Lue keskustelun säännöt.
Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta
sosiaalityöntekijä, sosionomi YAMK
06.10.2023 |
Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelleNyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.
Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.
Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.
Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.
Mitä tarkoitat sillä, että on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto? Käsittääkseni lain mukaan sosionomeilla tai lähäreillä ei ole oikeutta edes saada lapsen terveystietoja. Kysyn siksi, että minua hämmästyttää tuo sana terveydenhuolto. Alan ammattilaisena kai tiedät sen, että autistien ja nepsyjen kohdalla sen kuormituksen vähentäminen pitäisi lähteä nimenomaan ympäristötekijöistä eli esimerkiksi koulusta. Eli miten voit ylipäänsä tietää perhettä näkemättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty kokonaan? Oman lapsen kautta tiedän mitä palveluita ja tukitoimia on mahdollista saada, mutta valitettavan usein vanhemman täytyy tehdä hemmetinmoinen taistelu saadakseen niitä. Usein myös nepsylapsen kohdalla aikuinenkin voi olla nepsy, jolloin sitä tukea tarvitsisi myös vanhempi. Haluankin kysyä (vaikka epäilen, että saan vastausta) että millä tavalla ajattelet sijaishuollon auttavan lasta, joka on neurokirjolla? Lastensuojelussa harvemmin on nepsyosaamista. Jos lasta ei ole huostattu vanhempien takia tai esimerkiksi päihteiden niin mitä sellaista osaamista ajattelet sijaishuollon tarjoavan mitä ei muut tukitoimet voi tarjota? Miten te pystytte tarjoamaan kuormitusta vähentävän ympäristön, jossa lapsi oppii toimimaan "oikealla" tavalla?
Täh? Mikä siinä voi jäädä ymmärtämättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty? No se tarkoittaa sitä, että lasta ei viedä lääkäriin, ei viedä tutkimuksiin, ei haeta mitään apua. Meillä tulee lapsia sijoitukseen, joilta pitää maitohampaat vetää pois, koska ne ovat niin mätiä, että lapsi ei pysty syömään, mutta vanhemmat eivät ole vieneet hammaslääkäriin. Sitten kun nämä saadaan lastensuojeluun, niin kyllä se sosiaalityöntekijä istuu joka hoitokokouksessa ja saa tutkimustulokset. Mutta tältä tasolta yleensä lähdetään, selvittelemään mitä se lapsi tarvitsee oikeasti. Ja P.S. autisteihin erikoistuneita lastenkoteja on ja monissa muissakin on nykyisin nepsyvalmentajia töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelleNyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.
Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.
Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.
Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.
Mitä tarkoitat sillä, että on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto? Käsittääkseni lain mukaan sosionomeilla tai lähäreillä ei ole oikeutta edes saada lapsen terveystietoja. Kysyn siksi, että minua hämmästyttää tuo sana terveydenhuolto. Alan ammattilaisena kai tiedät sen, että autistien ja nepsyjen kohdalla sen kuormituksen vähentäminen pitäisi lähteä nimenomaan ympäristötekijöistä eli esimerkiksi koulusta. Eli miten voit ylipäänsä tietää perhettä näkemättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty kokonaan? Oman lapsen kautta tiedän mitä palveluita ja tukitoimia on mahdollista saada, mutta valitettavan usein vanhemman täytyy tehdä hemmetinmoinen taistelu saadakseen niitä. Usein myös nepsylapsen kohdalla aikuinenkin voi olla nepsy, jolloin sitä tukea tarvitsisi myös vanhempi. Haluankin kysyä (vaikka epäilen, että saan vastausta) että millä tavalla ajattelet sijaishuollon auttavan lasta, joka on neurokirjolla? Lastensuojelussa harvemmin on nepsyosaamista. Jos lasta ei ole huostattu vanhempien takia tai esimerkiksi päihteiden niin mitä sellaista osaamista ajattelet sijaishuollon tarjoavan mitä ei muut tukitoimet voi tarjota? Miten te pystytte tarjoamaan kuormitusta vähentävän ympäristön, jossa lapsi oppii toimimaan "oikealla" tavalla?
Täh? Mikä siinä voi jäädä ymmärtämättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty? No se tarkoittaa sitä, että lasta ei viedä lääkäriin, ei viedä tutkimuksiin, ei haeta mitään apua. Meillä tulee lapsia sijoitukseen, joilta pitää maitohampaat vetää pois, koska ne ovat niin mätiä, että lapsi ei pysty syömään, mutta vanhemmat eivät ole vieneet hammaslääkäriin. Sitten kun nämä saadaan lastensuojeluun, niin kyllä se sosiaalityöntekijä istuu joka hoitokokouksessa ja saa tutkimustulokset. Mutta tältä tasolta yleensä lähdetään, selvittelemään mitä se lapsi tarvitsee oikeasti. Ja P.S. autisteihin erikoistuneita lastenkoteja on ja monissa muissakin on nykyisin nepsyvalmentajia töissä.
