Voinko kysyä, miksi täällä on niin paljon vastustusta lastensuojelua kohtaan? Yritämme vain ajatella lapsen parasta
Lapsen parhaan ajatteleminen tarkoittaa tarkoittaa myös hänen elinolosuhteidensa huomioonottamista ja kartoittamista. Tuntuu että tällä palstalla ollaan järjestään sitä vastaan, ja reagoidaan heti todella voimakkaasti lastensuojeluilmoituksen tullessa. Koittakaa ymmärtää, että lapsen paras on lapsen paras ilman että otatte siitä heti itseenne.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Se on koettaa, ei koittaa.
Omaa etuanne te ajatte.
Väärin.
Koittaa ja koettaa ovat synonyymejä, joten koittaa on aivan käypä ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Vuosittain tehdään kymmeniä tuhansia turhia lasuja.
Eikä se lastensuojelu ketään auta, muuta kuin siitä elantonsa saavia.
KAIKKI viime vuosien lapsiuhritkin ovat olleet jopa jo ennen syntymää lasun asiakkaita, eikä lastensuojelu ole heitä auttanut, päinvastoin mm. Koskelan uhri huostaanotettiin hyvästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on koettaa, ei koittaa.
Omaa etuanne te ajatte.
Väärin.
Koittaa ja koettaa ovat synonyymejä, joten koittaa on aivan käypä ilmaisu.
Eivät ole. Tässä suoraan Kotuksen sanakirjasta:
1. koittaa53*C
sarastaa, valjeta.
Aamu koittaa.
Nousta päivän koittaessa.
Kuv.
Hetkesi on koittanut!
Vielä koittaa parempikin aika.
2. koittaa
pitää olla: koettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Vuosittain tehdään kymmeniä tuhansia turhia lasuja.
Eikä se lastensuojelu ketään auta, muuta kuin siitä elantonsa saavia.
KAIKKI viime vuosien lapsiuhritkin ovat olleet jopa jo ennen syntymää lasun asiakkaita, eikä lastensuojelu ole heitä auttanut, päinvastoin mm. Koskelan uhri huostaanotettiin hyvästä perheestä.
Onko tässä tuhansissa lasuissa mukana yksityishenkilöiden ja vitmranomaisten tekemät lasut vai pelkät viranomaisten tekemät lasut? Jotain dataa tähän kiitos.
Kyllä tuolla työelämässä sosiaali- ja terveysalalla enemmän tulee vastaan tilanteita, joissa viranomaisen olisi jo pitänyt puuttua aika päiviä sitten ja tehdä lastensuojeluilmoitus kuin että niitä tehtäisiin turhaan. Tilastoja varmasti vääristää se, että myös joku hankala naapuri voi halutessaan tehdä lastensuojeluilmoituksen ihan vaan kiusallaan verrattuna viranomaisten tekemiin ilmoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla työelämässä sosiaali- ja terveysalalla enemmän tulee vastaan tilanteita, joissa viranomaisen olisi jo pitänyt puuttua aika päiviä sitten ja tehdä lastensuojeluilmoitus kuin että niitä tehtäisiin turhaan. Tilastoja varmasti vääristää se, että myös joku hankala naapuri voi halutessaan tehdä lastensuojeluilmoituksen ihan vaan kiusallaan verrattuna viranomaisten tekemiin ilmoituksiin.
Esim. hammaslääkärin virkavelvollisuus on tehdä lasu jos lapsi ei saavu varatulle ajalle. Ja poliisin virkavelvollisuus on tehdä lasu jos vierailevat asunnossa jossa on alaikäinen vaikka kyse ei olisi mistään rikoksesta tai häiriökäytöksestä. Nämä ja sadat muut vastaavanlaiset pykälistä johtuvat lasuautomaatit tuottavat suurimman osan niistä yli 200.000 lasusta jotka vuosittain tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Eikö sitten olisi parasta jos lastensuojelu tekisi tarkistuskäyntejä jokaiseen lapsiperheeseen? Ns. tavallisistakin perheistä paljastuisi paljon huolenaiheita jos sossu vaikkapa yllättäen koputtaisi ovelle perjantai-iltana kello 21 ja penkoisi kaapit läpi, kuulustelisi lapset (ilman vanhempien läsnäoloa totta kai) ja tarkistaisi alkometrillä vanhempien alkoholinkäytön.
