Oletko joskus ollut lomamatkalla henkilön kanssa, jonka kanssa et lopulta tullutkaan toimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

Haluaa mennä Roomaan, mutta ei halua mennä Colosseumille. Roomassa on aika hurjan paljon muutakin tekemistä vaikka olisi siellä ennenkin käynyt. Itse olen käynyt Roomassa 5 kertaa ja voisin vieläkin mennä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

Haluaa mennä Roomaan, mutta ei halua mennä Colosseumille. Roomassa on aika hurjan paljon muutakin tekemistä vaikka olisi siellä ennenkin käynyt. Itse olen käynyt Roomassa 5 kertaa ja voisin vieläkin mennä uudelleen.

Mä olen käynyt Roomassa kerran eikä jäänyt mitään tarvetta palata ellei sieltä sitten junailisi jonnekin muualle Italiaan mutta ei sekään ole nyt ajankohtaista kun muitakin mielenkiintoisia kohteita on niin paljon ettei kerkeä mitenkään kaikkialle mihin haluaisi

Vierailija kirjoitti:

Juuri palannut. Kyseessä aviomieheni. Puitteet oli kohdillaan, parisuhde ei.

Meinasin kirjoittaa, että vaimon kanssa on aina hankalaa, vaikka majoitus olisi mitä ja ruokailut yms hyvin järjestetty. Jotenkin vaan on ihmisiä, joiden tyyli matkustaa on erilainen. Esimerkiksi laivalla en ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää kävellä nopeammin kuin jono. Kävelee rauhassa samaa vauhtia kuin jono, voi hyvin kävellä vierekkäin ja jutella, mutta jos toinen lähes juoksee ja aina sellaisista yhden mentävistä koloista, niin on kyllä turha jälkeenpäin valittaa, etten kulje vieressä.

Lohdullista kuulla, että ei ole niin harvinaista yhteisellä lomamatkalla tulla esille uusia piirteitä kaverista, ja ajautua ristiriitoihin.

Minulle kävi niin, ja se oli todella ahdistavaa. Huomasin, että hän tuntee ylemmyydentunnetta minua kohtaan ja sai minut manipuloitua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.

Itse pyysin anteeksi osaltani. Hän ei ole koskaan pahoitellut mitään. Jos pahoittelisi, antaisin anteeksi, ja välimme palautuisivat. Nyt väleihin jäi iso roso.

Kerran lähdin kaverini kanssa  Barcelonaan, mutta siitä tuli kyllä viimeinen kerta kun reissasin tämän kaverin kanssa. Jo lentokoneessa huomasin, että kaverini oli pahantuulinen ja hermostunut. Hän valitti jatkuvasti lentoyhtiön palvelusta, lentokoneen ahtautta ja matkatavaroista. Majoittuessamme hotelliin hänellä oli taas paljon sanottavaa. Huone oli liian pieni, sänky epämukava, ja hän väitti, että hotellin sijainti oli huono vaikka olimme paraatipaikalla. Vaikka yritin pitää positiivisen asenteen, kaverini jatkuva negatiivisuus alkoi vaikuttaa omaankin fiilikseeni.

Ruokailuista tuli ongelma. Kaverini oli nirso ja halusi vain syödä pikaruokaa kun taas itse halusin kokeilla  paikallista keittiötä. Yritin suunnitella retkiä ja nähtävyyksiä, mutta kaverini ei ollut kiinnostunut mistään. Hän oli joko liian väsynyt tai ei halunnut kävellä pitkiä matkoja. Minun oli tehtävä kaikki päätökset ja suunnitelmat, mikä alkoi tuntua taakalta ja olin todella onnellinen kun viimeinkin pääsin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran lähdin kaverini kanssa  Barcelonaan, mutta siitä tuli kyllä viimeinen kerta kun reissasin tämän kaverin kanssa. Jo lentokoneessa huomasin, että kaverini oli pahantuulinen ja hermostunut. Hän valitti jatkuvasti lentoyhtiön palvelusta, lentokoneen ahtautta ja matkatavaroista. Majoittuessamme hotelliin hänellä oli taas paljon sanottavaa. Huone oli liian pieni, sänky epämukava, ja hän väitti, että hotellin sijainti oli huono vaikka olimme paraatipaikalla. Vaikka yritin pitää positiivisen asenteen, kaverini jatkuva negatiivisuus alkoi vaikuttaa omaankin fiilikseeni.

Ruokailuista tuli ongelma. Kaverini oli nirso ja halusi vain syödä pikaruokaa kun taas itse halusin kokeilla  paikallista keittiötä. Yritin suunnitella retkiä ja nähtävyyksiä, mutta kaverini ei ollut kiinnostunut mistään. Hän oli joko liian väsynyt tai ei halunnut kävellä pitkiä matkoja. Minun oli tehtävä kaikki päätökset ja suunnitelmat, mikä alkoi tuntua taakalta ja olin todella onnellinen kun viimeinkin pääsin kotiin.