Millä tavalla mädät hampaat liittyy autisteihin tai nepsyihin? Väitätkö ihan tosissasi, että ellei vanhemmat ole saaneet/hakeneet apua lapselle, on ensimmäinen vaihtoehto sijoitus? Minusta vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole nyt käytännön kokemusta siitä millaisia tukitoimia tai palvelupolkuja voidaan tarjota niille, joilla epäillään neuropsykiatrisia ongelmia. Ennen sijoitusta on esimerkiksi koulun velvollisuus tarjota tietyt tukitoimet. On eri asia, jos avohuollon palvelut eivät riitä ja on ihan eri asia, jos lapsen perustarpeista ei huolehdita kuin se, että lapsella on neuropsykiatrinen häiriö. Ja se sijaishuolto on viimeinen vaihtoehto. Ennen sitä pitää selvittää mitä lapsi tarvitsee ja mistä on kyse. Sosiaalityöntekijällä on laaja tiedonsaantioikeus, mutta ei sosionomeilla tai lähäreillä. Et muuten vastannut kysymykseeni. Mitä sellaista osaamista kuvittelet sijaishuollon tarjoavan autistille tai nepsylle mitä ei voida muilla tukitoimilla tehdä? Etenkin, kun nimenomaan näiden kohdalla rutiinit, ympäristö jne pitäisi pysyä tasaisina. Tiedän kyllä, että joillekin nepsyperheille on tarjottu suorilta avohuollon sijoitusta, joka olisi todennäköisesti vaan kärjistänyt ongelmia. Kaikissa näissä tapauksissa oikeilla tukitoimilla on saatu asiat oikeille raiteille. Tiedän kyllä, että laitoksissa on omia kouluja, mutta tiedän myös sen, ettei niihinkään lapset välttämättä mene eikä niihin voida pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelleNyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.
Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.
Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.
Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.
Mitä tarkoitat sillä, että on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto? Käsittääkseni lain mukaan sosionomeilla tai lähäreillä ei ole oikeutta edes saada lapsen terveystietoja. Kysyn siksi, että minua hämmästyttää tuo sana terveydenhuolto. Alan ammattilaisena kai tiedät sen, että autistien ja nepsyjen kohdalla sen kuormituksen vähentäminen pitäisi lähteä nimenomaan ympäristötekijöistä eli esimerkiksi koulusta. Eli miten voit ylipäänsä tietää perhettä näkemättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty kokonaan? Oman lapsen kautta tiedän mitä palveluita ja tukitoimia on mahdollista saada, mutta valitettavan usein vanhemman täytyy tehdä hemmetinmoinen taistelu saadakseen niitä. Usein myös nepsylapsen kohdalla aikuinenkin voi olla nepsy, jolloin sitä tukea tarvitsisi myös vanhempi. Haluankin kysyä (vaikka epäilen, että saan vastausta) että millä tavalla ajattelet sijaishuollon auttavan lasta, joka on neurokirjolla? Lastensuojelussa harvemmin on nepsyosaamista. Jos lasta ei ole huostattu vanhempien takia tai esimerkiksi päihteiden niin mitä sellaista osaamista ajattelet sijaishuollon tarjoavan mitä ei muut tukitoimet voi tarjota? Miten te pystytte tarjoamaan kuormitusta vähentävän ympäristön, jossa lapsi oppii toimimaan "oikealla" tavalla?
Täh? Mikä siinä voi jäädä ymmärtämättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty? No se tarkoittaa sitä, että lasta ei viedä lääkäriin, ei viedä tutkimuksiin, ei haeta mitään apua. Meillä tulee lapsia sijoitukseen, joilta pitää maitohampaat vetää pois, koska ne ovat niin mätiä, että lapsi ei pysty syömään, mutta vanhemmat eivät ole vieneet hammaslääkäriin. Sitten kun nämä saadaan lastensuojeluun, niin kyllä se sosiaalityöntekijä istuu joka hoitokokouksessa ja saa tutkimustulokset. Mutta tältä tasolta yleensä lähdetään, selvittelemään mitä se lapsi tarvitsee oikeasti. Ja P.S. autisteihin erikoistuneita lastenkoteja on ja monissa muissakin on nykyisin nepsyvalmentajia töissä.
