Lue keskustelun säännöt.
Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta
sosiaalityöntekijä, sosionomi YAMK
06.10.2023 |
Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Neuvolantäti? Erehdyt sanomaan jotain, mikä ei ihan vastaa neuvolan ohjeistuksia (tyyliin käytämme täysirasvaista juustoa), niin johan voi odottaa soittoa sosiaalipalveluilta. Ja sen jälkeen saakin sitten luopua yksityisyydestään, kun koko elämä käydään läpi sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin pitäisi varmistaa onko oikeasti tarvetta sille, että on vakava tilanne tai lapsi tosiaan ahdingossa. Vai onko joku pienempi juttu. Turha pitkä kartoitus voi olla stressaavaa vanhemmille ja lapselle, jos joku pelkää että syntyy väärinkäsitys, miettii sanamuotoja käsitetäänkö ne väärin? Lapsi ei ole laitokseen kontrolliin laitettava objekti, vaan ihan tunteva ihminen.
Onko tullut myös väärä ilmoitus vai aiheellinen, onko Suomessa ammattitaitoa tunnistaa ne - tarpeeksi. Aika moni mennyt pieleen kun lukee juttuja? Joskushan aikuiselle neuvotkin auttavat jos on hankala tilanne ja vanhempi välittää. Vanhempi joka raivoaa lapselle koko ajan ja vaatii teiniltä, on lapselle raskas. Ehkä nuorelle joku asuntokin ok, johon aikuinen tukee, jos ei ole alkoholiongelmaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Neuvolantäti? Erehdyt sanomaan jotain, mikä ei ihan vastaa neuvolan ohjeistuksia (tyyliin käytämme täysirasvaista juustoa), niin johan voi odottaa soittoa sosiaalipalveluilta. Ja sen jälkeen saakin sitten luopua yksityisyydestään, kun koko elämä käydään läpi sosiaalityöntekijöiden kanssa.
En ole neuvolantäti. Aika paljon isommat ongelmat kuin juusto on kyseessä, jos lasun tekemiseen päädyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Sanoit tekeväsi lasuja jos susta tuntuu ja mieluummin tehtailet varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Aika hyvin mielestäni perustelin, minkä pohjalta sen ilmoituksen teen. Mutta jos tuo on sinun käsityksesi asiasta niin varmasti sitten tiedät paremmin ja minä voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jatkossa ladut tekemättä ja antaa mennä vaan, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella. No en voi, anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Aika hyvin mielestäni perustelin, minkä pohjalta sen ilmoituksen teen. Mutta jos tuo on sinun käsityksesi asiasta niin varmasti sitten tiedät paremmin ja minä voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jatkossa ladut tekemättä ja antaa mennä vaan, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella. No en voi, anteeksi.
No noin sinä itse kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Aika hyvin mielestäni perustelin, minkä pohjalta sen ilmoituksen teen. Mutta jos tuo on sinun käsityksesi asiasta niin varmasti sitten tiedät paremmin ja minä voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jatkossa ladut tekemättä ja antaa mennä vaan, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella. No en voi, anteeksi.
Juuri sanoit ettet edes tiedä jatkosta joten mistä sinä päättelet jotenkin auttaneesi lasten hyvinvointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Aika hyvin mielestäni perustelin, minkä pohjalta sen ilmoituksen teen. Mutta jos tuo on sinun käsityksesi asiasta niin varmasti sitten tiedät paremmin ja minä voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jatkossa ladut tekemättä ja antaa mennä vaan, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella. No en voi, anteeksi.
Latuja voit tehdä muille hiihtäjille.
Lasujen suhteen vaikutat melko kirkasotsaiselta idealistilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?
Se ei ole minun tehtäväni määrittää, mitä lastensuojelu tekee ilmoitukseni perusteella. Eikä mielestäni voida edes olettaa, että minä tiedän, mihin lopputulokseen lastensuojelussa päädytään. Teen ilmoituksen lakiin perustuen. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L5P25
Juuri kerroit tekevösi niitä mutun, fiiliksen ja hysterian pohjalta.
