Liikaan rutiiiniin opetetut lapset ärsyttää .. ja varsinkin heidän vanhempansa!

Vierailija:

Voi järkky mitä idiootteja täällä pyörii, anteeksi nyt vaan. Osalla 2-3-vuotiaista on tarkkoja rutiineja, joista poikkeaminen aiheuttaa herkästi uhmakohtauksen.

On meilläkin rytmi, vaikka en annakaan uhmaikäiseni pompottaa minua.

Uhmakohtaus....HUI....onkse yhtä vaarallinen ku sydänkohtaus???

Vierailija:

Voi järkky mitä idiootteja täällä pyörii, anteeksi nyt vaan. Osalla 2-3-vuotiaista on tarkkoja rutiineja, joista poikkeaminen aiheuttaa herkästi uhmakohtauksen.

Etteikö vaan siksi, että sen ikäinen yrittää pomottaa vanhempiaan, ja kun ei onnistu (suurin osa meistä kun ei suostu tanssimaan parivuotiaan pillin mukaan) niin saa " uhmakohtauksen" ?

Rutiinit ja lapsen päähänpistojen mukaan mukisematta eläminen on eri asioita.

Vierailija:

Voi järkky mitä idiootteja täällä pyörii, anteeksi nyt vaan. Osalla 2-3-vuotiaista on tarkkoja rutiineja, joista poikkeaminen aiheuttaa herkästi uhmakohtauksen. Kyseessä ei todellakaan ole mikään pakkomielle ja menee iän mukana ohi. Menee muuten nopeammin ohi jos lapsen annetaan noudattaa tätä rutiiniaan.

Miksi ei voida ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. Silti lapsuus voi olla onnellinen ja hyvä. Mitä tekemistä rytmillä ja liiallisella kiltteydellä on? Ja kenellä rytmin kannattajalla on minuuttirytmi? Tämä taitaa vain olla niiden keksintöä, joilla rytmiä ei ole. Halutaan saada rytmin kannattajat huonoon valoon.



Meillä on rytmi, jotsta varsinkin iän karttuessa on aika ajoin joustettu. Ja lapsemme on varsin tomera jääräpää -ihana sellainen.



Meidän lapsi tarvitsee rytmin, muuten yöt levottomia. Rytmi siis suurin piirtein pidettäköön. Tehkää muut toisin, jos teillä toimii. Myös minä äiti tarvitsen rytmin. samoin isä. Näin minulle jää ilatsin hieman aikaa lukea, katsellA elokuvia, köllötellä rakkaam kainalossa jne. ja kyllä, minä tarvitsen yöunet jaksaakseni. Tunnen monia aikuisia, jotka valvovat yhteen yöllä, nukkuvat aamuisin pitkään jne... Se sopii heille, hyvä niin. Meidän perheelle ei sovi.

Äitini ja siskoni ovat aina pitäneet meidän lasten päivärytmitystä naurettavana touhuna.



Esikoisella tuo kai alkoi niistä syömään herättelemisistä vauvana. Hän oli vammainen ja pienikokoinen (istukka ei toiminut kunnolla), syöminen oli vaikeaa. sairaalan ohjeen mukaan lasta piti syöttää tietyin aikavälein ja tätä noudatimme, sanotaan nyt vaikka vartin tarkkuudella nuo ensiviikot kunnes paino lähti nousuun. Sittemmin aloimme muokata noita syöttöaikoja omiin rytmeihimme ja pian lapsi nukkui täydet yöt, mikä oli meille suuri helpotus.



Noita rutiineja on tukenut mm lapsen lääkitykset, jotka kuuluu antaa tiettyihin aikoihin. Jos ei nyt sekunnin eikä minuutin tarkkuudella, niin mielellään ainakin vartin ettei turhaan tulisi sairaalareissuja. Onneksi on ollut noita terveempiäkin jaksoja, jolloin lapselle riittää että antaa lääkkeet aamuin illoin, eikä ole edes tunnin päälle tarkkaa :)



Itse olen kokenut lähinnä arkeani helpottavaksi turvalliset päivärutiinit, eli ruoka-ajat, päiväunet ym. Ei niitäkään nyt sekuntikellon kanssa seurata, mutta lapsi itse herää aina 8 maissa (7.20-8.30) ja saa aamupalan tuolloin. Lounas syödään siinä kl 11-12 paikkeilla ja sen jälkeen päiväunet. Päiväunien pituus vaihtelee, mutta sellaisiin 1,5-2,5h olen tyytyväinen, silloin jaksaa vielä illan hyvin. päikkäreiden jälkeen välipala ja päivällinen syödään siinä kl 17 maissa. Iltatouhut aloitetaan lasta kuunnelleen, joku päivä hän on jo heti kahdeksan aikaan kypsää kamaa, toisinaan ei edes kannata yrittää nukuttamista ennen kuin yhdeksän jälkeen.



Meidän lapsen rytmi ei ole niinkään paikkaan sidonnaiinen, vaan lähinnä noihin turvallisiin kellonaikoihin. Ollaan matkusteltu ja kyläilty paljon. Päivällä liikkuessa lapsi syö lounaan jossain kahvilassa ja nukahtaa sitten rattaisiin päikkäreille. Iltakyläilyillä jos ollaan pidempään viipymässä ollaan yleensä otettu iltapalat ja pyjamat mukaan. Eli siinä vaiheessa kun lapsi alkaa väsäshtää syödään iltapalat ja vaihdetaan yöpuku. Joskus laitetaan lapsi kylapaikassa nukkumaan ja napataan sitten unisena mukaan, yleensä lähdetään kotiin niin että iltapalan ja vaatteiden vaihdon jälkeen vaan haalarit niskaan ja kotimatkalle.