Millä tavalla mädät hampaat liittyy autisteihin tai nepsyihin? Väitätkö ihan tosissasi, että ellei vanhemmat ole saaneet/hakeneet apua lapselle, on ensimmäinen vaihtoehto sijoitus? Minusta vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole nyt käytännön kokemusta siitä millaisia tukitoimia tai palvelupolkuja voidaan tarjota niille, joilla epäillään neuropsykiatrisia ongelmia. Ennen sijoitusta on esimerkiksi koulun velvollisuus tarjota tietyt tukitoimet. On eri asia, jos avohuollon palvelut eivät riitä ja on ihan eri asia, jos lapsen perustarpeista ei huolehdita kuin se, että lapsella on neuropsykiatrinen häiriö. Ja se sijaishuolto on viimeinen vaihtoehto. Ennen sitä pitää selvittää mitä lapsi tarvitsee ja mistä on kyse. Sosiaalityöntekijällä on laaja tiedonsaantioikeus, mutta ei sosionomeilla tai lähäreillä. Et muuten vastannut kysymykseeni. Mitä sellaista osaamista kuvittelet sijaishuollon tarjoavan autistille tai nepsylle mitä ei voida muilla tukitoimilla tehdä? Etenkin, kun nimenomaan näiden kohdalla rutiinit, ympäristö jne pitäisi pysyä tasaisina. Tiedän kyllä, että joillekin nepsyperheille on tarjottu suorilta avohuollon sijoitusta, joka olisi todennäköisesti vaan kärjistänyt ongelmia. Kaikissa näissä tapauksissa oikeilla tukitoimilla on saatu asiat oikeille raiteille. Tiedän kyllä, että laitoksissa on omia kouluja, mutta tiedän myös sen, ettei niihinkään lapset välttämättä mene eikä niihin voida pakottaa.
Hyvin usein se ainoa mahdollisuus on se sijoitus, kun vanhemmat ovat laiminlyönneet lapsen tarpeet vuosikausia. Kyllä meillä on kaikenlaisia kokeiluja yleensä yritetty. Joskus on jopa käyty saattamassa vanhempaa viemään se lapsi sinne tutkimuksiin, lääkäriin, mutta jos sekään ei kanna ja seuraavalla kerralla ei taaskaan mennä, niin mitä jää käteen. Jos perhe ei tartu mihinkään tukitoimiin, palvelupolkuihin, ne ovat täysin hyödyttömiä. Lastenkodissa on mahdollisuus tarjota se rutiini, tasainen ympäristö, terveellinen ruoka, huolehtia vuorokausirytmistä, koulunkäynnistä, terveydenhuollon käynneistä, tutkimuksista. Ihan sitä tavallista perushoivaa, joka kotoa on puuttunut. Lastenkodeissa yleensä kyllä käydään koulussa.
Kaksi syytä omalla kohdallani. Toisella kertaa lastensuojelu ei kunnioittanut edes oikeuslaitosta. Aivan pähkähulluja omavaltaisia päätöksiä, joita eivät suostuneet purkamaan. Lisäksi eräässäkin kokouksessa todettiin, että tietty määrä lapsia pitää huostaanottaa. Syitä siis vaikka tekaistaan. Myös paljastunut väärinkäytöksiä, kun päätöksiä tekevien sukulaisilla/tutuilla on ollut näitä sijoituspaikkoja. Bisnestä. Enkä väitä nyt, ettei lastensuojelusta koskaan saisi apua. Tuntuu vaan, että harvemmin apu kohdentuu sinne, missä sille eniten olisi tarvetta. Tai sitten apu ei ole sellaista, mitä oikeasti tarvittaisiin.
Siksi kun ihminen käy rankoissa syöpä hoidoissa ja lastensuojelun tarjoama apu on huostaanotto. Toisaalla taas juopot ja narkit saa kaiken avun ja lisääkin, lapset oireilee kun heitellään edestakaisin ensin ollaan jossain turvassa ja sitten mennään kotiin missä ei koskaan tiedä milloin vanhemmat retkahtas ja taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pahimpia ovat ne lastensuojelun ihmiset jotka esim. tuntevat jonkun isän joka haluaa tuhota ex puolisonsa kaikin tavoin ja lastensuojelun tutut auttavat sitten tässä kaikin tavoin...
Hattulassa ja Hämeenlinnassa näitä riittää.
Nimettömiin lastensuojeluilmoituksiin liittyy tiettyjä epäkohtia kuten esim. juuri kiusaamistarkoituksessa tehdyt lasut, joita onneksi on todella pieni määrä kaikista nimettömistä ilmoituksista. Nimettömiä lasuja tulee paljon esim. lapsen läheisiltä. jotka ovat aidosti huolissaan lapsen tilanteesta (esim. ettei lapsilla ole ruokaa, lapsen huolenpidosta ei huolehdita tai vanhemman päihdeongelmasta.) Läheiset tekevät näitä nimettöminä, koska eivät halua menettää suhdetta perheeseen.
