Kävin työterveyshoitajan tarkastuksessa ja en ole varma oliko hän hoitaja vai joku syyllistävä kuulustelija

Valitettavasti tutkinnot ei takaa viisautta eikä varsinkaan sosiaalista älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintavoillaan voi vaikuttaa tutkimuksista riippuen terveyteensä 40-60 % ja se on paljon se.

Ruoka - liikunta - uni

Ruoka -oikeassa suhteessa proteiinit, hiilihydraatit, rasva ja kaikki laadukkaita. Ei siis prosessoituja tuotteita, laadukasta rasvaa (oliiviöljyä), ei höttöhiilareita (esim. sokeria ja valk.tuotteita).

Liikunta monipuolista koko kehoa sopivasti rasittavaa (lihaskuntoa, liikkuvuutta ja sykkeennostoa)

Uni tuleekin sitten itsestään eikä stressikään ota niskalenkkiä, kun ravinnon antioksidantit ja vitamiinit pitävät mielen tasapainossa. Ja sanomattakin selvää, että painon kanssa ei ole ongelmia.

Helppoa kuin heinänteko! Jokainen on ihan itse vastuussa terveydestään, Ei voi syyttää vaimoa, pomoa, anoppia, lääkäriä, pieniä lapsia, rahaa - katse vaan sinne peiliin ennen kuin on liian myöhäistä.

Ruokaan ja liikuntaan voin  itse vaikuttaa ja noudatankin mainitsemiasi periaatteita. Lisäisin siihen vielä väh. 800 g heviä päivässä ja askelia 10 000-20000 päivässä.

Uneen en voi itse vaikuttaa. Minulla on vaikeita sairauksia, myös vaikea unettomuus. Yritän koko ajan laihduttaa sairausaikana tullutta ylipainoa mutta hidasta on ja välillä ei tapahdu mitään pitkään aikaan.

Minulle lääkärit eivät koskaan sano ylipainosta, ja kolesterolista, maksa-arvoista ja sokeriarvostakin sanovat vaan että kuuluu lääkkeeni sivuvaikutuksiin.

Viimeksi kävin uudella lääkärillä, itse kerroin että yritän laihduttaa. Hän hieman epäili kun kerroin omasta ruokavaliostani mutta tilanne päätyi siihen että kerroin hänelle terveellisistä resepteistä. Tuntui että oli hänelle uusi asia noin terveelliset ruoat.

Vaikeaa unettomuutta itsellänikin ja näen punaista kun joku hoituri siihen sitten naurahtelee että: "jätetään ne päikkärit pois." Voi v*ttu! Kun en edes pysty nukkumaan päikkäreitä. Sitä se uniongelma on, että ei pysty nukkumaan! Tekee mieli lyödä tossa vaiheessa. 

Joo kyllä! Jos pystyisin päivällä nukkumaan niin kyllä varmaan yölläkin pystyisin. En ole edes lapsena nukkunut päikkäreitä.

Jotkut pystyvät nukkumaan päikkärit, muttei yöllä. Jos uni ei kertakaikkiaan tule yöllä, en näe mitään syytä, miksei nukkuisi edes silloin, kun sen unen onnistuu saamaan. Kai se on parempi kuin ei mitään siihen akuuttiin hätään. Keho saa rentoutua edes joskus ja mieli levätä. Sitä rytmiä voi hakea sitten myöhemmin. 

Ohhoh. Olin itse noin 5v työterveyshoitajana eikä olisi tullut mieleenkään käyttäytyä noin. Pikemminkin se meni niin päin, että asiakkaat vittuili päin naamaa. Toki suurin osa oli normaaleja ja ihan perus tyyppejä. Sittemmin olen hylännyt koko sotealan ja nykyään kaupallisella alalla saan enemmän rahaa vähemmällä vaivalla. 

Kun en tupakoi,käytän alkoholia vaim harvakseltaan ja olen normaalipainoinen keksi tämä entisen työpaikkani hoitsu tarttua ryhtiini:"sinulla on huono ryhti, onko ollut selkävaivoja!" Ei suostunut uskomaan kun sanoin ettei selkä vaivaa yhtään eikä ryhtiäni ole kukaan muu moittinut. Miksei voida olla tyytyväinen siihen että on terve ihminen,terve työntekijä?! Voiko kyse olla vain ilosta että pääsee saarnaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Työpaikassani on työterveyshoitajan luona käynti onneksi vapaa-ehtoista en ole koskaan käynyt enkä käykään.

