Miksi jotkut ihmiset asuu samassa kaupungissa koko elämänsä?

Asuminen muualla kuin syntymäpaikkakunnalla voi tarjota monia hyötyjä ja kokemuksia, jotka voivat rikastuttaa elämääsi. Tässä on joitakin syitä, miksi kannattaa harkita muualla asumista:

Uudet mahdollisuudet: Uudessa paikassa asuminen avaa oven uusille mahdollisuuksille. Voit löytää uusia työpaikkoja, opiskelupaikkoja tai muita urakehitysmahdollisuuksia, joita kotikaupungissasi ei ehkä ole tarjolla.

Kulttuurillinen rikkaus: Muualla asuminen antaa sinulle mahdollisuuden uppoutua erilaisiin kulttuureihin ja oppia uusia tapoja elää ja ajatella. Tämä voi laajentaa maailmankuvaasi ja avata sinulle uusia näkökulmia.

Henkilökohtainen kasvu: Uusi ympäristö asettaa sinut usein haasteisiin ja antaa mahdollisuuden kasvaa henkilökohtaisesti. Opit sopeutumaan uusiin tilanteisiin, kohtaamaan vaikeuksia ja rakentamaan uusia ihmissuhteita.

Laajempi sosiaalinen verkosto: Asuminen muualla voi auttaa sinua luomaan laajemman sosiaalisen verkoston. Tapaat uusia ihmisiä, ja saatat luoda ystävyyssuhteita ja kontakteja eri puolilta maailmaa.

Itsenäisyys ja itseluottamus: Kun olet kaukana perheestäsi ja tutuista ympäristöistäsi, saatat oppia olemaan itsenäisempi ja luottavaisempi omiin kykyihisi.

Seikkailu ja jännitys: Uusiin paikkoihin muuttaminen voi olla seikkailu, joka tuo elämääsi jännitystä ja adrenaliinia. Voit kokea uusia asioita ja matkustaa uusiin paikkoihin.

Opiskelu ja oppimismahdollisuudet: Jos harkitset opiskelua, monilla paikkakunnilla voi olla erityisiä oppimis- ja tutkimusmahdollisuuksia, joita et muuten pääsisi hyödyntämään.

Perspektiivin laajentaminen: Asuminen muualla voi auttaa sinua näkemään oman kotipaikkakuntasi ja kulttuurisi uusin silmin. Voit saada syvemmän ymmärryksen siitä, mikä tekee paikasta erityisen ja toisaalta tunnistat myös epäkohdat paremmin.

Vaikka muualla asuminen voi olla haasteellista ja vaatii sopeutumista, se voi samalla tarjota runsaasti mahdollisuuksia ja rikastuttaa elämääsi monin tavoin. Se voi auttaa sinua kasvamaan henkisesti ja auttaa avaamaan uusia ovia tulevaisuuden mahdollisuuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP

Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.

Epäilen kyllä vahvasti sitä, että kaikilla niillä koko elämänsä samassa kaupungissa elävillä olisi älyttömän syvällinen sielunmaailma. Monet pikkukaupungin asukkaat ovat todella ahdasmielisiä ja kaavoihinsa kangistuneita ja vastustavat kaikkea muutosta. Pienemmissä yhteisöissä ihmiset saattavat olla sosiaalisesti eristäytyneempiä ja vähemmän alttiita uusille vaikutteille ja näkökulmille. Tämä voi johtaa siihen, että vanhat asenteet ja uskomukset säilyvät vahvempina.

Siinäpä sinulla avarakatseinen näkemys, jossa ei ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia muista pinnallisin perustein kuten asuinpaikan perusteella.

Kokemuksen kovalla äänellä puhun, on tullut pikkukaupungissa ihan tarpeeksi kauan asuttua. Ei tietenkään kaikki pikkukaupungissa asuvat ole tuollaisia, mutta ei ne pikkukaupungin asukkaat yleisellä tasolla ole mitenkään mieleltään erityisen syvällisiä. Päinvastoin ne keskustelut pysyy monella juoruilun tasolla ja sen sijaan, että pohditaan maailmankaikkeuden syntyä niin yritetään selvittää sitä miksi naapurin Marjatalla kävi eilen tuntematon mies kylässä.

