Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset asuu samassa kaupungissa koko elämänsä?
05.10.2023 |
Tulevat kotikaupungin indoktrinoimaksi, eivätkä koskaan asu muualla. Mukavuushalu vai laiskuus, molemmat?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut sekä Espoossa, Helsingissä että Vantaalla. En ole kokenut paikkojen välillä suurensuuria eroja, vaan viihtynyt ihan kaikissa (en ole meren rannalla esim. asunut tai ihan ydinkeskustassa). Sattui vain niin, että löysimme synnyinkaupungistamme kivan omakotitalon, joka olisi voinut löytyä mistä vain näistä kolmesta kaupungista.
Olen asunut Helsingissä ja Itä-Vantaalla, mutta en pystyisi muuttamaan Länsi-Vantaalle tai Espooseen. Ne tuntuvat ahdistavilta paikoilta elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarppi kirjoitti:
On se jollain tavalla ahdaskatseisuutta mielestäni, ettei ole kiinnostunut, eikä halua nähdä maailmaa ollenkaan. Halutaan käydä Salon Prismassa koko elämän ajan. No ok, jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Maailmallakäyminen ja asuminen kuitenkin avartaa näkemään moniakin asioita, mutta jos asuu vaikka Salossa koko elämänsä, niin ei ehkä tarvitse keskustella mistään asioista muiden kanssa, kun kulkee vaan omaa perhepolkuaan Salossa. Ja varmaan ympärillä on sitten oman kaltaisia ihmisiä, joista kukaan ei ole käynyt Raisiota pidemmällä. Ei kiinnosta oman maan historia, pääkaupunki, muut kaupungit, saatikka mikään oman maan ulkopuolella, paitsi ehkä Tallinna ja Tukholma laivasta käsin :D. Kotona kiinnostaa kotisohva ja jääkaappi, lasten koulu ja luistelukenttä. Vähän kuin kissalla on noin 9 kilometrin reviiri elämässä. Sitten haukutaan Sannaa kun se nyt lähti jonnekin Los Angelesiin, eikä hoida lastaan.
Toki maailmalla asuminen varmasti avartaa. Mutta mielestäni tämä on nykypäivänä jo aika kulunut väite, että pelkästään itse matkustamalla tai muualla asumalla voi avartaa maailmaa. Tämä oli ehkä joskus ennen nettiä, kun ainut tapa, jolla sai tietoa vaikka muista kulttuureista niin oli matkustelu. Mutta väittäisin, että maailmankuvaan vaikuttaa eniten oma asenne. Se "maailmanmatkaaja" voi olla hyvinkin kapeakatseinen, jos ulkomailla kulkenut lähinnä laput sulmillä ja hengailut niissä omissa piireissä. Sen sijaan sillä tuppukylän asukkaalla voi olla paljon avarampi maailmankatsomus esim. dokkareita katsomalla ja muutenkin tietoa etsimällä.
Vierailija kirjoitti:
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
KOTI on siellä, missä on SYDÄN!
Tällä hetkellä se on niin Italiassa kuin Espanjassakin. Aikaisemmin se on ollut Kreikassa, Saksassa ja jonkin aikaa synnyinmaassani Suomessakin.
Puoliso, lapset ja meidän yhteinen kotimme; ovat tietysti ne tärkeimmät...kotimme, missä se sitten milloinkin on...
Miksi muuttaisin, täällä on kaikki mitä tarvitsen. En ymmärrä ihmisiä, jotka muuttavat jatkuvasti jonkun "paremman" perässä. Täällä on juuret, rakkaat ihmiset ja muistot. Voisin muutaman kuukauden asua muualla, mutta jos olisi pakko asua pidempään, kaipaisin koko ajan takaisin kotikaupunkiini.
