Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!

lapset ovat nukkuneet kokonaiset yöt n.4 kuukautisesta saakka. Nyt 4 ja 5v

Ja silloin on aika todennäköistä että sisarukset menevät sen sairaan lapsen rytmissä. En minä ainakaan rupea tarjoilemaan ruokia erikseen yhdelle lapselle vaan kaikki syövät ruoka-aikana, sekä terveet että sairas. Ja se ruoka-aika menee sen sairaan lapsen mukaan koska sairas lapsi on _pakko_ ruokkia tiettyyn kellonaikaan. Noin niin kuin esimerkkinä.

Vierailija:

Jos nyt puhutaan normaaleista terveistä lapsista, niin sekunttikellon kanssa eläminen EI ole normaalia.

kun pitää oikein valehdella ja keksiä keksimällä tekosyitä, jotta pääsisi lähtemään. Eikö olisi helpompi jättää menemättä?



Ärsyttävää tuollainen valehtelu. Eikö sitä voi sanoa vain, että pitää lähteä, eikä keksiä tuollaisia tekosyitä ja käyttää vielä lasta hyväkseen omissa valheissaan.

Vierailija:

jos ei kyläpaikka tai vieras miellytä. Kyllä minä ainakin osaan lähteä kylästä ihan ilman että leimaan lapseni joksikin joustamattomaksi hirviöksi. Tai olen jopa ihan menemättä.

Typeriä tällaiset vanhemmat, jotka eivät osaa lähteä kyläpaikasta keksimättä jotakin valheellista syytä, joka ei edes pidä paikkaansa. Eikö sieltä kyläpaikasta nyt muuten pystytä lähtemään.

Varmaan yrittävät samalla päteä väittäen olevansa jotain kellontarkkoja äitejä, vaikka eivät sitä koskaan ole olleetkaan.

Ihan oikeasti, näinkö tämän palstan äidit elävät valheessa ja valehtelevat koko ajan toisilleen. Minusta jotenkin järkyttävää...

" päikkäreiden" vuoksi. Olisi ihan kiva jäädä jonnekin yli kahdeksaan, mutta sitten on kaikkien elämä ihan sekaisin.

Lapsilla on nukkumaanmenoaika, joten pitää nyt lähteä. Kyllähän sen täysjärkinen tajuaa, että valehdellaan, mutta luuleeko nää sanojat tosiaan, että uppoaa kuulijoihin noi tarinat.

Vierailija:

Meidän ystävät suunnittelivat mökkireissua meidän luokse 50 km päähän kolme päivää, ajoivat matkat lasten nukkuessa eivätkä voineet pysähtyä kauppaan edes matkalla koska lapsethan saattaisivat herätä.....mukaan oli tietenkin pakattu kaikki tuttu ja turvallinen ja jätesäkkejä jos mökillämme ei ole verhoja.

Me ajelimme kolmen lapsen kanssa isovanhempien luo Kainuuseen etelästä yhdessä päivässä. Taukoja pidettiin paljon ja matka oli raskas niin lyhyessä ajassa, mutta lapset jaksoivat ihmeen hyvin. Takaisin tultiin sitten 2 päivää. Aika hauska, että joku saa 50:stä kilometristä hirmuisen stressin aikaiseksi.

Kyllä minuakin ihmetyttää nämä hysteeriset ja kellontarkat vanhemmat. Menee ilo elämästä sellaisessa rutiinissa.

Jos vanhemmat ottaisi vähän rennommin voisivat huomata, että heillä olisikin ihan terve, leikkivä lapsi, joka nukkuu yönsä hyvin.



Tuollaisen jatkuvan aikataulustressin ja minuuttiaikataulun täytyy vaikuttaa stressaavasti myös lapsiin. Siinähän mennään aikuisen ehdoilla eikä enää lapsen ehdoilla.

