. He saattoivat viettää viikonkin siellä auttelemassa. Me asuimme 200 kilometrin päässä. Huomasin melko nopeasti, että tämä toinen miniä, joka oli ehtinyt suvussa olla teini-iästä alkaen, oli muutenkin se parempi miniä, jota kehuttiin joka käänteessä ja jota oltiin valmiita auttamaan. Tiedän myös, että exän veli oli aika hulttio, joten appivanhemmat hoitivat isän roolia myös.
Kun odotimme esikoista, appivanhemmat puhuivat koko ajan miten tulevat sitten auttamaan. No, kahvilla kävivät vauvaa katsomassa, mutta se siitä. Eipä paljon apua näkynyt eikä kuulunut. Omat vanhempani olivat tukevasti työelämässä epäsäännöllisillä työajoilla. He olivat noin 50-kymppisiä eli eivät mitenkään ikäloppuja. He ovat olivat pikkulapsiaikana ehkä pari kertaa yötä meillä, jotta pääsimme lasten isän kanssa johonkin. Sen jälkeen ei mitään, vaikka lapset ovat jo kouluikäisiä ja esikoinen yläkoulussa. Itse tässä on saanut pärjätä. Uskon, että ero lasten isästä johtui juuri tästä, ettei ollut ketään auttamassa ja exäkin luisteli vastuistaan.
Nyt omatkin vanhemmat ovat eläköitymässä, mutta ei heitä lapsenlapset sen enempää kiinnosta. Kovasti suunnittelevat kahdenkeskisiä reissuja ja yhteydenpito on sen varassa, että minä soittelen parin kuukauden välein. Tapaamme ehkä viisi kertaa vuodessa. Oikeasti on paha mieli siitä, ettei lapsillani ole kunnon sukulaissuhteita, mutta kun kaikki on niin yksipuolista. Olen välillä pohtinut, ettei tämä todellakaan ole sellainen elämä ja sellainen lapsuus mitä olin omille lapsilleni toivonut. Muilla sisaruksillani ei ole vieläkään lapsia ja olenkin pohtinut, että innostuvatko vanhempani nyt eläkepäivillä mahdollisesta uudesta lapsenlapsesta. Olen ollut perheessämme esikoisena jotenkin omituisessa asemassa pienestä pitäen. Jostain syystä minut on aina jätetty yksin selviämään, mutta nuorempia sisaruksiani on autettu pitkälle aikuisuuteen. Sen sijaan minua on lapsesta lähtien uhkailtu ulos heittämisellä, jos toimin kuten sisarukseni ovat myöhemmin toimineet. Edelleen pohdin välillä, että mikä minussa on vikana, kun tilanne on tämä.
Dna-testiä kehiin.
Ei siinä narsismi näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani osuvat tuohon ikähaarukkaan. Lapseni ovat jo aikuisia. Itsekin olen viisikymppinen, ja aika harvalla ikäiselläni on enää sen ikäisiä lapsia, joiden kanssa tarvitaan hoitoapua.
Oliko tuossa nyt yhtään mietitty tutkimusasetelman järkevyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks nää ne samat isovanhemmat joiden omien lasten pitäisi jo hoitaa niitä? Eli työikäiset ihmiset hoitaa omia vanhempiaan, jotka hoitavat työikäisten lapsia. Jep jep.
Seuraavaksi ne keksii että ne pikkulapset voi hoitaa työikäisiä ja sitten onkin ikiliikkuja valmis ja Purra saa kaikki nobelinpalkinnot ikinä
Et sitten ollut hereillä. Jo kymmenen viestiä ehti ennen kun pääsit Persut sotkemaan tähänKIN.
Ei tuo tutkimustulos ollut mitenkään yllätys. Melko vähän isovanhemmat lapsenlapsiaan yleisesti hoitavat, kun olen tuttujen kanssa asiasta puhunut. Kyllä meilläkin ne harvat hoitokerrat pystyy helposti laskemaan. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lainkaan. Toisaaltahan tämä on tosi surullista, koska se johtaa siihen, etteivät lapset pidä isovanhempiaan kovin läheisinä. Mutta ehkä kulttuurimme on muuttunut tältä osin.