Toinen porukka joka tekee nimettömiä lasuja on päihdeongelmaiset, jotka ovat huolissaan samassa elämäntilanteessa olevan kaverinsa lapsista. Nämä ovat usein äärimmäisen tärkeitä ilmoituksia, joissa saadaan oikeaa tietoa esim. vanhemman huumeongelmasta.
Nimettömiä lasuja tekevät myös mm. Naapurit, lapsen kavereiden vanhemmat jne.
Nimettömien lasujen tekemistä ei pidä yhtään vaikeuttaa. Jos olisi pakko esim tunnistauta jäisi moni tärkeä lasu tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä tehtaili ilmoituksia sukulainen. Siis kymmeniä kymmeniä ilmoituksia.
Tälle sukulaiselle oli haettu laajennettu lähestymiskielto käytöksensä takia. Hän oli mm kaapannut toisen lapsemme (jonka lääkitys ei ollut mukana).
Hän onnistui saamaan johtavan sosiaalityöntekijän puolelleen, mistä seurasi se, että vaikka meillä käyneet sosiaalityöntekijät eivät löytäneet meistä mitään vikaa, päivähoito oli meidän puolellamme, neuvola oli meidän puolellamme, tämä johtava sosiaalityöntekijä (joka ei koskaan tavannut meitä eikä edes puhunut puhelimessa) päätti, että meidät pitää saada asiakkaiksi.
Hulluinta oli se että kun siellä ei saatu sekavista ilmoituksista tolkkua, meiltä tiukattiin, mistä on kyse. Sanoimme että emme tiedä ja kysyimme heiltä sitä.
Tilanne ajautui pattitilanteeseen, koska he ei yrityksistään huolimatta löytäneet mitään millä perustella se asiakkuus.
Sitten tämä johtava sosiaalityöntekijä keksi, että meidän pitää mennä keskustelemaan tämän lähestymiskiellossa olevan sukulaisen kanssa sinne virastoon ja sopimaan asia. Me kieltäydyimme vedoten lähestymiskieltoon.
Tästä johtava sosiaalityöntekijä keksi että me olemme yhteistyökyvyttömiä ja yritti käyttää sitä asiakkuuden syynä.
Tätä painostusta jatkui vuoden. Valitimme Aviin minkä jälkeen ko työntekijä joutui päättämään ns selvittlsen ja toteamaan ilmoitukset aiheettomiksi.
Mutta meni puoli vuotta ja hän yritti käynnistää jo uudelleen lopetetun selvitylsen uudestaan. Valitimme Aviin ja silloin hän sai jo nuhteet ja me anteeksipyynnön sosiaaliviradton johtajalta.
Tämän shown jälkeen minulla ei ole enää mitään uskoa lastensuojeluun.
Lastensuojeluun tulee paljon ns. nepsypiirteisiä ja mielenterveysongelmaisia lapsia, joita on vaikea auttaa nykyisillä terveydenhuollon palveluilla. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka tarmokkaita ja päämäärätietoisia, eivät ne lapset itse välttämättä ole yhtä innostuneita tutkimuksiin, lääkityskokeiluihin, toimintaterapioihin tai omista asioistaan jauhamiseen erinäisten ventovieraiden aikuisten kanssa. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampi on vanhempien raahata teini-ikäinen psykiatrin luokse vastoin tämän tahtoa ja omaa motivaatiota. Voi olla, että psykiatrialta tarjotaan vaikka mitä palveluita, mutta kun nuori käväisee kerran tapaamisella eikä puhu siellä mitään, niin etenkin vähäisillä resursseilla operoivia ja aika byrokraattinen terveydenhuolto ei kykene tavoittamaan näitä lapsia vaan siellä tehtaillaan lasuja ja lyödään hanskat tiskiin. Terveydenhuollosta pitäisikin jalkautua enemmän lasten luonnolliseen ympäristöön, kouluun ja kotiin. Työskentelyn pitäisi olla pitkäjänteistä ja lasta kunnioittavaa, ei tuputtavaa ja leimaavaa. Koska psykiatriset palvelut eivät toimi, viimeinen toivo laitetaan lastensuojeluun, koska lastensuojelussa voidaan käyttää pakkokeinoja lasta kohtaan. Jos oireilu on niin rajua, että lapsi merkittävästi vahingoittaa kehitystään ja hyvinvointiaan, niin se on huostaanoton peruste. Siinä vaiheessa on jo yleensä näyttöä myös terveydenhuollon puolelta siinä, että sitä ja tätä on tarjottu, mutta nuori ei ole sitoutunut tai ei ole muusta syystä auttanut nuoren tai lapsen ongelmiin. Kyllä sosiaalityöntekijät yleensä yrittävät saada lapsen tai nuoren tutkimuksiin ja hoitoon, jos sellaisesta on epäilys, että oireiluun löytyisi ratkaisu lääketieteen puolelta. Se on itse asiassa sosiaalityöntekijän velvollisuus, koska mielenterveyspalvelujen puute ei pitäisi olla huostaanoton peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
