Kävin työterveyshoitajan tarkastuksessa ja en ole varma oliko hän hoitaja vai joku syyllistävä kuulustelija
Todella huono lähestymistapa uuteen asiakkaaseen. Tiuski heti alkuun, sitten alkoi tentata alkoholinkäytöstä ja lääkityksistä. Kun niistä ei löytynyt mitään, kiinnitti huomion 5 kilon ylipainoon ja luennoi kuin lapselle, ylhäältä alas. Ei katsonut silmiin ja koko ajan tuli mitä pitää tehdä or else, eikä mitä työterveys tarjoaa terveyden edistämiseksi.
Kysyin sitten huvikseni, että onko tässä nyt tarkoituksena löytää minusta jotakin vikoja ja syyllistää niistä. Kysyin ihan suoraan, koska olen aikuinen enkä mikään peloissaan oleva lapsi. Tästä se vähän nytkähti ja alkoi puhelemaan hieman asiallisemmin, mutta kuitenkin pohjimmiltaan samaan tyyliin heidän ohjeistaan. Sitten sanoin, että en ole tottunut että minulle sanellaan, vaan minun kanssa keskustellaan. Siihen seurasi hiljaisuus ja tietokoneen näpyttäminen. Ei sanaakaan. Sitten ilmoitettiin että tarkastukset joka toinen vuosi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samankaltaista kokemusta. Hirveä saarnaaminen ylipainon vaaroista, vaikka normaaliälyisenä ihmisenä kyllä tiedostan ne itsekin.
Sanoin hoitajalle että olen yrittänyt laihduttaa vuosia, mutta en löydä ruokavaliota jonka saisin pidettyä epäsäännöllisen ja kiireisen elämän kanssa, vaan sorrun varsinkin työmatkoilla väsyneenä ja nälkäisenä helppoon mäkkärivaihtoehtoon.
Pyysin että voisinko saada ajan vaikka ravintoterapeutille tai jollekin asiantuntijalle joka voisi auttaa rakentamaan paremmat ruokailutottumukset. Hoitaja katsoi minua ihmeissään ja sanoi ettei heillä ole mitään sellaista.
Että näin, saarnataan vaan saarnaamisen ilosta itsestäänselvyyksiä, mutta mitään tukea ole tarjolla elämäntapamuutokseen.
Tässähän vain kartoitettiin terveydentilaasi ja eri riskejä ja osoitettiin mihin sinun tulee kiinnittää huomiota.
Jos ei työnantajalla ole tarjota apua ruokavalioasoihin niin sinä itse normaaliälyisenä ymmärrät hakea apua ja tukea muualta. On lukuisia painonhallintaryhmiä, nettiryhmä yms. jos vain haluaa tosissaan asioihin puuttua.
Turha valittaa systeemiä, itse joudut töitä tekemään terveytesi eteen loppupeleissä.
Joo, nyt meni pointti ohi että heilahti. Mutta annetaan nyt sitten rautalankaa, tämä oli kritiikkiä sille että asiakkaille saarnataan ikävään sävyyn ongelmista (jotka joo ovat ihan oikeita ongelmia), mutta hoitoa ja työkaluja ei olla valmiita antamaan tai edes ohjeistamaan mistä suunnasta lähteä selvittämään itsenäisesti.
Tuollaisesta keskustelusta ei jää kuin paha mieli molemmille osapuolille eikä se edistä kenenkään terveyttä millään tavalla.
Vuosikymmenen ylipainon kanssa kamppaillutta ei nettiryhmät tai youtubettajat pelasta, kyllä ne ongelmat on syvemmällä. Nyt olisi kaivannut oikean ammattilaisen näkemystä asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kuulustelukokemuksia, mutta työhöntulotarkastuksessa. Kysymyksessä Terveystalo.
Keskustelu meni suunilleen näin:
- Hoitaja: Kuinka monta annosta alkoholia juot viikossa?
