Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Itkeekö teidän miehet koskaan?
30.09.2023 |
Meillä eilen 4-vuotias tyttö tuli hädissään sanomaan, että isi itkee keittiössä. Menin katsomaan, niin sipulia mies siellä pilkkoi ja kyynelkanavat oli auki. Sitten selitettiin tytölle mistä oli kyse.
Muuten mieheni ei kyllä juurikaan itke. Edellisen kerran näin hänen itkevän siskonsa hautajaisissa. Itkeekö teidän muiden miehet kuinka usein?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Toisaalta joo, mutta paljon itkevä mies on mielestäni epävakaa.
Paljon itkevä kuka tahansa aikuinen on epävakaa. Raskaana olevalle naiselle kohtuullisen normaalia, mutta epävakaitahan me silloin olemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan itkenyt nykyisen vaimoni nähden, enkä edellisessä parisuhteessakaan.
Yksin sen sijaan, silloin kun minulla on hyvää viskiä, musiikkia ja aikaa katsella esimerkiksi vanhoja valokuvia menneistä ihmisistä, kuten veljestäni jota kaipaan, kyyneleet nousevat herkästi esille. Olen myös herkkä tunteilemaan hyvien elokuvien kanssa, tosin vain yksin. Se on minun yksityisasiani, joka ei kuulu kenellekään. Ei edes vaimolleni.
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Toisaalta joo, mutta paljon itkevä mies on mielestäni epävakaa.
Paljon itkevä kuka tahansa aikuinen on epävakaa. Raskaana olevalle naiselle kohtuullisen normaalia, mutta epävakaitahan me silloin olemmekin.
Mutta mikä on 'paljon'?
Vierailija kirjoitti:
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Ihana!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran, kun oli hirveissä fyysisissä tuskissa. Häneen sattui oikeasti niin paljon, että itki äitiään, iso mies. Yhdessä yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Mitenkäs sitten kun minullakin on aniharvoin mitään syytä itkeä? Meidän elämä kyllä oikeastikin on ollut todella helppoa vuosikymmenet, nauruun on ollut aihetta päivittäin, itkuun ei oikeastaan koskaan. Knock knock.
t. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vaikea tietää. En välttämättä itse itke muuten kuin yksin ollessani ja mieheni voi hyvin tehdä samoin.
On itkenyt monesti, lähinnä silloin jos olen ollut vaikeassa elämäntilanteessa ja itkenyt paljon. Silloin mies on tullut vierelle ja alkanut huoliani kuunnellessaan itkemään myös, empatiasta.
Ollaan sitten yhdessä itketty ja todettu että hyvässä seurassa ilo tuplantuvat ja surut puolittuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan itkenyt nykyisen vaimoni nähden, enkä edellisessä parisuhteessakaan.
Yksin sen sijaan, silloin kun minulla on hyvää viskiä, musiikkia ja aikaa katsella esimerkiksi vanhoja valokuvia menneistä ihmisistä, kuten veljestäni jota kaipaan, kyyneleet nousevat herkästi esille. Olen myös herkkä tunteilemaan hyvien elokuvien kanssa, tosin vain yksin. Se on minun yksityisasiani, joka ei kuulu kenellekään. Ei edes vaimolleni.
Hienoa, että osaat tunteitasi päästää ulos. Mutta ehkä parisuhteessa olisi mietittävää ja keskusteltavaa jos et luota siihen että vaimosi ymmärtäisi ja hyväksyisi sinut tunteineesi?
Voisitte lähentyä hurjasti jos osaisitte yhdessä jakaa tunteenne....löytää sellaista todellista intiimiyttä ja toistenne ymmärtämistä...
Onko vaimosi kovin tuomitseva tai onko hänellä tai sinulla jotain erityisiä odotuksia sen suhteen että miehen kuuluu olla tietynlainen? Oletko itse ujo tai estynyt?
Vierailija kirjoitti:
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Upea mies sinulla, olet todella onnekas! Itselläni hyvin samanlainen, osaa itkeä ilosta ja surusta, sekä omasta että muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Toisaalta joo, mutta paljon itkevä mies on mielestäni epävakaa.
Paljon itkevä kuka tahansa aikuinen on epävakaa. Raskaana olevalle naiselle kohtuullisen normaalia, mutta epävakaitahan me silloin olemmekin.
Mutta mikä on 'paljon'?
Sellainen varmaan, joka vatvoo jotain pottuvarpaan kolautusta tai kädenväännön häviämistä pidempään kuin minuutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Upea mies sinulla, olet todella onnekas! Itselläni hyvin samanlainen, osaa itkeä ilosta ja surusta, sekä omasta että muiden.
