Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!
" emme voi kyläillä teillä kuin puolituntia, kun meidän niko-petteri syö iltapalaa AINA KOTONA 19.30 omalla punaisella lusikallaan nallelautaselta äidin ja isän istuessa vieressä samalla laulaen pupulaulua ... pikkuinen niko-petteri voi ruveta itkemään, meidän pitää nyt varmuuden vuoksi lähteä ajoissa, ettei myödästytä iltapalalta jne..." Että mua ottaa kaaliin tuommonen!
Mielestäni on hyvä, että lapsilla on arkena tietyt rutiinit, kunhan ne eivät ole aivan minuuttiaikataululla laadittu. En ole kuitenkaan ikinä ymmärtänyt, miksi lapsien kanssa ei voisi silloin tällöin poiketa tutuista rutiineista esim. kyläillessa tms. poikkeustapauksissa. Tuntuu, että monet vanhemmat tekevät itse perhe-elämästä vaikeampaa, kuin se onkaan. Sitten valitetaan, että on niin vaikeaa!
Tietysti ymmärrän, että osa lapsista on luonnostaan tarkempia, kuin toiset, esimerkiksi uniaikojensa/ruoka-aja suhteen... mutta suuri osa on siihen em. tavalla opetettu. Useimmiten nämä ovat näitä ensimmäisen lapsen vanhempia...
Kommentit (237)
kasvatetut lapset ole sairaita tai kärsi syndroomista. Jotkut vaan nipottaa ihan tavallisenkin lapsen kanssa.
Ja 248, tuo teidän perhe ei liity asiaan millään tavalla.
Liittyy siten, että samalla kasvatuksella voi tulla erilaisia ihmisiä. kaikki ei ole kiinni siitä, miten vanhemmat toimivat.
niin sitten, muuten ei.
Ja sitäpaitsi sinähän et voi tietää, miten sinut on kasvatettu. Olet ollut kasvatuksen objekti, et subjekti. Voit vain arvailla tai muistella että kohtelunne on ollut sama. Eri lapsetkin muistaa saman lapsuuden ihan eri tavoin.
yksi äiti juuri myönsi että ei osaa kasvattaa lastaan muulla tavalla. Siinä se syy.
Jotkut nipottavat kaikesta, jotkut eivät mistään ja kumpikin on varmaan pahasta. Emme me kukaan ole kaikessa täydellisiä, annetaan siis toisten olla sellaisia kuin ovat, ärsyttäviäkin tavoissaan, kunhan siitä ei nyt koidu aivan kauheita kanssaihmisille. Joustamista on sekin, että hyväksyy toiset epätäydellisinä ihmisinä. Ei kaikki voi olla sellaisia kuin MINÄ itse, maailman napa, luojan kiitos! Suotakoon se heille!
Kaikki varmaan ymmärtää että ihmiset hoitaa kotiaan eri tavalla, toinen imuroi joka päivä, toinen kerran kuussa jne. mutta eihän se haittaa kun se pysyy siellä kodin seinien sisällä. Pieni lapsi ei vaan osaa vielä olla sillä lailla vieraskorea, että olisi kylässä eri lailla kuin kotona ja siksi se ei myöskää osaa joustaa silloin kun sitä ei huvita.
Mua aina vähänä nolotti pienten kanssa se kun niiden kanssa ei voinut vieraissa tehdä toisin kuin kotona: jos oli tullut tavaksi syöttäessä leperrellä, se piti tehdä kylässäkin että ruoka maittoi. ja etenkin noi nukutuskuviot: kun oli sylissä heijattu uneen, ei se lapsi anoppilasskaan nukahtanut yksin sänkyyn jättämällä (ei nukahtanut koskaan kotonakaan, mutta jotenkin sitä olisi toivonut että se olsi edes kylässä älynnyt esittää helpompaa :-))
Vuoden parin ikäisen kanssa musta on ihan ok pitää rytmeistä kiinni kylässäkin. isomman kanssa kyllä pitää jo alkaa harjoitella joustamista, muuten se jää päälle sekä vanhemmalle että lapselle.
mistä joustamisesta rytmittömät ja aikatauluttomat oikein puhuvat? Eihän teillä kai ole rytmejä eikä aikatauluja joista joustaa. Ettekö te vain ajelehdi virran mukana ja tee kaiken silloin kun se sattuu eteen? Myös minuuttiaikataulujen kanssa elävien vierailut? Eihän teillä ole mitään aikatauluja joita minuuttiaikataulujen kanssa elävät voisivat sotkea?
