Oletko joskus ollut lomamatkalla henkilön kanssa, jonka kanssa et lopulta tullutkaan toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Vaikka muuten menisi kivasti, on kyllä raskasta olla kenen tahansa kanssa 24/7.

Niin mutta päätätkö siis sinä että minä menen nyt tuonne, tee sinä mitä huvittaa? Vai eikö näitä omia aikoja saada sopuisasti sovittua? Ei vaan mahdu mun ymmärrykseen. Olen käynyt vaikkapa Valioliigan matsissa ihan vain seurana ja maksanut tuostakin monta sataa eikä tullut mieleenkään jäädä hotellille kitisemään etten tykkää. Kompromissit on asian ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Kuinka riippuvaisia ihmiset ovat etteivät edes hetkeä pysty olemaan ilman sitä toista ja täytyy olla liimattuna siihen toiseen koko reissun ajan? Toki on eri asia jos koko reissun ajaksi dumppaa toisen, mutta jos vaikka tunnin tai kahden ajan haluaa tehdä jotain muuta niin miksi ihmeessä tämä on ongelma? Itse menisin tuossa tilanteessa esim. hotellin altaalle tai rannalle, varaisin itselleni hierojan, kiertelisin kaupunkia, menisin kahvilaan jne.

Kaverin ensimmäisen havaitsemani skitsofreniaoireet tuli ilmi lomamatkalla.

Ei mukavaa. Myöhemmin sekosi oikein kunnolla ja menetti jopa lääkärinpikeutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Vaikka muuten menisi kivasti, on kyllä raskasta olla kenen tahansa kanssa 24/7.

Niin mutta päätätkö siis sinä että minä menen nyt tuonne, tee sinä mitä huvittaa? Vai eikö näitä omia aikoja saada sopuisasti sovittua? Ei vaan mahdu mun ymmärrykseen. Olen käynyt vaikkapa Valioliigan matsissa ihan vain seurana ja maksanut tuostakin monta sataa eikä tullut mieleenkään jäädä hotellille kitisemään etten tykkää. Kompromissit on asian ydin.

Joo, tottakai sovitaan ja tehdään kompromisseja. Mutta pitää ymmärtää myös, jos toinen haluaa olla hetken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

Kaverin kanssa oli suunniteltu kuukauden reppureissua. Kaverilla myöhemmin diagnosoitiin masennus, mutta jo reissu oli yhtä masentuneen perässävetoa. Ainoa asia mitä olisi halunnut tehdä oli nukkuminen ja hereilläoloajan oli koko ajan kiukkuinen. Myönnän että itsellekkin alkoi pikku hiljaa kasvamaan k-rpä otsaan. Koko matka oli kuin vähäunisen taaperon perässävetämistä. Välithän siinä meni moneksi vuodeksi, mutta nyt taas ollaan hyviä kavereita. Välillä naureskellaan koko reissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Tämä on hyvä pointti, sillä ongelma tulee erilaisista odotuksista. Toinen kuvittelee, että ollaan koko ajan käsi kädessä ja toinen taas olettaa saavansa omia retkiä välillä. Puhukaa, ihmiset, etukäteen!

Eivätkö ihmiset tee reissusuunnitelmaa etukäteen? Osta pääsyliput jonon ohi, varaa retket, tarkista aukioloajat jne? Ikinä ei tule yllätyksiä reissuissa kun suunnittelen etukäteen. Ja reissukaverin kanssa tottakai, kummankin mielenkiintojen mukaan kohdevalinnat.

Fiiliksen mukaan mennään päivä kerrallaan. Nyt ollaan lähdössä kaverin kanssa lomalle, mutta ei varata mitään etukäteen. Tosin pari kohdetta kumpikin haluaa nähdä, mutta katotaan paikan päällä sitten tarkemmin mitä tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No en minä ainakaan mitään matkamuistoja haluaisi mennä ostamaan. En halua hukata aikaa kaupoissa kulkemiseen vaan mieluummin menen museoon tai muuten vaan kiertelen kaupungia. Eri

Joo, sukulaisten kanssa, jotka osoittautuivat niin saakelin nuukiksi ja makurajoitteisiksi, että yhteisen ruokapaikan etsimiseen ja valintaan meni aina koko päivä ja silloinkin hirveän väännön kautta.

Olisivat mieluiten syöneet omia eväitään hotellihuoneella. Joten kuten kelpuuttivat jonkun suomiravintolan makkarakastikkeen tai paistetun Suomesta roudatun kirjolohen.

Sitte loukkaantuivat kun mentiin johonkin muuhun ravintolaan ilman heitä.

Kaikesta muustakin, mikä maksoi sentinkään, valitettiin koko ajan.

Ei ikinä enää toista yhteistä reissua heidän kanssaan.

Tädin mies osoittautui sellaiseksi ra s is tiksi ja käytöstavattomaksi moukaksi, että kerta riitti hänenkin seuraansa.

Silloin kun matkustamme perheenä, siis minä, mies ja lapset, mies alkaa aina riehumaan/mököttämään. 

