Oletko joskus ollut lomamatkalla henkilön kanssa, jonka kanssa et lopulta tullutkaan toimeen?

Tätä ketjua lukiessa hämmästyttää, että moni aikuinen ihminen on sitä mieltä, että lomamatkalla tulisi olla 24/7 yhdessä. Kuka oikeasti jaksaa toista ihmistä ympäri vuorokauden?

:( en tiennyt että työkaveri on läskivihaaja. Koko loma meni siihen että joka kerta kun olin uimassa, sain kuunnella päivittelyjä siitä, kuinka kehtaan olla uikkareissa kun olen niin lihava ja raskausarpinen.

ei olla enää kavereita. pelkästään työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kummityttöni. Selvisin hammasta purren. Välimme ovat matkan jälkeen samanlaiset kuin sitä ennen, tyttö palvoo minua, ja minä siedän häntä sen minkä on pakko.

Mikäköhän oli syysi lähteä matkaan ihmisen kanssa, jota ainoastaan "siedät"?

Koska hänen vanhemmillaan on haasteita vanhemmuudessaan, ja halusin tarjota lapselle kokemuksen normaalin aikuisen seurasta.

Vierailija kirjoitti:

:( en tiennyt että työkaveri on läskivihaaja. Koko loma meni siihen että joka kerta kun olin uimassa, sain kuunnella päivittelyjä siitä, kuinka kehtaan olla uikkareissa kun olen niin lihava ja raskausarpinen.

 

ei olla enää kavereita. pelkästään työkavereita.

Oli kyllä todella törkeä tyyppi, hyvä kun heivasit!

Vierailija kirjoitti:

Porukalla kun matkustaa niin kannattaa jo ENNEN matkaa tehdä pelisäännöt selviksi.

Meillä esimerkiksi oli viiden hengen porukka ja sovittiin etukäteen ettei koko ajan tarvitse olla yhdessä vaan jokainen voi myös mennä oman mielen mukaan. Esim. kolme halusi yhtenä päivänä mennä eläintarhaan, yksi shoippailemaan ja yksi(minä) jäädä biitsille makoilemaan. Illalla sitten taas mentiin porukalla syömään, kaikki oli tyytyväsiä ja loma oli todella rentouttava, no problem siis!

Se onkin todennäköisesti helpompi 5 hengen porukassa kuin jos lähtee kahdestaan. Silloin kaikki odotukset kohdistuu vain yhteen ihmsåiseen.

matkalla tulee esiin kiukut ja rasittuminen. eli toisaalta hyvä jos selviää että ystävä on oikeesti mulkvisti tai et seurustelukumppaani on kamala ihminen,pääsee pois suhteesta.

Kyllä. Olin viikon kestävällä pakettimatkalla ex-mieheni kanssa. Hän tissutteli hotellin uima-altaalla kaiket päivät, eikä ollut kiinnostunut tekemään mitään muuta. Lopulta aloin itsekin välillä lipittää kaljaa, koska en olisi muuten jaksanut katsoa häntä.

Up

Up

Vierailija wrote:

:( en tiennyt että työkaveri on läskivihaaja. Koko loma meni siihen että joka kerta kun olin uimassa, sain kuunnella päivittelyjä siitä, kuinka kehtaan olla uikkareissa kun olen niin lihava ja raskausarpinen.

 

ei olla enää kavereita. pelkästään työkavereita.

noh,  uus reissu vaan ,   mutta laihduta sitä ennen.  ei lihavuus syömättä pysy .

En ole koskaan reissannut ystävien tai sukulaisten kanssa. Meillä reissataan aina vain oman perheen kesken juuri siitä syystä, että tiedetään sillä kokoonpanolla reissujen sujuvan. Joku ystäväperheen kanssa tehty reissu kuulostaa sekä minun että mieheni mielestä painajaismaiselta. Ihmisillä kun on niin erilaisia käsityksiä onnistuneesta lomailusta.

Ystävystyin työkaverin kanssa joka ei vähän yli 30 vuotiaana ollut vielä koskaan lentänyt tai matkustanut ulkomaille. Mun ihosairauden vuoksi käyn joka vuosi etelässä, auttaa tosi paljon ihon kuntoon. Lupasin että voin lähteä tämän kaverin kanssa yhdessä. Kerroin että minulle tärkeää lomalla on lepo ja auringon ottaminen enkä juo alkoholia. Kaupunki- ja kulttuurilomat on erikseen.

Saavuimme paikan päälle ja yhden päivän häm jaksoi, sitten alkoi pyyteli baareihin illaksi, retkille ja shoppailemaan. Lähdin parina iltana ja takaisin oltiin joskus kahden kolmeen aikaan yöllä, työkaveri umpikännissä. Halusi ehdottomasti yhden yön reissulle yhteen kohteeseen, matkatoimiston pakettimatkalla. Hirveä kiire paikasta toiseen ja työkaveri taas kännissä illan. Jouduin vielä tulkkaamaan aika paljon koska hänen englantinsa ei ollut lähelläkään sujuvaa.