Teidänkin olisi vaan kannattanut osin eriyttää suunnitelmianne. Häntä varmaan ärsytti se, että pitää koko ajan suunnitella kamalasti jotain, kun voisi vaan ottaa rennosti. Varmasti juuri siksi hänelle olisi ollut tärkeää, että hotelli olisi ollut hyvä, ja paikalla, josta ei ole pitkä kävelymatka. Voi olla, että sinun aktiivisuustasosi oli liikaa hänelle.

Eihän tuollainen arjessa haittaa, kun nähdään vain lyhyitä aikoja, mutta viikko on pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

No suurin osa asioista tehdään toki yhdessä, mutta jos toinen ei halua tulla sellaiseen paikkaan mikä sinua todella kiinnostaa niin silloin mielestäni olisi reilua, että se toinen keksii hetkeksi itselleen jotain muuta tekemistä. Esim. jos minä en ole Roomassa ikinä nähnyt Colosseumia pitäisikö minun jättää se kokonaan näkemättä, vain koska ystävä kävi siellä jo viime vuonna eikä halua mennä uudestaan? Tuossa ystävän tapauksessa oltiin vielä kotimaan matkalla ja ei ollut kyse mistään sellaisesta että olisi kielitaidoton eikä sen vuoksi pärjäisi hetkeä yksinään.

Sitä en ymmärrä miksi mennään kohteeseen jossa on jo käyty ja mikään retki siellä EI KÄY kun olen nähnyt jo kaiken. Miksi menet Roomaan sitten ollenkaan? Eikö maapallolta todella löydy kummallekin uutta ja kiinnostavaa kohdetta?

No tuo Rooma nyt oli vain esimerkki. Miksi täytyy olla niin, että aivan jokainen asia on sellainen mikä tehdään yhdessä. Jos se toinen haluaa mennä vaikka museoon ja toinen matkamuisto-ostoksille niin miksi ei voida tehdä niin, että toinen menee muutamaksi tunniksi museoon ja toinen ostelemaan sillä välin niitä matkamuistoja ja tehdään sitten sen jälkeen jotain taas yhdessä.

Miksei kumpikin pysty kompromissiin ja tehdä molempia? Mun ajattelutapaan tämä ei mahdu. Eivätkö molemmat saa noista kummastakin jotain? 

No en minä ainakaan mitään matkamuistoja haluaisi mennä ostamaan. En halua hukata aikaa kaupoissa kulkemiseen vaan mieluummin menen museoon tai muuten vaan kiertelen kaupungia. Eri

Näin ehdoton matkakaveri tuntuu kyllä todella ankealta. Tietysti sinä olet se joka valitsee ruokapaikat yms myöskin? Miksi otat kaveria mukaan reissuun edes jos teet tasan tarkkaan vain omalla tavallasi?

Hyvin on mennyt reissuissa, kun kaikki kaverini tietävät etten tykkää shoppailusta. 

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista kuulla, että ei ole niin harvinaista yhteisellä lomamatkalla tulla esille uusia piirteitä kaverista, ja ajautua ristiriitoihin.

Minulle kävi niin, ja se oli todella ahdistavaa. Huomasin, että hän tuntee ylemmyydentunnetta minua kohtaan ja sai minut manipuloitua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.

Itse pyysin anteeksi osaltani. Hän ei ole koskaan pahoitellut mitään. Jos pahoittelisi, antaisin anteeksi, ja välimme palautuisivat. Nyt väleihin jäi iso roso.

Toivottavasti en ole tuo kyseinen ystävä, jonka seurassa olit matkalla? En todellakaan tunne ylemmyyttä sinua kohtaan, vaan olet samalla viivalla kanssani. Ja anteeksi, jos tapani kommunikoida syyllistää.

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista kuulla, että ei ole niin harvinaista yhteisellä lomamatkalla tulla esille uusia piirteitä kaverista, ja ajautua ristiriitoihin.

Minulle kävi niin, ja se oli todella ahdistavaa. Huomasin, että hän tuntee ylemmyydentunnetta minua kohtaan ja sai minut manipuloitua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.

Itse pyysin anteeksi osaltani. Hän ei ole koskaan pahoitellut mitään. Jos pahoittelisi, antaisin anteeksi, ja välimme palautuisivat. Nyt väleihin jäi iso roso.