Onko isomman kaupungut asukkaat sitten yhtään sen syvälliesmpiä? Minun kokemuksen mukaan se on sitä ihan samaa juoruilua, kaikki vaan ei tunne kaikkia eli juoruilevat omissa kuplissaan eikä "koko kylän" asioista.

Kaupunkien asukkaat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan toki joukkoon mahtuu moninaisia yksilöitä, joilla on erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuksia.

Kaupungeissa on suuri määrä ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista, ja monissa suurissa kaupungeissa korostetaan monimuotoisuutta ja avoimuutta. Tämä monimuotoisuus voi itse asiassa johtaa siihen, että ihmiset ovat avoimempia erilaisille näkemyksille ja kulttuureille, mikä voi tukea syvällistä vuorovaikutusta ja oppimista.

Toisaalta pienemmissä yhteisöissä voi olla tiiviimpi yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tämä ei takaa syvempää ystävyyttä tai vuorovaikutusta. Pienemmissä yhteisöissä voi olla myös voimakkaampia sosiaalisia paineita ja juoruilua, koska ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja pelkäävät ulkopuolisten arvostelua.

Näin ikäni pääkaupunkiseudulla asuneena näyttää pikemminkin siltä että erilaisille näkemyksille ja kulttuureille altistumiselle ovat avoimimpia ovat ne jotka asuvat verrattain homogeensilla asuinalueilla turvallisesti omissa piireissään ja "altistuvat" lähinnä puheissaan tai hyvin pinnallisesti "ohikulkijatasolla" vaikkapa ostoskeskuksessa käydessään.  Jos altistus on liian suuri, esimerkiksi omalle asuinalueelle suunnitellaan vastaanottokeskusta, niin kohta ollaan jo keräämässä nimiä listaan ja koitetaan yleisönosastoilla perustella miksi kuitenkin olisi parempi että se keskus tulisi jonkun muun naapuriin :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP

Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.

Epäilen kyllä vahvasti sitä, että kaikilla niillä koko elämänsä samassa kaupungissa elävillä olisi älyttömän syvällinen sielunmaailma. Monet pikkukaupungin asukkaat ovat todella ahdasmielisiä ja kaavoihinsa kangistuneita ja vastustavat kaikkea muutosta. Pienemmissä yhteisöissä ihmiset saattavat olla sosiaalisesti eristäytyneempiä ja vähemmän alttiita uusille vaikutteille ja näkökulmille. Tämä voi johtaa siihen, että vanhat asenteet ja uskomukset säilyvät vahvempina.

Siinäpä sinulla avarakatseinen näkemys, jossa ei ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia muista pinnallisin perustein kuten asuinpaikan perusteella.

Kokemuksen kovalla äänellä puhun, on tullut pikkukaupungissa ihan tarpeeksi kauan asuttua. Ei tietenkään kaikki pikkukaupungissa asuvat ole tuollaisia, mutta ei ne pikkukaupungin asukkaat yleisellä tasolla ole mitenkään mieleltään erityisen syvällisiä. Päinvastoin ne keskustelut pysyy monella juoruilun tasolla ja sen sijaan, että pohditaan maailmankaikkeuden syntyä niin yritetään selvittää sitä miksi naapurin Marjatalla kävi eilen tuntematon mies kylässä.

Onko isomman kaupungut asukkaat sitten yhtään sen syvälliesmpiä? Minun kokemuksen mukaan se on sitä ihan samaa juoruilua, kaikki vaan ei tunne kaikkia eli juoruilevat omissa kuplissaan eikä "koko kylän" asioista.

Kaupunkien asukkaat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan toki joukkoon mahtuu moninaisia yksilöitä, joilla on erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuksia.