Loppulomalla tuli riita kun ilmoitin että minä pysyn hotellialueella, nukun ja lepään. Olin kuulemma tylsä, en osaa elää ja maailman surkein matkakumppani. Onneksi löysi samasta hotellista pari muuta suomalaista joiden kanssa vietti loppuloman ja tuli aamiyöllä nukkumaan. Kotiin paluun jälkeen ei olla oltu tekemisissä.

Oma vikani oli että en vielä enemmän korostanut reissun olevan ihonhoitoloma, ei mikään baarireissu. 

Puolin ja toisin varmaan. Ystävä halusi yöpyä hotellissa ja ottaa kalliimmat lennot koska niissä oli parempi ajankohta. Muuten hyvä, mutta hänellä oli enemmän lomabudjettia kuin minulla. Minä halusin säästää ja vaikka mennä vähän myöhemmin nukkumaan ja yöpyä hostellissa. Hänen näkökulmasta varmasti ärsytti etten siedä kylmää enkä tuohon aikaan jaksanut kävellä kauhean pitkiä matkoja.

Itse saatoin olla vähän hankala. Olen aina ollut paljon yksin ja reissannutkin. Kaverin kanssa oltiin pikkureissussa ja meinasin välillä unohtaa että olen hänen kanssaan siellä eli kävelin rivakasti ja kaipasin vähän omaa tilaa. Tykkäsin kuitenkin ystävästäni kovasti mutta jotenkin en vaan osannut ehkä joka käänteessä huomioida häntä ehkä tarpeeksi. Saatan myös joskus olla kupposen äärellä turhan syvällinen eli keskustelu voi olla raskasta joskus koska traumoja riittää. Tosin niin monella ystävälläkin mutta asenteeni elämään on joskus turhan vakava.

Exän kanssa oli ihan kamalaa reissata. Märmätti joka asiasta, mm. säästä ja jonoista, kiukutteli ja haastoi riitaa. Halusi nyhjätä koko ajan yhdessä eikä suvainnut sitä, että olisin mennyt välillä omia menojani. Nyhjäsi minussa niin kiinni, että änkesi jopa samaan 80-90 cm leveään sänkyyn nukkumaan. Oli suunnitellut reissun täyteen ohjelmaa ja koko ajan piti olla jonottamassa johonkin nähtävyyteen ja vaihtamassa kaupunkia, oli todella stressaavaa kun olisin itse halunnut ottaa välillä rennosti. Se riidan haastaminen ja valittaminen oli kuitenkin pahinta, ehdotin eroakin sen reissun aikana kun väsyin siihen marinaan ja riitelyyn niin totaalisesti. Hävetti myös miehen käytös useassa kohtaa kun olimme jossain ihmisten ilmoilla. Tykkään matkustaa yksin, eipähän kenenkään energiat ole pilaamassa omiani.

Yhden kaverin kanssa tiesin että ollaan aika erilaisia ja lyhyitä reissuja oltiinkin jo tehty yhdessä. Mutta ekalla vähän pidemmällä reissulla nää erot jotenkin moninkertaistui ja tajusi että meillä on ihan eri käsitykset ja toiveet lomalla olemisesta.

Ei sitten tehty enää yhdessä matkoja ja muutamia vuosia myöhemmin tiet erkaantui muutenkin kun tuntui että yhteistä alkoi olla aika vähän.

Juu lähdin puolitutun kanssa reissuun, oltiin lähinnä käyty baareissa tätä ennen ja yhteisen kaverin kautta tutustuttu. Uhkasi kaksi kertaa reissun aikana vetää mua turpaan. Ekan kerran kentällä kun meillä oli puoli tuntia aikaa ehtiä jatkolennolle ja sanoin että meidän on juostava portille. Tokan kerran kun pyysin häneltä maksamaansa velkaa takaisin. Hotelliltamme tuli myös hotel resort-maksu matkan päätyttyä joka oli 120 dollaria jonka minä maksoin eikä hän koskaan maksanut mulle lupaamaansa 60 dollaria takaisin ja syy oli "mul meni sil reissul niin paljon rahaa" (itselläni meni paljon enemmän). 

Juuri aikuistuneena elämäni ensimmäinen lomamatka turistikohteeseen matka seuranani uusi ystäväni ja hänen iäkäs isoäitinsä. Isoäiti pelkäsi ruoan loppuvan ja pihisti ruokaa säilöön joka aterialla, etenkin kananmunia. Halusi ensi kertaa elämässään tehdä kaikkea. Riippui rantapojissa, otti aurinkoa yläosattomissa ja ratsasti kamelilla. Varsinainen vauhtimuori siis liki 80. Itse olin pääsemättömissä erään saksalaispariskunnan kanssa johon aina törmäsimme. Pitivät minusta kovasti. Minä en niinkään heistä. Pettymyksen ja ystävyytemme loppumisen aiheutti ystävä itse sairaalla käytöksellään. "Rakastui" aulapoikaan joka väitti omistavansa hotellin. Olimme myöhästyä lennolta kun odotimme tätä järkensä menettänyttä. Kaikkeen siihen liittyvän huonon ja oudon käytöksen takia ystävyys loppui. 

