Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta

sosiaalityöntekijä, sosionomi YAMK
06.10.2023 |

Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.

Kommentit (628)

Vierailija
61/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En vastusta. Vain murto-osa suojelua tarvitsevista lapsista itseasiassa saa sitä. Vanhempien harjoittama väkivalta on vähän kuin koulukiusaus, ei sitä saada koskaan kitkettyä.

Vierailija
62/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan  lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.

Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.

Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?

Vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli hyvin harvinainen sairaus. Sen sijaan sen ajan vanhemmat käyttivät kuritusta minkä avulla he saivat lapset kouluun, syömään terveellisesti ja pukeutumaan sään mukaan. Nyt kurituksesta tulee lasu, ja sen sijaan lapset diagnosoidaan ja huostataan, mikä rikkoo perheet ja tulee todella kalliiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, sä et oo sosionomina ees pätevä sosiaalityntekijä.

t. sosiaalityöntekijä

Vierailija
64/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itsekään ymmärrä lastensuojelun pelkoa. Vanhemmasta lapsestani tehty kolme ilmoitusta, jokaisesta seurannut pelkkä puhelu.

Ensimmäinen sellainen että mielestäni ilmoittaja ylireagoi, kaksi muuta jo vakavampia. Mutta jokaisen pointti on tarkistaa missä oloissa se minun lapsi kaavaa ja miten hän voi.

Jälkeenpäin kun mietin niin keskimmäistä ilmoitusta seurannut puhelu oli sellainen missä itse itken niin etten pysty enää puhumaan. Mitään toimia ei tullut kun vakuutin että lapset selviää. Ulkopuolisena en ehkä olisi itse arvioinut itseäni henkilöksi joka pystyy tekemään arviota lasten voinnista siinä tilanteessa. Ymmärrän että resurssit todella vähäiset ja siksi sekin taisi jäädä yhteen puheluun jossa minulle vain jätettiin yhteystiedot minne olla yhteydessä jos lapset sittenkin tarvitsevat apua.

Vierailija
65/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.

Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.

Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.

Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.

Hyviä lähtökohtia.

Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.

Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?

Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25

Ohiksena sanon, että tässä piilee myös yksi isoimmista ongelmista. Ymmärrän velvollisuuden tehdä lasu, mutta kuten itsekin sanoit, ei ole sinulla määrittää mitä lasu tekee. Pahimmassa skenaariossa perhe joutuu jostain käytännössä olemattomasta syystä lasun "kynsiin", vaikka itse ongelmaan lasu ei millään tavalla voi tarjota ratkaisua. Lasia käytetään helppona ratkaisuna ja kuvitellaan sen auttavan kaikkeen. Huoli on subjektiivinen. Voin antaa muutamia esimerkkejä. Lapsi ei suostu hammaslääkärissä hoitoon > lasu. Oikea ratkaisu olisi ohjata lapsi pelkopolille/ pelkoon erikoistuneelle hammaslääkärille. Lapsi itkee mahakipuja, pääkipuja jne. > lasu koska epäillään, että kotona ei ole kaikki hyvin. Oikea ratkaisu olisi tutkia ensin kliinisesti. Nämä ovat esimerkkejä elävästä elämästä ilman mitään muita taustatietoja.

Vierailija
66/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useamman vuoden painostitte lapsia pahoinpitelevän ihmisen luo, jotta teillä itselläni olisi helpompaa asioida tuon ihmisen kanssa. Ilman tuomiota mitään ei ollut muka tapahtunut. Tarvittiin tuomio ja teidän päällenne käyminen ennen kuin uskoitte ja lopetitte täysin sairaan ihmisen mielistelyn.

Siksi halveksin teitä tänäkin päivänä.

T. Entinen lapsi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan  lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.

Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.

Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?