- Minä: En kyllä tiedä. Siis joskus harvoin.
- Hoitaja: Siis et muista kuinka monta annosta juot viikossa, entä sitten kuukaudessa?
- Minä: En minä ole laskenut....
- Hoitaja: Onko sinulla ongelma alkoholin kanssa?
- Minä: Siis minä saatan ottaa pari kertaa vuodessa, en joka viikko, enkä edes joka kuukausi.
- Hoitaja: Miksi sinä juot alkoholia?
- Minä: Yritin keventää kuulustelua toteamalla, että eikö sitä juoda päihtymistarkoituksessa...
[Hoitajan kynä sauhuaa]
- Hoitaja: Kyllä meidän nyt pitää tehdä tämmöinen päihteiden väärinkäyttötesti.
- Minä: Siis mitä? Minä juon hyvin harvoin.
- Hoitaja: Sinähän juuri sanoit, että juot päihtymistarkoituksessa.
- Minä: Se on vain keventävä vitsi. Pyydän sitä anteeksi.
Tarinan opetus ainakin itselleni oli, että kannattaa valehdella suoraan asiat tai sanoa ettei muista. Siellä on vastassa sellaisia kuulustelijoita, että mistä tahansa mitä sanot väännetään ongelma, josta et edes tiennyt. Sama kuulustelu jatkui eri aiheista kaikkine syyllistämiseni tunnin ajan. Ilmeisesti hoitajalle tuotti jonkin sortin nautintoa todeta lopussa, että kyllä sinä varmaan sovit tähän tehtävään. Meinasin jo ärtyneenä kysyä, että olikos hoitajalla pitkäkin kokemus tältä toimialalla, kun noin varman kannan otit? Onneksi en sanonut mitään. Olisi varmaan tullut jotain ihmeellisiä lisäkysymyksiä. Terveisiä vaan Terveystaloon. Teidän työhöntulotarkastuksen ovat todella *erseestä.
Tämä on kyllä kummallista kun pitäisi osata arvioida tarkka määrä alkoholiannoksiaan. Mistä tuollaisen tietää ihminen jonka elämä ei pyöri alkoholin ympärillä?
En minä ainakaan osaa sanoa montako annosta juon keskimäärin kuukaudessa. Joskus useammankin jos vaikkapa kesäaikaan on useammat juhlat joissa tulee otettua tervetuliaismalja ja käyn tuttavan kanssa lasillisella terassilla. Sitten voi mennä monta kuukautta ilman ja toisaalta 2-3 vuoden välein saatan juoda itseni pikku hiprakkaankin.
Olen huomannut että helpointa on valehdella ja sanoa että juon 1-2 saunakaljaa kuukaudessa. Oikeasti en juo koskaan saunakaljaa, mutta se vaikuttaa olevan hyväksyttävämpää kuin lasillinen viiniä terassilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kuulustelukokemuksia, mutta työhöntulotarkastuksessa. Kysymyksessä Terveystalo.
Keskustelu meni suunilleen näin:
- Hoitaja: Kuinka monta annosta alkoholia juot viikossa?
- Minä: En kyllä tiedä. Siis joskus harvoin.
- Hoitaja: Siis et muista kuinka monta annosta juot viikossa, entä sitten kuukaudessa?
- Minä: En minä ole laskenut....
- Hoitaja: Onko sinulla ongelma alkoholin kanssa?
- Minä: Siis minä saatan ottaa pari kertaa vuodessa, en joka viikko, enkä edes joka kuukausi.
- Hoitaja: Miksi sinä juot alkoholia?
- Minä: Yritin keventää kuulustelua toteamalla, että eikö sitä juoda päihtymistarkoituksessa...
[Hoitajan kynä sauhuaa]
- Hoitaja: Kyllä meidän nyt pitää tehdä tämmöinen päihteiden väärinkäyttötesti.
- Minä: Siis mitä? Minä juon hyvin harvoin.
- Hoitaja: Sinähän juuri sanoit, että juot päihtymistarkoituksessa.