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Lastensuojelun tavoitteena on suojella yhteiskuntaa lapsilta.
"lastensuojelun" tavoitteena on erkaannuttaa lapset isästään, etenkin jos lasten äiti noin haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Eikö sitten olisi parasta jos lastensuojelu tekisi tarkistuskäyntejä jokaiseen lapsiperheeseen? Ns. tavallisistakin perheistä paljastuisi paljon huolenaiheita jos sossu vaikkapa yllättäen koputtaisi ovelle perjantai-iltana kello 21 ja penkoisi kaapit läpi, kuulustelisi lapset (ilman vanhempien läsnäoloa totta kai) ja tarkistaisi alkometrillä vanhempien alkoholinkäytön.
Kyllä niitä lasuja tehdään niistä paremmin toimeentulevista perheistä, jos sitä tarkoitat. Ongelma on ehkä siinä, että ne tilanteet harvemmin tulevat ilmi. Mutta, jos asia tulee ilmi, niin viranomaisella on ihan yhtälailla velvollisuus toimia. Valitettavaahan se on, että paremmin toimeentulevien perheiden ongelmat eivät ehkä tule ilmi niin helposti, koska perheen ei tarvitse käyttää eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita niin paljon kuin pienempitulositen. Mutta ei se poista viranomaisen ilmoitusvelvollisuutta, vaikka mikä olisi yhteiskuntarakenne.
Anonyymit ilmoitukset kun rekisteröitäisiin suomi tai verkkopankkitunnusten alle. Niitä ei näkisi virkailija mutta ne saataisiin oikeuden käyttöön. Joko lapsen asiaa ajettaessa tai kunnialoukkaus syytöstä vietäessä.
Vähenisivät anonyymit puoleen.
Ennen ne kahjot soittelivat sossuun. Itse en noista anonyymeistä välitä. Enkä ole koskaan pitänyt sitä pahana tai pelottavana.
Hoidamme yhden lapsen asioita sitä kautta.
Ja kohta hoidamme yhtä anonyymiä ilmoittelijaa rikosilmoituksella. Koska kertaakaan emme ole voineet valheita, emmekä normaalia korjata........
Se mihin tuki kuuluu ei ole anonyymin keksimät asiat.
Joskus se josta ilmoittaa, onkin jo tuen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Eikö sitten olisi parasta jos lastensuojelu tekisi tarkistuskäyntejä jokaiseen lapsiperheeseen? Ns. tavallisistakin perheistä paljastuisi paljon huolenaiheita jos sossu vaikkapa yllättäen koputtaisi ovelle perjantai-iltana kello 21 ja penkoisi kaapit läpi, kuulustelisi lapset (ilman vanhempien läsnäoloa totta kai) ja tarkistaisi alkometrillä vanhempien alkoholinkäytön.
Kyllä niitä lasuja tehdään niistä paremmin toimeentulevista perheistä, jos sitä tarkoitat. Ongelma on ehkä siinä, että ne tilanteet harvemmin tulevat ilmi. Mutta, jos asia tulee ilmi, niin viranomaisella on ihan yhtälailla velvollisuus toimia. Valitettavaahan se on, että paremmin toimeentulevien perheiden ongelmat eivät ehkä tule ilmi niin helposti, koska perheen ei tarvitse käyttää eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita niin paljon kuin pienempitulositen. Mutta ei se poista viranomaisen ilmoitusvelvollisuutta, vaikka mikä olisi yhteiskuntarakenne.
Jonkin verran on sellaisia perheitä joista ei joko koskaan tai ainakaan pitkiin aikoihin ole tehty lasua, eikä perheen tilannetta siksi ole päästy arvioimaan. Näissäkin perheissä on usein monenlaisia huolia liittyen siihen, että miten lapsia kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tehdään paljon ns. turhia laskuja, koska siellä joillain viranomaisella ei ole riittävästi tietoa perheen tilanteesta tai historiasta, jos puhutaan vaikka terveydenhuollosta.