Kaupungeissa on suuri määrä ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista, ja monissa suurissa kaupungeissa korostetaan monimuotoisuutta ja avoimuutta. Tämä monimuotoisuus voi itse asiassa johtaa siihen, että ihmiset ovat avoimempia erilaisille näkemyksille ja kulttuureille, mikä voi tukea syvällistä vuorovaikutusta ja oppimista.

Toisaalta pienemmissä yhteisöissä voi olla tiiviimpi yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tämä ei takaa syvempää ystävyyttä tai vuorovaikutusta. Pienemmissä yhteisöissä voi olla myös voimakkaampia sosiaalisia paineita ja juoruilua, koska ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja pelkäävät ulkopuolisten arvostelua.

Moni sanoo että parasta isossa kaupungissa asumisessa on se väkijoukon suoma anonymiteetti. Edes oman rapun asukkaita ei tunneta. Tästä seuraa se että tosiasiallisesti eri kulttuureille ja taustoille altistutaan aika vähän kun se todelinen sosiaalinen piiri koostuu kuitenkin omasta kuplasta ja muut ovat vain ohikulkijoita joita ei edes tervehditä.  

Sinänsähän tuo on ihan luonnollista, sosiaalitieteilijöiden mukaan käsittääkseni ihmisillä ei aivokapasiteetti riitä kovinkaan suuren sosiaalisen piirin omaksumiseen vaan joko suljetaan osa ulkopuolella ja kuplaudutaan tai ylikuormitutaan ja ahdistutaan.

Asun Lontoossa, ja täällä ystäväpiirissäni ja työelämässäni olen tekemisissä ihmisten kanssa joka puolelta maailmaa ja erilaisista kulttuuritaustoista. Suuressa kaupungissa on myös helpompi löytää ystäviä, jotka jakavat samanlaisen arvomaailman ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Tämä ympäristö kannustaa monimuotoisuuteen ja erilaisuuden arvostamiseen, ja siitä voi oppia paljon. Olen esimerkiksi osallistunut kiinalaisen uuden vuoden juhliin ja diwaliin ja oppinut paljon muiden kulttuurien perinteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP

Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.

Epäilen kyllä vahvasti sitä, että kaikilla niillä koko elämänsä samassa kaupungissa elävillä olisi älyttömän syvällinen sielunmaailma. Monet pikkukaupungin asukkaat ovat todella ahdasmielisiä ja kaavoihinsa kangistuneita ja vastustavat kaikkea muutosta. Pienemmissä yhteisöissä ihmiset saattavat olla sosiaalisesti eristäytyneempiä ja vähemmän alttiita uusille vaikutteille ja näkökulmille. Tämä voi johtaa siihen, että vanhat asenteet ja uskomukset säilyvät vahvempina.

Siinäpä sinulla avarakatseinen näkemys, jossa ei ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia muista pinnallisin perustein kuten asuinpaikan perusteella.

Kokemuksen kovalla äänellä puhun, on tullut pikkukaupungissa ihan tarpeeksi kauan asuttua. Ei tietenkään kaikki pikkukaupungissa asuvat ole tuollaisia, mutta ei ne pikkukaupungin asukkaat yleisellä tasolla ole mitenkään mieleltään erityisen syvällisiä. Päinvastoin ne keskustelut pysyy monella juoruilun tasolla ja sen sijaan, että pohditaan maailmankaikkeuden syntyä niin yritetään selvittää sitä miksi naapurin Marjatalla kävi eilen tuntematon mies kylässä.

Onko isomman kaupungut asukkaat sitten yhtään sen syvälliesmpiä? Minun kokemuksen mukaan se on sitä ihan samaa juoruilua, kaikki vaan ei tunne kaikkia eli juoruilevat omissa kuplissaan eikä "koko kylän" asioista.

Kaupunkien asukkaat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan toki joukkoon mahtuu moninaisia yksilöitä, joilla on erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuksia.