- Minä: Se on vain keventävä vitsi. Pyydän sitä anteeksi.
Tarinan opetus ainakin itselleni oli, että kannattaa valehdella suoraan asiat tai sanoa ettei muista. Siellä on vastassa sellaisia kuulustelijoita, että mistä tahansa mitä sanot väännetään ongelma, josta et edes tiennyt. Sama kuulustelu jatkui eri aiheista kaikkine syyllistämiseni tunnin ajan. Ilmeisesti hoitajalle tuotti jonkin sortin nautintoa todeta lopussa, että kyllä sinä varmaan sovit tähän tehtävään. Meinasin jo ärtyneenä kysyä, että olikos hoitajalla pitkäkin kokemus tältä toimialalla, kun noin varman kannan otit? Onneksi en sanonut mitään. Olisi varmaan tullut jotain ihmeellisiä lisäkysymyksiä. Terveisiä vaan Terveystaloon. Teidän työhöntulotarkastuksen ovat todella *erseestä.
Tämä on kyllä kummallista kun pitäisi osata arvioida tarkka määrä alkoholiannoksiaan. Mistä tuollaisen tietää ihminen jonka elämä ei pyöri alkoholin ympärillä?
En minä ainakaan osaa sanoa montako annosta juon keskimäärin kuukaudessa. Joskus useammankin jos vaikkapa kesäaikaan on useammat juhlat joissa tulee otettua tervetuliaismalja ja käyn tuttavan kanssa lasillisella terassilla. Sitten voi mennä monta kuukautta ilman ja toisaalta 2-3 vuoden välein saatan juoda itseni pikku hiprakkaankin.
Olen huomannut että helpointa on valehdella ja sanoa että juon 1-2 saunakaljaa kuukaudessa. Oikeasti en juo koskaan saunakaljaa, mutta se vaikuttaa olevan hyväksyttävämpää kuin lasillinen viiniä terassilla.
Kyllä minä aikakin osaan arvioida juoko viikottain alkoholia vai en juonko kerran kuukaudessa vai muutaman kerran vuodessa. Audit-kyselyn kysymykset ei ole liian vaikeita normaalille työkykyiselle ihmiselle. Usein sen joutuu täyttämään ihan itsenäisesti ilman että tetkka joutuisi asiat "kuulustelemaan".
Isäni vitsaili myös työterveydessä alkoholinkäytöstä ja se kirjattiin tietysti kiireesti tietoihin. Hän on kuitenkin absolutisti kuten seuraavassa lauseessa kertoi perään. Siitä ei ole mitään merkintää. Ei todellakaan kannata heittää huulta. Jos kertoo ottaneensa edes joskus lasillisen on varmaankin alkotaustainen.
Vierailija kirjoitti:
Isäni vitsaili myös työterveydessä alkoholinkäytöstä ja se kirjattiin tietysti kiireesti tietoihin. Hän on kuitenkin absolutisti kuten seuraavassa lauseessa kertoi perään. Siitä ei ole mitään merkintää. Ei todellakaan kannata heittää huulta. Jos kertoo ottaneensa edes joskus lasillisen on varmaankin alkotaustainen.
Huumori on tunnetusti vaikea laji sitä ei pidä ujuttaa tilanteisiin joihin ei varmasti tiedä sen kuuluvan.
Hämmästyttää, että työterveys keskittyy näin vahvasti ihmisten fyysisiin ominaisuuksiin ja mittailee niitä.
Työkyvyttömyyseläkkeitten suurimpia aiheuttajia ovat mielenterveysongelmat.
Olisi hyvä keskittyä työhyvinvointiin. Siihen, että johto on asiallista, työmäärä kohtuullinen ja työpaikkakiusaamista ei sallita. Mutta näistä ei taida puhua kukaan.
Kaikki vika on vaan painossa ja liikunnan puutteessa.
