Miksi jotkut ihmiset asuu samassa kaupungissa koko elämänsä?
Tulevat kotikaupungin indoktrinoimaksi, eivätkä koskaan asu muualla. Mukavuushalu vai laiskuus, molemmat?
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt näihin päiviin asti, miksi se kotiseutu on naisille aina saatanasta ja sieltä pitää lähteä pois. Ei niitä paljon puhuttuja wippajei kulttuuritapahtumia nyt niin paljon ole, etteikö voisi käydä kaupungissa ja tulla takaisin.
No onhan siellä kaupungissa paljon muutakin kuin kulttuuritapahtumia, ihan jo pelkästään parempi mahdollisuus kouluttautua ja työllistyä ovat jo todella isoja syitä lähteä pois syrjäisemmältä kotiseudulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP
Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.
Maailma on täynnä kokemista ja näkemistä ja utelias mieli ei ole koskaan tylsä. Sehän on nimenomaan passiivisuuden vastakohta, että asettaa itsensä alttiiksi mahdollisimman erilaisille asioille ja haasteille.
Tylsämielinen kuvittelee että ainoa tapa kokea on muuttaa sen kokemuksen perässä.
Kyllä matkustamalla tai muuttamalla koet asian paljon syvemmin kuin vaikkapa telkkarista katsomalla. Tottakai oma kokemus on aina paljon syvempi ja merkittävämpi kuin se, että vaikkapa lukee muiden kokemuksista lehdestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt näihin päiviin asti, miksi se kotiseutu on naisille aina saatanasta ja sieltä pitää lähteä pois. Ei niitä paljon puhuttuja wippajei kulttuuritapahtumia nyt niin paljon ole, etteikö voisi käydä kaupungissa ja tulla takaisin.
Haluavat eroon sinun kaltaisista miehistä.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Olen asunut sekä Espoossa, Helsingissä että Vantaalla. En ole kokenut paikkojen välillä suurensuuria eroja, vaan viihtynyt ihan kaikissa (en ole meren rannalla esim. asunut tai ihan ydinkeskustassa). Sattui vain niin, että löysimme synnyinkaupungistamme kivan omakotitalon, joka olisi voinut löytyä mistä vain näistä kolmesta kaupungista.
Hassu ketju,kun kysytään vain kaupungeista.Niinku todettu maalta on lähdettävä koulujen ja työn perään ja se on ikäänkuin itsestäänselvyys. Sinne pääsee sit takaisin vasta eläkkeellä ja se on surullista ja epätasa-arvoista. Toki joillain löytyy myös työtä ja elantoa ja voivat jäädä kotiseudulleen.
Vähän on ollut vaikea valita muta kaupunkia kuin asuminen Helsingin lähiössä.Ei siteitä maaseudut.Ei vanhempia,kuolivat kun olin nuori. 1 eläjänä ,yhden tulot,ei edes perintörahoja pesämunaksi omistusasuntoon.Joten vuokralla asutaan,mutta tyytväisenä.Meri on lähellä,kuin metsä ja Itä-keskuksen kauppakeskus Itis. Sietä saa kaiken minkä tarvitsen.On läkri asemat,labratkin aluella. Mihin sitä muttaisi siten? Kun ei varaa edes matkustella,sano mitä järkeä on tuntematomaan muuhun kaupunkiin muttaa?
Helsingistä kauas maalle muuttaminen avarsi maailmankatsomustani enemmän kuin yksikään ulkomaan reissu.
Suosittelen muillekin muuttamaan johonkin ihan erilaiseen paikkaan muutamaksi vuodeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut sekä Espoossa, Helsingissä että Vantaalla. En ole kokenut paikkojen välillä suurensuuria eroja, vaan viihtynyt ihan kaikissa (en ole meren rannalla esim. asunut tai ihan ydinkeskustassa). Sattui vain niin, että löysimme synnyinkaupungistamme kivan omakotitalon, joka olisi voinut löytyä mistä vain näistä kolmesta kaupungista.
Onhan tuo toki teknisesti ottaen eri kaupungeissa asumista, mutta en tiedä tarkoittiko AP välttämättä jotain Pitäjänmäestä Leppävaaraan muuttamista. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt tänne kuten myös lapseni, vanhempani ja isovanhempani. Olen käynyt kouluni täällä, opiskellut ja tehnyt 40v työtä täällä. Miksi muuttaisin ? Se, että tämä kylä on nyt pilattu ja sitä rakennetaan vain hyväkuntoisille polkupyöräilijöille ja puiden halaajille ,ei paljon vaikuta, koska minun ei tarvitse omasta kuplastani poistua kuin pari kertaa vuodessa. Päähän se kyllä ottaa . Kouluissa ei oke kirjoja, mutta baanaa pukkaa.
Omasta näkökulmastani vanhempien ja isovanhempien synnyinpaikka ei ole syy pysyä samassa paikassa. Ei myöskään se, että olen tehnyt vuosikausia töitä samassa paikassa. Päinvastoin, nämä asiat toimisivat ennemminkin kannustimina lähteä liikkeelle, ja kaipaisin vaihtelua ja uusia haasteita.
Tein parikymmentä vuotta sitten havainnon sukulaisten ja kavereiden keskuudessa, että ihmiset noin 98%-sesti pyrkivät kotipaikkakuntaansa isompaan kaupunkiin, etenkin parikymppisinä nuorina (lukion/amiksen jälkeen). Ei yleensä koskaan pienempään. Toki opiskelupaikkakunnat ovat aina yleensä kaupunkeja. Pienemmältä paikkakunnalta mennään ehkä pieneen kaupunkiin, pienestä kaupungista suurempaan kaupunkiin, suuresta kaupungista pääkaupunkiin.
