Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta

Se on koettaa, ei koittaa.

Omaa etuanne te ajatte.

Vierailija kirjoitti:

Se on koettaa, ei koittaa.

Omaa etuanne te ajatte.

Mutta miksi ajattelet siis noin? Se oli tämän ketjun pointti, ymmärtää vanhemman näkökulmaa. Avaisitko ajatteluasi?

ap

Täällä on vain white trash väkeä jolta sietää ottaakin kersat pois. Normaalit vanhemmat eivät täällä päivystä

Ihmiset kitisee koska ne ei osaa mennä itteensä koskaa, ne on huonoja lapselleen ja sitteko lapsi viedään pois niin se syy onkin yhteiskunnassa eikä peilissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on koettaa, ei koittaa.

Omaa etuanne te ajatte.

Mutta miksi ajattelet siis noin? Se oli tämän ketjun pointti, ymmärtää vanhemman näkökulmaa. Avaisitko ajatteluasi?

ap

Loputon loputon loputon määrä käsiään heiluttelevia turhakkeita suojatyöpaikoissa.

Oma etu paras etu.

Harjoitus tekee mestarin.

Koska Perussuomalaisetja kaltaisensa porukat ovat rapauttaneet luottamusta (tsekatkaa vaikkapa Marco de Witt)

Ajatteleminen ei hirveästi auta. Onko teillä palveluja, jotka oikeasti vastaa perheen tarpeisiin.

Koska lastensuojelu on vanhempien painostamista toimimaan "paremmin". Painostaminen ei kuitenkaan tuo voimavaroja yhtään lisää, vaan kuormittaa ja pelottaa vanhempia. Varsinkin kun rajat on vedetty yltiökireiksi, eikä anneta vanhempien esim. arvioida itse, koska lapsi voi olla yksin kotona/pihalla tai millä tavalla lapsen voi saada toimimaan oikein (= kaikki kurituskeinot viety). Lasten kuuluisi olla kuitenkin vanhempiensa "omaisuutta" sen sijaan että ovat yhteiskunnan omaisuutta, ja vanhemmat vain orjia, jotka pakotetaan toimimaan lastensa suhteen tietyllä tavalla.

Jos lastensuojelu olisi sitä, että tarjotaan uupuneille vanhemmilla konkreettista lastenhoito- ja kodinhoitoapua ilman syyllistämistä ja vanhempien tarpeita kuunnellen, se olisikin upea asia. Ainoastaan selkeästi lasta kiduttavat tai laiminlyövät vanhemmat ansaitsisivat nykyaikaisen kyttäysmentaliteetin.

t. viiden lapsen äiti (joka ei ole joutunut lastensuojelun hampaisiin, mutta jo 90-luvulla osasi pelätä sitä ja piti suun supussa sen suhteen, miten kasvatti lapsensa.)

pahimpia ovat ne lastensuojelun ihmiset jotka esim. tuntevat jonkun isän joka haluaa tuhota ex puolisonsa kaikin tavoin ja lastensuojelun tutut auttavat sitten tässä kaikin tavoin...

Lapsiperheet hyötyisivät kunnollisesta avusta. Konkreettisesta kotiavusta, kunnollisista kouluista, neuvoloista, terveyskeskuksista.

Nyt rahat menee tällaiseen ihan turhaan hääräämiseen. Kouluturesurssitkin pitäisi suunnita oikeisiin työntekijöihin, hoitajiin ja lääkäreihin. Ei mitään joutavia sosionomeja!

Huono puoli lasuissa on se että niitä käytetään paljon myös kostamiseen.. etenkin erotilanteissa ja ex:än vainoamiseen... on heppo tehdä lasu jopa nimettömänä ja luetella kaikkia mahdollisia syitä ja sitten syytön ex joutuu käytännössä puolustautumaan kaikkeen... ja samoin jos ei vaikka tykkää naapuristaan on todella helppoa tehdä kyseinen lasu taas nimettömästi kaikilla mahdollisilla syillä... ja taas naapuri parka joutuu puolustautumaan kaikkiin syytteisiin... jne.