Kaupungeissa on suuri määrä ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista, ja monissa suurissa kaupungeissa korostetaan monimuotoisuutta ja avoimuutta. Tämä monimuotoisuus voi itse asiassa johtaa siihen, että ihmiset ovat avoimempia erilaisille näkemyksille ja kulttuureille, mikä voi tukea syvällistä vuorovaikutusta ja oppimista.

Toisaalta pienemmissä yhteisöissä voi olla tiiviimpi yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tämä ei takaa syvempää ystävyyttä tai vuorovaikutusta. Pienemmissä yhteisöissä voi olla myös voimakkaampia sosiaalisia paineita ja juoruilua, koska ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja pelkäävät ulkopuolisten arvostelua.

Moni sanoo että parasta isossa kaupungissa asumisessa on se väkijoukon suoma anonymiteetti. Edes oman rapun asukkaita ei tunneta. Tästä seuraa se että tosiasiallisesti eri kulttuureille ja taustoille altistutaan aika vähän kun se todelinen sosiaalinen piiri koostuu kuitenkin omasta kuplasta ja muut ovat vain ohikulkijoita joita ei edes tervehditä.  

Sinänsähän tuo on ihan luonnollista, sosiaalitieteilijöiden mukaan käsittääkseni ihmisillä ei aivokapasiteetti riitä kovinkaan suuren sosiaalisen piirin omaksumiseen vaan joko suljetaan osa ulkopuolella ja kuplaudutaan tai ylikuormitutaan ja ahdistutaan.

Asun Lontoossa, ja täällä ystäväpiirissäni ja työelämässäni olen tekemisissä ihmisten kanssa joka puolelta maailmaa ja erilaisista kulttuuritaustoista. Suuressa kaupungissa on myös helpompi löytää ystäviä, jotka jakavat samanlaisen arvomaailman ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Tämä ympäristö kannustaa monimuotoisuuteen ja erilaisuuden arvostamiseen, ja siitä voi oppia paljon. Olen esimerkiksi osallistunut kiinalaisen uuden vuoden juhliin ja diwaliin ja oppinut paljon muiden kulttuurien perinteistä.

Niin, se on juuri sitä kuplautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lähinnä ihmettelen sitä tylsämielisyyttä. -AP

Tylsämielinenhän on nimenomaan henkilö, joka kaipaa jatkuvasti ulkoisia ärsykkeitä (kuten muuttoja), koska oma mieli on muuten passiivinen tehdäkseen elämästä kiinnostavaa.

Epäilen kyllä vahvasti sitä, että kaikilla niillä koko elämänsä samassa kaupungissa elävillä olisi älyttömän syvällinen sielunmaailma. Monet pikkukaupungin asukkaat ovat todella ahdasmielisiä ja kaavoihinsa kangistuneita ja vastustavat kaikkea muutosta. Pienemmissä yhteisöissä ihmiset saattavat olla sosiaalisesti eristäytyneempiä ja vähemmän alttiita uusille vaikutteille ja näkökulmille. Tämä voi johtaa siihen, että vanhat asenteet ja uskomukset säilyvät vahvempina.

Siinäpä sinulla avarakatseinen näkemys, jossa ei ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia muista pinnallisin perustein kuten asuinpaikan perusteella.

Kokemuksen kovalla äänellä puhun, on tullut pikkukaupungissa ihan tarpeeksi kauan asuttua. Ei tietenkään kaikki pikkukaupungissa asuvat ole tuollaisia, mutta ei ne pikkukaupungin asukkaat yleisellä tasolla ole mitenkään mieleltään erityisen syvällisiä. Päinvastoin ne keskustelut pysyy monella juoruilun tasolla ja sen sijaan, että pohditaan maailmankaikkeuden syntyä niin yritetään selvittää sitä miksi naapurin Marjatalla kävi eilen tuntematon mies kylässä.