Meidän lapsemme vauva-aika oli yhtä kaaosta. Vauva oli rauhaton, pelokas ja levoton. Hän ei nukkunut hyvin eikä syönyt. Sitten päätin kokeilla rytmitystä. Minulla oli selkeä aikataulu, jonka mukaan etenin. Ja kappas! Homma alkoi toimia. Vauvan elämään tuli ennakoitavuutta. Vauva tuntui nauttivan siitä, kun hänen ei itsensä tarvinnut määrätä omia ruoka- tai uniaikojaan. Koko perheen elämä helpottui. Unta riitti ja ruoka maistui meille kaikille.

Kun huomasin, että kellon mukaan eläminen toi rauhan perheeseemme, en enää tahtonut siitä luopua. Inhoan kaikkea kaaosta eikä vauvakaan siitä nauttinut.



En ymmärrä, miksi perheen sisäiset ratkaisut herättävät närkästystä muissa ihmisissä. Jos me saimme homman toimimaan tällä konstilla, mitä se muita haittaa?

että rutiineja noudattavat todella oikeasti odottavat, että a) muut joustavat heidän mukaansa ja b) katsovat, että se heidän tapansa on parempi.



Minulla on useampi ystävätär, joiden ainokaisen (nyt jo leikki-ikäisen) rytmi määrittää esimerkiksi kaikki tapaamiset. Minulla on leikki-ikäinen ja vauva, joka sitten automaattisesti ja yksiselitteisesti pystyy joustamaan heidän mukaansa. Minun leikki-ikäisestäni nyt puhumattakaan...

miten ihmeessä te selviätte elämästä ylipäätänsä, siis te ette voi matkustella,kyläillä,käydä kaupassa tai juuttua liikenneruuhkaan!!! Jos joskus teille joku noista tapahtumista käy niin teidän lapsenne(ja itse) on sairastumisen partaalla kun ei saa ruokaa oikeelta lautaselta oikeella lusikalla. eikä oo oikeeseen aikaan yökkäri päällä eikä olla sängyssä oikeella kyljellä oikeeseen kellon lyömään.



Onneksi omat lapseni ovat oppineet nukkumaan autossa/junassa/lentokoneessa/laivassa/kylässä päivävaatteet päällä ja syömään erilaisilla ruokailuvälineillä ja jopa käsin. Juomaan kupista ku kupista vettä tai maitoo. Ovat osanneet pissata pottaan/pönttöön/huussiin/metsään/vaippaan ilman että maailma sekottuu.



Käyttekö te ylipäätänsä missään lapsen ollessa pieniä????? Pyöriikö teidän elämänne vain lapsen kellotuksen ympärillä???? Määrääkö teillä lapsi elämän kulun???

Ei jumalauta sanon minä, onneks mulla on kaks sopeutuvaista lasta ja kolmas samanlainen tulossa.

taas yhden esimerkin.



Jos minun ystäväni haluaa tulla ainokaisensa kanssa meille kylään muutaman sadan kilometrin päähän. Matkustusaika heillä on sellainen että pikkuinen nukkuu ja ruoka-ajat ovat huolella sunniteltu.

Juna saapuu asemalle ja meidän pitäisi olla nopeasti vastassa koska pikkuinen ei halua syödä kahvilassa( tai siis hänen äitinsä ei halua ruokkia häntä yksinään aseman kahvilassa.)



Minulla on kaksi lasta ja hetkeäkään miettimättä ystäväni olettaa että häntä ollaan vastassa tiettynä aikana. Ihan kuin se olisi minun velvollisuuteni. MItä jos se ei sopisikaan minun lasteni rytmiin?

Sitä hän ei kysy. Minu puolestani ystävä voi saapua kotiimme vaikka taxilla sitten kun huvittaa ja nukuttaa pikkuistaa koska haluaa mutta minun mielestä ei voi hyppyyttää muita ihmisiä tai perheitä yhden lapsen takia vaan pitää olla valmis joustamaan.

mä olen just tota samaa miettinyt, kiitos että puit sen noin hyvin sanoiksi.

Vierailija:

Ei niitä rutiineja ole huvin vuoksi luotu, vaan juuri siksi, että ne on ainoa keino selvitä järjissään arjesta.

Niinpä. Olisi se minustakin hauskaa, kun voisi lastenkin kanssa elää sellaisella aikataululla, kuin mammaa sattuu kulloinkin huvittamaan. Mutta ei toimi ei. Jos rutiineja ei noudateta, on helvetti valloillaan eikä naurata enää yhtään.