En tiedä, itsestäni kuulostaa oudolta. Vaikea olisi kunnioittaa miestä, joka itkisi jostain arkipäivän asioista. En kyllä itsekään itse, vaikka olemme hyvinkin tietoisia maailman karmeuksista. Mutta kukin tyylillään tietysti, ja jos on vaikka runoilija tai lauluntekijä, varmaan pitää olla hyvin tunteellinen ihminen, jotta pystyy ilmaisemaan tunteita tavalla, johon muut voivat samaistua. Jos taas mies on joku normaali prosessinhoitaja tai yliopiston lehtori, olisi kyllä outoa, jos se itkeskelisi säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt mieheni itkevän, hänen 72 vuotiaan äitinsä hautajaisissa. Miehen äiti oli tietenkin myös anoppini.
Mies ei pystynyt itkunsa takia, lukemaan kukkalaitteen tekstiä, joten tekstin luki 17 vuotias poikamme.
Äiti on aina äiti.
Ja monien mielelestä saattaa olla outoa, että miehet välittävät ja rakastavat niin paljon, juuri äitejään.
Tämähän ei tarkoita sitä, että pojalla / miehellä olisi puutteellinen tai huono suhde isäänsä.
Ei todellakaan.
Mutta äiti on myös pojille se, joka jo pienestä pitäen on se, joka kantaa, synnyttää, imettää ja hoivaa lapsen.
Äiti on se, joka kaikkein vaikeimmissakin, tilanteissa lohduttaa, ohjaa, neuvoo ja toisinaan myös tasoittaa isän ja poikien välejä.
Eikä ole kyse siitä, etteivätkö miehetkin välittäisi ja huolehtisi lapsistaan
Mutta toisinaan isät vertailevat omaa lapsuusaikasnsa, oman isänsä kotona antamaa kasvatusta, ja vertailevat poikiansa siihen, miten heitä rangaistiin, moititittiin ja rangaistiin ja ohjattiin ja neuvottiin, heidän ollessaan nuoria.
Huomaamatta sitä, että noista ajoista elämä, maailma ja yhteiskunta ovat radikaalisti muuttuneet.
Joissakin perheissä edelleen, isät vaativat pojilta enemmämän osaamista, rauhallisuutta, järkevyyttä ja malttia, useissa tilanteissa.
Sen sijaan juuri nämä isät antavat anteeksi jonkin verran anteeksi tyttölapsilleen mokailua.
Vaikka nämä isät haukkana vahtivat tyttölapsensa poikaystäviä.
Ja kyselevät heistä paljon.
Olkoon tasa-arvon kanssa miten vaan. Ja olkoon sukupuolia miten vaan.
Äideille se on aina yhdentekevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Upea mies sinulla, olet todella onnekas! Itselläni hyvin samanlainen, osaa itkeä ilosta ja surusta, sekä omasta että muiden.
En tiedä, itsestäni kuulostaa oudolta. Vaikea olisi kunnioittaa miestä, joka itkisi jostain arkipäivän asioista. En kyllä itsekään itse, vaikka olemme hyvinkin tietoisia maailman karmeuksista. Mutta kukin tyylillään tietysti, ja jos on vaikka runoilija tai lauluntekijä, varmaan pitää olla hyvin tunteellinen ihminen, jotta pystyy ilmaisemaan tunteita tavalla, johon muut voivat samaistua. Jos taas mies on joku normaali prosessinhoitaja tai yliopiston lehtori, olisi kyllä outoa, jos se itkeskelisi säännöllisesti.
Nykyisin hyvin moni on masentunut. Kaipa silloin itkettää niin miestä kuin naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen suurempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ei olekaan kuin se, että molemmat yhdessä liikuttuvat, ilosta tai surusta.
Rakkautta parhaimmillaan kun tunteet jaetaan.
Mitenkäs sitten kun minullakin on aniharvoin mitään syytä itkeä? Meidän elämä kyllä oikeastikin on ollut todella helppoa vuosikymmenet, nauruun on ollut aihetta päivittäin, itkuun ei oikeastaan koskaan. Knock knock.
t. nainen
Kumpikaan teistä ei koskaan ole ollut kovassa flunssassa? Tai ette koskaan katso mitään surullista teeveestä?
Minulla on hieman hormoniheittelyä kuukautisten alkamisen aikaan, ja jos joku menee silloin pahemmin pieleen ja kiukuttaa niin että silmät valuu kuin vesiputous, niin mikään maailmassa ei tilannetta paremmin korjaa ja lohduta kuin mies, joka katsoo kostein silmin, ottaa syliin ja sanoo "Voi minun rakasta". Ja pitää siinä kunnes harmitus loppuu.
Nauretaan kyllä myös liki päivittäin, meillä on hyvin yhteensopivat huumorintajut.
Vierailija kirjoitti:
On itkenyt monesti, lähinnä silloin jos olen ollut vaikeassa elämäntilanteessa ja itkenyt paljon. Silloin mies on tullut vierelle ja alkanut huoliani kuunnellessaan itkemään myös, empatiasta.