Ja valitettavasti olen sellainen että jos elämässäni on ennen matkaa ollut joku raskas tapahtuma, kuten silloin, niin valitettavasti se myös heijastuu kaikkeen muuhun. Ja en ehtinyt sitä käsitellä siinä shokissa. En ole itsestäni missään määrin ylpeä. Anna anteeksi rakas ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri päätti ettei lähde yhteiseen reissuun lähtöpäivänä. Ei siis ollut mitään estettä ei olisi päässyt lähtemään, päätti vaan, että laiskottaa eikä jaksakaan matkustaa.

Oliko masennusvaihe? 

Pitkäaikainen ja mukava kaveri ehdotti minulle reissua Kiinaan  viikoksi.   Tuttu on ahkera reissaamaan ja oli hyvin selkokielinen hotellista ja miten ehtisimme tehdä sitä tai tätä viikon aikana..Annoin hänen rauhassa häärätä.

Reissussa hän osoittautui täysin toivottomaksi hahmottamaan kaupungin kokoa ja jouduin selittämään hänelle, mitä kartan suhdeluvut tarkoittavat käytännössä. Hän asennoitui hotellin kohteliaaseen henkilökuntaan rähisten ja polki jalkaa, jos  joku ei täysin ymmärtänyt hänen englantiaan. Hän nukkui puolille päivin, joten pyörin omissa oloissani sen ajan tutustuen kohteeseen. Mikään paikallinen herkku ei hänelle maistunut. Olimme niin erilaiset kuin olla ja saattaa. Paluulennolla hän suuttui edessä istuvalle ja ryhtyi mitään sanomatta ravistamaan toisen tuolia raivokkaaasti, kunnes lentoemäntä saapui kysymään mikä hätänä. 

Meillä menivät välit pikku hiljaa tosi viileiksi ja enää en ole tekemisissä. Niin junttia turistia näkee harvoin,

Tapailin miestä, joka lomamatkaltaan toisen naisen kanssa lähetti minulle kaipaavia viestejä kellon ympäri. Selosti myös, mitä puuhailivat.. Lisäksi laittoi myös matkakuvia.

Se nainen kai kuvitteli olevansa seurustelusuhteessa.

Meidän nelihenkinen porukka sopi etukäteen, että jokainen tekee reissussa sitä mistä tykkää. Yhdessä ei ole pakko olla, saa maata hotellin altaalla, uida meressä, shoppailla, katsella nähtävyyksiä, bilettää, vuokrata auton tai pyörän, kulkea jalan tai yleisillä kulkuneuvoilla, what ever. Aamupalalle mennään sitten, kun herää, jos ei ole sopinut menoa. Hyvin on toiminut.

Reissussa kyllä oppii tuntemaan ihmistä hyvin ja erilaisiahan me kaikki ollaan ja erilaisine toiveinemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdullista kuulla, että ei ole niin harvinaista yhteisellä lomamatkalla tulla esille uusia piirteitä kaverista, ja ajautua ristiriitoihin.

Minulle kävi niin, ja se oli todella ahdistavaa. Huomasin, että hän tuntee ylemmyydentunnetta minua kohtaan ja sai minut manipuloitua tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.

Itse pyysin anteeksi osaltani. Hän ei ole koskaan pahoitellut mitään. Jos pahoittelisi, antaisin anteeksi, ja välimme palautuisivat. Nyt väleihin jäi iso roso.

Toivottavasti en ole tuo kyseinen ystävä, jonka seurassa olit matkalla? En todellakaan tunne ylemmyyttä sinua kohtaan, vaan olet samalla viivalla kanssani. Ja anteeksi, jos tapani kommunikoida syyllistää.

En usko, koska ainakaan en tiennyt ystävälläni olleen mitään erityistä raskasta kokemusta ennen matkaa, mutta kiitos kun vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Niin, että sitä pitää olla sitten yhdessä 24/7?

Saako sentään vessassa käydä yksin?

olen käynyt ryhmämatkoilla, suht rauhallisesti mennyt matkat ,kun ollut retket yhdessä ja sitten omaa aikaa. itsekkäät ihmiset,alkoholistit ym voi olla vaikeinta.

tuttu kävi ryhmämatkalla pariisissa,muuten ihmiset ok, yksi alkoholisti oli vaikea,lukittautui hoteliin ryyppäsi koko matkan,ei edes käynyt pariisin hotellin ulkopuolella kertaakaan.muu ryhmä katsoi et pysyy hengissä. mikä järki maksaa mutta ei käy edes hotellin pihassa.

ihminen voi saada paniikkikohtauksen jos ei ole ennen käynyt ulkomailla ja olla pelokas ja hankala.tähänkin pitäisi ennen matkaa varautua.

epärehellisen,alkoholistin tai bilehirmun, joka ei välitä turvallisuudesta kanssa, en lähtisi ulkomaillle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa oli hankalaa kun ei osannut hetkeäkään olla yksinään jos haluttiin tehdä eri asioita ja hän esim. valitti mitä ihmettä hän tekee yksinään puolen tunnin ajaksi. Kuinka aikuinen ihminen ei viihdy yksinään edes puolta tuntia? Menee vaikka kahvilaan kahville. 