Surkeeta että jotkut jämähtää kipukylään.koskaan ei edes matkusta. Kyllä siinä elämä valuu hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tämä otti tuulta alle huh-huh. Sitähän on ihan suosittu netittäjä tänään. Kiitos suosiostanne! -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on esimerkki siitä, että ulkoiset olosuhteet ei auta, jos sisäinen maailma on jumiutunut.
Mitä hyötyä on muuttaa paikasta toiseen, jos tuloksena on ennakkoluuloinen asenne kaikkia kohtaan, jotka eivät elä samalla tavalla kuin itse? Missä se maailmankuvan avartuminen silloin näkyy?
Olen aika varmasti enemmän zen elämäni kanssa kuin sinä. Ei sillä että mielenrauha olisi jokin kilpailu. Namaste, veliseni. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP
Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.
Maailma on täynnä kokemista ja näkemistä ja utelias mieli ei ole koskaan tylsä. Sehän on nimenomaan passiivisuuden vastakohta, että asettaa itsensä alttiiksi mahdollisimman erilaisille asioille ja haasteille.
Erilaisia asioita ja haasteita voi kokea ihan kotipaikkakunnalta käsin. Näissä maailmalla liikkumisen ihannoinneissa korostuu tietty ekstrovertti käsitys ihmisestä, mikä ei millään tavalla kosketa kaikkia. Itse olen muuttanut paikkakunnalta toiselle ja asunut myös ulkomailla, ja tämä sopii omaan persoonaani. Toisaalta tunnen fiksuja avaramielisiä ihmisiä, jotka ovat aina asuneet samalla paikkakunnalla.
Oikeasti avaramielisen ihmisen ei välttämättä tarvitse kokea ja nähdä kaikkea itse, sillä maailma avautuu kyllä keskusteluilla tai vaikka taiteen ja tieteen kautta. Välillä kuulee näitä kommentteja, "köyhyyden ymmärtää vasta kun on käynyt ghetossa" jne., joilla oikeastaan vain perustellaan omaa kohtuutonta ympäristökuormaa. Kyllä sen normaaliälyinen ajattelemallakin ymmärtää siinä määrin kuin tarvitseekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP
Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.
Maailma on täynnä kokemista ja näkemistä ja utelias mieli ei ole koskaan tylsä. Sehän on nimenomaan passiivisuuden vastakohta, että asettaa itsensä alttiiksi mahdollisimman erilaisille asioille ja haasteille.
Tylsämielinen kuvittelee että ainoa tapa kokea on muuttaa sen kokemuksen perässä.
Kyllä matkustamalla tai muuttamalla koet asian paljon syvemmin kuin vaikkapa telkkarista katsomalla. Tottakai oma kokemus on aina paljon syvempi ja merkittävämpi kuin se, että vaikkapa lukee muiden kokemuksista lehdestä.
Kokemuksellisuus on tunnepohjaisesti toimivan ihmisen arvo. Älyllisesti maailmaan suhtautuva arvostaa ajattelemista, ja sitä voi harrastaa matkustamattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
KOTI on siellä, missä on SYDÄN!
Tällä hetkellä se on niin Italiassa kuin Espanjassakin. Aikaisemmin se on ollut Kreikassa, Saksassa ja jonkin aikaa synnyinmaassani Suomessakin.
Puoliso, lapset ja meidän yhteinen kotimme; ovat tietysti ne tärkeimmät...kotimme, missä se sitten milloinkin on...