Nimim. Joulu mummolassa = 5 valvottua yötä

Kannattaa kuitenkin muistaa, että rutiinit ovat osalle lapsista luonnostaan todella tärkeitä. Ääripäässä ovat kaiketi autisti- ja aspergerlapset, joille tiettyjen omien rutiinien (jotka eivät välttämättä aukene muille, esim. vaikka se, kuka saa sulkea tv:n) rikkoutuminen on kamalan kiukkukohtauksen ja huudon paikka. Heitä ei ole " opetettu" sellaisiksi, vaan se kuuluu osana neurologiseen erityisongelmaan.



Ja sitten tosiaan on monia ns. normaalilapsiakin, jotka ovat kovin turvallisuus- ja rutiinihakuisia.



Mutta tiedän kyllä ap:n kuvaileman kaltaisiakin aikuisia, jotka ovat nostaneet itselleen ekan lapsen hoidon ylimaallisen vaikeaksi ja vaativaksi suoritukseksi.



Mitä hirveää energian tuhlausta tuollainen onkaan ja mikä stressi siitä syntyykään, kun ei missään asiassa voi joustaa!!



Mutta se kai on aika inhimillistä, vaikkei viisasta olekaan, että kuvittelee asioiden vaativan tuollaista aikataulutusta ja toistoa.

Me kyllä käytiin isomman ollessa pieni kaupoissa ja YRITIMME monia kertoja saada hänet nukkumaan, TURHAAN!!

Kyllä me keritään käymään ja elämään, kun ajallisesti juuri tasan 2 ei tarvi olla unilla.



Ja meillä vauvakin juo pullon suusta vettä! Mutta unet (päivällä) on ollut meidän juttu. Yöllä nukkuvat kunhan vaan on paikka missä nukkuu.

Tottakai lapset hyppii seinille jos ruoka viivästyy 5 minuuttia, kun sinä itse olet heidät siihen opettanut!

Vierailija:

Niinpä. Olisi se minustakin hauskaa, kun voisi lastenkin kanssa elää sellaisella aikataululla, kuin mammaa sattuu kulloinkin huvittamaan. Mutta ei toimi ei. Jos rutiineja ei noudateta, on helvetti valloillaan eikä naurata enää yhtään.

Nimim. Joulu mummolassa = 5 valvottua yötä

ystävä joka ikävä kyllä on tälläinen rytmipirkko niin

ajoi kerran minut ja lapseni pois keittiöstä kun hänen lapsensa oli syömässä.



Ettei muksu sitten häiriinny kun oli kaksi pientä silmäparia katsomassa..



ja yleensä jos minun lapseni itkee hän kantaa oman lapsensa pois ettei vain säikähtäisi moista huutoa.

itse asiassa kun oikein tarkasti miettii niin tämä lapsi ei koskaan ole saanut edes kunnolla itkeä kun joku jo nappaa syliin ja kantelee ees taas. Jos lapsi inahtaa niin heti ollaan voivottelemassa että voi voi mikä nyt on hätänä..



Niin kyllä toi mun mielestä on jo tukahduttamista jos lapsi ei saa edes itkeä.

vaikka kuin yrittää. lopeta yrittäminen, kai lapsi hermostuu jo hermostuneista vanhemmista. väsynyt lapsi nukkuu vaikka aidan seipäässä.

196, meillä lapset nukkuvat kylässä tai vaunuissa kaupungilla. Voimme syödä amerikkalaisessa hampurilaisravintolassa. kaikki kuitenkin tapahtuu puolen tunnin tai tunnin tarkkudella samaan aikaan. Häitä sun muita juhlia ei lasketa. Sopii meille. Muita en juoksuta meidän mukaamme. Yhteiset reissut sovitaan niin, että kaikille mahd. hyvä.



Olen virkamiestyyppi. Nautin perheestämme ja elämästäni. Tämä sopii meille. Opiskeluaikana sain ihan tarpeeksi elää epäsäännöllistä elämää.