Terkkarissa käyn saman lääkärini luona kerran vuodessa kaikki kokeet, painon jne ottamassa se riittää.

Siis missä pääsee johonkin perustarkastukseen terveyskeskuksessa vuosittain?

Mulla on 2-tyypin diabetes ja en ole tavannut lääkäriä tai diabeteshoitajaa kolmeen vuoteen kasvokkain vaikka olen pyytänyt. Kun kaiken voi kuulemma hoitaa puhelimella ja Maisassa. Näin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Olin työhöntulo tarkastuksessa, kysyi ruokatottumuksia, sanoin mitä milloinkin..menee makkaraa pitsoja, kebabeja myös. Heti säpsähti ja sanoi että katsotaan kolesteroliarvot, epäilen niiden olevan kohollaan tuolla ruokavaliolla...4,0 arvo. Ei puhunut mitään.

Ja 9/10 ihmisellä se kolesteroli olis ollu koholla. Joten mikä sun pointti oli? Että hoitaja ei ole selvänäkijä, joka näkee päältäpäin, että onko veriarvoissa jotain ongelmaa vai ei?

Ei todellakaan ole tuollaisia kokemuksia ja kamalalta kuulostaa. Kyllä saa ja pitää sanoa esim. ylipainosta jne., mutta ratkaisevaa on se tapa, miten sanotaan. Että tosiaan; sanellaanko sieltä vai keskustellaan. Itselläni keskustelun liikkeelle lähteminen ratkaisee paljon; menen ihan puhumattomaksi, jos mua aletaan kuulustella ja jos taas saan rauhassa vähän lämmitellä, niin pystyn hyvinkin avoimesti puhumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työterveyshoitaja ehdotti monesti irtisanoutumista, kun kipeänä hain sairauslomaa. Ei ole kuulemma reilua työnantajalale, että he maksavat sovitun palkan ja minä en täytä omaa osaani tekemällä töitä. Tulen helposti kipeäksi, kun kollegat sairaana aina töissä. Olen monesti "kuin rekan alle jäänyt" kipeänä, kuten eräs lääkärikin kuvaili.

Jatkuvaan päänsärkyyn naureskeli ettei se mitään vakavaa ole. Löytyi sitten aivoista kasvain, kun menin julkiselle. Työterveydessä ei saanut mitään tutkimikaia mihinkään, moitteitta kyllä

Työterveyslääkärit taitaa olla vähän vitsi. Psyk. polilla oli joskus työterveyslääkäriksi erikoistuva naikkonen leikkimässä psykiatria. Hän kertoi minulle, ettei suomalaisilla voi olla masennusta, koska tämä on niin upea maa. Miten Hän on kokenut sodan ja se masensi, mutta perhe ja työ auttoivat ja miten tavattoman kiitollinen on Suomelle että täällä on voinut opiskella. Upeaa olla töissä tuolla asenteella mielialahäiriöpuolella, kun on rasistinen asenne suomalaisia kohtaan, että lähtökohtaisesti ei vaan voi olla sairas. Samoin on asiatonta alkaa avautumaan omista traumoistaan potilaalle, saati lähteä kilpailemaan kenellä on suurimmat traumat ja vähättelemään toisten kokemuksia ja vointia. 

Sota on varmasti kamala asia, mutta ihmiselle tosiaan voi tapahtua muutakin pahaa ja vähän riippuen siitä miten sen sodan on joutunut itse kohtaamaan, voi olla että ne muut traumat on ihan oikeastikin pahempia ja haavoittavampia. 

Työterveyslääkärit ei ole vitsi, vaan he ovat lääkäreitä, jotka ovat erikoistuneet työkykyyn ja työperäisiin sairauksiin. Meinaatko, että perusterveyskeskuslääkärillä on tarpeeksi tietotaitoa esimerkiksi arvioida altisteita tai muita työperäisiä riskejä ja sen perusteella tehdä työkykyarviota?