Mielestäni lastensuojelu on hyvä asia, mutta ei aina perustu todellisuuteen. Teill pitäisi olla aikaa tulla kotiin seuraamaan arkea jotta jokin käsitys edes muodostuisi todellisuudesta. Jos vain jutellaan ja tavataan lasta sekä vanhempia ei kuvasta tule välttämättä kokonaisvaltaista. Onko teillä aikaa perehtyä ladten elinolosuhteisiin oikeasti ja jääkö vakavimmat tapaukset jalkoihin kun kaikesta pienestäkin tehdään lasu ja se pitää käsitellä?

Lapsen etu on se, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia eivätkä syyllisty kasvatusvirheisiin. Lastensuojelulla on viranomaisena keskeinen rooli mitä tulee perheissä sovellettavien kasvatuskäytäntöjen valvontaan. Jos perheen lapsesta on tehty lasu, niin lastensuojelu tulee kotikäynnille ja selvittää millaisissa olosuhteissa lasta kasvatetaan. Jos kaikki on ok, niin asia jää tähän. Sen sijaan jos huolenaiheita ilmenee, niin lastensuojelu voi käynnistää esimerkiksi avo- tai sijaishuollon toimenpiteitä perhettä vastaan, kunnes huoli on saatu poistettua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen etu on se, että vanhemmat noudattavat kasvatussuosituksia eivätkä syyllisty kasvatusvirheisiin. Lastensuojelulla on viranomaisena keskeinen rooli mitä tulee perheissä sovellettavien kasvatuskäytäntöjen valvontaan. Jos perheen lapsesta on tehty lasu, niin lastensuojelu tulee kotikäynnille ja selvittää millaisissa olosuhteissa lasta kasvatetaan. Jos kaikki on ok, niin asia jää tähän. Sen sijaan jos huolenaiheita ilmenee, niin lastensuojelu voi käynnistää esimerkiksi avo- tai sijaishuollon toimenpiteitä perhettä vastaan, kunnes huoli on saatu poistettua.

Tämä on juuri se perseestä oleva asia.  Koska mikään ei todista että nykyiset kasvatussuositukset olisivat oikein tai tarpeellisia. Perheiden kuuluisi olla mahdollisimman pitkälle autonomisia yksiköitä, jotka ovat viranomaisvalvonnan ulkopuolella, lukuun ottamatta selkeitä ylilyöntitapauksia. Perheiden pakottaminen samaan muottiin on henkistä väkivaltaa, josta ei mitään hyvää seuraa.

Näin entisenä pitkäaikaisena lapsiin sitoutuneena sijaisvanhempana voin kommentoida, että teihin suhtaudutaan huonosti siksi, että teidän keskimääräinen suoriutuminen niiden yksittäisten lasten parhaasta on miinusmerkkinen.

Näitä lapsia joutuu sijaisvnhempana suojelemaan teiltä, mutta turhaan. Te ette tunne lapsia, ette välitä heidän oireilustaan eikä teitä kiinnosta edes yrittää toteuttaa lapsen etua.

Te teette jatkuvasti keskimäärin aivan kauhistuttavia, laittomia ja lasta vahingoittavia päätöksiä. Nimenomaan te suojelette kaikessa näiden aikuisten, tosiasiassa häiriintyneiden, mielisairaiden, addiktien ja rikollisten, lapsiaan kohtaan emptiakyvyttömien, vanhemmuuteen aivan kykenemättömien biologisten vanhempien oikeuksia.

Ette te suojele tai edes näe sitä lasta. Te kyllä puhutte sujuvasti lasten edusta mutta teille lasten etu on yhtä kuin tällaisten moniongelmaisten, haastavasti käyttäytyvien aikuisten sekä teidän oma etunne, koska pääsette itse helpommalla toimimalla kuten toimitte.

Sen takia en pidä teistä. Sen takia minä ja hyvin moni muu emme enää tee tätä arvokasta käytännössä vapaaehtoistyötämme. Palataan asiaan sitten, kun opitte lukemaan oman tittelinne ja työnkuvanne ja toimimaan sen mukaisesti.

Älyttömän hyvä tuuri ja vaitiolo estää monen monen Vilja Eerikan ja Atson tapauksen saati niiden jo tapahtuneiden esille tulemisen.