Tuo, jolle kommentoit, on syntyperäinen helsinkiläinen. Hyvin monille hesalaisille sillä, että on siellä jo kolmatta polvea, on tärkeä asia. Kaupungin tuntee syvemmin ja perinpohjaisemmin kuin junantuoma. Helsinki on Suomen suurin kaupunki, ja kommentoija on todennäköisesti 60-vuotias (jos on jo 40 vuotta ollut töissä). Hän on siis nähnyt suuren maaltamuuton ja Suomen kaupungistumiskehityksen aitiopaikalta, sekä nähnyt, miten Helsingin väkimäärä on paisunut ja muuttunut. Hänen vanhempansa ovat nähneet sota-ajan, ja hänen isovanhempansa todennäköisesti ovat voineet muistella tsaarinaikaa.
Tottakai kaikilla paikkakunnilla on oma historiansa, mutta rohkenen sanoa, että millään Suomen nykyisistä kaupungeista ei ole ollut niin suurta murrosten historiaa kuin Helsingillä 1900-luvun aikana. En toki halua pistää sanoja aiemman kommentoijan suuhun, mutta jos hänen isovanhempansa vain ovat olleet elossa ja vanhemmat juttelevaisia, niin kommentoijalla on mahtava omakohtainen + perhekokemus Suomen pääkaupungin huikeasta muutoksesta.
Kun tämä vielä yhdistetään ensin mainitsemaani seikkaan, siihen, että ihmiset pyrkivät aina vähän suuremmalle paikkakunnalle, niin helsinkiläisen osalta ainoa vaihtoehto on muutto ulkomaille. Osa muuttaakin, mutta kaikki eivät halua. Minun mielestäni on ihan ok haluta asua Suomessa elämänsä.
Epäilenkin, että tuo, jonka viestiin vastaan, ei tajunnut sitä, että hän vastasi kolmannen polven stadilaiselle. Pääkaupunki on aivan eri asia kuin mikään muu Suomen kaupunki. Joka suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt näihin päiviin asti, miksi se kotiseutu on naisille aina saatanasta ja sieltä pitää lähteä pois. Ei niitä paljon puhuttuja wippajei kulttuuritapahtumia nyt niin paljon ole, etteikö voisi käydä kaupungissa ja tulla takaisin.
Se voi olla, etenkin nuorille naisille, että ne kotiseudun miehet, jotka ajattelevat noin, ovat...jos nyt ei saatanasta niin jostakin muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Identiteetti juurtuu siihen kaupunkiin ja siksi on mahdotonta muuttaa sieltä pois.
Harmillista koska sekin on vain mielikuvituksen tuotetta. Kaupunkien identiteetit on lähinnä huvittavia - "meillä syödään tätä ruokaa" - "meillä on tommonen patsas" ja "meillä kutsutaan tätä leivosta eri nimellä."
Katsoin juuri facesta ala-asteen koulukavereita. Yllättävän moni heistää asuu vieläkin samassa huonomaiseissa lähiössä. Itse muutin parempaan lähiöön kaupungin sisällä.
Miten jotkut voivat asua samoilla nurkilla koko ikänsä?
Jos vaihtaisin paikkakuntaa niin uudella paikkakunnalla tulisi olla palvelut lähellä, sairaala ja terveyspalvelut, töitä, kivijalkakauppoja, mahdollisuus elää ilman autoa. Pääkaupunkiseudulla alkaa terveydenhuolto olla huonolla tolalla, asuntojen hinnat ja vuokrat korkeita, turvattomuutta. Muuten pääkaupunginseutu olisi houkutteleva. En tiedä toista paikkakuntaa johon harkitsisin muuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä kauas maalle muuttaminen avarsi maailmankatsomustani enemmän kuin yksikään ulkomaan reissu.
Suosittelen muillekin muuttamaan johonkin ihan erilaiseen paikkaan muutamaksi vuodeksi.
Todennäköisesti totesit, että kyllä Helsinki on sentään Helsinki, ja palasit riemumielin takaisin. Näin mun maailmankatsomukseni ainakin avartuisi. Tosin ymmärrän tämän ilman maaseudulle muuttoakin.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon vihaista reaktiota synnytti ketju. Tämä on mielenkiintoista. -AP
Koska luot mielikuvan siitä, että jonnekin nyt vain "pitää" muuttaa ja että muuttamattomat ovat jotain juntteja, jotka eivät tajua mitään mistään, ja kaiken lisäksi arvostelevat varmaankin jumalatar Sannaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Identiteetti juurtuu siihen kaupunkiin ja siksi on mahdotonta muuttaa sieltä pois.
Harmillista koska sekin on vain mielikuvituksen tuotetta. Kaupunkien identiteetit on lähinnä huvittavia - "meillä syödään tätä ruokaa" - "meillä on tommonen patsas" ja "meillä kutsutaan tätä leivosta eri nimellä."
Katsoin juuri facesta ala-asteen koulukavereita. Yllättävän moni heistää asuu vieläkin samassa huonomaiseissa lähiössä. Itse muutin parempaan lähiöön kaupungin sisällä.
Ja silti sinusta ei tullut yhtään parempaa kuin stalkkeroija.
Ap on esimerkki siitä, että ulkoiset olosuhteet ei auta, jos sisäinen maailma on jumiutunut.
Mitä hyötyä on muuttaa paikasta toiseen, jos tuloksena on ennakkoluuloinen asenne kaikkia kohtaan, jotka eivät elä samalla tavalla kuin itse? Missä se maailmankuvan avartuminen silloin näkyy?
Tylsämielinen kuvittelee että ainoa tapa kokea on muuttaa sen kokemuksen perässä.