Toiset ne totuudesta loukkaantuu kun on tottunut vain mielistelyyn ja kehumiseen.
Kaikkien olisi hyvä opetella taito kritiikin sieto itseä kohtaan
kerro, että identifioiti itsesi lihavaksi ja olet lapsesta asti tiedostanut sen ja että miten ahdistavaa oli koulussa, kun piti pakolla olla normaalipainoinen, vaikka tiesit ettet ole syntynyt sellaiseksi.
näinä päivinä woketukseen ei vaan voi puuttua, joten siinä vastaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kuulustelukokemuksia, mutta työhöntulotarkastuksessa. Kysymyksessä Terveystalo.
Keskustelu meni suunilleen näin:
- Hoitaja: Kuinka monta annosta alkoholia juot viikossa?
- Minä: En kyllä tiedä. Siis joskus harvoin.
- Hoitaja: Siis et muista kuinka monta annosta juot viikossa, entä sitten kuukaudessa?
- Minä: En minä ole laskenut....
- Hoitaja: Onko sinulla ongelma alkoholin kanssa?
- Minä: Siis minä saatan ottaa pari kertaa vuodessa, en joka viikko, enkä edes joka kuukausi.
- Hoitaja: Miksi sinä juot alkoholia?
- Minä: Yritin keventää kuulustelua toteamalla, että eikö sitä juoda päihtymistarkoituksessa...
[Hoitajan kynä sauhuaa]
- Hoitaja: Kyllä meidän nyt pitää tehdä tämmöinen päihteiden väärinkäyttötesti.
- Minä: Siis mitä? Minä juon hyvin harvoin.
- Hoitaja: Sinähän juuri sanoit, että juot päihtymistarkoituksessa.
- Minä: Se on vain keventävä vitsi. Pyydän sitä anteeksi.
Tarinan opetus ainakin itselleni oli, että kannattaa valehdella suoraan asiat tai sanoa ettei muista. Siellä on vastassa sellaisia kuulustelijoita, että mistä tahansa mitä sanot väännetään ongelma, josta et edes tiennyt. Sama kuulustelu jatkui eri aiheista kaikkine syyllistämiseni tunnin ajan. Ilmeisesti hoitajalle tuotti jonkin sortin nautintoa todeta lopussa, että kyllä sinä varmaan sovit tähän tehtävään. Meinasin jo ärtyneenä kysyä, että olikos hoitajalla pitkäkin kokemus tältä toimialalla, kun noin varman kannan otit? Onneksi en sanonut mitään. Olisi varmaan tullut jotain ihmeellisiä lisäkysymyksiä. Terveisiä vaan Terveystaloon. Teidän työhöntulotarkastuksen ovat todella *erseestä.
Tämä on kyllä kummallista kun pitäisi osata arvioida tarkka määrä alkoholiannoksiaan. Mistä tuollaisen tietää ihminen jonka elämä ei pyöri alkoholin ympärillä?
En minä ainakaan osaa sanoa montako annosta juon keskimäärin kuukaudessa. Joskus useammankin jos vaikkapa kesäaikaan on useammat juhlat joissa tulee otettua tervetuliaismalja ja käyn tuttavan kanssa lasillisella terassilla. Sitten voi mennä monta kuukautta ilman ja toisaalta 2-3 vuoden välein saatan juoda itseni pikku hiprakkaankin.
Olen huomannut että helpointa on valehdella ja sanoa että juon 1-2 saunakaljaa kuukaudessa. Oikeasti en juo koskaan saunakaljaa, mutta se vaikuttaa olevan hyväksyttävämpää kuin lasillinen viiniä terassilla.
Kyllä minä aikakin osaan arvioida juoko viikottain alkoholia vai en juonko kerran kuukaudessa vai muutaman kerran vuodessa. Audit-kyselyn kysymykset ei ole liian vaikeita normaalille työkykyiselle ihmiselle. Usein sen joutuu täyttämään ihan itsenäisesti ilman että tetkka joutuisi asiat "kuulustelemaan".
