Oletko joskus ollut lomamatkalla henkilön kanssa, jonka kanssa et lopulta tullutkaan toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Tämä on hyvä pointti, sillä ongelma tulee erilaisista odotuksista. Toinen kuvittelee, että ollaan koko ajan käsi kädessä ja toinen taas olettaa saavansa omia retkiä välillä. Puhukaa, ihmiset, etukäteen!

Eivätkö ihmiset tee reissusuunnitelmaa etukäteen? Osta pääsyliput jonon ohi, varaa retket, tarkista aukioloajat jne? Ikinä ei tule yllätyksiä reissuissa kun suunnittelen etukäteen. Ja reissukaverin kanssa tottakai, kummankin mielenkiintojen mukaan kohdevalinnat.

Jos siellä kaupungissa on vaikka pitsinnypläysmuseo/sotamuseo/napanöyhtämuseo, jonka se ystävä on aina unelmoinut halunnut nähdä, mutta minua ei se kiinnosta pätkääkään enkä halua maksaa pääsymaksua sinne niin miksi ihmeessä minun on mentävä sinne mukaan tai  vaihtoehtoisesti ystävän olisi jätettävä se näkemättä vaan sen takia ettei hetkeäkään voitaisi olla erillään. Aivan hullun hommaa tuommoinen ettei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa itsenäisyyttä, että edes hetkeksi oltaisiin erillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Juu, voi toki tehdä asioita, jotka ei suoranaisesti itseä kiinnosta, usein se on avartavaakin. Mutta miksi ei silti voida olla jonkin aikaa erillään? Ja sitten taas tavataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Juu, voi toki tehdä asioita, jotka ei suoranaisesti itseä kiinnosta, usein se on avartavaakin. Mutta miksi ei silti voida olla jonkin aikaa erillään? Ja sitten taas tavataan.

Tässä oli kyse siitä että se toinen yhtäkkiä hylätään jonnekin et mä meen nyt tonne, pärjäile. Eli toisella ei ollut edes mahdollisuutta tulla tai olla tulematta mukaan ja yllättäen. Se on fine jos on joku suunnitelma etukäteen mietittynä ja siellä vapaa aikaa kummallekin mut tollanen hylkääminen kesken reissun on vaan outoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No en minä ainakaan mitään matkamuistoja haluaisi mennä ostamaan. En halua hukata aikaa kaupoissa kulkemiseen vaan mieluummin menen museoon tai muuten vaan kiertelen kaupungia. Eri

Ja minä taas haluan tehdä niitä ostoksia rauhassa ja minua ainakin hermostuttaisi jos mukana olisi sellainen henkilö, joka ei ole niistä kiinnostunut ja koko ajan tuntuisi, että olisi kiire tehdä ne ostokset kun toinen ei viihdy ostoksilla. Paljon mieluummin juuri tekisin niin että erottaisiin ja minä saisin ostella kaikessa rauhassa ja se toinen saisi taas katsella sitä museota omaan tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Näin me vaimon kanssa teemme. Häntä eivät kaikki minun kiinnostuksen kohteeni sytytä pätkääkään. Mä en taas jaksa kierrellä shoppailemassa tai enkä tykkää hoidoista. Yms.

Niinpä kiertelemme osan aikaa yksikseen. Syömässä, molempia kiinnostavissa teatteri tai muissa esityksissä käymme yhdessä.

Ei aikuisten tarvi mitään kokoajan yhdessä läheisriippuvaisuusreissuja tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Juu, voi toki tehdä asioita, jotka ei suoranaisesti itseä kiinnosta, usein se on avartavaakin. Mutta miksi ei silti voida olla jonkin aikaa erillään? Ja sitten taas tavataan.

