Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!

Tai sitten olet nuori ja naiivi ja itseäsi täynnä. Lapsi tarvitsee rutiineja ja aikatauluja, vaikka ne eivät sopisi boheemiin/itsekkääseen elämäntapaasi (ne olisi silti sovitettava, järjen käyttö ja jousto tietysti sallittu).

Toivottavasti olen väärässä - tai ainakin haukun väärää puuta.

Tosin äidin rauhallisuus on varmaan erittäin hyvä tasoittava tekijä tällaisen lapsen hoidossa ja edesauttaa vauvan temperamentin kehittymistä sopeutuvampaan suuntaan. Jos äiti on kireä kuin viulunkieli koko ajan ja kyttää hulluna kelloa, eihän sitä kestä kukaan.

Minun lapsillani on turvalliset rajat ja vanhemmillaan paljon aikaa. Ovat tyytyväisiä, levollisia, onnellisia lapsia, jotka tietävät voivansa luottaa siihen, että äiti hallitsee asiat ja rakastaa heitä juuri sellaisina kuin ovat. Niin kuin jokaisen lapsen pitäisi voida ajatella.



226

Meillä kun ei ole aina ollut rytmejä, ei minuuttiaikatauluja eikä välttämättä aina edes vuorokausirytmejä, eikä meidän kolmas tyttäremme silti suostunut nukkumaan vieraassa paikassa, vieraassa sängyssä tai edes vieraalla peitolla =) Hän ei nukkunut rattaissa eikä missään ja automatkat olivat yhtä h*tiä hänen kanssaan.

Lapsi on nyt nelivuotiaana ihan normaali tapaus, erittäin tyytyväinen, osaa nukkua missä vain ja nauttii matkustamisestakin. Kaikkiruokainenkin hän on, vaikka pienempänä hänelle ei kelvannut kuin kala ja peruna =)

Ja uskokaa pois, en minä enää kolmannen lapsen kanssa hysterisoinnilla näitä aikaiseksi saanut.

Kahden vanhemman tyttären kanssa ei tällaisia ongelmia ollut koskaan.

Eikä sitten myöhemmin neljännenkään lapsen kanssa.



Jos joku kuvittelee, että kaikki lapset voi tunkea samaan muottiin ja heidän täytyy pystyä nukkumaan joka ikisessä kolossa kaikkien vieraitten läsnäollessa ja, että ainoa keino tällaisen saavuttamiseksi on minuuttiaikataulujen tai ylipäätään rytmien puute tai poistaminen, hän minun puolestani saa kuvitella siten ihan vapaasti. Ei ole minulta pois, jos joku virtuaalihenkilö ei saa aivojaan venytettyä niin paljon, että ihmiset - myös lapset - ovat erilaisia.

kun jätin kirjalliset hoito-ohjeet isovanhemmille niin että nukkuma ja ruoka-ajat oli merkittynä. No, jos sitä noudatti oli onnellinen ja hymyilevä lapsi hoidettavana, jos lipsui yli 10 minuuttia niin olikin pelkkää huutoa. Eipä naurettu kauaan.

Vanhemmiten rytmin kanssa pystyi alkamaan joustamaan. Nyt neljä vuotias ja hyvin joustava, tosin haluaa sänkyyn yleensä yhdeksältä kun väsyttää :-)

Joku saisi ajaa minut täältä iltaisin nukkumaan ajoissa. Tämä rytmittömyys tekee minusta ärtyisän ja aikaansaamattoman. Ehkä olisin helpompi seuralainen läheisilleni, jos en eläisi näin " pellossa" . Minulle sopii hyvin minuuttiaikataulut.

Ärtyväinen ja vaikeasti tyyntyvä äiti saa samanlaisen vauvan, ja elämä on todella haastavaa. Se ei ole kummankaan vika. Ja rytmit auttavat kumpaakin.



Naapurin mukautuvainen ja rauhallinen äiti saa samanlaisen vauvan, ja nämä hymyillen olla möllöttävät missä tahansa.



Sitten tämä jälkimmäinen äiti alkaa kirjoitella av-palstalle itsetyytyväisiä viestejä... voi elämä...

Loppujen lopuksi tässä onkin sitten kysymys siitä, kuka on paras äiti. Ja nythän esim. 226 julistaa olevansa parempi kuin rytmittäjät.

Voi olla, että olen tosi surkea vauvanhoitaja verrattuna numeroon 226. Mutta mitä sitten? Minä tein homman sillä ainoalla tavalla, jolla osasin.



Eronamme on nimenomaan se, etten edes yritä julistaa hoidelleeni vauvaani ainoalla oikealla tyylillä. Enkä kuvittele olevani mitenkään mahtava äiti. Sen sijaan useat rytmittömät näyttävät tässäkin ketjussa luettelevan omia onnistumisiaan kuten tämä 226. Mitä järkeä??? Mitä kicksejä jotkut saavat siitä, että pitävät itseään ja lapsiaan maailman onnistuneimpina tapauksina?

Vai ovatko rytmittömät äidit loppujen lopuksi niin väsyneitä ja loppuun uupuneita, etteivät näe tässä elämässä mitään muita osa-alueita kuin äitiyden?



En ole ehkä maailman rennoin äiti mutta olen sitten jossain muussa asiassa vastaavasti ihan jees tyyppi.