Olen tuo edellinen ja tietysti minäkin osaan tuollaiseen kysymykseen vastata. Sehän on ihan eri asia kuin vaatimus alkaa arvioimaan tarkasti menneitä alkoholiannoksia. En minä osaa tuollaista arvioida sen enempää kuin montako keltaista jaffaa olen juonut tai montako annosta makaronilaatikkoa olen syönyt viime vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ne totuudesta loukkaantuu kun on tottunut vain mielistelyyn ja kehumiseen.
Kaikkien olisi hyvä opetella taito kritiikin sieto itseä kohtaan
Sisälukutaito olisi myös aika kova sana.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää, että työterveys keskittyy näin vahvasti ihmisten fyysisiin ominaisuuksiin ja mittailee niitä.
Työkyvyttömyyseläkkeitten suurimpia aiheuttajia ovat mielenterveysongelmat.
Olisi hyvä keskittyä työhyvinvointiin. Siihen, että johto on asiallista, työmäärä kohtuullinen ja työpaikkakiusaamista ei sallita. Mutta näistä ei taida puhua kukaan.
Kaikki vika on vaan painossa ja liikunnan puutteessa.
Työhyvinvointiin varmasti keskitytään jos työnantaja sitä edellyttää tai edellyttäisi. Se miksi työnantajat ei sitä edellytä johtuu lähinnä rahasta. Se maksaa eikä siihen puuttuminen ainakaan toistaiseksi ole ollut kustannustehokasta. Kustannustehokkaampaa on ottaa työkyvyttömän henkilön tilalle uusi työntekijä. Etenkin tilanteissa joissa se työntekijä itse ei ota mitään vastuuta siitä omasta hyvinvoinnistaan.
Niin työterveydessä kuin neuvolassakin ei kannata kertoa totuutta läheskään aina vaan se mitä he haluavat kuulla.
Ap sentään tapasi hoitajan. Meillä on vaan nettikysely, jossa potilas arvioi itse itseään. Ei siis mitään kontaktia hoitohenkilökuntaa, niin eipä sitten mitään arvosteluakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintavoillaan voi vaikuttaa tutkimuksista riippuen terveyteensä 40-60 % ja se on paljon se.
Ruoka - liikunta - uni
Ruoka -oikeassa suhteessa proteiinit, hiilihydraatit, rasva ja kaikki laadukkaita. Ei siis prosessoituja tuotteita, laadukasta rasvaa (oliiviöljyä), ei höttöhiilareita (esim. sokeria ja valk.tuotteita).
Liikunta monipuolista koko kehoa sopivasti rasittavaa (lihaskuntoa, liikkuvuutta ja sykkeennostoa)
Uni tuleekin sitten itsestään eikä stressikään ota niskalenkkiä, kun ravinnon antioksidantit ja vitamiinit pitävät mielen tasapainossa. Ja sanomattakin selvää, että painon kanssa ei ole ongelmia.
Helppoa kuin heinänteko! Jokainen on ihan itse vastuussa terveydestään, Ei voi syyttää vaimoa, pomoa, anoppia, lääkäriä, pieniä lapsia, rahaa - katse vaan sinne peiliin ennen kuin on liian myöhäistä.
Totta, hyvät neuvot, ravinto, liikkuminen ja uni.
Alanuoli sulle piti kuitenkin laittaa, kun lopussa sepustat tuollaista! "Jokainen on ihan itse vastuussa terveydestään..." Tämä pitää paikkansa vain tiettyyn rajaan saakka ja se raja tulee toisille aiemmin kuin toisille, sairastuminen. Sairastumista ei aina voi estää.
Lapsetkin sairastuu. Ja nuoret. Ja aikuiset. Ja terveellisesti elävät. Mm. virusten ja bakteerien vaikutusta tunnetaan koko ajan hieman enemmän. Niistä on löydetty yhteyksiä aivan muihin sairauksiin, jotka puhkeavat vasta vuosien kuluttua virukselle altistumisesta.