1) sosionomi ei ole kelpoinen toimimaan sosiaalityöntekijänä
2) osa kritiikistä on varmaan puhdasta defenssiä tai esim. antisosiaalista käytöstä, joka ko henkilöille ominaista muutenkin
3) lastensuojelussa ON paljon ongelmia:
- hyvin usein ongelma on muu kuin lastensuojelullinen (esim mt-ongelma tai nepsypiirteet), ja lasu ei auta plus perhettä loukkaa tarvittavan avun ulkopuolelle jääminen
- lastensuojelua tarvitseville ei järjesty tarvetta vastaavaa paikkaa (esim. päihdekoukussa olevalle ei saada yp- ja lv-rajoituksia, jolloin diileri toimittaa ja/tai nuori hatkaa) -> kun yhteiskunta ottaa nuoren vastuulleen, perheen ei tarvitsekaan hyväksyä että huostaanotettu päätyy kateisiin tai päihdeongelma alkaa/syvenee
- autismikirjon ja kehitysvammanuorilla sekä heikkolahjaisilla on valtava riski, kun heidät sopivien paikkojen puutteessa sijoitetaan esim. rikoksilla oireilevien keskelleNyky-Suomessahan lasten ja nuorten psykiatrinen laitoshoito on ulkoistettu terveydenhuollolta lastensuojelulle. Ei lastenkodeissa ole mahdollisuutta lääkitä kuten sairaalassa, laittaa lepositeitä. Ohjaajat ottavat jatkuvasti osumaa ja ovat töissä välillä henkensä kaupalla. Myös kehitysvammaiset ovat äärimmäisen väkivaltaisia. Monen päihdenuoren sisällä on nepsy, joka ei ymmärrä sosiaalisia suhteita ja oireilee väkivallalla. Miksi terveydenhuoltoa ei syytetä näistä asioista? Miksi lastensuojelu saa päälleen paskaa yrittäessään viimesijaisena hoitona hoitaa lapsia, ja nuoria, jotka tosiasiallisesti eivät kuuluisi lasulle.
Ilman muuta syy mt- ja nepsylasten virheellisiin ls-polkuihin on juuri siellä terveydenhuollon puolella. Mutta tilanteessa, jossa perhe vastustaa lastensuojelullisia toimenpiteitä on kyse usein siitä, että tarve olisi kuntoutukselle, ei lastensuojelulle.
Tavallaan sekä perhe että lastensuojelu ovat kärsijöitä - vuotava terveydenhuoltosysteemi johtaa siihen, että pyöreää palikkaa tungetaan kolmioreikään. Mutta perheen vastustus on siis oikeutettua.
Olen sijaishuollossa töissä. Valitettavan usein ne meidän autistit ja nepsyt tulevat kodeista, joissa on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto. Lapsi ei suostu siirtymätilanteissa, niin on annettu olla. 13 -vuotiaana tilanne sitten on, että lapsi jumittaa huoneessaan, ei käy lainkaan koulua, ei syö, ei nuku jne.
Mitä tarkoitat sillä, että on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto? Käsittääkseni lain mukaan sosionomeilla tai lähäreillä ei ole oikeutta edes saada lapsen terveystietoja. Kysyn siksi, että minua hämmästyttää tuo sana terveydenhuolto. Alan ammattilaisena kai tiedät sen, että autistien ja nepsyjen kohdalla sen kuormituksen vähentäminen pitäisi lähteä nimenomaan ympäristötekijöistä eli esimerkiksi koulusta. Eli miten voit ylipäänsä tietää perhettä näkemättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty kokonaan? Oman lapsen kautta tiedän mitä palveluita ja tukitoimia on mahdollista saada, mutta valitettavan usein vanhemman täytyy tehdä hemmetinmoinen taistelu saadakseen niitä. Usein myös nepsylapsen kohdalla aikuinenkin voi olla nepsy, jolloin sitä tukea tarvitsisi myös vanhempi. Haluankin kysyä (vaikka epäilen, että saan vastausta) että millä tavalla ajattelet sijaishuollon auttavan lasta, joka on neurokirjolla? Lastensuojelussa harvemmin on nepsyosaamista. Jos lasta ei ole huostattu vanhempien takia tai esimerkiksi päihteiden niin mitä sellaista osaamista ajattelet sijaishuollon tarjoavan mitä ei muut tukitoimet voi tarjota? Miten te pystytte tarjoamaan kuormitusta vähentävän ympäristön, jossa lapsi oppii toimimaan "oikealla" tavalla?