En ymmärrä tällaisia lomareissuja että yhtäkkiä toinen dumpataan jonnekin eikä edes kyystä mukaan. Että mä menen nyt tonne, heippa! Kyllä siinä jää ihmettelemään että mitä just tapahtui kun YHDESSÄ ollaan reissussa.

Niin, että sitä pitää olla sitten yhdessä 24/7?

Saako sentään vessassa käydä yksin?

Niin, ihmettelin sitä kun kerran oli matkalla ihan muun ihmissuhteen kanssa. Luuli varmaan että katoan sillä aikaa, jos hän ei jatkuvasti ole yhteydessä.

Porukalla kun matkustaa niin kannattaa jo ENNEN matkaa tehdä pelisäännöt selviksi.

Meillä esimerkiksi oli viiden hengen porukka ja sovittiin etukäteen ettei koko ajan tarvitse olla yhdessä vaan jokainen voi myös mennä oman mielen mukaan. Esim. kolme halusi yhtenä päivänä mennä eläintarhaan, yksi shoippailemaan ja yksi(minä) jäädä biitsille makoilemaan. Illalla sitten taas mentiin porukalla syömään, kaikki oli tyytyväsiä ja loma oli todella rentouttava, no problem siis!

Olen ollut. Kyseessä ollut seurustelu/tapailusuhde. Kun ei tunne toista hyvin, lomalla tulee ärsyttävät piirteet esiin tehokkaasti, mutta toisaalta harmittaa, että hyvä loma meni pilalle, yksin olis ollut hauskempaa. Mutta toisaalta, ei välttämättä olis tullut lähdettyä yksin reissuun, eli kokemusta rikkaampana kotiin kumminkin

Tapailin kerran erästä miestä, oltiin vasta vähän aikaa sitten tavattu, ehkä 2 kuukautta, ja mikäs sen parempi tapa tutustua toiseen kun pienen reissun puitteissa. Lähdimme ihan vain kaupunkilomalle Turkuun (onneksi ei ulkomaille). Turkuhan on oikein kiva kesäkaupunki.

Heti aloin huomaamaan pieniä merkkejä, että tuo mies ei ole ihan oikeanlainen itselle. Hän ajoi pitkän ajomatkan perille, ja pikkuhiljaa alkoi rattiraivo iskemään. Kaikille piti näyttää keskisormea, itse käytti puhelinta motarilla ja meinasi ajaa toisten perään, kun ei puhelimeltaan katsonut ympärille. Se oli tietenkin muiden vika. Rattiraivo ärsytti ja päätön kiroilu.

En itse halua ajaa sähköpotkulaudoilla, vaan taittaa matkaa vaikkapa kävellen. Totta puhuen, en edes uskalla, koska olen niin kömpelö, ajaa moisilla kapistuksilla ja ajakoon ne, kuka osaa.

Mies nauroi pelolleni, ja pakotti ajamaan, siis pakotti sen kapistuksen hommaamaan. Ei yhtään kunnioittanut ajatuksia tai toiveitani. Itse ajoi sillä kapistuksella kuin mielipuoli ja rattiraivo iski silläkin ja keskarit senkun heilui, puolin ja toisin hänellä ja muulla liikenteellä.

Kahviloissa alkoi kiukkuamaan tarjoilijoille. Kiroili ja kiukutteli hotellilla, kun pyyhkeitä ei oltu vaihdettu, vaikka oli ihan puhtaat pyyhkeet jo valmiiksi. Sitä kiroilun ja huudon määrää, olin äimän käkenä.

Pelailtiin hotellilla korttia, minä voitin ja siitäkin sai raivaria.

Lisäksi ei kunnioittanut minua oikein ollenkaan missään toiveissa ja huvittui, kun halusin mennä nukkumaan vaikka klo 23, ja hän olisi halunnut jäädä kaupungille vielä.

Olin myös perässä vedettävä hänen mukaansa ja tylsimys, hän sanoi ääneen sen. Tosin tämän myönnän itsekin, koska en kokenut oloani turvalliseksi ja loppujen lopuksi kaikki oli aivan sama mulle.

Reissussa ei läheisyyttä ollut yhtään, ei oikein mitään keskusteluyhteyttä toiseen, kun oltiin niin erilaisia. Ei todellakaan mitään kädestä pitämistä ihanassa kesäillassa tai naurua ja läheisyyttä ja insideläppää. Kaikki tuo oli kaukana. Se oli kamalaa, mutta eipä enää pahemmin nähty reissun jälkeen.