Tässä oli kyse siitä että se toinen yhtäkkiä hylätään jonnekin et mä meen nyt tonne, pärjäile. Eli toisella ei ollut edes mahdollisuutta tulla tai olla tulematta mukaan ja yllättäen. Se on fine jos on joku suunnitelma etukäteen mietittynä ja siellä vapaa aikaa kummallekin mut tollanen hylkääminen kesken reissun on vaan outoa

En voisi olla enempää eri mieltä. Kyllä kai ihan jokainen aikuinen ihminen tarvitsee hetken omaa aikaa ja yksityisyyttä, vaikka ollaankin yhteisellä matkalla. En ole tullut ajatelleeksi, että sellaisesta pitäisi erikseen jotenkin sopia, kun se on mielestäni niin perustavanlaatuinen tarve ihmisillä. Itselleni on ainakin päivänselvää, että joka päivä tehdään joku pieni parin tunnin juttu yksin. Ja se ei tarkoita mitään matkaseuran hylkäämistä. Sen jälkeen vasta onkin mukavaa mennä yhdessä vaikka syömään, ja molemmat voivat kertoa omasta jutustaan. Joskus se oma aika voi olla ihan vaan kämpillä huilaamistakin vaikka lukemisen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Joskus se voi kyse olla esim siitä, että se asia minkä se toinen haluaa tehdä on maksullinen ja sinä et halua käyttää rahaasi sellaiseen asiaan mikä sinua ei edes kiinnosta. Tai jos teet sen asian minkä ystäväsi haluaa tehdä niin silloin ei jää aikaa tehdä sitä asiaa minkä sinä haluat tehdä. Mielestäni ystävyyteen nimenomaan kuuluu joustavuus ja se, että annetaan sille ystävälle vapautta olla hetki erilläänkin jos niin tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Näin me vaimon kanssa teemme. Häntä eivät kaikki minun kiinnostuksen kohteeni sytytä pätkääkään. Mä en taas jaksa kierrellä shoppailemassa tai enkä tykkää hoidoista. Yms.

Niinpä kiertelemme osan aikaa yksikseen. Syömässä, molempia kiinnostavissa teatteri tai muissa esityksissä käymme yhdessä.

Ei aikuisten tarvi mitään kokoajan yhdessä läheisriippuvaisuusreissuja tehdä.

Kauhistuttaa tosiaan lukea näitä kommentteja miten läheisriippuvaisia jotkut ihmiset ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kummityttöni. Selvisin hammasta purren. Välimme ovat matkan jälkeen samanlaiset kuin sitä ennen, tyttö palvoo minua, ja minä siedän häntä sen minkä on pakko.

Mikäköhän oli syysi lähteä matkaan ihmisen kanssa, jota ainoastaan "siedät"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Juu, voi toki tehdä asioita, jotka ei suoranaisesti itseä kiinnosta, usein se on avartavaakin. Mutta miksi ei silti voida olla jonkin aikaa erillään? Ja sitten taas tavataan.

Tässä oli kyse siitä että se toinen yhtäkkiä hylätään jonnekin et mä meen nyt tonne, pärjäile. Eli toisella ei ollut edes mahdollisuutta tulla tai olla tulematta mukaan ja yllättäen. Se on fine jos on joku suunnitelma etukäteen mietittynä ja siellä vapaa aikaa kummallekin mut tollanen hylkääminen kesken reissun on vaan outoa

Mielestäni se ei ole hylkäämistä jos toinen vaikka näkee jonkin todella kiinnostavan kohteen ja se toinen ei halua tulla sinne. Kyllähän se toinen todennäköisesti ihan mielellään antaisi sen toisen tulla mukaan jos tämä haluaisi. Mutta jos toinen ei suostu siihen juttuun minkä se toinen kokee tärkeäksi niin miksi ei voida hetkeksi aikaa erota. Turistikohteissa on kuitenkin aina todella paljon muutakin tekemistä, niin miksi se toinen ei voi hetken aikaa puuhailla omiaan ja kierrellä niitä omia kiinnostuksen kohteita. Miksi siinä täytyisi olla se toinen mukana? Eihän häntä nyt sentään mihinkään keskelle erämaata ole jätetty missä ei ole mitään tekemistä.

6kk seurustelun jälkeen lähdimme Tallinnaan pitkäksi vklopuksi. Jo lähtöterminaalissa alkoi vimmattu kaljan kiskominen. Perillä täysin päissään.. lompakko hävisi, puhelin tippui ja hajosi..La aamusta jatkui kittaaminen, en jaksanut katsoa, vaan lähdin itsekseni ostoksille yms..löysin miehen umpijurrissa hotellin baarista..