Sinulla ei tule ikinä olemaan yhteistä historiaa tai kulttuuria näiden kansojen kanssa. Ei hiiri muutu hevoseksi tallissa asumalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarppi kirjoitti:
On se jollain tavalla ahdaskatseisuutta mielestäni, ettei ole kiinnostunut, eikä halua nähdä maailmaa ollenkaan. Halutaan käydä Salon Prismassa koko elämän ajan. No ok, jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Maailmallakäyminen ja asuminen kuitenkin avartaa näkemään moniakin asioita, mutta jos asuu vaikka Salossa koko elämänsä, niin ei ehkä tarvitse keskustella mistään asioista muiden kanssa, kun kulkee vaan omaa perhepolkuaan Salossa. Ja varmaan ympärillä on sitten oman kaltaisia ihmisiä, joista kukaan ei ole käynyt Raisiota pidemmällä. Ei kiinnosta oman maan historia, pääkaupunki, muut kaupungit, saatikka mikään oman maan ulkopuolella, paitsi ehkä Tallinna ja Tukholma laivasta käsin :D. Kotona kiinnostaa kotisohva ja jääkaappi, lasten koulu ja luistelukenttä. Vähän kuin kissalla on noin 9 kilometrin reviiri elämässä. Sitten haukutaan Sannaa kun se nyt lähti jonnekin Los Angelesiin, eikä hoida lastaan.
Enpä ole huomannut ihmisissä minkäänlaista muutosta ja avaria näkemyksiä, vaikka olisivat maapallon kiertäneet. Samanlaisia pikkusieluja ja samojen asioitten jankkaajia kuin muutkin. Olevinaan ovat kyllä ja mielestään jotenkin parempia.
Sisko asui ulkomailla kauan ja sen perusteella on omaksunut ylenkatseen kaikkea kohtaan, äärettömän ärsyttävää kun alkaa sen luennoimisensa siitä miten missäkin maassa mikäkin asia hoidetaan. Kun äiti kuoli ja piti alkaa siskon kanssa hoitaa siihen liittyvät asiat, oli mennä hermo totaalisesti. Ei mitään ollut oppinut käytännön asioista, kaikki piti minun hoitaa ja huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän Ap:n kysymyksen. Oon itse kotoisin Tampereelta mutta päätynyt asumaan pikku kaupunkiin nimeltä Järvenpää. Kesti todella kauan päästä sisälle tämän paikan juttuihin, täällä kaikki alkuperäisasukkaat on ihan omaa luokkaansa. Ja kun ne pääsee saman kahvipöydän ääreen ei tule loppua siitä: muistatko sen "Marttisen" joka oli opettajana siinä ja siinä koulussa, ja sen kadun mikä revittiin auki siitä silloin ja se kauppa mikä oli siellä keskustassa silloin vuonna se ja se. Jotenkin se näkökulma on jäätävän kapea ja kaikki oman kylän tapahtumat on paljon kiinnostavampia kuin ulkomaailman tapahtumat.
Outoa on myös Hesa-viha johon en niinkään törmännyt Tampereella, ehkä se oli sen verran kaukana ettei tarvinnut välittää. Turussa olen asunut myös, tykkäsin, vaikka sielläkin on tietty omat juttunsa ja piirinsä. Nyt töiden ja muun perhetilanteen takia jumissa täällä pikku kylässä, mutta jos vaan onnistuu, muutan kyllä jossain vaiheessa takaisin Tampereelle. Omat kotikulmat vaan jotenkin tuntuu parhaimmilta. Vaikka täällä kaikki palvelut on ihan kätevästi lähellä, en vaan tykkää tästä ilmapiiristä
Kirjoitit, että näkökulma on jäätävän kapea ja oman kylän tapahtumat kiinnostavampia kuin maailman tapahtumat.
Eikös tämä ole ihan normaalia? Kyllä siellä Tampereellakin muistellaan vanhoja tamperetarinoita ja Tamperetta koskevat asiat ensisijaisesti kiinnostavia. Niinhän se kuuluu ollakin. Jokaisessa kunnassa kuuluisikin asukkaitten puhaltaa yhteen hiileen ja huolehtia oman kunnan asioista.
Kaikilla paikkakunnilla on myös historiansa ja on tärkeätä, että se myös muistetaan.
