Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkeekö teidän miehet koskaan?
30.09.2023 |
Meillä eilen 4-vuotias tyttö tuli hädissään sanomaan, että isi itkee keittiössä. Menin katsomaan, niin sipulia mies siellä pilkkoi ja kyynelkanavat oli auki. Sitten selitettiin tytölle mistä oli kyse.
Muuten mieheni ei kyllä juurikaan itke. Edellisen kerran näin hänen itkevän siskonsa hautajaisissa. Itkeekö teidän muiden miehet kuinka usein?
Kommentit (168)
Maailmassa on muutama naislaulaja jotka saa silmät kosteiksi.
M57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkee noin kerran vuodessa tai alle, kovin usein ei itkua näy. Viimeksi silloin kun koiramme lopetettiin.
Ajattelen, että silloin tällöin on hyvä itkeä, kun kohtaa suru tai suuri liikutus - kerta vuodessa on ihan ok. Mutta minkään jatkuvan joka ristiriidassa pillittäjän tai elokuville ulisijan kanssa en kykenisi olemaan, en voisi samalla tavalla nähdä itsevarmana ja miehekkäänä.
Minä nimenomaan näen itsevarmuutena sen että uskaltaa näyttää tunteita. Tunteiden piilottelu on epävarmuutta.
Jotenkin ajattelen myös että tuollainen joka ei koskaan itke ei osaa muitakaan tunteitaan käsitellä vaan saattaa olla enemmän taipumusta esim väkivaltaan tai muuten epäempaattiseen käytökseen ja narsismiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku on nähnyt miehen itkevän kerran vuodessa??? Olemme olleet 20 vuotta yhdessä ja olen nähnyt mieheni itkevän kaksi kertaa.
Me oltiin exän kanssa yhdessä 10 vuotta ja näin hänen kerran itkevän. Pidän tosi omituisena. Itsekään en itke päivittäin tai ihan pikkujutuista, mutta kai sitä edes kerran kuukaudessa tulee tirautettua kyynel.
Minulla kostuu vain kullinsilmä.
Lasten syntyessä, heidän saadessaan tiedon päässeensä opiskelemaan, valatilaisuudessa, häissä ja hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kostuu vain kullinsilmä.
Touhutippa ei saa olla yhtään sen vähempiarvoinen kuin silmäkulmassa kimalteleva kyynelkään!
Vierailija kirjoitti:
Minulla kostuu vain kullinsilmä.
Juuri tuollaista kommenttia odottaa mieheltä joka ei koskaan itke. Yäk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, että ne jotka vastaavat, että mies itkee, ovat itsekin miehiä. Mikään muu ei tätä voi selittää.
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies nuorempana poikasena itki eräissä taloyhtiön talkoissa leikkimielisen painin päätteeksi ja osin sen aikanakin.
Oli ottanut reippaasti lonkeroa ja lonkerohan ei sovi hänelle yhtään yhdessä jallukolan kanssa.
Illasta sitten oksentaa ja tulee riidanhaluiseksi.
Mies oli muistaakseni 33v diplomi-insinööri ja itsetunto kohdillaan aloitti painin toisen miehen kanssa haravoidulla pihanurmella. Mieheni oli jo nuoresta asti käynyt salilla ja urheillut aktiivisesti. Sellainen kiiltokuvamaisen lihaksikas sankari.
Ei kuitenkaan pärjännyt laiharakenteiselle varastotyömiehelle. Itkuhan häneltä pääsi lähes neljäkymmenen minuutin pituisen painin jälkeen. Mies oli enimmäkseen alakynnessä, naama punaisena tomerana väänsi itku silmissä. Ei voi syyttää sinnikkyydestä ainakaan. Nurmikolla lenteli ympäriinsä ja tiukassa niskalenkissä toisen miehen alla miun silmieni ja koko talkooporukan nähden.
Oltiin porukalla menossa katsomaan Euroviisuja varastomiehen vaimon asunnolle ja mies halusi jatkaa painia, koska ei vaan uskonut hävinneensä. Itki pitkään painin jälkeenkin. Mies oli voimakkaasti humalassa ja otti raskaasti painin. Itki koko illan mun kainalossa.
Sääliksi kävi kun toinen olisi halunut voittaa työmiehen, joka selvästi ei ollut mitenkään atleettinen. Varastomies taas oli sanojensa mukaan luonnollisen vahva. Ja olikin, oli myös tosi mukava mies ja tsemppasi koko illan mun miestäni. Hänen mielestä mieheni ei ollut syönyt tarpeeksi ja tottahan se oli.