"Autistit tunnetaan" eli olet ilmeisesti sosiaalialan "ammattilainen". Etkö tosiaan keksi autistille mitään muuta "tukikeinoa" kuin huostaanoton? Jos näin on niin tämä on kammottava esimerkki siitä miksi ihmiset pitävät lasua pelottavana ja ammattitaidottomana. En ole sosiaalialalla, mutta tiedän silti monia tukitoimia, joita voidaan ja pitää käyttää ennen kuin lähdetään huostaanottoon. Sen tulisi olla _viimeinen_ vaihtoehto.

Vierailija
68/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ymmärrä lastensuojelun pelkoa. Vanhemmasta lapsestani tehty kolme ilmoitusta, jokaisesta seurannut pelkkä puhelu.

Ensimmäinen sellainen että mielestäni ilmoittaja ylireagoi, kaksi muuta jo vakavampia. Mutta jokaisen pointti on tarkistaa missä oloissa se minun lapsi kaavaa ja miten hän voi.

Jälkeenpäin kun mietin niin keskimmäistä ilmoitusta seurannut puhelu oli sellainen missä itse itken niin etten pysty enää puhumaan. Mitään toimia ei tullut kun vakuutin että lapset selviää. Ulkopuolisena en ehkä olisi itse arvioinut itseäni henkilöksi joka pystyy tekemään arviota lasten voinnista siinä tilanteessa. Ymmärrän että resurssit todella vähäiset ja siksi sekin taisi jäädä yhteen puheluun jossa minulle vain jätettiin yhteystiedot minne olla yhteydessä jos lapset sittenkin tarvitsevat apua.

Minullakin on hyviä kokemuksia pääosin, mutta tuo asia olisi voinut mennä toisin. Niin kuin itsekin sanoit, joku toinen olisi voinut arvioida tilanteen toisin. Olisi voinut tulla kotikäynti. Olisi voitu ehdottaa esimerkiksi perhetyön arviojaksoa, joka on kymmeniä tunteja kuukaudessa. Ei ole pakko suostua, mutta se taas herättää epäilyjä lasussa. Tällä haluan sanoa sen, että on paljon myös tuurista kiinni, millainen virkailija sattuu olemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi kiva jos voisi ajatella lastensuojelun toimivan pyyteettömästi ja vain lasten parhaaksi.

Valitettavasti kyseessä on miljoonaluokan bisnes, jossa korruptio ja oman edun tavoittelu rehottavat.

Paavo Väyrysen bisnekset ovat siitä vain yksi esimerkki.

Näin Paavo Väyrysen lastensuojelubisnes toimii (iltalehti.fi) https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5f1fcce4-8432-4a48-bf19-e0e0ed653…

Matias, 10, soitti lastenkodista itkien äidilleen – viranomaiset puuttuivat Paavo Väyrysen miljoonabisnekseen (iltalehti.fi) https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/48a26941-8f79-477f-a0c4-5c215602d…

VÄYRYNEN VAURASTUI- ENTÄ MITÄ TAPAHTUI PERHEILLE? – Leeni Ikonen, varatuomari https://leeniikonen.fi/2022/01/21/vayrynen-vaurastui-enta-mita-tapahtui…

Mitä järkeä on sellaisessa lastensuojelussa, jonka tuloksena sijoitettu lapsi voi huonommin kuin sisaruksensa joita ei sijoitettu? Suuren Suomessa tehdyn tutkimuksen lopputulos oli se, että havaittiin sijoitettujen lasten voivan muita lapsia huonommin kaikilla tutkituilla mittareilla. Jopa kotiin jääneet sisarukset voivat paremmin kuin sijoitetut lapset.

Tämä tutkimus on Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttama, eli voinemme pitää sitä luotettavana ja puolueettomana. 

Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta. Tutkimuksessa seurattiin kaikkia Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneitä lapsia, joita on yhteensä noin 890 000. Heistä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 30 000 lasta ja nuorta.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-…

Vierailija
70/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelette?

Uutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin pitäisi varmistaa onko oikeasti tarvetta sille, että on vakava tilanne tai lapsi tosiaan ahdingossa. Vai onko joku pienempi juttu. Turha pitkä kartoitus voi olla stressaavaa vanhemmille ja lapselle, jos joku pelkää että syntyy väärinkäsitys, miettii sanamuotoja käsitetäänkö ne väärin? Lapsi ei ole laitokseen kontrolliin laitettava objekti, vaan ihan tunteva ihminen.

Onko tullut myös väärä ilmoitus vai aiheellinen, onko Suomessa ammattitaitoa tunnistaa ne - tarpeeksi. Aika moni mennyt pieleen kun lukee juttuja? Joskushan aikuiselle neuvotkin auttavat jos on hankala tilanne ja vanhempi välittää. Vanhempi joka raivoaa lapselle koko ajan ja vaatii teiniltä, on lapselle raskas. Ehkä nuorelle joku asuntokin ok, johon aikuinen tukee, jos ei ole alkoholiongelmaa tms.

Siis haluat, että varmistetaan onko aiheellinen ja se pitää tehdä hyvin, mutta ei saa olla liian pitkä kartoitus, kun pitäisi vain olla taito "tunnistaa", mutta väärässä ei saa olla...

Oletko aikuinen? Minustakin olisi kivaa, jos lääkäri näkisi jo ovelta kaikki sairauteni ja tekisi takuuvarman diagnoosin ilman tutkimuksia ja tietysti nopeasti ja erehtymättä. Koska kyllähän ammattilaisen pitää asiat tunnistaa ja toimia niin, että mulle ei tuu stressiä! Tsiisus...

Vierailija
72/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan  lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.

Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.

Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?

Vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli hyvin harvinainen sairaus. Sen sijaan sen ajan vanhemmat käyttivät kuritusta minkä avulla he saivat lapset kouluun, syömään terveellisesti ja pukeutumaan sään mukaan. Nyt kurituksesta tulee lasu, ja sen sijaan lapset diagnosoidaan ja huostataan, mikä rikkoo perheet ja tulee todella kalliiksi.

Vielä parikymmentä vuotta sitten koulut olivat sen verran rauhallisia, että autistit pystyivät olemaan koulussa ja opiskelemaan siellä.

Nykyään meno on toisenlainen. Ongelma on koulu, ei autisti. Jos koulut korjattaisiin sellaisiksi, että niissä pystyy kuulemaan omat ajatuksensa, niin autistitkin pystyisivät paremmin menemään kouluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan  lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.

Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.

Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?

Vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli hyvin harvinainen sairaus. Sen sijaan sen ajan vanhemmat käyttivät kuritusta minkä avulla he saivat lapset kouluun, syömään terveellisesti ja pukeutumaan sään mukaan. Nyt kurituksesta tulee lasu, ja sen sijaan lapset diagnosoidaan ja huostataan, mikä rikkoo perheet ja tulee todella kalliiksi.

Vielä parikymmentä vuotta sitten koulut olivat sen verran rauhallisia, että autistit pystyivät olemaan koulussa ja opiskelemaan siellä.

Nykyään meno on toisenlainen. Ongelma on koulu, ei autisti. Jos koulut korjattaisiin sellaisiksi, että niissä pystyy kuulemaan omat ajatuksensa, niin autistitkin pystyisivät paremmin menemään kouluun.

20 vuotta sitten lapsilta ei kysytty, että haluavatko käydä koulua.

Vierailija
74/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu. 

Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.

Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.

En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.

Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan  lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.

Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.

Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?

Vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli hyvin harvinainen sairaus. Sen sijaan sen ajan vanhemmat käyttivät kuritusta minkä avulla he saivat lapset kouluun, syömään terveellisesti ja pukeutumaan sään mukaan. Nyt kurituksesta tulee lasu, ja sen sijaan lapset diagnosoidaan ja huostataan, mikä rikkoo perheet ja tulee todella kalliiksi.

Vielä parikymmentä vuotta sitten koulut olivat sen verran rauhallisia, että autistit pystyivät olemaan koulussa ja opiskelemaan siellä.