Täh? Mikä siinä voi jäädä ymmärtämättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty? No se tarkoittaa sitä, että lasta ei viedä lääkäriin, ei viedä tutkimuksiin, ei haeta mitään apua. Meillä tulee lapsia sijoitukseen, joilta pitää maitohampaat vetää pois, koska ne ovat niin mätiä, että lapsi ei pysty syömään, mutta vanhemmat eivät ole vieneet hammaslääkäriin. Sitten kun nämä saadaan lastensuojeluun, niin kyllä se sosiaalityöntekijä istuu joka hoitokokouksessa ja saa tutkimustulokset. Mutta tältä tasolta yleensä lähdetään, selvittelemään mitä se lapsi tarvitsee oikeasti. Ja P.S. autisteihin erikoistuneita lastenkoteja on ja monissa muissakin on nykyisin nepsyvalmentajia töissä.
Millä tavalla mädät hampaat liittyy autisteihin tai nepsyihin? Väitätkö ihan tosissasi, että ellei vanhemmat ole saaneet/hakeneet apua lapselle, on ensimmäinen vaihtoehto sijoitus? Minusta vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole nyt käytännön kokemusta siitä millaisia tukitoimia tai palvelupolkuja voidaan tarjota niille, joilla epäillään neuropsykiatrisia ongelmia. Ennen sijoitusta on esimerkiksi koulun velvollisuus tarjota tietyt tukitoimet. On eri asia, jos avohuollon palvelut eivät riitä ja on ihan eri asia, jos lapsen perustarpeista ei huolehdita kuin se, että lapsella on neuropsykiatrinen häiriö. Ja se sijaishuolto on viimeinen vaihtoehto. Ennen sitä pitää selvittää mitä lapsi tarvitsee ja mistä on kyse. Sosiaalityöntekijällä on laaja tiedonsaantioikeus, mutta ei sosionomeilla tai lähäreillä. Et muuten vastannut kysymykseeni. Mitä sellaista osaamista kuvittelet sijaishuollon tarjoavan autistille tai nepsylle mitä ei voida muilla tukitoimilla tehdä? Etenkin, kun nimenomaan näiden kohdalla rutiinit, ympäristö jne pitäisi pysyä tasaisina. Tiedän kyllä, että joillekin nepsyperheille on tarjottu suorilta avohuollon sijoitusta, joka olisi todennäköisesti vaan kärjistänyt ongelmia. Kaikissa näissä tapauksissa oikeilla tukitoimilla on saatu asiat oikeille raiteille. Tiedän kyllä, että laitoksissa on omia kouluja, mutta tiedän myös sen, ettei niihinkään lapset välttämättä mene eikä niihin voida pakottaa.
Hyvin usein se ainoa mahdollisuus on se sijoitus, kun vanhemmat ovat laiminlyönneet lapsen tarpeet vuosikausia. Kyllä meillä on kaikenlaisia kokeiluja yleensä yritetty. Joskus on jopa käyty saattamassa vanhempaa viemään se lapsi sinne tutkimuksiin, lääkäriin, mutta jos sekään ei kanna ja seuraavalla kerralla ei taaskaan mennä, niin mitä jää käteen. Jos perhe ei tartu mihinkään tukitoimiin, palvelupolkuihin, ne ovat täysin hyödyttömiä. Lastenkodissa on mahdollisuus tarjota se rutiini, tasainen ympäristö, terveellinen ruoka, huolehtia vuorokausirytmistä, koulunkäynnistä, terveydenhuollon käynneistä, tutkimuksista. Ihan sitä tavallista perushoivaa, joka kotoa on puuttunut. Lastenkodeissa yleensä kyllä käydään koulussa.
"Kaikenlaisia kokeiluja yleensä yritetty" No tässä paljastat itse yhden epäkohdan. Lastensuojelussa tulee toimia lakien mukaan ja niitä pitää noudattaa jokaisen kohdalla. Edelleen, se sijoitus on viimeinen vaihtoehto. Tai näin sen pitäisi olla. Puhut myös nepsyistä ja mädistä hampaista ja yleistät, että nepsykodeissa laiminlyödään terveydenhuolto (joka on eri asia kuin esimerkiksi oppilashuoltolain mukaiset tukitoimet) Jos lapsi on saatu jo tutkimuksiin, se tarkoittaa sitä, että kyllä siellä taustalla on jotain tehty. Sinne tutkimuksiin on nimittäin vaikea päästä. On ihan eri sanoa, että sijoitukseen päädytään, jos mikään tukitoimi ei riitä ja vanhemmat ja koulu eivät pysty tarjoamaan riittävän hyvää kasvuympäristöä lapsille. Sen sijaan yleistys, jonka mukaan suurella osalla nepsyistä ei vanhemmat välitä mitään ja hampaat tippuu suusta, on epäuskottavaa. Älä sotke asioita toisiinsa. Sattuneesta syystä tunnen paljon nepsyperheitä ja valtaosassa vanhemmat tekee valtavasti. Harmittavan usein lasun tarjoama "tuki" on sijoitus, vaikka esimerkiksi jo oikealla koululla ja muulla kuormituksen vähentämisellä tilanne parantuisi merkittävästi.