Aika hyvin mielestäni perustelin, minkä pohjalta sen ilmoituksen teen. Mutta jos tuo on sinun käsityksesi asiasta niin varmasti sitten tiedät paremmin ja minä voin sitten hyvällä omalla tunnolla jättää jatkossa ladut tekemättä ja antaa mennä vaan, vaikka lasten hyvinvoinnin kustannuksella. No en voi, anteeksi.
No noin sinä itse kirjoitit.
Niin sehän on ihan kaikkien luettavissa, mitä kirjoitin ja miten asian perustelin. Tokihan voi sieltä asiayhteydestä napata sanoja ja lauseita.
Vierailija kirjoitti:
Näin entisenä pitkäaikaisena lapsiin sitoutuneena sijaisvanhempana voin kommentoida, että teihin suhtaudutaan huonosti siksi, että teidän keskimääräinen suoriutuminen niiden yksittäisten lasten parhaasta on miinusmerkkinen.
Näitä lapsia joutuu sijaisvnhempana suojelemaan teiltä, mutta turhaan. Te ette tunne lapsia, ette välitä heidän oireilustaan eikä teitä kiinnosta edes yrittää toteuttaa lapsen etua.
Te teette jatkuvasti keskimäärin aivan kauhistuttavia, laittomia ja lasta vahingoittavia päätöksiä. Nimenomaan te suojelette kaikessa näiden aikuisten, tosiasiassa häiriintyneiden, mielisairaiden, addiktien ja rikollisten, lapsiaan kohtaan emptiakyvyttömien, vanhemmuuteen aivan kykenemättömien biologisten vanhempien oikeuksia.
Ette te suojele tai edes näe sitä lasta. Te kyllä puhutte sujuvasti lasten edusta mutta teille lasten etu on yhtä kuin tällaisten moniongelmaisten, haastavasti käyttäytyvien aikuisten sekä teidän oma etunne, koska pääsette itse helpommalla toimimalla kuten toimitte.
Sen takia en pidä teistä. Sen takia minä ja hyvin moni muu emme enää tee tätä arvokasta käytännössä vapaaehtoistyötämme. Palataan asiaan sitten, kun opitte lukemaan oman tittelinne ja työnkuvanne ja toimimaan sen mukaisesti.
Älyttömän hyvä tuuri ja vaitiolo estää monen monen Vilja Eerikan ja Atson tapauksen saati niiden jo tapahtuneiden esille tulemisen.
Suomessa biovanhemmilla on paljon oikeuksia ja laki vaatii, että he saavat esim. tavata lapsia säännöllisesti, vaikka se tapaaminen olisikin aina huono sille lapselle. Luuletko, että sossut mielellään näitä heille järjestävät? Lakia kuitenkin viranomaisessa on noudatettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelle
Mietipä ap itse, jos olisi ylityöllistetty virasto, täynnä epäpäteviä ja vaihtuvia sijaisia, vailla riittävää elämänkokemusta, kompetenssia ja ymmärrystä kokonaisuuksista. Itsekritiikkiä ei tarvita, vaitiolovelvollisuuden suojiin voi kätkeytyä. Heille annettaisiin sitten valtaa kajota perheiden sisäisiin asioihin, vailla sen tarkempaa tietoa.
Riskit ovat suuret. Kuinka usein ne realisoituvat?
Koska tavallinen kasvatus (saati kuritus) ei ilmeisestikään mahdu hysteerisen lastensuojelun pirtaan.
En tunne kyseistä laitosta omakohtaisesti, mutta luottamusindeksini lastensuojelua kohtaan on 2 (asteikolla 0-10).
Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu.
Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.
Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.
En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.
Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.
Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.
MicMac kirjoitti:
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelle
Nyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu.
Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.
Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.
En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.
Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.
Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.
Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?
Tiesitkö, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta todistaa väitteitä, vaan se voi ryhtyä toimenpiteisiin pelkän huolen pohjalta?