Matkustan jatkossa vain puolisoni kanssa. Olen todennut, että hyvienkin ystävien kanssa reissut on stressaavia.

Toinen hyvä ystäväni on aina myöhässä. Minua stressaa ja ärsyttää odottaa joka paikassa ja jännittää ennätetäänkö lennolle.

Toinen rakas ystäväni heittäytyy matkoilla niin, että olo on kuin taaperon kanssa reissaisi. Ei koskaan katso edes metroreittiä vaan odottaa valmista reittien, lippujen ja aikataulujen suhteen.

Ihanaa vertaistukea tässä keskustelussa.

Ensimmäistä kertaa lähdin 20v:nä reissuun Lontooseen kaverin kanssa, joka ei itsekään ikinä ollut reissannut. Oltiin käyty suunnitelmat ja veirailtavat paikat läpi hyvissä ajoin, varattu hotellit, tutustuttu kaupungin menoihin yms. Kuitenkin jo Suomen päässä lentokentällä alkui paljastumaan minkälainen reissaaja kaverini oli.

Halusi päästä jo kolme tuntia ajoissa lentokentälle, eipä siinä mitään, mutta kun lennon portti löydettiin olisin halunnut käydä hakemaan kahvit. Kaveri ei kuitenkaan missään nimessä halunnut lähteä portilta mihinkään, entä jos koneeseen nousu alkaisi kun jompi kumpi on poissa. Siinä seinää vasten istuttiin sitten 3h.

Lontoon päässä lentokentällä oli vielä kauheampaa, kaikki pienetkin jutut paisutettiin hirveiksi ongelmiksi ja kaverin stressitasot vaan nousi. Metrolla kulkeminen reissun aikana oli hänelle aivan hirveää, kokoajan piti seistä seinää vasten ettei kukaan pääse yllättämään selän takaa, jokainen kanssamatkustaja oli epäilyttävä, jos kukaan tuli samaan vaunuun niin se saattoi seurata meitä yms... Katuja pitkin kävellessä ei saatu missään nimessä mennä yhtään syräisimmille kaduille kuin vilkkaat pääkadut, sillä siellä voi saada puukosta tai tulla ryöstetyksi. Kokoajan piti olla varuillaan kaiken kanssa, tietä ei saanut ylittää ilman että kädestä pidettiin ja puhelinta ei saanut katsoa ellei toinen suojannut selustaa.

Meillä oli musiikkinäytös yhden illan päätteeksi, sieltä metrolla takaisin tuleminen oli aivan kauheaa. Ystäväni kävi läpi tyyliin jotain paniikkikohtausta koska jouduttiijn olemaan metrossa klo 21 jälkeen ja siitä vielä kävelemään hotellille Lontoon yössä (kello oli 22:30!!!!! ja kävelymatkaa oli 50m). Meidän hotellikin oli hänen mielestään aivan hirveällä alueella ja hän tuskaili koko reissun, että miksi ei tehty parempaa tutkimusta hotellin kanssa. Hotelli oli siis yhden hotelliketjun monen tähden hotelli, joka sijaitsi suoraametropysäkin ja kauppojen äärellä, ei siis mikään huono hotelli.

Kaveri halusi myös ehdottomasti käydä läpi kaikki lontoon nähtävyydet, kaikki elokuvista tutut sillat, tornit, hienot kadut, hienot rakennukset yms. Tuli käveltyä varmaan 20km yhden päivän aikana. Mutta ostoksille ei päästy, vaikka itse halusin, koska silloin ei olisi ehditty yhteen museoon kaupungin toisella puolella.

Kotio lähteminen oli kaiken huippu. Lentokentälle metrolla meneminen olisi maksanut 7.5e, mutta koska lento lähti aikaisin aamulla, yöllä metrolla kulkeminen ei ollut edes vaihtoehto. Kaveri olisi siis halunnut maksaa 150e taksista, koska metrolla kulkeminen yöllä on niin epäturvallista. Lopulta päädyttiin keskitiehen eli Uber joka maksoi 70e. Opiskelijana sekin kirpaisi, mutta siinä riidellessä meinasi mennä välit, joten annoin olla. Siellä Uberissa istuessakin kaveri piti kokoajan kännykän näytöllä hätänumeroa ja oli äitinsä kanssa videopuhelussa. Ja siis siellä lentokentälläkin oltiin se 3h ajoissa yöllä, turvatarkastukset eivät olleet edes auenneet kun sinne päästiin.

Kotona junassa sanoin suoraa kaverille että ehkä sinun kannattaa seuraavalla kerralla kokeilla jotain all inclusive-hotellia Turkissa, koska tämä reissu oli sinun takiasi aivan kauhea.