Vai onko sittenkin vain niin, että jokaisella ärsyttää, kun kaikki eivät eläkään juuri siten kuin he itse? Että kun MEILLÄ on näin, pitäisi ehdottomasti muillakin olla näin ja kun MINUN lapseni tekee näin, pitäisi kaikkien muittenkin tehdä näin ja koskapa MINÄ...
Jos minuuttiaikataulujen kanssa elävät oikeasti häiritsevät elämäänne, miksette sano, että " ikävä kyllä nyt on niin, että teidän aikataulunne eivät sovi meidän aikatauluihimme ja ollaan yhteyksissä sitten, kun kaikki matchaa paremmin yhteen" . Mihinkään loukkaamattomuuteen on turha vedota, koska olette kovin mielellänne täälläkin loukanneet minuuttiaikataulujen kanssa eläviä. Ja, hyvänen aika sentään, jopa sairaitten ja vammaisten kanssa eläviä. Eipä silti,muutama aikatauluttajakin on tainnut samaan syyllistyä.
Toisaalta näyttää siltä, että todellisuudessa rutiineja noudattavia on suurin osa. Rutiineja on se, että syödään aamulla, aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä ja illalla; herätään aamulla ja mennään illalla nukkumaan ehkäpä jopa vaatteitten vaihdon, hampaan harjauksen, pissauksen ja mahdollisen sadutuksen jälkeen.
Näitä minuuttiaikataulua noudattavia, jotka eivät pysty joustamaan ikinä suuntaan tai toiseen tuskin on niin paljon, kuin täällä annetaan ymmärtää. Joku on vain joskus kuullut, kun siskon kummin kaima oli nähnyt televisiosta tällaisesta juttua ja kaikki kuvittelevat nyt tuntevansa sellaisen ihmisen.
Vierailija:
Jos vanhemmat ottaisi vähän rennommin voisivat huomata, että heillä olisikin ihan terve, leikkivä lapsi, joka nukkuu yönsä hyvin.
Tuollaisen jatkuvan aikataulustressin ja minuuttiaikataulun täytyy vaikuttaa stressaavasti myös lapsiin. Siinähän mennään aikuisen ehdoilla eikä enää lapsen ehdoilla.
Vierailija:
Lapsilla on nukkumaanmenoaika, joten pitää nyt lähteä. Kyllähän sen täysjärkinen tajuaa, että valehdellaan, mutta luuleeko nää sanojat tosiaan, että uppoaa kuulijoihin noi tarinat.
Kirjoituksestasi huomaa saman ihmisen kirjoittaneen molemmat viestit ja vielä yhden näitä edeltävänkin viestin. Kaikissa kerrot olevasi itsesi kanssa samaa mieltä. Oletko jollain lailla päästäsi vajaa?
Vierailija:
Vierailija:
jos ei kyläpaikka tai vieras miellytä. Kyllä minä ainakin osaan lähteä kylästä ihan ilman että leimaan lapseni joksikin joustamattomaksi hirviöksi. Tai olen jopa ihan menemättä.Typeriä tällaiset vanhemmat, jotka eivät osaa lähteä kyläpaikasta keksimättä jotakin valheellista syytä, joka ei edes pidä paikkaansa. Eikö sieltä kyläpaikasta nyt muuten pystytä lähtemään.
Varmaan yrittävät samalla päteä väittäen olevansa jotain kellontarkkoja äitejä, vaikka eivät sitä koskaan ole olleetkaan.
Ihan oikeasti, näinkö tämän palstan äidit elävät valheessa ja valehtelevat koko ajan toisilleen. Minusta jotenkin järkyttävää...
Vierailija:
Se, että on yhteiset ruoka-ajat on normaalia, mutta se ei tarkota kuitenkaan mitään minuutti- tai välttämättä varttiaikatauluakaan.
Jollakulla kotiäidillä voi olla aikaakin tarjota lapselle sama lusikka tai tietty määrä maitoa, joten rutiini muodostuu pienestäkin asiasta, siinä missä päiväkodit ja suurin osa vanhemmista pitää niitä enemmänkin suuntaviivoina.
Meidän lastemme päiväkodissa on rutiineja. Niitä on hyvin paljon; aamulla on aamunavaus tiettyyn kellonaikaan, ateriat ovat tiettyihin aikoihin, ennen ja/tai jälkeen ruokailun käydään vessassa, ulkoillaan tiettyihin kellonaikoihin, päiväunillekin mennään tiettyyn aikaan, toisina päivinä askarrellaan tiettyyn aikaan ja toisina päivinä on liikuntaa tai vaikkapa yhteisiä musiikkihetkiä tiettyyn aikaan. Joskus hyvin harvoin poiketaan rutiineista, kun lähdetään porukalla johonkin retkelle. Silloinkin yleensä palataan syömään ja nukkumaan tiettyyn kellonaikaan.