Kiersit muuten edelleen kysymykseni. Mitä sellaista tukea ja osaamista voitte tarjota sijoitetulle nepsylapselle, jota ei muilla tukitoimilla voida tarjota? Jos rutiineista ja perustarpeista huolehtimisen jälkeen lapsi jumittaa, raivoaa, ei suostu syömään, on itsetuhoinen, ei suostu kouluun jne. niin mitä teette? Niinpä.
Kun siitä lasusta ei seuraa mitään muuta kuin kyttäystä. Kuka haluaa elää suurennuslasin alla?
Tunnen perheen, joka tarvitsisi (omastakin mielestään) lastensuojelun apua. Yh-äiti on täysin uupunut kahden lapsensa kanssa, joista toisen omaishoitaja hän on. Se terve lapsi on kuin Muumien näkymätön Ninni. Itselleen kyllä aiheuttaa vahinkoa, mutta niin ettei siitä ole haittaa muille.
Lasusta seurasi puheluita (äidille ja isälle, ovat eronneet) ja siihen se jäi. Paitsi että aina joku tekee uuden lasun, kun jotain on. Ja sitten puhutaan ja todetaan, että seurataan. Tätä on nyt vajaa viisi vuotta veivattu näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteutus ontuu.
Vela, YTM, tradenomi, insinööri, lomittaja.
Koska on loukkaavaa, stressaavaa, häpeää aiheuttavaa ja perusturvallisuuden tunnetta pahasti vaurioittavaa joutua koko perheen tasolta yhtäkkisen tenttauksen, kotitarkastuksen ja päiväkotisoittotarkastuksen kohteeksi siksi, että vanhempi ei ole halunnut psykologille juttelemaan kriisistä. Tuntee, että joku ulkopuolelta määräilee, miten saa käsitellä omia ajatuksiaan ja omia tunteitaan. Ei voi vaikuttaa fyysiseen hoitoonsa juurikaan, mutta sen päälle tulee vielä tunne kontrollin menettämisestä omien ajatusten käsittelyn suhteen. Että on kuin nurkkaan ajettu lapsi, jolle määrätään ulkoapäin ylhäältä, miten saa ajatella ja miten saa käsitellä omaa kriisiään. Tulee tunne, että ei ole kelvollinen omana itsenään, ei ole kykenevä omiin päätöksiin ja toimintatapoihin tai niitä ei ole sallittua tehdä.
Tulee tunne, että täytyy puolustautua ja selittää monelle osapuolelle. Tämä on kriisin jälkeen lisäkriisi, hyvin kuormittavaa. Äitiyteen tulee epäonnistumisen tunnetta siitä, että joku yhtäkkiä kyseenalaistaakin sen äitiyden, jonka on itse kokenut vain onnistumisena. Lisäksi koska aiemmin on kokenut elämässään tietynlaisia todennäköisyyslukujen ääripäitä, tieto ja faktan selittäminen siitä, että mitään aiheettomia huostaanottoja tms. ei tehdä, ei mielen sisällä rauhoita. Vaikka järjellä asiaa perustelisi itselleen, mielessä se nousee kuitenkin kysymykseksi: se on harvinaista ja epätodennäköistä, joten miksi niin ei voisi käydä juuri minulle, onhan aiemminkin käynyt. Tämä johtaa siihen, että on jatkuvassa hälytystilassa asian suhteen. Ja kun prosessin arviointi siitä, avataanko lasuasiakkuus vai ei, kestää 3 kuukautta, niin siihen 3 kuukauteen mahtuu aika paljon pelkoa ja googlausta, jotka vahvistavat asian kasvamista mielessä yhä isommaksi ja isommaksi asiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on enemmänkin turhat ilmoitukset kuin lastensuojelu.
Turhilla ilmoituksilla aiheutetaan vain ylimääräistä stressiä vanhemmille ja kuormitetaan lastensuojelua niin, että eivät pysty kunnolla hoitamaan oikeasti apua tarvitsevia lapsia.
Toinen ongelma on se, että osa kunnista käyttää lastensuojelua terveydenhoitopalveluna. Ihan kuin lastensuojelussa olisi osaamista tai resursseja perehtyä terveydenhuoltoon kuuluviin asioihin. Etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia otetaan huostaan vaikka he tarvitsisivat terveydenhuollon palveluita.