Su aamupäivällä meni kuppi nurin, lähdin ilmoittamatta Suomeen. Onneksi lautta lähti heti ja oli tilaa. Hotellin kävin maksamassa tyhmyyksissäni, olis pitänyt jättää ukon hoidettavaksi.

Mies ihmetteli, mikä tuli.. no eimpä jaksanut selitellä, toivotin hyvää jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Juu, voi toki tehdä asioita, jotka ei suoranaisesti itseä kiinnosta, usein se on avartavaakin. Mutta miksi ei silti voida olla jonkin aikaa erillään? Ja sitten taas tavataan.

Tässä oli kyse siitä että se toinen yhtäkkiä hylätään jonnekin et mä meen nyt tonne, pärjäile. Eli toisella ei ollut edes mahdollisuutta tulla tai olla tulematta mukaan ja yllättäen. Se on fine jos on joku suunnitelma etukäteen mietittynä ja siellä vapaa aikaa kummallekin mut tollanen hylkääminen kesken reissun on vaan outoa

Tuossa alkuperäisessä viestissä puhuttiin puolesta tunnista. Onko puolen tunnin aika sellainen, että oikeasti sinulle tekee vaikeuksia miettiä miten pärjätä yksin. Tuohan on niin lyhyt aika, että siinä vaikka syö jätskin ja hetkeksi lepuuttaa jalkojaan ja katselee ihmisvilinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Tämä on hyvä pointti, sillä ongelma tulee erilaisista odotuksista. Toinen kuvittelee, että ollaan koko ajan käsi kädessä ja toinen taas olettaa saavansa omia retkiä välillä. Puhukaa, ihmiset, etukäteen!

Eivätkö ihmiset tee reissusuunnitelmaa etukäteen? Osta pääsyliput jonon ohi, varaa retket, tarkista aukioloajat jne? Ikinä ei tule yllätyksiä reissuissa kun suunnittelen etukäteen. Ja reissukaverin kanssa tottakai, kummankin mielenkiintojen mukaan kohdevalinnat.

Jos siellä kaupungissa on vaikka pitsinnypläysmuseo/sotamuseo/napanöyhtämuseo, jonka se ystävä on aina unelmoinut halunnut nähdä, mutta minua ei se kiinnosta pätkääkään enkä halua maksaa pääsymaksua sinne niin miksi ihmeessä minun on mentävä sinne mukaan tai  vaihtoehtoisesti ystävän olisi jätettävä se näkemättä vaan sen takia ettei hetkeäkään voitaisi olla erillään. Aivan hullun hommaa tuommoinen ettei aikuisilla ihmisillä ole sen vertaa itsenäisyyttä, että edes hetkeksi oltaisiin erillään. 

Tämä juuri. Molempien tulisi saada lomalla nähdä juuri ne kohteet joita hän haluaa siellä nähdä. Ne kohteet, jotka kiinnostaa molempia tehdään yhdessä ja jos on jotain sellaisia asioita mitkä eivät kiinnosta molempia niin ne tehdään erikseen. Ikävältä sen sijaan kuulostaa sellainen, että joudutaan jättämään joku itselle tärkeä juttu tekemättä, koska se ei ole ystävän kiinnostuksen kohde tai tekemään jotain sellaista mitä itse vihaa sen takia kuin se on ystävän lempijuttu. Minä esim. en pidä korkeista paikoista, mutta en ikinä estä ystäviäni menemästä näköalapaikkoihin ja vastaavasti he ei eivät vaadi minua tulemaan seurakseen.

Eräs naispuolinen ystäväni. Olemme sinkkuja molemmat, ikää lähempänä 30v. Lähdettiin illalla syömään ja kaverini houkutteli sitten viettämään iltaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Mentiin baariin ja siitä yökerhoon. Ystäväni oli niin huonossa kunnossa, että jouduin taluttamaan hänet baarista ulos ja etsimään taksin. Taksissa meinasi oksentaa autoon. Näitä sattuu, mutta tämä ei sitten ollut ainoa kerta. Bilettää halusi myös seuraavana iltana ja etsi baarista itselleen paikallisen miehen, jonka matkaan lähti. Itse sitten jouduin taas etsimään taksin ja tällä kertaa yksin. Ei kovin kivaa ulkomailla, täysin vieraassa kaupungissa.