Onko isomman kaupungut asukkaat sitten yhtään sen syvälliesmpiä? Minun kokemuksen mukaan se on sitä ihan samaa juoruilua, kaikki vaan ei tunne kaikkia eli juoruilevat omissa kuplissaan eikä "koko kylän" asioista.

Kaupunkien asukkaat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan toki joukkoon mahtuu moninaisia yksilöitä, joilla on erilaisia taustoja, kiinnostuksen kohteita ja persoonallisuuksia.

Kaupungeissa on suuri määrä ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista, ja monissa suurissa kaupungeissa korostetaan monimuotoisuutta ja avoimuutta. Tämä monimuotoisuus voi itse asiassa johtaa siihen, että ihmiset ovat avoimempia erilaisille näkemyksille ja kulttuureille, mikä voi tukea syvällistä vuorovaikutusta ja oppimista.

Toisaalta pienemmissä yhteisöissä voi olla tiiviimpi yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tämä ei takaa syvempää ystävyyttä tai vuorovaikutusta. Pienemmissä yhteisöissä voi olla myös voimakkaampia sosiaalisia paineita ja juoruilua, koska ihmiset tuntevat toisensa paremmin ja pelkäävät ulkopuolisten arvostelua.

Moni sanoo että parasta isossa kaupungissa asumisessa on se väkijoukon suoma anonymiteetti. Edes oman rapun asukkaita ei tunneta. Tästä seuraa se että tosiasiallisesti eri kulttuureille ja taustoille altistutaan aika vähän kun se todelinen sosiaalinen piiri koostuu kuitenkin omasta kuplasta ja muut ovat vain ohikulkijoita joita ei edes tervehditä.  

Sinänsähän tuo on ihan luonnollista, sosiaalitieteilijöiden mukaan käsittääkseni ihmisillä ei aivokapasiteetti riitä kovinkaan suuren sosiaalisen piirin omaksumiseen vaan joko suljetaan osa ulkopuolella ja kuplaudutaan tai ylikuormitutaan ja ahdistutaan.

Asun Lontoossa, ja täällä ystäväpiirissäni ja työelämässäni olen tekemisissä ihmisten kanssa joka puolelta maailmaa ja erilaisista kulttuuritaustoista. Suuressa kaupungissa on myös helpompi löytää ystäviä, jotka jakavat samanlaisen arvomaailman ja samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Tämä ympäristö kannustaa monimuotoisuuteen ja erilaisuuden arvostamiseen, ja siitä voi oppia paljon. Olen esimerkiksi osallistunut kiinalaisen uuden vuoden juhliin ja diwaliin ja oppinut paljon muiden kulttuurien perinteistä.

Niin, se on juuri sitä kuplautumista.

Ihmisen psyykelle on olennaista, että heidän lähipiirinsä jakaa saman arvomaailman ja antaa heille mahdollisuuden olla aidosti oma itsensä. Samalla on tärkeää kunnioittaa myös muiden oikeutta ilmaista omaa itseään ja olla omanlaisiaan. Tästä esimerkkinä esim. seksuaalisten vähemmistöjen edustajat, jotka saattavat kokea suurkaupungit houkuttelevina, koska niissä on yleensä helpompi löytää ihmisiä, jotka eivät tuomitse heitä seksuaalisen suuntautumisensa tai identiteettinsä vuoksi. Suurkaupungeissa monimuotoisuus ja suvaitsevaisuus yleensä lisääntyvät, mikä luo turvallisemman tilan yksilöille olla avoimesti oma itsensä. Tämä taas vahvistaa heidän psyykkistä hyvinvointiaan ja itsetuntoaan.

Eniten ihmettyttää ihmiset, jotka asuvat sellaisessa kaupungeissa, joissa eivät edes itse viihdy, mutta eivät kuitenkaan uskalla lähteä sieltä.

Joillakin ihmisillä on elämässä paljon muitakin asioita mietittävänä ja elämää elettävänä, kuin asuinpaikkakunnan vaihtaminen tai ihmettely.