En tiedä miksi esim. sellaista tehdään, että otetaan autistiselta lapselta pois ainoa turvallinen paikka, ja viedään hänet laitokseen, joka on lähtökohtaisesti hänen oireiluaan pahentava paikka.
Jotkut lastensuojelun työntekijät tunnistavat nämä lapset eivätkä ala tarpeettomiin ja pahimmillaan lapsen mielenterveyden tuhoaviin toimiin.
Mutta kaikki eivät valitetavasti tunnista heitä vaan kuvittelevat heidän autismioireidensa olevan trauma-oireta, sillä ne näyttävät samanlaisilta. Oma lukunsa ovat ammattilaiset jotka eivät tiedä mitään neuropsykiatrisista ongelmista ja yrittävät hoitaa näitä lapsia samalla tavalla kuin neurotyypillisiä lapsia hoidetaan. Sillä tavalla he vain pahentavat näiden lasten oireilua. Se kärjistää ongelmia ja lisää riskiä päätyä tarpeettomaan huostaanottoon.
Kyllä ne autistit tunnetaan, mutta jos sitä autistia ei saada kouluun, syömään terveellisesti, pukeutumaan sään mukaan tms. niin mitä muuta yhteiskunta voi tehdä kuin ottaa sen autistisen lapsen huostaan?
Vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli hyvin harvinainen sairaus. Sen sijaan sen ajan vanhemmat käyttivät kuritusta minkä avulla he saivat lapset kouluun, syömään terveellisesti ja pukeutumaan sään mukaan. Nyt kurituksesta tulee lasu, ja sen sijaan lapset diagnosoidaan ja huostataan, mikä rikkoo perheet ja tulee todella kalliiksi.
Autismi ei ole sairaus. Oletko oikeasti sitä mieltä, että kurittaminen on oikein?
Ilmoituksia ei tehdä vanhemmista. Se onkin monen kohdalla ongelma, että ei ymmärretä mistä on kyse. Lasu on lapsen suojelua eikä vanhempien.
Vanhemmat luulevat olevansa kaiken keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoituksia ei tehdä vanhemmista. Se onkin monen kohdalla ongelma, että ei ymmärretä mistä on kyse. Lasu on lapsen suojelua eikä vanhempien.
Vanhemmat luulevat olevansa kaiken keskipiste.
Ja sitten on nämä saivartelijat. Jep.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoituksia ei tehdä vanhemmista. Se onkin monen kohdalla ongelma, että ei ymmärretä mistä on kyse. Lasu on lapsen suojelua eikä vanhempien.
Vanhemmat luulevat olevansa kaiken keskipiste.
Ja jotkut kommentoijat luulevat tietävänsä kaiken kaikesta. Minunkin lapsestani tehdyssä lastensuojeluilmoituksessa lukee, että jäi huoli lapsen vanhemmasta.
Jos on jollain tavalla poikkeava yksilö, esim. ei ole kauhean sosiaalinen, niin kannattaisi pysytellä kaukana muista ihmisistä. Ihmiset käyttäytyvät enimmäkseen massoina. Jos joku poikkeaa joukosta, helposti otetaan silmätikuksi.
Muistan jatkossa aina tarvittaessa valehdella. Ja olla olematta liian avoin.
Mitä tarkoitat sillä, että on laiminlyöty kaikki terveydenhuolto? Käsittääkseni lain mukaan sosionomeilla tai lähäreillä ei ole oikeutta edes saada lapsen terveystietoja. Kysyn siksi, että minua hämmästyttää tuo sana terveydenhuolto. Alan ammattilaisena kai tiedät sen, että autistien ja nepsyjen kohdalla sen kuormituksen vähentäminen pitäisi lähteä nimenomaan ympäristötekijöistä eli esimerkiksi koulusta. Eli miten voit ylipäänsä tietää perhettä näkemättä, että terveydenhuolto on laiminlyöty kokonaan? Oman lapsen kautta tiedän mitä palveluita ja tukitoimia on mahdollista saada, mutta valitettavan usein vanhemman täytyy tehdä hemmetinmoinen taistelu saadakseen niitä. Usein myös nepsylapsen kohdalla aikuinenkin voi olla nepsy, jolloin sitä tukea tarvitsisi myös vanhempi. Haluankin kysyä (vaikka epäilen, että saan vastausta) että millä tavalla ajattelet sijaishuollon auttavan lasta, joka on neurokirjolla? Lastensuojelussa harvemmin on nepsyosaamista. Jos lasta ei ole huostattu vanhempien takia tai esimerkiksi päihteiden niin mitä sellaista osaamista ajattelet sijaishuollon tarjoavan mitä ei muut tukitoimet voi tarjota? Miten te pystytte tarjoamaan kuormitusta vähentävän ympäristön, jossa lapsi oppii toimimaan "oikealla" tavalla?