Puhumattakaan siitä että toiset joutuvat syömään kortisonia jättiannoksia, tai psyykenlääkkeitä, jotka tunnetusti sotkevat nälkähormooneja ja tekevät painonhallinnasta vaikeaa, lähes mahdotonta. Siihen kun lisää sen kuormituksen siitä elämäntilanteesta ja sairaudesta, jonka vuoksi lääkkeitä syö, ei ole ihme että painonhallinta karkaa käsistä. Ihminen ei ole kone.
Noin puolet sairauksista on itse hankittuja. 30 vuoden ikään voi normaali geeneillä elellä vähän miten sattuu, sen jälkeen pitää terveydestään huolehtia
.ApoE4 geeni perimää kantavat voivat paljonkin vaikuttaa sairastuvuuteensa elintavoilla. Valitettavasti koululääketiede on keskittynyt suureksi osaksi määräämään lääkkeitä ja kun yhden olet saanut, tarvitset toisen sen haittavaikutuksiin jne.
Mutta tietoa on netti täynnä ja jokainen aikuinen on vastuussa itse itsestään.
Ei ole tuollaista kokemusta. Olen ollut 5 vuotta saman julkisen työterveyshuollon piirissä, eikä minua ole kutsuttu tarkastukseen kertaakaan. Johtunee työn määräaikaisuudesta. Mutta olisin varmaan tyytyväinen, jos joskus kutsu tulisi.
Toki olen käyttänyt työterveyttä saadakseni sairauslomaa ja jopa koronapiikin. Mitään hoitoa eivät sitten tarjoakaan. Asionti vain puhelimitse. Esim. kun oli kurkku niin kipeä, että epäilin tarvitsevani antibiootit, käskivät menemään terveyskeskukseen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsette sentään tarkastukseen ja jopa kolesterolitkin mitataan! Missähän työtön pääsisi terveystarkastukseen?
Terveystarkastus työttömälle on lakisääteinen juttu. Pyydä te-toimiston virkailijalta lähete, pääset varmasti.
Koko työikäni ajan en ole saanut yhtäkään asiallista työhöntulotarkastusta.
Nimenomaan tuollaista paatosta, ehkä jopa ilkeilyä ylhäältä alas
Joten lopetin työhöntulotarkastuksissa käynnit 2000. Milloin mitäkin veruketta käyttäen.
Nykyisessä työpaikassa olen kuudetta vuotta. Saan kerran vuodessa kutsun, mutten ota yhteyttä. Eikä työnantaja ole mitään sanonut.
Nykyään mulla oliskin puututtavaa, mutta niiden seuranta on diabeteshoitajalla. Häneltä saan myös tarvittavat rokotukset yms tarvittavat viimeisen 10 vuoden ajalta.
Ei ole kiellettyä mennä yksityiselle ja jättää nuo väliin, kun tulee tarvetta. Se sana TYÖterveys määrittää minkälaista nalkutusta saa, niiden eka tarkoitus on kai pitää ihminen ainoastaan työkunnossa, tunteilla ei väliä? Se on ollut jo pitkään valtioilla ja kunnilla sama laulu, paitsi siellä on rajattu palvelu. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsette sentään tarkastukseen ja jopa kolesterolitkin mitataan! Missähän työtön pääsisi terveystarkastukseen?
Terveystarkastus työttömälle on lakisääteinen juttu. Pyydä te-toimiston virkailijalta lähete, pääset varmasti.
Oikeesti?
Olen ollut reilu 2 vuotta työttömänä, eikä mitään tämmöstä ole edes vihjattu.
Ehkä hoitsulla oli huono päivä, ehkä oli itse kipeä tai väsynyt. Ei sitten osannut kohdata sinua tuon paremmin. Ei ole mikään iso juttu kuitenkaan. Jos olet tosi nuori niin ymmärrän tämän aloituksen, muuten en.