Olet törmännyt yhteen reunoja tekevään erikoistuvaan lääkäriin, joka on työssään kehno. Mä itse olen törmännyt pelkästään hyviin työterveyslääkäreihin ja aina mun ongelmat on otettu tosissaan. Myös ne mt-ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintavoillaan voi vaikuttaa tutkimuksista riippuen terveyteensä 40-60 % ja se on paljon se.

Ruoka - liikunta - uni

Ruoka -oikeassa suhteessa proteiinit, hiilihydraatit, rasva ja kaikki laadukkaita. Ei siis prosessoituja tuotteita, laadukasta rasvaa (oliiviöljyä), ei höttöhiilareita (esim. sokeria ja valk.tuotteita).

Liikunta monipuolista koko kehoa sopivasti rasittavaa (lihaskuntoa, liikkuvuutta ja sykkeennostoa)

Uni tuleekin sitten itsestään eikä stressikään ota niskalenkkiä, kun ravinnon antioksidantit ja vitamiinit pitävät mielen tasapainossa. Ja sanomattakin selvää, että painon kanssa ei ole ongelmia.

Helppoa kuin heinänteko! Jokainen on ihan itse vastuussa terveydestään, Ei voi syyttää vaimoa, pomoa, anoppia, lääkäriä, pieniä lapsia, rahaa - katse vaan sinne peiliin ennen kuin on liian myöhäistä.

Totta, hyvät neuvot, ravinto, liikkuminen ja uni.

Alanuoli sulle piti kuitenkin laittaa, kun lopussa sepustat tuollaista! "Jokainen on ihan itse vastuussa terveydestään..." Tämä pitää paikkansa vain tiettyyn rajaan saakka ja se raja tulee toisille aiemmin kuin toisille, sairastuminen. Sairastumista ei aina voi estää.

Lapsetkin sairastuu. Ja nuoret. Ja aikuiset. Ja terveellisesti elävät. Mm. virusten ja bakteerien vaikutusta tunnetaan koko ajan hieman enemmän. Niistä on löydetty yhteyksiä aivan muihin sairauksiin, jotka puhkeavat vasta vuosien kuluttua virukselle altistumisesta.

Puhumattakaan siitä että toiset joutuvat syömään kortisonia jättiannoksia, tai psyykenlääkkeitä, jotka tunnetusti sotkevat nälkähormooneja ja tekevät painonhallinnasta vaikeaa, lähes mahdotonta. Siihen kun lisää sen kuormituksen siitä elämäntilanteesta ja sairaudesta, jonka vuoksi lääkkeitä syö, ei ole ihme että painonhallinta karkaa käsistä. Ihminen ei ole kone.

Valittaessa kannattaa aina miettiä myös sitä mihin se valittaminen mahdollisesti todellisuudessa johtaa. Johtaako tiettynlainen kaikesta valittaminen siihen että palvelu paranisi. Todennäköisesti ei. Useammin se johtaa siihen että ei ole niitä työntekijöitä jotka jaksaisi sitä valittamista kuunnella ei niitä palveluntarjoajia jotka tarjoaisi palveluita jotka aiheuttaa vain sitä valittamista, eikä rahaa haluta käyttää niihin asioihin joihin ihmiset ei ole koskaan tyytyväisiä. Valittamista riittää vaikka palveluja ei olisi yhtään Ei valittamista varten niitä palveluja ole tarpeen ylläpitää.

Vierailija kirjoitti:

Kun en tupakoi,käytän alkoholia vaim harvakseltaan ja olen normaalipainoinen keksi tämä entisen työpaikkani hoitsu tarttua ryhtiini:"sinulla on huono ryhti, onko ollut selkävaivoja!" Ei suostunut uskomaan kun sanoin ettei selkä vaivaa yhtään eikä ryhtiäni ole kukaan muu moittinut. Miksei voida olla tyytyväinen siihen että on terve ihminen,terve työntekijä?! Voiko kyse olla vain ilosta että pääsee saarnaamaan?

Jotkut ovat tarkkoja. Miksi olla huonompi, mitä voi olla. Tietenkin rajansa kaikella. Eräs sukulainen kun oli tarkka ryhdistä, meni joskus seläntaakse, otti kiinni hartioista ja harjoitti jotain fysioterapiaa ryhdin parantamiseksi.