Minunkin paikkakunnallani oli legendaarinen oppikoulun opettaja, joka edelleen elää entisten oppilaiden muistoissa ja kun hänet jossain mainitaan, tulee aina se miellyttävä tunne, että mehän nyt tiedämme, mistä puhutaan, ei tarvitse paljon puhuakaan, kun tulee se yhteiseen kokemukseen perustuva tunne ja hymy huulille.
Suurin osa meistä ihmisistä kuitenkin näkee maailmaa matkustellessaan niin ulkomailla kuin kotimaassa ja some ja televisio ja muut viestintävälineet tuo kaiken meille suoraan kotiinkin, vaikka ei liikkuisi minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP
Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.
Maailma on täynnä kokemista ja näkemistä ja utelias mieli ei ole koskaan tylsä. Sehän on nimenomaan passiivisuuden vastakohta, että asettaa itsensä alttiiksi mahdollisimman erilaisille asioille ja haasteille.
Erilaisia asioita ja haasteita voi kokea ihan kotipaikkakunnalta käsin. Näissä maailmalla liikkumisen ihannoinneissa korostuu tietty ekstrovertti käsitys ihmisestä, mikä ei millään tavalla kosketa kaikkia. Itse olen muuttanut paikkakunnalta toiselle ja asunut myös ulkomailla, ja tämä sopii omaan persoonaani. Toisaalta tunnen fiksuja avaramielisiä ihmisiä, jotka ovat aina asuneet samalla paikkakunnalla.
Oikeasti avaramielisen ihmisen ei välttämättä tarvitse kokea ja nähdä kaikkea itse, sillä maailma avautuu kyllä keskusteluilla tai vaikka taiteen ja tieteen kautta. Välillä kuulee näitä kommentteja, "köyhyyden ymmärtää vasta kun on käynyt ghetossa" jne., joilla oikeastaan vain perustellaan omaa kohtuutonta ympäristökuormaa. Kyllä sen normaaliälyinen ajattelemallakin ymmärtää siinä määrin kuin tarvitseekin.
Tuo ghetto -juttu ei edes kerro köyhyyden syvimmästä syövereistä. ghetossa kaikki ovat köyhiä ja samassa jamassa.
Itse elin lapsuuteni äärimmäisen köyhissä oloissa, mutta vauraassa maaseutu kylässä. Siinä sen köyhyytensä varsinaisesti tuli kohtaamaan, kun oli vertailukohteita. Olin koulun köyhin kakara ja sain siitä kuulla, perhettäni ylenkatsottiin tietyistä syistä, joihin en kuitenkaan minä ollut syyllinen. Mutta minä sen syyllisyyden ja häpeän kannoin.
En ole siitä päässyt täysin irti ikinä. Kovilla pakkasilla muistan edelleen ne rikkinäiset kumisaappaat, joilla kävin koulussa oli sää mikä tahansa. Jos olisi ollut ghetto ympärilläni, olisi ehkä ollut edes kavereita, mutta ei ollut ainuttakaan.
No tämä tästä, olen sen paikkakunnan taakseni jättänyt, mutta muuten elänyt yhdessä kunnassa, koska sain hyvän työpaikan. En ole täältä mihinkään kaivannut. Sen verran olen matkustellut, että tiedän, miten ihanaa on aina ollut tulla kotiin. Mihinkään muuhun maahan en ole tuntenut halua jäädä.
Todennäköisyysolettamasi meni pieleen. Maalla olen pysynyt, eikä ole hinkua sinne kaupunkiin, jossa on puoli vuotta pimeää ja märkää, taivas täynnä valosaastetta, työmatkat ruuhkaisia ja hitaita. Siellä on yksilökeskeistä, kilpailua ja vähän yhdessä tekemisen meininkiä. Esim Helsingissä kulttuuria mennään katsomaan, maalla kulttuuria tehdään itse.
Voi olla, että valaistuisit jos muuttaisit maalle. Maalla reissaaminen ei tuo valaistumista, sillä vain asumalla pääsee osaksi paikallista yhteisöä ja elämäntapaa.