Tämä on kyllä surullista. Itselläni ei lapsia ole eikä tule, mutta omasta lapsuudesta monet kirkkaimmista, tärkeimmistä ja rakkaimmista muistoista ovat mummolasta. Ihan tavallisista asioista, kunhan vaan sai olla mummon ja papan kanssa heidän kotonaan ja mökillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä 40-luvulla syntyneet on varsin vanhoja hoitamaan lapsia. Minun 40-l syntyneistä isovanhemmista on enää 2 elossa.
50-luvullakin syntyneet on jo 65+ kumminkin, osa jo yli 70v.
Sit jos puhuttaisiin ( 50-)60-70 - luvulla syntyneistä niin asia olisi eri
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani osuvat tuohon ikähaarukkaan. Lapseni ovat jo aikuisia. Itsekin olen viisikymppinen, ja aika harvalla ikäiselläni on enää sen ikäisiä lapsia, joiden kanssa tarvitaan hoitoapua.
Oliko tuossa nyt yhtään mietitty tutkimusasetelman järkevyyttä?
Tietenkin oli. Ja vaikka teillä ei olekaan opiskeltu niin moni muu on mikä on moneen kertaan tääällä jo todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän yyhhoo joka ei tarvitse edes miestä nyt herrajumala nyt kehtaisikaan vanhuksille pentujansa raahata.
Miettikää nyt miten noloa raahata vaikka kolme eri miesten kanssa pukerrettua natiaista viedä edes näytille.
Sairaan nolo ja hävettävä tilanne kaikille.
Kuka kehtais häpäistä viellä vanhempansakin?
Vierailija<strong> kirjoitti:
Ei tuo tutkimustulos ollut mitenkään yllätys. Melko vähän isovanhemmat lapsenlapsiaan yleisesti hoitavat, kun olen tuttujen kanssa asiasta puhunut. Kyllä meilläkin ne harvat hoitokerrat pystyy helposti laskemaan. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lainkaan. Toisaaltahan tämä on tosi surullista, koska se johtaa siihen, etteivät lapset pidä isovanhempiaan kovin läheisinä. Mutta ehkä kulttuurimme on muuttunut tältä osin.
tutkimuksen mukaan:
Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sukupolvien-suhteet/#public…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristiriitaista! kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Ei tuo tutkimustulos ollut mitenkään yllätys. Melko vähän isovanhemmat lapsenlapsiaan yleisesti hoitavat, kun olen tuttujen kanssa asiasta puhunut. Kyllä meilläkin ne harvat hoitokerrat pystyy helposti laskemaan. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lainkaan. Toisaaltahan tämä on tosi surullista, koska se johtaa siihen, etteivät lapset pidä isovanhempiaan kovin läheisinä. Mutta ehkä kulttuurimme on muuttunut tältä osin.
tutkimuksen mukaan:
Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sukupolvien-suhteet/#public…
Lue ketjun aloitus
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista! kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Ei tuo tutkimustulos ollut mitenkään yllätys. Melko vähän isovanhemmat lapsenlapsiaan yleisesti hoitavat, kun olen tuttujen kanssa asiasta puhunut. Kyllä meilläkin ne harvat hoitokerrat pystyy helposti laskemaan. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lainkaan. Toisaaltahan tämä on tosi surullista, koska se johtaa siihen, etteivät lapset pidä isovanhempiaan kovin läheisinä. Mutta ehkä kulttuurimme on muuttunut tältä osin.
tutkimuksen mukaan:
Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sukupolvien-suhteet/#public…
Lue ketjun aloitus
Disinformaation levittäminen täytyy estää.
Opettele luetun ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse jo 33v ja ensimmäinen lapseni täytti jo 18 vuotta joten eipä tarvitse enää mitään hoitopaikkoja yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta. Teini on jo esikoinen. Hoitokertoja omien isovanhempien luona 0.
8v. Toisiksi vanhin kävi isänsä puolen mummolassa ikävuosina 3-5v ehkä kerran viikossa n. 5h. Yksi yökylä isän kanssa isovanhempien luona.