Ei kiinnosta örvellys enää tässä iässä joten hänen kanssaan en lähde enää reissuuun.

mikanAUDIN kyytiin kun lähtivät olikin lopullinen KYYTI. miten tytöt ovat noin hölmöjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No eikö se nimenomaan ole kompromissi, että kumpikin tekee hetken aikaa niitä juttuja joita haluaa ja sitten sen jälkeen yhdessä tehdään jotain muuta. Miksi väkipakolla raahata museoon henkilö, jota se museo ei kiinnosta ja miksi väkipakolla raahata ostoksille sellainen ihminen jota ne ostokset eivät kiinnosta. Miksi ihmeessä ei edes pieneksi hetkeksi voi erota siitä toisesta?

Minä olen sen verran sopuisa henkilö että voin tehdä reissun päällä jotain sellaistakin joka ei suoranaisesti itseä kiinnostaisi. Kokemus sekin. Kaltaisesi hyvin ehdottoman ihmisen kanssa en kyllä lähtisi edes naapurikaupunkiin.

Minä olen samanlainen, sopuisa sekä utelias: lähes kaikki kiinnostaa edes periaatteessa. 

Ihan mielelläni olen käynyt muita kiinnostavissa kohteissa seurana, aina niistä oppii itsekin jotain (ja jossei muuta, näkee läheistä ihmistä innostuneena aiheesta, joka on aina kaunista tavallaan).

Hieno juttu, mutta toivottavasti et odota että kaveri tai muu matkaseuralainen on samanlainen luonteeltaankuin sinä :) Siis jos sinä menet johonkin mikä sinua ei niin kiinnosta, niin älä odota että kaveri tekee vastavuoroisesti samoin. Itse tykkään lomalla olla välillä myös tekemättä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

Aika on rajallista. Ei ole kiva juosta ympäriinsä.

Kaveri päätti ettei lähde yhteiseen reissuun lähtöpäivänä. Ei siis ollut mitään estettä ei olisi päässyt lähtemään, päätti vaan, että laiskottaa eikä jaksakaan matkustaa.

Kun kävelimme matkakohteessa, kaverini saattoi jäädä katselemaan jotain näyteikkunaa, nähtävyyttä tms. pitkäksi aikaa, mikä oli minulle ok, koska olimme lomalla ja aikaa oli. Mutta jos minä tein samalla tavalla, hän ei odottanut hetkeäkään, vaan hoputti koko ajan eteenpäin. Emme käy enää yhdessä matkoilla.

Minä olen jo vuosia sitten hyväksynyt, etten edes yritä matkustaa kavereiden tai ystävien kanssa. Matkustan ainoastaan aviomieheni ja/tai vanhempieni kanssa. Meillä on niin samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja tapa olla. Aikataulut pitävät emmekä tee asioista turhan vaikeita. Emme esimerkiksi voi sietää ruokapaikoista vääntämistä: jos on nälkä ja ruokaa on saatava "heti paikalla", menemme ensimmäiseen ruokapaikkaan, joka näyttää siltä, ettei sieltä saa ruokamyrkytystä. Jokaisesta ravintolasta löytyy kyllä jotain syötävää, koska emme ole allergisia emmekä nirsoja. Tuntikausien hortoilu hintoja vertaillen ei ole meidän juttu ollenkaan.

Jos maksan ison rahan matkastani, en todellakaan ota ketään riesakseni tai tee minkäänlaisia kompromisseja kenenkään kanssa. Joskus ystävät pyytävät yhteisille reissuille, mutta olen sanonut suoraan, etten halua. Mikä tahansa kaupunki kyllä kiinnostaa, eli jos oikein anellaan mukaan, voin lähteä samaan paikkaan (omaan hotellihuoneeseen) ja kertoa muille, minne olen minäkin päivänä menossa ja mihin aikaan, ja että mukaan saa tulla, mutta en väännä kenenkään kanssa aikatauluista. Lisäksi voidaan etukäteen sopia esim. yhteisistä illallisista tms., mutta mitään säätämistä en lomilleni halua.