Täällä on kummallekin hyvä työpaikka, kaikki palvelut mitä tarvitaan ja omakotitalo mitä on hartaudella remontoitu ja laitettu viihtyisäksi. Lähisuku asuu lähellä (meille etu, joillekin muille ei).

En keksi yhtään syytä miksi pitäisi muuttaa jonnekin muualle, vaikea kuvitella miten se toisi mitään lisäarvoa elämään, päinvastoin.

No, olen tosin muuttanut parikymppisenä pienestä pitäjästä isohkoon kaupunkiin, mutta sen jälkeen olen pysynyt samassa paikassa koko aikuisikäni.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on elämässä paljon muitakin asioita mietittävänä ja elämää elettävänä, kuin asuinpaikkakunnan vaihtaminen tai ihmettely.

Etkö tykkää mietiskelemisestä? -AP

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on elämässä paljon muitakin asioita mietittävänä ja elämää elettävänä, kuin asuinpaikkakunnan vaihtaminen tai ihmettely.

Asuinpaikan valinta on yksi elämän merkittävimmistä päätöksistä. Mielestäni on todellakin järkevää käyttää aikaa ja harkintaa pohtiessaan, onko nykyinen asuinpaikka paras vaihtoehto omalle onnelle ja hyvinvoinnille, vai voisiko elämäänsä parantaa muuttamalla toiselle paikkakunnalle.

Mielikuvituksen, kunnianhimon ja uuden oppimisen halun puute.

Joillakin myös pelko tai epävarmuus, mikä on surullista, jos muuten olisi noita edellämainittuja.

Jotkut vielä tekevät omista puutteistaan hyveen ja ylpeilevät sillä. "Minun ei tarvi lähteä", "minun ei tarvi opiskella (saksaa, ranskaa jne.)", "minun ei tarvi" jne.

Onneksi mitä isompaan kaupunkiin tai kauemmaksi ulkomaille lähtee, sitä vähemmän tarvitsee kuunnella tuollaisia, no, sanotaan vaikka juntteja.

Jarppi kirjoitti:

On se jollain tavalla ahdaskatseisuutta mielestäni, ettei ole kiinnostunut, eikä halua nähdä maailmaa ollenkaan. Halutaan käydä Salon Prismassa koko elämän ajan. No ok, jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Maailmallakäyminen ja asuminen kuitenkin avartaa näkemään moniakin asioita, mutta jos asuu vaikka Salossa koko elämänsä, niin ei ehkä tarvitse keskustella mistään asioista muiden kanssa, kun kulkee vaan omaa perhepolkuaan Salossa. Ja varmaan ympärillä on sitten oman kaltaisia ihmisiä, joista kukaan ei ole käynyt Raisiota pidemmällä. Ei kiinnosta oman maan historia, pääkaupunki, muut kaupungit, saatikka mikään oman maan ulkopuolella, paitsi ehkä Tallinna ja Tukholma laivasta käsin :D.  Kotona kiinnostaa kotisohva ja jääkaappi, lasten koulu ja luistelukenttä. Vähän kuin kissalla on noin 9 kilometrin reviiri elämässä. Sitten haukutaan Sannaa kun se nyt lähti jonnekin Los Angelesiin, eikä hoida lastaan.

Itselläsi on aika ahdas käsitys ihmisten kiinnostuksen kohteista.

Esimerkiksi Helsingissä asuvalle tarjoaa kaupunki laajan valikoiman mahdollisuuksia tekemiseen, nähtävyyksiin ja urakehitykseen ja välttämättä ei kaipaa muualle asumaan. Sen sijaan, jos jää asumaan pieneen tuppukylään, saattaa jäädä paitsi monista elämän tarjoamista mahdollisuuksista. Urakehitys voi olla rajoittunutta ja kumppanin ja ystävien löytäminen saattaa osoittautua haastavaksi. Toinen merkittävä tekijä on henkilön matkustelutottumukset. Vaikka joku asuisi aina samassa paikassa, hän voi silti olla matkustellut laajasti ja nähnyt paljon maailmaa haluamatta silti asua muualla.