Esim. menomatkalla jutustelen mukavia lasten kanssa, ihan tavalliseen tapaan. Nuorempi pyytää jotain, annan sen hänelle. Miestä ärsyttää: "taas sä hössötät!! >:((" Minä ja lapset: "??" 

Miehestä kaikki, aivan kaikki, on tätä "hössöttämistä". Hänellä on myös tapana ruveta sooloilemaan ja poikkeamaan jo sovituista säännöistä kesken matkaa. Oli esim. tiedossa että autossa pahoinvoinnista kärsivän lapsen takia ajellaan pikkuteitä matalalla nopeudella, mutta mies lähteekin sitten liittymästä motarille. Välillä olen tämmöisen takia menettänyt hermoni ja huutanut hänelle että ei voi jumal**ta olla noin vaikeaa tehdä asiat kuten ollaan ennalta sovittu, varsinkin jos sille sopimukselle oli hyvä syy. Sitten tuijottaa minua suu auki hämmentyneenä, kohauttaa olkiaan ja sanoo "ok, ihan sama".

Minkäänlaista syytä ei osaa antaa käytökselleen, eikä myöskään käyttäydy näin jos reissaa vain minun tai vain lasten kanssa. Päinvastoin, on todella mukavaa seuraa eikä häntä haittaa yhtään esim. ajaa hiljempaa tai pysähdellä pitkin reissua. 

Emme enää nykyään reissaa yhdessä porukalla juurikaan, viimeksi ihan pelkät markkinat riittivät pahoittamaan kaikkien mielen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No en minä ainakaan mitään matkamuistoja haluaisi mennä ostamaan. En halua hukata aikaa kaupoissa kulkemiseen vaan mieluummin menen museoon tai muuten vaan kiertelen kaupungia. Eri

Näin ehdoton matkakaveri tuntuu kyllä todella ankealta. Tietysti sinä olet se joka valitsee ruokapaikat yms myöskin? Miksi otat kaveria mukaan reissuun edes jos teet tasan tarkkaan vain omalla tavallasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Minä olen samanlainen, sopuisa sekä utelias: lähes kaikki kiinnostaa edes periaatteessa. 

Ihan mielelläni olen käynyt muita kiinnostavissa kohteissa seurana, aina niistä oppii itsekin jotain (ja jossei muuta, näkee läheistä ihmistä innostuneena aiheesta, joka on aina kaunista tavallaan).

Harvemminhan sitä kenenkään ystävän kanssa viettää pitkeen useampaa päivää paitsi sitten jos lähtee reissuun. Mulla ja mun miesydtävällä on toisaalta ihan vastaava tilanne, kun ei asuta yhdessä. Matkalla sitä kohtaa aina uusia puolia toisesta. Jokaisen reissuseuralaisen kanssa ollaan pärjäilty joustavuudella. Lähimpien kanssa on tullut pahimmat kinastelut.

Huh, tätä ketjua lukiessani aion jatkossakin matkustaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Tämä on hyvä pointti, sillä ongelma tulee erilaisista odotuksista. Toinen kuvittelee, että ollaan koko ajan käsi kädessä ja toinen taas olettaa saavansa omia retkiä välillä. Puhukaa, ihmiset, etukäteen!

Eivätkö ihmiset tee reissusuunnitelmaa etukäteen? Osta pääsyliput jonon ohi, varaa retket, tarkista aukioloajat jne? Ikinä ei tule yllätyksiä reissuissa kun suunnittelen etukäteen. Ja reissukaverin kanssa tottakai, kummankin mielenkiintojen mukaan kohdevalinnat.

Ei kaikki tee. Mulla just yksi matka meni pilalle kun reissukaveri oli tuollainen suunnittelija, joka halusi varata ja suunnitella kaiken ennakkoon. Itse nautin siitä, että päivän ohjelma rakentuu spontaanimmin, jää aikaa ja tilaa yllätyksille.

Muistaakseni minkään reissun jälkeen ei ole tarvinnut päättää, että tuon kanssa en enää matkusta. Yksi reissu ystävän kanssa oli kuitenkin vähän raskas. Oli kyllä omaa syytäni, olin siihen aikaan vähän sellainen etten saanut suuta auki silloin kun olisi pitänyt. Kaveri halusi suunnitella matkan sellaiseksi, että pariin päivään ei saatu nukuttua juuri yhtään koska siirtymiset tapahtui yöllä. Eikä siis mistään rauhallisista yöjunista ollut kyse vaan lentokentillä ja bussiterminaaleissa haahuiltiin suden hetkinä. Sanoin kyllä suunnitteluvaiheessa että tuo käy vain, jos saan sitten päivällä nukkua noiden öiden jälkeeen. Eihän se päivänukkuminen sitten oikein onnistunut kuitenkaan vaikka ystävä jossain määrin yrittikin järjestää mulle rauhaa. Mutta olen siis matkustanut hänen kanssaan tuon jälkeenkin ja rauhallinen hotelliloma, jossa pysyttiin koko ajan samassa paikassa, sujui oikein mukavasti. Olennaisilta osin hän on kuitenkin kiva matkakaveri eli on pääsääntöisesti sopuisa, rento ja minun kanssani juttuuntuleva.