Oli vähän kovakourainen ja jouduin pyytämään lopettamaan, ettei selkä katkea.

Ei kannata välittää,  sillä oletteko huomanneet että hoitajissa on todelle ylipainoista

porukkaa.  Mitä roskaruokaa syövätkään.

Olen nyt viimeisen vuoden aikana pari kertaa osunut lihavaan huonokäytöksiseen sairaanhoitajaan.  Itse käyn suihkussa ja pukeudun siisteihin vaatteisiin ja menen vastaanotolle iloisin mielin.  Pari hoitajaa ollut ihan p---skoja.  Sanoin vastaanotolla että tämä tilanne ei vastaa mielestäni hyvää asiakaspalvelua eikä sitä terveydenhoitoa johon olen oikeutettu.  Lähdin pois, en kiittänyt.  Soitin kummankin esimiehelle ja kerroin mitä kohtelua olin saanut.  Lukekaa mikä suuri vaikutus esim. hymyllä ja tervehtimisellä on toiseen ihmiseen.  Samoin myös siisti pukeutuminen.  Jos vastaanottohuone pursuaa jotain paperikasoja ja on epäsiisti- ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä nassehoitaja, jotka ovat ihan väärässä ammatissa, osuu kohdalle aina välillä. Paska tuuri.

Näitä tosiaan edelleen on. Näillä on yleensä kyse oikeasti epävarmuudesta ja osa on vain ilkeitä.

Useimmiten ne on onneksi kohta eläköityviä vanhoja akkoja. Sairastavat Archie Bunker -syndroomaa

Mikäs se on tuo AB aymdrooma?

Mulla oli jalka ollut poikki, mutta olin jo palannut työhön. Terkkari piti terveystarkastusta ja alkoi päivittelemään, kuinka kauan olin ollut jalasta sairaslomalla.

Yhdyin päivittelyyn sanomalla, että totta tosiaan, aika pienellä ammattitaidolla sitä ihmisiä hoidetaan, kun niin kauan kestää. Onkohan alan koulutuksessa jotain vikaa, vai eikö vaan mene opit perille.

Hätkähti ja muuttui tosi nyrpeäksi. Alalla ei olla totuttu vastaanottamaan kritiikkiä.

Mulla on ylipainoa 15 kiloa ja asia vaivaa mua. Lihoin viime talven aikana, kun töissä oli raskasta ja en jaksanut iltaisin laittaa enää ruokaa, huolehtia että syön tarpeeksi kasviksia ja harrastaa mitään liikuntaa. Aloin työterveydessä selvitellä tilannettani. En itse edes tajunnut että olen ylirasittunut, vaan menin lääkäriin ihan vain väsymyksen ja painon nousun takia viime keväänä. Painon nousua ei lääkäri edes ottanut vakavasti, vaikka minusta yli kymmenen kilon ylipaino on jo huolestuttava asia. Mulla ei fyysisesti mitään vikaa (tietenkään) löytynyt ja sain vain ohjeen "jos sinua nyt tuo paino huolettaa, niin mene ravitsemusterapeutille, tässä lähete". 

Kesän aikana selvisi, että minulla on burnout ja pääsin sairaslomalle. Kaikissa lomakkeissa kysyttiin vain laihtumisesta, ikään kuin se olisi ainoa merkki stressistä tai masennuksesta. Papereissa ei edes ollut vaihtoehtona lihominen. Nyt olen ollut pari kk sairaslomalla ja olen alkanut laihtua ihan itsekseen sen suuremmitta kuureitta, kun jaksan taas laittaa ruokaa ja syödä terveellisesti ja liikkua. 

Mun kokemuksen mukaan ei siis työterveyttä huoleta ihmisen ylipaino, eikä lihomisen syytä koeteta kartoittaa, vaikka ihmistä itseään se haittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsette sentään tarkastukseen ja jopa kolesterolitkin mitataan! Missähän työtön pääsisi terveystarkastukseen?

No ekalla sivulla joku mainitsee että kävi työttömien työtarkastuksessa??