Saavat lapset noin touhuta vähän pidempään kuin sillä " kotiin iltapalalle" periaatteella. Ja toisaalta kotiin päästessä on helppo nostaa nukkuva lapsi sänkyynsä jatkamaan unia...

siinä onkin jo tekemistä kun rytmittelet kahden alle kouluikäisen ja yhden vähän isomman päivät minuutilleen.

Meillä ainakin esikoinen on se huonoin nukkuja ja sellainen joka tarvisi

niitä rutiineja enemmän, nuorimmainen on rento ja " vähään tyytyväinen"

ja uskon kyllä että asemalla sisarussarjassa on vaikutusta

Muuten elämä on täyttä kaaosta jos kaikki nukkuu eri aikaan ja syö eri aikaan.

esikoisen päivärytmin mukaan (kerho, viikkoharrastus jne.) ja yllättäen on sopeutuva ja helppo lapsi, nukkuu ja syö missä vaan, eikä tasan vaadi tiettyä mukia tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan...

Lapset valvovat puolille öin koulupäivinäkin ja kaverin oveen kolkutellaan vielä iltakymmeneltä. Epäjärjestys heijastuu levottomina lapsina ja sotkuisena kotina, kun mikään ei toimi. Ei tarvitse katsoa kellosta jokaista asiaa, mutta voisi sitä hieman pohtia päiväjärjestystä..........

Aamulla herätään ja illalla käydään nukkumaan, lapset klo 20 maissa.



Entä jos lapset eivät kävisikään illalla nukkumaan? Jos lapset vielä kukkuisivat puoli yhdeltätoista?



Entä jos kaksivuotias ei vielä ole oppinut tunnistamaan nälkäänsä eikä osaa ilmaista olevansa nälkäinen? Entä jos huomaat lapsen nälän vasta silloin, kun tilanne on jo yli, eikä lasta enää saa syömään mitään, hän vain parkuu, kun raukka on aivan nälissään?



Entä jos lapsesta ei näe päälle milloin hän on väsynyt. Hän leikkii tyytyväisenä, kunnes on niin yliväsynyt, ettei häntä saa nukkumaan ilman kahden tunnin huutokonserttia?



Eikö voisi myöntää että tällaisen aivan terveen ja normaalin lapsen kanssa melko tarkasta päivärytmistä voisi olla jotain hyötyäkin?

joilta välttyy kun ennakoi lapsen käytöstä. Ei se silti mitään kelloa vaadi tai aikataulua, hoksottimia vain. Normaaliälyisen äidin.

Aivan samoin on tehty toiselle ääripäälle: Jos joku pitää edes vähän säännöllistä päivärytmiä, niin tässä ketjussa haukutaan kellokalleksi.

Vierailija:

joilta välttyy kun ennakoi lapsen käytöstä. Ei se silti mitään kelloa vaadi tai aikataulua, hoksottimia vain. Normaaliälyisen äidin.

Jos siitä lapsen käytöksestä ei ole mitään havaittavissa.

Normaali lapsi tarvitsee vuorokauden mittaan ruokaa ja lepoa. Vanhempi ennakoi ja ennalta ehkäisee mm. kiukkukohtaukset tarjoamalla niitä.



Yleensä terve äiti oppii kyllä lukemaan lastaan tosi nopsaan... Onko sulla lapsia ollenkaan??

Eli että koskaan ei voi joustaa minuuttiakaan.



Suurimmalla osalla varmaan on jonkinlainen arkirytmi, mutta osalla se menee överiksi ja elämää eletään sekunttikello kaulassa. Se on sairasta.

joka lukee lapselle käyttöohjeet jostain lastenkasvatusoppaasta ja on niin epävarma, ettei osaa yhtään käyttää päätään. Voi jessus.

Esimerkiksi erilaisten kuvien avulla voidaan ennakoida tulevat tapahtumat, niin lapsen on helpompi ne hahmottaa. Samoin kyläilyt sovitaan etukäteen, jotta niihin voi lasta valmentaa. Uskokaa tai älkää, mutta tällaisia perheitäkin on olemassa!

vaikkapa monta kymmentä vuotta lapsia ammatikseen hoitavilta, te olette suurin osa epäkelpoja vanhempia ja teidän lapsenne lähes hirviöitä.

Itse olin minuutintarkka äiti lapseni ollessa vauva. Se oli minulle keino selvitä vauvakaaoksesta. Tuskin lapsi sitä edes tajuaa, että nyt edetään kellon mukaan. Ainakin itse olen huomannut, että säännöllisyys on tuonut mukanaan vain hyviä asioita, vaikka se kellon orjuus itsessään olikin sairasta.

Jokainen taaplaa tyylillään. Jos selviää vauvavuodesta kunnialla kellontarkalla rytmillä, niin hyvä niinkin.

Ei ne ole mitään harvinaisuuksia. Ja sellaisen hoitaminen on tosi vaikeaa, jos yrittää pohjata sen sille, että kuuntelee vauvan itkuja ja toimii sen mukaan. Kun ei niistä itkuista ole mitään kuultavissa. Eikä kyse ole hölmöstä äidistä, vaan vauvojen (ja lasten) erilaisuudesta. Pitäisi parin täällä ainakin lukea edes jokin opas, että tietäisitte, että teidän omat nuput eivät edusta koko kansakuntaa.