Jos huoli herää lapsen hyvinvoinnista esimerkiksi tulee ilmi vanhemman runsas päihteiden käyttö, niin eihän terveydenhuollossa voida mitenkään tietää kohdistuuko se päihteiden käyttö ajalle, jolloin lapsi on vanhemman luona. Ei terveydenhuollossa ole mitään pääsyä sosiaalipuolen kirjauksiin. Vanhempihan voi sanoa mitä tahansa, mutta ei siellä ole mitään keinoja todentaa asiaa.
Jos huoli herää, niin tehdään lasu ja lastensuojelu sitten jatkaa siitä ja perehtyy asiaan. Ei se ole kiusaamista, vaan lapsen hyvinvoinnin varmistamista. Jos perheessä on kaikki ok, niin lastensuojelu sen sitten toteaa.
Valitettavasti on myös vanhempia, jotka eivät tunnista tai tunnusta omassa toiminnassaan mitään vahingollista ja kokevat, että lastensuojelu tekee vain perättömiä ratkaisuja. Toki sielläkin valitettavasti tehdään joskus virhearviointeja tai tieto ei kulje riittävästi esimerkiksi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi tai tietoja ei ole riittävästi kirjattu tai päivitetty.
Mutta, jos kukaan ei reagoisi vain siinä pelossa, että tekee virheellisen arvioinnin, niin ei myöskään ne oikeat lastensuojeluntarpeessa olevat lapset saisi apua. Ja sitten luetaan lehdistä näistä ääritapauksista tai jo aikuisista ihmisistä, jotka ovat eläneet turvattoman lapsuuden, eikä kukaan ole missään vaiheessa puuttunut asiaan ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä.
Vuosittain tehdään kymmeniä tuhansia turhia lasuja.
Eikä se lastensuojelu ketään auta, muuta kuin siitä elantonsa saavia.
KAIKKI viime vuosien lapsiuhritkin ovat olleet jopa jo ennen syntymää lasun asiakkaita, eikä lastensuojelu ole heitä auttanut, päinvastoin mm. Koskelan uhri huostaanotettiin hyvästä perheestä.
Onko tässä tuhansissa lasuissa mukana yksityishenkilöiden ja vitmranomaisten tekemät lasut vai pelkät viranomaisten tekemät lasut? Jotain dataa tähän kiitos.
Kymmenissä tuhansissa, ei tuhansissa.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Aikuiset ei tykkää siitä, että perheasioihin puututaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ei tykkää siitä, että perheasioihin puututaan.
Eihän kukaan tykkää siitä, että omat väärinkäytökset paljastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen alalla, jossa kohtaa hyvin paljon perheitä ja elämäntilanteita, joissa lastensuojelun tarpeen arviointi on isossa roolissa. Valitettavasti tunnistan pelkoa kollegoissa tarttua näihin tilanteisiin ja mieluummin jätetään asia huomioimatta, ellei nyt aivan räikeää lapsen tarpeiden laiminlyöntiä ole tapahtunut.
Minulla ainakin on se periaate, että jos minulla herää millään tavalla huoli lapsen hyvinvoinnista, niin mieluummin otan vastuulleni sen väärän arvioinnin kuin sen, että lapsi jää heitteille. Työpaikan ohjeiden mukaan kerron lasun tekemisestä vanhemmalle, jos se on mahdollista ja kuulen hänen kantansa asiaan.
Teen lasun, jos minulle jää olo, että nyt ei ole kaikki asiat ihan kohdallaan. Lopputulostahan en saa koskaan todennäköisesti tietää ellen samaa asiakasperhettä uudelleen kohtaa, mutta ainakin olen omalta osaltani vienyt huoleni tiedoksi taholle, jolla on kättä pidempää tutkia tilannetta.
Mutu, subjektiivinen huoli, ihan vaan hysteria.
Hyviä lähtökohtia.
Minusta ei ole kyllä kyseessä mikään hysteria, jos teen arvion niillä tiedoilla, mitä minulla on käytettävissä. Heppoisin perustein en lasua tee, vaikka toki subjektiivinenhan se minun käsitykseni tilanteessa toki on, koska teen arvion niiden tietojen perusteella, joita itse saan tai havaitsen. Mututuntumalla en tee lasuja, vaan arvioin tilanteen niihin tietoihin pelaten, mitä minulla on. Jos olen väärässä, niin sitten siihen asiaan perhetyy henkilö, jolla on asiantuntemusta, ammattitaitoa, tietoja ja työkaluja siihen lopulliseen arvioon.