Ollaan sitten yhdessä itketty ja todettu että hyvässä seurassa ilo tuplantuvat ja surut puolittuvat.
Onneksi täällä on myös ihania parisuhteita kaiken valittamisen tasapainoksi!
Onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkee kyllä. Elämme etäsuhteessa ja yleensä tulee pienet itkut molemmin puolin kun ollaan juna-asemalla toisiamme hyvästelemässä. Itki myös kun kertoi eräästä vaikeasta asiasta ja sitten toisaalta myös liikutuksesta silloin kun ensimmäisen kerran kertoi rakastavansa minua.
On kaikin tavoin älykäs mies ja tunneälykin ihan omaa luokkaansa, joten osaa ilmaista myös omia tunteitaan eikä koe tarvetta piilotella herkkyyttään.
Upea mies sinulla, olet todella onnekas! Itselläni hyvin samanlainen, osaa itkeä ilosta ja surusta, sekä omasta että muiden.
En tiedä, itsestäni kuulostaa oudolta. Vaikea olisi kunnioittaa miestä, joka itkisi jostain arkipäivän asioista. En kyllä itsekään itse, vaikka olemme hyvinkin tietoisia maailman karmeuksista. Mutta kukin tyylillään tietysti, ja jos on vaikka runoilija tai lauluntekijä, varmaan pitää olla hyvin tunteellinen ihminen, jotta pystyy ilmaisemaan tunteita tavalla, johon muut voivat samaistua. Jos taas mies on joku normaali prosessinhoitaja tai yliopiston lehtori, olisi kyllä outoa, jos se itkeskelisi säännöllisesti.
Minun mieheni, se joka ottaa syliin ja lohduttaa, on koodari. Ei se työ kerro mitään tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt mieheni itkevän, hänen 72 vuotiaan äitinsä hautajaisissa. Miehen äiti oli tietenkin myös anoppini.
Mies ei pystynyt itkunsa takia, lukemaan kukkalaitteen tekstiä, joten tekstin luki 17 vuotias poikamme.
Äiti on aina äiti.
Ja monien mielelestä saattaa olla outoa, että miehet välittävät ja rakastavat niin paljon, juuri äitejään.Tämähän ei tarkoita sitä, että pojalla / miehellä olisi puutteellinen tai huono suhde isäänsä.
Ei todellakaan.Mutta äiti on myös pojille se, joka jo pienestä pitäen on se, joka kantaa, synnyttää, imettää ja hoivaa lapsen.
Äiti on se, joka kaikkein vaikeimmissakin, tilanteissa lohduttaa, ohjaa, neuvoo ja toisinaan myös tasoittaa isän ja poikien välejä.
Eikä ole kyse siitä, etteivätkö miehetkin välittäisi ja huolehtisi lapsistaan
Mutta toisinaan isät vertailevat omaa lapsuusaikasnsa, oman isänsä kotona antamaa kasvatusta, ja vertailevat poikiansa siihen, miten heitä rangaistiin, moititittiin ja rangaistiin ja ohjattiin ja neuvottiin, heidän ollessaan nuoria.
Huomaamatta sitä, että noista ajoista elämä, maailma ja yhteiskunta ovat radikaalisti muuttuneet.
Joissakin perheissä edelleen, isät vaativat pojilta enemmämän osaamista, rauhallisuutta, järkevyyttä ja malttia, useissa tilanteissa.
Sen sijaan juuri nämä isät antavat anteeksi jonkin verran anteeksi tyttölapsilleen mokailua.
Vaikka nämä isät haukkana vahtivat tyttölapsensa poikaystäviä.
Ja kyselevät heistä paljon.Olkoon tasa-arvon kanssa miten vaan. Ja olkoon sukupuolia miten vaan.
Äideille se on aina yhdentekevää.
Niinpä.
Mieleeni tulee Väinö Linnan kirja: Tuntematon sotilas.
Sen elokuva sovituksessa, hyvin nuoren sotilas, sai kuolettavat ammukset rintaansa vihollaiselta.
Siis venäläisiltä sotilailailta.
Ennenkuin nuori sotilas kuoli, hänen mieleensä nousi kuva, kaikkein rakkaimmista ihmistä.
Viimeisinään sanoinaan, tämä hyvin sotilas sanoi kaksi kertaa: Äiti.
Ja jokainen tervejärkinen, normaali ja älykäs mies, ja nainenkin käsitttää:
Miksi juuri nuo sanat olivat hyvin nuoren, kuolevan sotilaan, viimeiset sanat.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, olen nähnyt miehen itkevän 2 kertaa.
Ensimmäisen kerran kun koira kuoli, toisen kerran kun meillä oli parisuhteessa kriisi ja aioin jättää hänet (en siis lopulta jättänyt ja kriisistä päästiin yli).