Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!

Jos joku menee vähänkin eritavalla, mihin on totuttu niin silloin on helvetti irti. Juuri töissä työkaveri ihmetteli, mitä väliä jos lapset valvoo jouluna pitkään ja nukahtavat pöydän alle lelukasaan, niinkuin hänen lapsensa tekivät. Miehen veljen vaimo oli viettänyt pikkuisensa kanssa koko aattoillan makuuhuoneessa yrittäen nukuttaa tälläistä rutiinilasta, hauskaa joulua vaan äidille ja lapselle.

Vierailija:

väsynyt lapsi nukkuu vaikka aidan seipäässä.

Ehkä ongelma onkin se, että näillä rytmittäjä-äideillä onkin se ongelma että kun rytmi menee ekasta poikkeuksesta sekaisin - niin sitten onkin kaikki tulevaisuudenkin rytmit sekaisin! ...ja siinä samassa se epävarma äitikin...

Siinäpä lieneekin se ongelman ydin...

lue muita kuin teidän kanssanne samaa mieltä olevien vastauksia? samaa kysellään koko ajan, vaikka on jo vastattu

siksi kysellään

on ihanan helppoa kun lapset ei vaadi nukkumapaikakseen vaan kotisänkyä tai mummolan vieraspetiä. Olemme aina voineet kahden lapsemme kanssa esim lomaillessa ottaa molemmille vaunut kaupungille, syödä ja nauttia ihan rauhassa ja lapset ovat nukahtaneet vaunuihinsa kun ovat ollet väsyneitä. Heidät on vain hotellille palatessa aseteltu sänkyyn ja siinä on jatkettu ja minä uskon että tämä kaikki toimii vain siksi että muutoksia on ollut elämässä ja ne eivät ole vieraita.

näissä rytmiperheissä hallitseva rytmittäjä on äiti. Ja mikäli minä olen yhtään asioita seurannut niin isät ei hirveästi vastuuta saa jos hommat ei tapahdu tismalleen niin kuin äiti sanoo tai käskee.

Hauskuus siinä on pois isältäkin.

samaten tuntuvat tyydyttävän pätemisen tarvetta.

ei myöskään hermostuta tai häiritse jos lapseni välillä kiukuttelee kauppakeskuksessa tai muualla. Minusta se on normaalia elämää. Olen tottunut matkailemaan ja selviämään lasteni kanssa tilanteessa kuin tilanteessa ja sen huomaa myös lapsistani. Siitä olen iloinen.



Omituisempaa minusta jos äiti hermostuu tutussa kyläpaikassa oman lapsensa itkua, mitä siinä on niin jännää ja ihmeellistä että usein tarvitsee heti kerätä kamppeet ja poistua joa lapsi alkaa itkeä?

temperamenttierot ovat synnynnäisiä, niihin ei voi vaikuttaa eli lasta ei voi opettaa sietämään jotain mihin hänellä ei ole kapasiteettia. Siksi jotkut lapset tarvitsevat hyvinkin säännöllisen rytmin, jotkut taas ovat sopeutuvampia ja kestävät aistiärsykkeitä enemmän stressaantumatta.

Viisas äiti toimii lapsensa temperamentin mukaan ja antaa toisten äitien toimia kuten on parasta heidän lapsilleen.



Eikös me äidit voitaisi olla hieman suvaitsevampia ja avarakatseisempia eikä aina haukkua toisten tekemisiä ja valintoja, jos ne vain ovat lapsen parhaaksi?

Ei niitä opuksia oikeasti tarvitse lukea kuin Raamattua!

Olen rytmittäjä-äiti ja todellakin vauvavuonna koko elämä pyöri vauvan rytmin ympärillä. Olin varmaankin tosi hermostuttava ihminen vauvoineni. Mutta tiukasta rytmistä ja elämäntyylistä kiinnipitäminen sai aikaan paljon hyvääkin: huonouninen ja kärttyisä vauva oppi ensimmäisenä vuotenaan luottamaan elämään ja sen säännöllisyyteen. Ruokaa annettiin alusta pitäen päivällä, jotta yösyönneistä päästiin eroon hyvin nopeasti. Päiväunia opettelemalla opeteltiin nukkumaan siten, että kevyen unen jaksosta havahtuminen ei aiheuttanut huutoa.

Herättelin vauvaa aina syömään. Siksi hän ei missään vaiheessa (paria ekaa kuukautta lukuunottamatta) oppinut vaatimaan ruokaa huutamalla.



Uskon, että tiukka rytmi auttoi meidän helposti ärtyvää vauvaamme sopeutumaan elämäämme. Meillä ei ole ollut uniongelmia rytmityksen jälkeen. Ruokakin on maistunut hyvin, koska syöttövälit on pidetty tarpeeksi pitkinä eikä esim. rintamaitoa tarjottu kuin ruoka-aikoina.

Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka ovat edenneet lapsentahtisesti. Heillä on ollut enemmän vaikeuksia syömisten ja nukkumisten kanssa vielä leikki-iässäkin. Ja lapsentahtiset äidit ovat selkeästi väsyneempiä kuin minä, jonka ei ole tarvinnut rytmityksen jälkeen heräillä öisin muulloin kuin vatsatautien tai korvatulehduksien yhteydessä.



Se, kuinka toiset äidit hoitavat lapsiaan, ei minua haittaa lainkaan. En tölvi heitä, kun he valittavat vauvojensa jatkuvaa pikkusyömistä tai öistä valvoskelua. En opasta heitä rytmityksiin, koska jokainen hoitaa vauvojaan omalla tyylillään.



Olen itse aika pedantti ihminen. Haluan kontrolloida ja päsmäröidä, pitää kuria ja olla lapselle auktoriteetti. Tiedän omat heikkouteni ja äärimmäisyyteen viemäni minuuttiaikataulu vauvavuotena oli kyllä myös osoitus omasta epävarmuudestani. Jos saisin toisen vauvan, pitäisin varmasti kiinni rytmistä mutten ihan yhtä hermoheikkona kuin tämän esikoisen kanssa.



Kukaan ei ole täydellinen. Joillekin minuuttielämä sopii kuin nenä päähän.



Rytmittäjä-äiti

Miten muuten sitä voi (yrittää) hoitaa vauvaansa parhaalla mahdollisella tavalla kuin ottamalla huomioon lapsen yksilöllisyys?

Onhan aikuisistakin mukavaa, kun heitä kohdellaan yksilöinä eikä minään massana, kaikkia samalla lailla jonkun standardin mukaan?

Kun kerran aikuiset ovat keskenään erilaisia, niin myös lapset eroavat ominaisuuksiltaan.

Minä olen luonteeltani tarkka ja kontrolloiva. Vauvani oli luonteeltaan vaikeasti tyyntyvä ja ärtyisä. Oli siis täysin luonnollista, että elimme kellon mukaan. Minä sain omaan elämääni struktuuria, kun tiesin, mitä milloinkin tapahtuu. Ja vauva sai elää hyvin turvattua ja samanlaisena toistuvaa elämää ensimmäisenä elinvuonnaan.



Katsoisin, että meille tällainen minuutintarkka rytmi oli tosi hieno juttu. Toisilla toimivat muut jutut. Vai mitä?

Tämä on nyt vain tämä tämän hetken muotibuumi. Temperamentti sinne ja temperamentti tänne. Totta kai ihmisiä on erilaisia, mutta kyllä sitä kirjaa nyt vaan monet myös tulkitsevat ihan helkutin väärin - ja lapsiaan.



Moni ns. vaativa lapsi on ihan normaali uhmaikäinen, mutta epävarma äiti rakentaa hänelle jonkin superhyperdiiva-temperamentin, kun ei muuten tilannetta hallitse. Ja sitten pompotetaan koko muuta maailmaa, kun nämä eivät tulkitse " temperamenttia" samoin.

ja ehkänämä rytmiäidit kokevat että heidän lapsensa on ärsykeherkkiä tms ja memuut koemme että se on ihan normaalia vauvojen käytöstä?

Jos äiti on tarkka ja kontrolloiva, kas kummaa lapsi vaikuttaa vaikeasti tyyntyvältä ja ärtyisältä. Rennolla äidillä saman lapsi olisi yllättäen vaan ihan tavallinen lapsi.



Kannattaako nyt oikeasti tulkita niin kovasti vai kannattaisiko ensin katsoa peiliin ja relata vähän? Olisi kaikilla vähän helpompaa, varsinkin sillä lapsiraukalla.

sumlimisia ja lapsi on siis sopeutuvainen. Hyvä niin. Meillä arki on hieman haasteellisempaa, vaikka aika spontaanisti teemmekin asioita eikä mitään erityisen tarkkaa rytmiä ole. Aikaisemmin, lapsen ollessa alle yksivuotias liiallinen viriketaso näkyi heti nukkumisessa, joten oli mielestäni tarpeellista vähän miettiä mitä milloinkin kannattaa tehdä, ettei meno mene liian rasittavaksi niin lapselle kuin vanhemmalle.

Mitäs pahaa siinä on?

Vierailija:

Kulunein argumentti ever! Lienet päiväkodin kasvatti...

7-vuotias on paljon kypsempi kuin alle kouluikäinen. KUKAAN ei suosittele alle 3-vuotiaalle päiväkotia.

171

joka luo lapsilleen turvallisen olon ilman aikatauluja ja oppaita.

Kyllä täällä on minusta puhuttu ihan sekaisin aivan vauvoista kouluikäisiin.