Minun isäni on käynyt kerran vuodessa kahvilla. Istuu pari tuntia padi tai kännykkä kädessä, survoo seteliä isoimman lapsen kouraan ja ajelee takas kotiinsa.Siinä sitten niitä isovanhempia.. en syytä ketään, matkat on pitkiä enkä viitsi teeskennellä että edes antaisin lapsiani isälleni ja vaimollensa ilman turvallisen aikuisen valvontaa. Äidistäni puhumattakaan. Kaipaisin kyllä lapsille isovanhempia. Ei semmosia minne voi viedä hoitoon, vaan semmosia että voisi mennä pulla kainalossa kahville, istua ja höpötellä, lapset näkisi erilaista ja eri-ikäistä ihmistä. Ehkä me voitaisiin adoptoida mummo ja ukko. En vaan tiedä miten asiaa saisi alulle. Meidänkin kylällä on varmasti monta mummoa ja pappaa jotka kaipaisi lapsia. Ilman valvontaa en kuitenkaan dumppaisi lapsia jonnekkin, vaan kyläiltäisiin sitten ihan koko perheen voimin. Voisi vaikka perustaa firman. Vuokraa lapsiperhe! perheen aikuiset pesee samalla ikkunat ja putsaa räystäät, mummot saa lepertää lapsille sinä aikana
Kaupunkien vapaaehtoisjärjestöistä voisi kysellä varamummoja tai vaareja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristiriitaista! kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Ei tuo tutkimustulos ollut mitenkään yllätys. Melko vähän isovanhemmat lapsenlapsiaan yleisesti hoitavat, kun olen tuttujen kanssa asiasta puhunut. Kyllä meilläkin ne harvat hoitokerrat pystyy helposti laskemaan. Miehen vanhemmat eivät ole hoitaneet lainkaan. Toisaaltahan tämä on tosi surullista, koska se johtaa siihen, etteivät lapset pidä isovanhempiaan kovin läheisinä. Mutta ehkä kulttuurimme on muuttunut tältä osin.
tutkimuksen mukaan:
Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.
https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sukupolvien-suhteet/#public…
Hoitaa kai kerran vuodessa!
Minusta tuo määrä on kyllä aika paljon, varsinkin jos isovanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä surullista. Itselläni ei lapsia ole eikä tule, mutta omasta lapsuudesta monet kirkkaimmista, tärkeimmistä ja rakkaimmista muistoista ovat mummolasta. Ihan tavallisista asioista, kunhan vaan sai olla mummon ja papan kanssa heidän kotonaan ja mökillään.
Se on hyvä asia ettet ole päässyt lisääntymään.
Lapset ovat suuri rasite yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo määrä on kyllä aika paljon, varsinkin jos isovanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla
Ai yksi kerta vuodessa on paljon?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo määrä on kyllä aika paljon, varsinkin jos isovanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla
Suurimman osan pk seudulla asumistuen ja toimeentulotuen varassa elävien ihmisten vanhemmat asuvat lähialueilla.
Ainakin he perustelevat tällä turvaverkolla ja läheisillä sitä,etteivät voi muuttaa pk seudulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo määrä on kyllä aika paljon, varsinkin jos isovanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla
Joo, sama. Mutta oma konteksti poikkeaa varmaan valtaosan kokemuksista, koska olen lestadiolainen. Eivät isovanhemmat olisi millään ehtineet kaikista lapsenlapsista vähän väliä huolehtia. En muista lapsuudesta, että isovanhemmat olisivat kertaakaan olleet erityisesti meitä hoitamassa, toki mummolassa kävimme kylässä joitakin kertoja vuodesta.
Isovanhemmat ovat kyllä itselle muuten läheisiä ja ovat auttaneet sitten myöhemmin elämässä, jos on sattunut sellanen tilanne vastaan, että ovat voineet olla avuksi (päässyt matkustamaan kyydissä, tarjonneet lounaan köyhälle opiskelijalle paikkakunnalla käydessä jne). Ei ole itselle jäänyt sellainen olo lapsuudesta, että emme olisi olleet mummille ja papalle tärkeitä.
Dna-testiä kehiin.