Itkeekö teidän miehet koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Itkee noin kerran vuodessa tai alle, kovin usein ei itkua näy. Viimeksi silloin kun koiramme lopetettiin.

Ajattelen, että silloin tällöin on hyvä itkeä, kun kohtaa suru tai suuri liikutus - kerta vuodessa on ihan ok. Mutta minkään jatkuvan joka ristiriidassa pillittäjän tai elokuville ulisijan kanssa en kykenisi olemaan, en voisi samalla tavalla nähdä itsevarmana ja miehekkäänä.

Juuri näin. Vaikuttaa tunnekylmältä jos ei itke KOSKAAN, minullekin olisi okei noin/max kerran vuodessa. Mutta liian usein itkeminen vie uskottavuuden ja halut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkee noin kerran vuodessa tai alle, kovin usein ei itkua näy. Viimeksi silloin kun koiramme lopetettiin.

Ajattelen, että silloin tällöin on hyvä itkeä, kun kohtaa suru tai suuri liikutus - kerta vuodessa on ihan ok. Mutta minkään jatkuvan joka ristiriidassa pillittäjän tai elokuville ulisijan kanssa en kykenisi olemaan, en voisi samalla tavalla nähdä itsevarmana ja miehekkäänä.

Juuri näin. Vaikuttaa tunnekylmältä jos ei itke KOSKAAN, minullekin olisi okei noin/max kerran vuodessa. Mutta liian usein itkeminen vie uskottavuuden ja halut.

Eli mies ei saa olla itkemättä, mutta ei myöskään itkeä? Enpä ole ennen nähnyt, että tunteiden näyttäminen rajataan noin kylmästi kertaan vuodessa, ei enempää eikä vähempää. Ja sanon tämän ihan naisena.

Meillä mies saa herkistyä milloin tahtoo (enkä minä voisi siihen kieltoa tai lupaa antaakaan, kun puhutaan toisen ihmisen tunteista!), ja arvostan sitä että hän on reaktioidensa kanssa avoin. En ole pitänyt mitään lukua, mutta molemmilla silmät kyllä kostuvat ja herkkyys nousee pintaan useammin kuin kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Itkee noin kerran vuodessa tai alle, kovin usein ei itkua näy. Viimeksi silloin kun koiramme lopetettiin.

Ajattelen, että silloin tällöin on hyvä itkeä, kun kohtaa suru tai suuri liikutus - kerta vuodessa on ihan ok. Mutta minkään jatkuvan joka ristiriidassa pillittäjän tai elokuville ulisijan kanssa en kykenisi olemaan, en voisi samalla tavalla nähdä itsevarmana ja miehekkäänä.

Toksista feminiinisyyttä?

Kuka sinä kuvittelet olevasi voidaksesi määräillä toisen ihmisen tunteita? Ehkä miehesi tiedostaa sen, ettet hyväksy herkistymistä häneltä. Ei varmasti mikään kiva paikka olla, jos ei voi vapaasti ilmaista tunteitaan.

Oon muutaman kerran itkenyt ex kumppaneiden nähden. Tämä on vain oma kokemukseni mutta naisilta on mennyt into ja kiinnostus samantien. Ei huvita joutua naurunalaiseksi tai selkäänpuukotetuksi joten enää en itke naisten nähden. Onneksi en ole itkenyt muutenkaan pitkään aikaan.

Kerran muka itki, epäilen kyllä että tahallaan tiristi ja halusi minun näkevän.

En kyllä oikein ymmärrä että itkevätkö ihmiset useinkin jollei ole tapahtunut jotain todella kamalaa.

Kärsin itse masennuksesta, enkä silti itke käytännössä koskaan. Vaikka kaikenlaista on tapahtunut, väkivaltaa yms.

Jos suomessa asuu niin koko ajan kun tajuaa kuinka korruptoitunut valtio.

Kyllä itkee, usein itketään (liikututaan) yhdessä. Se tuo lämpöä ja ihimillisyyttä suhteeseen ja lähentää meitä. Ei vähennä haluja, päin vastoin!

Itken usein, kun mietin kuinka hämmästyttävän erinomainen olenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännissä itkee ja silloin tirautti muutaman kyyneleen selvinpäin kun meidän lapsi syntyi.

Oman lapsen syntyessä varmaan kaikilla miehillä menee roska silmään. Näin olen kuullut.

Ei siinä ollut aikaa vetistelyyn, kun piti alkaa hoitaa vauvaa, että vaimo saa levätä. Väsyttikin niin paljon, ettei siinä olisi itku tullutkaan. Ajattelin vain sitä, milloin pääsen nukkumaan. (Mulla oli siinä alla jo noin 30 valvottua tuntia alla.)

Kyllä se joskus itkee, ei usein. Kuolemat, syntymät ja läheisen häät saa hänelläkin tunteet pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran näin miehen itkevän, kun tylytin häntä siitä miten surkeasti hän on kohdellut minua.

Ja todellakin arvostaisin, jos mieheni osaisi itkeä useammin. Silloin hänen negatiiviset fiiliksensä eivät manifestoituisi paskamaisena käytöksenä minua ja muita kohtaan. Silloin ne tunteet tulisi oikeasti koettua.

Itse henkilökohtaisesti olen itkenyt kun karaten mustanvyön kokeessa piti lyödä tiiliä rikki ja minä sitten kiskaisin nyrkillä punatiileen. Tiili meni poikki mutta sattu pahasti ja pelkäsin että jotain hajosi kädessä ( ei hajonut) niin itku pääsi. Aluksi nytkähtelin ja lopulta pato murtui ja itkin ihan kunnolla. Itku jatkui ilonsekaisissa tunteissa, kun läpäisin testin ja sain mustanvyön. Minusta on kuviakin missä itken ja hymyilen samaan aikaan käsi turvonneena.

Itki ensimmäisen kerran kun jätin hänet. En ottanut takaisin.

Itkee tietysti kun on surullinen. On empaattinen ihminen. Itkee myös jos minulla on suru, itkee jos tv:ssä on surullisia juttuja. Yhdessä elämme iloja ja suruja.

Empaattinen mies on ihana.

Joku on nähnyt miehen itkevän kerran vuodessa??? Olemme olleet 20 vuotta yhdessä ja olen nähnyt mieheni itkevän kaksi kertaa.

Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä enkä ole koskaan nähnyt itkevän.

Isoäitini oli isoisän kanssa yhdessä 65 vuotta eikä hänkään ollut koskaan nähnyt tämän itkevän (kysyin joskus).

Ollaanko niin kuivia akkoja tässä suvussa että ukotkaan ei itke?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 15 vuotta yhdessä enkä ole koskaan nähnyt itkevän.

Isoäitini oli isoisän kanssa yhdessä 65 vuotta eikä hänkään ollut koskaan nähnyt tämän itkevän (kysyin joskus).

Ollaanko niin kuivia akkoja tässä suvussa että ukotkaan ei itke?

Päinvastoin: olette osanneet valita todellisia miehiä eikä mitään itkupillejä.

Olen mies ja itken vain läheisen kuolemaa. Isäni kuoli 6v sitten ja silloin itkin viimeksi.

M36

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt mieheni itkevän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta.

Sama juttu. Mieheni on kyllä aika kovista taustoista, mikä ehkä vaikuttaa asiaan. Lapsuudessaan ei kai paljoa tunteita näytelty, vaan nyrkkiä. Ei hän kyllä ole ilkeäkään, mutta ei vaan itke.

Mies, joka itkee, ei naistakaan tyydytä.

Ja tämä o fakta.