Te, jotka olette asuneet koko elämänne pienessä kylässä tai pikkukaupungissa, minkälaista työtä teette? Monellahan nimenomaan siinä vaiheessa kun lähtee opiskelemaan on lähestulkoon pakko muuttaa muualle kun oma kotipaikka ei tarjoa kouluttautumismahdollisuuksia tai tarpeeksi työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut samalla paikkakunnalla koko tähän astisen elämän. Ei ole tarvetta muualle, koska täällä on kaikkea. Ymmärrän,että jostain kyläpahasesta on pakkokin muuttaa, muttei niin ole "suurkaupungista".

Missä kaupungissa asut? Lontoossa tai New Yorkissa? Kenties Tokiossa?

No siksi kun tykkään asua täällä enkä halua muuttaa vaan asun täällä kuolemaani asti - tää on mun koti (Hki).

Sitä voisi tosiaan kysyä joltain pariisilaiselta tai newyorkilaiselta, miten te jaksatte koko elämänne asua samassa kaupungissa? Eikö vaihtelu virkistäisi? Maailmassa on muitakin kaupunkeja. Esim Tampere.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä on elämässä paljon muitakin asioita mietittävänä ja elämää elettävänä, kuin asuinpaikkakunnan vaihtaminen tai ihmettely.

Asuinpaikka vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, kuten työmahdollisuuksiin, yhteisöön, koulutukseen ja elämänlaatuun, joten tuommoista asiaahan nimenomaan pitäisi miettiä huolella. Mielestäni hullulta kuulostaa pikemmin tuollainen ajattelumaailma, että asun täällä, koska en viitsi miettiä mitä oikeasti haluan elämältä ja priorisoida aikaa tälle.

Jarppi kirjoitti:

On se jollain tavalla ahdaskatseisuutta mielestäni, ettei ole kiinnostunut, eikä halua nähdä maailmaa ollenkaan. Halutaan käydä Salon Prismassa koko elämän ajan. No ok, jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Maailmallakäyminen ja asuminen kuitenkin avartaa näkemään moniakin asioita, mutta jos asuu vaikka Salossa koko elämänsä, niin ei ehkä tarvitse keskustella mistään asioista muiden kanssa, kun kulkee vaan omaa perhepolkuaan Salossa. Ja varmaan ympärillä on sitten oman kaltaisia ihmisiä, joista kukaan ei ole käynyt Raisiota pidemmällä. Ei kiinnosta oman maan historia, pääkaupunki, muut kaupungit, saatikka mikään oman maan ulkopuolella, paitsi ehkä Tallinna ja Tukholma laivasta käsin :D.  Kotona kiinnostaa kotisohva ja jääkaappi, lasten koulu ja luistelukenttä. Vähän kuin kissalla on noin 9 kilometrin reviiri elämässä. Sitten haukutaan Sannaa kun se nyt lähti jonnekin Los Angelesiin, eikä hoida lastaan.

Sinun kirjoituksesi oli aika ahdaskatseinen. Olet hyvä esimerkki siitä että maailman ääriin matkustaminenkaan ei aina auta näkemään omaa napaa pidemmälle.

Olen syntynyt tänne kuten myös lapseni, vanhempani ja isovanhempani. Olen käynyt kouluni täällä, opiskellut ja tehnyt 40v työtä täällä. Miksi muuttaisin ? Se, että tämä kylä on nyt pilattu ja sitä rakennetaan vain hyväkuntoisille polkupyöräilijöille ja puiden halaajille ,ei paljon vaikuta, koska minun ei tarvitse omasta kuplastani poistua kuin pari kertaa vuodessa. Päähän se kyllä ottaa . Kouluissa ei oke kirjoja, mutta baanaa pukkaa.