Oletko joskus ollut lomamatkalla henkilön kanssa, jonka kanssa et lopulta tullutkaan toimeen?

Olimme kaverin kanssa reissussa. Huomasin aika pian, että hän odotti minun tekevän aivan kaiken selvitystyön matkaan liittyen. Kun piti löytää reitti hotellille, miettiä ravintolaa tai katsoa museon aukioloajat, hän vaan seisoi paikallaan passiivisena ja odotti, että joko minä teen asialle jotain tai käsken häntä tekemään. Kerran piti keskellä yötä keksiä, miten pääsisimme hotellille. Kaveri näpräsi puhelintaan, ja oletin hänen selvittävän tapaa päästä majapaikkaamme. Kun kysyin asiasta, hän totesi viestittelevänsä poikaystävänsä kanssa. Siinä vaiheessa räjähdin, ja aiheesta saatiin aikaiseksi kunnon riita.

Olimme matkaa ennen ihan hyviä kavereita, mutta vähitellen välit viilenivät, eikä nykyään olla missään tekemisissä. Välillä mietin, kuinka iso rooli tuolla matkalla oli ystävyyden katkeamisessa.

Vierailija wrote:

Puolin ja toisin varmaan. Ystävä halusi yöpyä hotellissa ja ottaa kalliimmat lennot koska niissä oli parempi ajankohta. Muuten hyvä, mutta hänellä oli enemmän lomabudjettia kuin minulla. Minä halusin säästää ja vaikka mennä vähän myöhemmin nukkumaan ja yöpyä hostellissa. Hänen näkökulmasta varmasti ärsytti etten siedä kylmää enkä tuohon aikaan jaksanut kävellä kauhean pitkiä matkoja.

Mulla vähän samantapainen eli erilaiset budjetit. Kaverini oli töissä, minä opiskelijabudjetilla, kaikki oli laskettu tarkkaan. Telttailumatka Irlantiin eli sää oli vähän sateinen ja parin päivän jälkeen kaveri rupesi inttämään että mennään hotelliin. Mä sanoin ettei ole varaa enkä kyllä edes halua kun oikeasti tykkään telttailla🤷 Hän tarjoutui maksamaan molempien osuuden mutta kieltäydyin ja hän nukkui sen yön hotellissa ja minä teltassa, eipä siinä mitään. Ja muuten oli ihan kiva reissu ja kiva kaveri, kasvettiin kai vain erilleen ja sen eriytymisen huomasi jotenkin niin selvästi sillä matkalla - eri kiinnostuksen kohteet, erilainen huumorintaju.

Vierailija wrote:

Itse saatoin olla vähän hankala. Olen aina ollut paljon yksin ja reissannutkin. Kaverin kanssa oltiin pikkureissussa ja meinasin välillä unohtaa että olen hänen kanssaan siellä eli kävelin rivakasti ja kaipasin vähän omaa tilaa. Tykkäsin kuitenkin ystävästäni kovasti mutta jotenkin en vaan osannut ehkä joka käänteessä huomioida häntä ehkä tarpeeksi. Saatan myös joskus olla kupposen äärellä turhan syvällinen eli keskustelu voi olla raskasta joskus koska traumoja riittää. Tosin niin monella ystävälläkin mutta asenteeni elämään on joskus turhan vakava.

Lähtisin mielelläni kanssasi reissuun. Tässä syitä:

- olet matkustanut paljon yksin. Todennäköisesti et olettaisi minun selvittävän kaikkia asioita, vaan tiedät, ettei esim. hotelli löydy ilman että katsoo kartasta missä se on.

- yksin matkustaneena ymmärtäisit todennäköisesti myös tilan tarpeeni. Vaikka yhdessä matkustetaan, kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.

- minäkin tykkään kävellä reippaasti

- rakastan syväluotaavia keskusteluja

- olet tyyppi, joka näkee myös oman osuutensa ongelmiin. Jos meillä tulisi joku erimielisyys, uskoisin, että saataisiin se ratkottua.

Koska sinunlaisiasi matkakumppaneita ei kasva puussa, matkustan melkein aina yksin.

Vierailija wrote:

Olimme kaverin kanssa reissussa. Huomasin aika pian, että hän odotti minun tekevän aivan kaiken selvitystyön matkaan liittyen. Kun piti löytää reitti hotellille, miettiä ravintolaa tai katsoa museon aukioloajat, hän vaan seisoi paikallaan passiivisena ja odotti, että joko minä teen asialle jotain tai käsken häntä tekemään. Kerran piti keskellä yötä keksiä, miten pääsisimme hotellille. Kaveri näpräsi puhelintaan, ja oletin hänen selvittävän tapaa päästä majapaikkaamme. Kun kysyin asiasta, hän totesi viestittelevänsä poikaystävänsä kanssa. Siinä vaiheessa räjähdin, ja aiheesta saatiin aikaiseksi kunnon riita.

Olimme matkaa ennen ihan hyviä kavereita, mutta vähitellen välit viilenivät, eikä nykyään olla missään tekemisissä. Välillä mietin, kuinka iso rooli tuolla matkalla oli ystävyyden katkeamisessa.

Suutuit täysin aiheesta. Valitettavasti vain tuollaisia ylimielisiä ihmisiä riittää. Hän oli varmasti aivan ihmeissään, että miten niin ei ole sinun tehtäväsi hoitaa teitä hotellille? "Sultahan se käy niin näppäräsi". Joo, niin varmaan käy, koska muuten olisitte jääneet sinne yön silmään. Toisten mielestä on normaalitila, että muut ihmiset palvelevat heitä. Onneksi sinä pääsit tästä hyväksikäyttäjästä eroon.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissus

Hylkääminen? Öööh, siis emmekö puhu aikuisista ihmisistä? Ei kai se toinen ole vain joku matkanjohtaja, joka saa raahata saamatonta ystäväänsä perässään, joka käsittäisi parin tunnin erossa olon erilaisten mieltymysten  vuoksi hylkäämiseksi. Ei helvetti, ei se yhdessä matkustaminen tarkoita sitä, että tarvitsee olla käsi kädessä 24/7.

 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tull

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin

Sinä taas kuulostat sellaiselta henkilöltä, jonka kanssa minä en haluaisi lähteä edes kahville.  ”Minä se olen vaan niin hyvä ja sopeutuva, mutta se toinen jyrää päältä ja haluaa päättää kaikki.” Sitten huonosti piilotetusti uhriutuen lähdetään mukaan, vaikka marttyyrius loistaa kilometrien päähän. ”Täällä minä, sopuisa, avoin ja ihana henkilö olen taas menossa jonnekin, mikä ei kiinnostaisi pätkääkään.”