Meillä on ollut avohuollon asiakkuus eikä ole syntynyt pelkoja ja asiakkuuskin lopetettiin, mutta olen huomannut epäkohtia. Ja siis itse haluttiin, että tehdään lasu, jotta saadaan lapselle apua.

Ylipäänsä lakiin kirjattu "huoli lapsesta" on epämääräinen ilmaus. Lasu ei välttämättä avaa huolta konkreettisesti vaan kierrellen, joka lisää epäluottamusta. Etenkin tilanteissa, joissa viranomaiset puhuu asiakkaan selän takana ja tämä tulee ilmi epämääräisesti.

Lasuja tehdään liikaa. Ymmärrän, että monella viranomaisella on velvollisuus tehdä lasu, mutta meistä tehtiin niin naurettavasta syystä, että jopa sosiaalityöntekijä ihmetteli ja pahoitteli. Se oli puhelinsoitolla ohi.

Monella apua tarvitsevalla on perheessä nepsy tai useampia ja valitettavasti sosiaalialan tietämys näistä on yleensä todella huonoa eli avun sijaan perhe voi vaan kuormittua lisää. Itselleni on jäänyt sellainen kuva, että sosiaalialan opinnoissa on neuropsykiatrista ongelmista tyyliin yksi kurssi.

Joku muukin sanoi, että perheelle tulisi olla enemmän kotiapua. Itsestä ainakin tuntui välillä hassulta, että meille tuli työntekijä, joka vaan jutteli. Se ei lähtökohtaisesti ole luonteva tilanne. Sitten tästä (vaivaannuttavasta) läsnäolosta tehdään johtopäätöksiä perheen dynamiikasta.

En tiennyt, että sosionomi voi toimia sosiaalityöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt, että sosionomi voi toimia sosiaalityöntekijä.

En minäkään. Silläkin uhalla että kommenttini vain provosoi, niin sanottakoon, että sinunkin aloituksesi kertoo riittävästi älykkäämmälle, ettei sinulla erittäin todennäköisesti ole kapasiteettia ymmärtää kokonaisuutta. Tämä sama ideologinen haaveellinen tyyli ja kyvyttömyys vastata kritiikkiin muuten kuin honottamalla lisää liturgiaa tekee luottamisen erittäin vaikeaksi. Ei sillä, älykäs fanaatikko voi olla vielä pahempi asia, mutta yleensä he kuitenkin ymmärtävät logiikkaa sen verran, että on edes teoriassa mahdollista pysäyttää heidän epäajattelunsa ainakin, kun elämänkokemus ja aika tekevät tehtävänsä ja siloittavat pahimmat kulmat. 

Tätä samaa kritiikkiä on esitetty näissä keskusteluissa kerta toisensa jälkeen, eikä siitä tunnu menevän perille milliäkään. Tämä on ensimmäinen syy olla luottamatta. Ei puhuta normaalista ajattelusta, vaan ideologiasta, jota puolustetaan sydänverellä ilman ajatusta. 

Varmasti sosiaalityöntekijöissäkin on liian yksinkertaisia ja kirkasotsaisia yksilöitä riittämiin, mutta vanhussosiaalityöntekijän kanssa pystyin keskustelemaan tavalla, joka sai minut arvostamaan häntä syvästi. Vaikka hän oli nuori ja vasta sijaisena. 

Voin listata näitä ideologisen paatoksen avainkohtia jos niin halutaan, mutta en usko sen johtavan ymmärrykseen. Nämä keskustelut eivät etene vaikka moitteet terävöityvät keskustelu keskustelulta. Ne törmäävät edelleen seinään. Silloin ei tunnu siltä, että halutaan aidosti oppia jotain muuta kuin manipuloimaan taitavammin. Halua tai kykyä oman toiminnan kriittiseen tarkasteluun ei näy, ja puolustautuminen on aggressiivista, ylimielistä ja erittäin tuomitsevaa silloinkin, kun kritiikki ei ole samantyyppistä. Tietysti on mahdollista, että anonyymissä keskustelussa tuomioita jakelee joku ihan vain lyödäkseen löylyä. Mutta siinä tapauksessa yrityksiä maltillistaa löylyttäjää ei juuri näy. Siksi keskustelu jää tasottomaksi. 

Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.

Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.

Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.

Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.

Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.