Aika jännä miten mies voi ottaa vakavasti tuollaisen. Kerran väännettiin 15v nuoremman mies työkaverini kanssa kättä ja hän hävisi. Niukasti mutta kuitenkin. Oli oikeasti pettyneen ja järkyttyneen näköinen. Kertoi että ovat oikein kädenvääntäjä sukua. Isänsäkin onkuulemma oikeen kuuluisa siitä miten hyvä on!
Ei se minulle ollut yllätys. minulla on työmiehen kroppa ja voimat, hän oli nuori nörtti vaikkain mielestään fyysisesti hyväkunoinen, kai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä miten mies voi ottaa vakavasti tuollaisen. Kerran väännettiin 15v nuoremman mies työkaverini kanssa kättä ja hän hävisi. Niukasti mutta kuitenkin. Oli oikeasti pettyneen ja järkyttyneen näköinen. Kertoi että ovat oikein kädenvääntäjä sukua. Isänsäkin onkuulemma oikeen kuuluisa siitä miten hyvä on!
Ei se minulle ollut yllätys. minulla on työmiehen kroppa ja voimat, hän oli nuori nörtti vaikkain mielestään fyysisesti hyväkunoinen, kai
Ottaa kunnialle kun on kädenvääntäjäin sukua. Häpäisi suvunkin samalla. Raskas taakka miehelle jatkaa eloaan. Moni päättää päivänsä tuollaisen häpeän taakasta.
Meidän mies itkee jos on joutunut tahtomattaan olemaan pitkään ylitöissä ilman ylityölisiä.
Hän ei kestä sitä ja itkee aina kotona. Jos liikenteessä on joku ollut ilkeä ja töötännyt tai huutanut ikkunasta valoissa miehen ajotaitoihin kommentoiden, nin helposti itkee silloinkin. Soittanut kesken päivän ja itkenyt puhelimessa tämmöistä. Aika nopeasti palautuu ja jatkaa elämäänsä pettymyksen jälkeen. Noin 2o minuuttia menee itkiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä miten mies voi ottaa vakavasti tuollaisen. Kerran väännettiin 15v nuoremman mies työkaverini kanssa kättä ja hän hävisi. Niukasti mutta kuitenkin. Oli oikeasti pettyneen ja järkyttyneen näköinen. Kertoi että ovat oikein kädenvääntäjä sukua. Isänsäkin onkuulemma oikeen kuuluisa siitä miten hyvä on!
Ei se minulle ollut yllätys. minulla on työmiehen kroppa ja voimat, hän oli nuori nörtti vaikkain mielestään fyysisesti hyväkunoinen, kai
Ottaa kunnialle kun on kädenvääntäjäin sukua. Häpäisi suvunkin samalla. Raskas taakka miehelle jatkaa eloaan. Moni päättää päivänsä tuollaisen häpeän taakasta.
Hahaha, aikamoinen mieslapsi kyllä! 😂
Itkee. Ei usein, mutta mielestäni itkee ihan syystä, silloin kun itkee.
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Toisaalta joo, mutta paljon itkevä mies on mielestäni epävakaa.
En ole nähnyt hänen itkevän 13 vuoden suhteemme aikana. Hyvin empaattinen, huolehtivainen, ystävällinen ja huomioonottava mies hän kyllä on. Minua on lohduttanut aina, kun olen itkenyt tai muuten ollut allapäin, surullinen tai järkyttynyt. Joskus ihmettelen, miten hän on niin kärsivällinen.
Mieheni mielialanvaihtelut tuntuvat vain olevan vähäisemmät kuin minulla, sekä ilon, surun tai vihan suhteen. Ei hän ole myöskään koskaan suuttunut tai huutanut minulle tai lapsille. Lapsia komentaessaan joskus korottaa ääntään, mutta se on käskyttämistä, kun kehotus tai pyyntö ei tepsi. Hän on silloinkin ihan viilipytty, ei koskaan menetä malttiaan, ja lapset kyllä testaavat rajojaan koko ajan. Ja toisaalta ilon ja onnen tunteet ovat myös hyvin hillityt.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutama naislaulaja jotka saa silmät kosteiksi.
M57
Ja muutama jotka saa munan kosteaksi.
M43
18 v. ollaan oltu yhdessä, eikä kertaakaan ole itkenyt. Fiksu ja siisti mies, kohtelee minua hyvin. Itse en pidä siitä yhtään, että minua itkettää helposti, inhoan itkemistä. Itkemisen suhteen toivoisin olevani niin kuin hän.
Alue: Aihe vapaa
Ei suinkaan se ole ajasta riippuvainen vaan siitä, mitä elämässä tapahtuu. Voihan elämässä olla useamman vuoden ajanjakso, jolloin ei tapahdu mitään erityisen liikuttavaa tai surullista.