Lapset tykkäävät ja yllätys yllätys, aikuisetkin tykkäävät kun päivät eivät ole yhtä kaaosta.
Kotonakin rutiinit jatkuvat. Tullaan kotiin, kun työt loppuvat, valmistetaan ruoka ja syödään, käydään ulkona tai kylässä ja leikitään vähän ja sen jälkeen onkin taas yhden kellontarkan rutiinin aika, kun täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä päiväkotiin. Nukuttaminen sujuu tarkkojen rutiinien mukaan sekä lapseni päiväkodissa että kotona, kotona rutiineihin kuuluu pesu, iltapala, pisu, hampaiden harjaus, satu ja sänkyyn.
Ovatko kaikki rutiinittomat lapset tässä ketjussa kotiäitien lapsia?
Vierailija:
Eipä oo tuollaisia 2½-vuotiaita minullekaan vastaan vielä tullut, vaikka olen monen monta 2½-vuotiasta kohdannut.
Terveisin LTO
Se oli äitini kotoa kulkeutunut hopeinen ruusukuvioinen teelusikka, joka oli huomattavan paljon kauniimpi, kuin meidän tavalliset Hackmannimme ja lapsi halusi syödä sillä. Enpä tiennyt, että asiasta olisi pitänyt tehdä näin suuri haloo. Nyt lapsi on jo 16-vuotias, eikä elämä näytä olevan pilalla, koska sai syödä kauniilla lusikalla aikoinaan.
Vierailija:
Ovatko kaikki rutiinittomat lapset tässä ketjussa kotiäitien lapsia?
He lukevat jostain sanan minuuttiaikataulu tai sanan lusikka, eivätkä he pysty laajentamaan ajatuksiaan koskemaan muuta kuin minuutteja ja lusikoita. Eikä heillä kotona ole koskaan ollut minuuttiviisaria tai monenlaisia lusikoita, joten heillä ei ole rutiineja. Kukaan ei osaa ajatella nyt mitään lusikoiden ulkopuolelta. Lusikka on tämän ketjun pääasia. Mikään muu ei ole rutiini, kuin lusikka.
Eli siellä syödään ja ulkoillaan milloin sattuu, lapsille ei välttämättä anneta koko päivänä ns oikeaa ruokaa. Jutun kirjoittaja oli kovin huolissaan kuinka rutiinit koetaan yksinomaan kielteiseksi vaikka ne todellisuudessa luovat lapselle turvallisuuden tunnetta.
tulee herkästi aloitekyvyttömiä, aivottomia laumasieluja. Kaiken pitää mennä kaavan mukaan, joku muu määrää aina, riittää että valuu lauman mukana ja tönii itselleen oman osuutensa.
en lukenut koko ketjua, mutta usein tuntuu että lasten rutiineista valitetaan juuri silloin, kun ne sotkevat valittajan omia rutiineja? Eli esim. kyläilevä lapsiperhe haluaa tehdä ruokaa lapsilleen klo 11 kun lapsilla on jo silloin nälkä, ja emäntä ei haluaisi siihen suotua, kun hänellä itsellään on tapana syödä klo 12.30. Eli kyllä minusta aikuiset voivat joustaa rutiineistaan lasten hyväksi, koska (useimmille) aikuisille se on helpompaa kuin lapsille.
Vierailija:
tulee herkästi aloitekyvyttömiä, aivottomia laumasieluja. Kaiken pitää mennä kaavan mukaan, joku muu määrää aina, riittää että valuu lauman mukana ja tönii itselleen oman osuutensa.
Samaa kaavaa sitä joutuu koulussa toisten lasten kanssa toteuttamaan. Eivät koululaiset saa elää kuin pellossa, vain siksi, että äiti on sitä mieltä meidän Viivi-Annikki haluaa valvoa yöt ja nukkua päivät.
Kulunein argumentti ever! Lienet päiväkodin kasvatti...
7-vuotias on paljon kypsempi kuin alle kouluikäinen. KUKAAN ei suosittele alle 3-vuotiaalle päiväkotia.
171
Ihanaa, että tänne tulee tällaisia kirjoituksia. Mitä useampia lapsia, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Tapaan työssäni valtavasti lapsiperheitä, ja juuri monilapsiset ovat tuoneet esille tämän lasten erilaisuuden. Minut ja siskoni on kasvatettu samalla tavalla, olemme syntyneet pienellä ikäerolla. Siskoni on rohkea, räväkkä, elää ainakin kaikki loma-ajat epäsäännöllistä elämää. Hänellä on valtava ystäväpiiri. Minä olen arempi, rauhallisempi, mutta myös joidenkin mielestä tylsempi. Rakastan tavallista arkea.