Tähän sopii myös klassikko: mene töihin!🤣😂

Itse joskus koetin päästä työttömien terveystarkastukseen ja tk:sta sanottiin ettei heillä tosiaankaan ole aikaa mihinkään sellaiseen, eikä semmoisia ylipäätään ole. Tämän jälkeen kuulin jonkun sosiaalipuolen ammattilaisen selittävän miten työttömät tarvitsevat patistelua ja tiedottamista kun eivät tiedä ja osaa hakeutua esimerkiksi työttömien terveystarkastukseen. :D Ehkä sitä tiedottamista ja patistelua tarvitaan enempi sinne tk-ammattilaisten puolelle. 

Minä kävin kerran työttömien terveystarkastuksessa! Hirveän juhlallisesti esiteltiin, annettiin vaikka minkälaista lippua ja lappua, sanottiin että "sun täytyy käydä että päästään eteenpäin tässä prosessissa"

Mittasivat verenpaineen ja painon.

Siinä oli koko tarkastus. 3-5 minuuttia.

Prosessi pääsi eteenpäin kun paino oli tiedossa! heh.

Menin teollisuuteen toimistopuolelle töihin. Työhöntulotarkastuksessa painopiste meni siihen kun synnytin esikoiseni kaksi vuotta aiemmin. Ehkäisystä kans jaksoi puhua. Totesin vain, että en halua hormonaalista ehkäisyä ja minua ei haittaa vaikka toinen lapsi ilmoittaisi tulostaan.

En kyllä tiedä yhtään, miksi raskaus- ja synnytysasiat kiinnostaa työterveydessä. Kyllähän työssäkäyvät lisääntyy, se on ihan normaalia.

Noh, vuoden olen ollut tässä firmassa nyt töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ylipainoa 15 kiloa ja asia vaivaa mua. Lihoin viime talven aikana, kun töissä oli raskasta ja en jaksanut iltaisin laittaa enää ruokaa, huolehtia että syön tarpeeksi kasviksia ja harrastaa mitään liikuntaa. Aloin työterveydessä selvitellä tilannettani. En itse edes tajunnut että olen ylirasittunut, vaan menin lääkäriin ihan vain väsymyksen ja painon nousun takia viime keväänä. Painon nousua ei lääkäri edes ottanut vakavasti, vaikka minusta yli kymmenen kilon ylipaino on jo huolestuttava asia. Mulla ei fyysisesti mitään vikaa (tietenkään) löytynyt ja sain vain ohjeen "jos sinua nyt tuo paino huolettaa, niin mene ravitsemusterapeutille, tässä lähete". 

Kesän aikana selvisi, että minulla on burnout ja pääsin sairaslomalle. Kaikissa lomakkeissa kysyttiin vain laihtumisesta, ikään kuin se olisi ainoa merkki stressistä tai masennuksesta. Papereissa ei edes ollut vaihtoehtona lihominen. Nyt olen ollut pari kk sairaslomalla ja olen alkanut laihtua ihan itsekseen sen suuremmitta kuureitta, kun jaksan taas laittaa ruokaa ja syödä terveellisesti ja liikkua. 

Mun kokemuksen mukaan ei siis työterveyttä huoleta ihmisen ylipaino, eikä lihomisen syytä koeteta kartoittaa, vaikka ihmistä itseään se haittaisi. 

Näinhän se on! Itselläkin sen ainoan kerran kun pamahti +15kg ylipainoa taustalla oli parikin diagnosoimatonta tilaa, toinen fyysinen ja toinen neurologinen, niiden yhteivaikutuksena olin ollut burnoutissa varmasti jo vuosia yhtäjaksoisesti! Mutta niitä ei hoidettu vaikka olin yrittänyt saada apua jo kauan, ainut minkä sitten näkivät oli vain se seuraus, eli ylipaino, ja siitäkös sain kuulla. Että kiitti tyhjästä! Sittemmin solmut on onneksi auenneet, mutta jätti kyllä jälkensä työkykyynkin lopuksi iäksi.

Verikokeista paljastui raudanpuuteanemia, mutta tth takertui 0,1 pykälää koholla olleeseen kolesteroliin. No lääkäri sivuutti tämän ja rupesi hoitamaan anemiaa. Pyrin kyllä muutoinkin asioimaan muualla kuin työterveydessä, onneksi harvoin on ollut asiaa.