Rytmittäjä-äiti

jossa lautaset lentää ja temperamentti räiskyy. Puoli sukua on aina riidoissa toisen puoliskon kanssa. Itse olen hyvin räiskähtävä ja kiivaskin. Sosiaalinen kyllä ja ulospäinsuuntaunut. Levollinen olen, koska olen sujut itseni kanssa. Lapsenikin ovat takuulla normaalia räväkämpiä, mutta eivät yhtään vaativia.



226

että teen jonkin asian paremmin kuin joku muu, mutta toisaalta jos joku tekee jotain ihan päin honkia, en oikein jaksaisi sitä katsellakaan.



Ja huono - todella HUONO - olen sietämään niitten minuuttiäitien pompotusta. Se on minusta huonoa käytöstä, jos mikä.



226

tässä ei ollut kysymys äitiydestä tai sen paremmuudesta vaan siitä joustamattomuudesta jota mun rytmittäjäystävät eivät ole valmiitä tekemään missään asiassa vaan kaikki pyörii heidän ympärillä...

Sympatiapiste sinulle, vaikkei tämä (kai) mikään kilpailu ole. Yleensä ei pidä luulla, vaan kuulla, olla läsnä, ihmisenä, epävarmoina hetkinäänkin.

elämästä sen vuoksi. VAuva oppi heräämään täsmällisesti kolmen tunnin välein yölläkin, mikä oli itse asiassa tosi helppoa minulle, sillä koskaan ei tarvinnut hereillä ja valvoa pitkin yötä. Olin itse elämäni kunnossa, vauvastakin kasvoi mukava ja suloinen lapsi. Meillä siis vauva kehitti oman rytminsä, ja koska kaikki sujui mainiosti siten ja se sopi meidän aikuistenkin elämänmenoksi, niin mikä ettemme eläneet sen mukaisesti. Emme paljon katselleet kelloa, sillä vauvan tarpeet kulkivat kellontarkasti ja ne kertoivat mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Ihan sattumalta kaikki tapahtui saman aikataulun mukaan päivästä toiseen.

Jos joku pitää sen ekan vuoden kiinni rytmeistä tarkasti, niin onko se niin kamalaa? Itse olin juuri tällainen kellokalle, enkä sitten ystäviä kamalasti nähnyt vauvavuonna. Mutta ei kai tuo ole niin kamalaa. Pahinkin kellokalle tasaantuu joskus ja tulee takaisin sieltä äitiysmaailmastaan eikä enää pompota muita rytmeillään.

Ystävyys kestää senkin, että toinen ystävistä rytmittää kellokallena ja toinen elää perhepeti-idylliä lapsentahtisesti. Olemme erilaisia äiteinä ja kasvattajina. Mikä siinä on niin kauhean vaikea käsittää?



Eli te, joita rytmittäjät terrorisoivat: relax! Ota rennosti, niin kyllä se kaverikin sieltä kellon maailmasta palaa parin vuoden päästä takaisin.



Jos olette niin ihanan rentoja, niin miksi olette noin kireinä ystävienne kanssa?

Ne kellokallet tuppaavat jatkaa sitä menoaan noin 20 vuotta. Ja minulla ei itse asiassa ole kauheasti tuollaisia ystäviä, sukulaisia on (naituja), joita en oikein voi vaihtaakaan. Ja taas on yksi minuuttijoulu (yksi monista) takana.

että kohtaamme ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin me.

Toimeen pitäisi tulla silti.



Miten voi opettaa lapselleen suvaitsevaisuutta, jos oma asenne on noin tuomitseva?



Rytmittäjä-äiti

Ja kun sen suvaitsevaisuuden ja joustamisen pitäisi vielä olla molemminpuolista! Eikä vain niin, että minuutti-ihmiset pyörittää koko maailmaa ja muut joustaa ja suvaitsee...

sitä suvaitsevaisuutta ole myös se että pystyy itse joustamaan niistä rytmeistä?



Ja koetko olevasi itse suvaitsevainen omissa rytmeissäsi?

Mutta en osaa hoitaa vauvaani muuten kuin tällä tavalla. En voi käskystä muuttua toisenlaiseksi.



Millä tavoin rytmittäjä on sotkenut sinun elämäsi?



Rytmiäiti

Kerrompa esimerkin meidän suvusta. Muistan, kuinka ihmettelimme usein äitini kanssa, kuinka pikkuserkkuni äiti oli niin mahdottoman tarkka heidän esikoisensa rytmin ja tapojen kanssa. Sitten myöhemmin selvisi, että lapsella on Aspergerin syndrooma. Äiti oli ilmeisesti vaistomaisesti jo aivan pienenä ymmärtänyt, mikä oli paras tapa toimia hänen kanssaan.



Ja sitten meidän perhe; periaatteessa olen hyvin joustava; meillä on vierailut sujuneet hyvin jne. Mutta mutta; meidän neljännellä lapsellamme on myös Asperger, ja hänen kanssaan elämän on oltava toisenlaista, tai kaikki menee plörinäksi... Ja viidennellä ei ole sitä, hänen kanssaan otettiinkin sitten vauva-aika rennosti, kun muut olivat koulussa tai päivähoidossa.



Joten sanoisin, että maailmassa riittää selviä epäkohtia, ettei tarvitse tällaisesta pelihousuja repiä. Elämä opettaa, siskot!