Nykyään meno on toisenlainen. Ongelma on koulu, ei autisti. Jos koulut korjattaisiin sellaisiksi, että niissä pystyy kuulemaan omat ajatuksensa, niin autistitkin pystyisivät paremmin menemään kouluun.

20 vuotta sitten lapsilta ei kysytty, että haluavatko käydä koulua.

20 vuotta sitten ei käyty koulua, jos ei vaan käyty. Itse olin tällainen. Ja aikuisiällä sain adhd-diagnoosin. Jos olisin saanut sen jo lapsena plus asianmukaiset tukitoimet, olisin säästynyt paljolta. Enkä tosiaankaan ollut ainut lintsari.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.

Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.

Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.

Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.

Hyviä lähtökohtia.

Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.

Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?

Huoli ja "vaikutelma", joka perustuu epäpätevän sössöttäjän mielikuvitukseen.

Vierailija
76/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi omat lapset täyttää kohta 18.

Yhtään eläkeläistä en tule hoitamaan.

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. Onnea, sosiaaliohjaajille jotka järjestätte heille palvelut.

Vierailija
77/628 |
06.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset täyttää kohta 18.

Yhtään eläkeläistä en tule hoitamaan.

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. Onnea, sosiaaliohjaajille jotka järjestätte heille palvelut.

Ihanaa huolehtia loppuelämä vain itsestä, levätä ja harrastaa.

78/628 |
07.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä

2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin

3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:

- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen

- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee

- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelle

Nyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.

Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.

Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.

Vierailija
79/628 |
07.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä

2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin

3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:

- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen

- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee

- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelle

Nyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.

Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.

Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.

Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.

80/628 |
07.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä

2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin

3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:

- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen

- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee

- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelle

Nyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.

Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.

Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.

Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.

Tai ehkä ne lapset tulevat kouluista ja kaupungeista, joissa neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa on "seurailtu" ja "katseltu". Koulussa on rangaistu ja tehty wilmamerkkejä. Palveluihin ei ole ohjattu, jos ei ole perhe nimenomaisesti osannut vaatia, koska jonot paukkuvat ja ostopalveluja ei saisi käyttää. Huonoon saumaan luokanopen äitiysloma niin taas venyy hommat.

Jos kotona menee hyvin, viranomainen ei usko.

Jos kotona tarvitaan tukea, siihen ei ole resursseja.

Sitten ylittyy jonkun raja jossakin ja kuntoutusta tarvinnut lapsi on sitten jossain nuorisokodissa verkostoitumassa aloittelevien kriminaalien kanssa. Nepsyaivot saattavat palkita järisyttävästi päihdekokeilusta ja ollaan vaarassa aloittaa itselääkintä päihteillä.

Nuorisokodin henkilökunta, vaikka kuinka pätevä, on melko voimaton kun ei saa rajoittaa yhteydenpitoa ja liikkumisvapautta.

Päättelen tämän siitä, miten graaveilla ennakkotiedoilla tulee nuoria, jotka sitten minulle tutussa tiukempien rajoitusten arjessa ovat kuin herran tertut. Esim. ei yhtään kiinnipitoa vs. useita / vrk normitalossa.  

Sitten taas kun kyse on kaltoinkohdelluista lapsista (joissa voi siis toki olla myös nepsyjä ja ihan ketä vain), lastensuojelu toimii paljon paremmin ainakin ammattilaisten kanssa ollessa. Eli kuormitustekijä on rajattu pois ja ammattilainen osaa lähteä rakentamaan turvallista arkea ja purkamaan painolastia. Tässä mennään sitten metsään siinä, että kun punnitaan laitosta vs. perhesijoitusta niin ei aina löydetä perheitä, joilla on voimavaroja ja osaamista purkaa sitä traumaa.

Valtavasti tsemppiä kaikille lastensuojelutyötä tekeville.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kolme