Lue keskustelun säännöt.
Josué Magaña on asunut Suomessa pian kaksi vuotta. Hänellä ei ole vieläkään liki lainkaan suomalaisia ystäviä. Miksi tähän kansaan on niin vaikea tutustua?
28.09.2023 |
MITÄ tapahtuu, kun Josué Magaña esittäytyy suomalaiselle, jota hän ei tunne ennalta?
Yleensä tilanne menee suunnilleen näin:
Esittäytymisen jälkeen Magaña kysyy suomalaiselta englanniksi mitä kuuluu. Suomalainen vastaa yleensä, että hyvää ja on sen jälkeen vain hiljaa. Vastapalloa ei tule. Toisen kuulumisia ei kysellä. Lyhyt hetki päättyy kiusalliseen hiljaisuuteen.
Se siitä tutustumisesta.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Todellakin! Kahdessa vuodessa pystyy itsensä jo esittelemään suomensi ja kertomaankin jotain itsestään. Välillä voi tarvittaessa vaihtaa englantiin.
Tuo on oikeasti ihan minkä tahansa kielen ekan oppitunnin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Todellakin! Kahdessa vuodessa pystyy itsensä jo esittelemään suomensi ja kertomaankin jotain itsestään. Välillä voi tarvittaessa vaihtaa englantiin.
Kahdessa vuodessa pitäisi jo puhua kieltä ihan sujuvasti, jos on normaaliälyinen. Sanastossa varmasti puutteita ja harvinaiset taivutusmuodot eivät onnistu, mutta kaikenlainen arkipäiväinen keskustelu pitäisi osata.
Vieraskielisen on todella vaikea oppia suomea kun sitä ei pääse ikinä harjoittelemaan, heti kun keskustelukumppani huomaa toisen puheessa vieraan korostuksen (tai toinen näyttää vähän ulkomaalaiselta) muuttuu kieli aina automaattisesti englanniksi.
T: ulkkiksen puoliso ja puolisuomalaisten korostuksella puhuvien lasten äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa suomalaiset alkoivat vetäytyä kuoreensa ja miksi? Itse huomasin 2000-luvulla tällaisen muutoksen. Mitä silloin tapahtui?
Ysärillä lanseetattiin verkostoituminen, siitä se alkoi. Ei tarvitse tutustua erilaisiin ihmisiin millään tavalla, kun on rakentanut itselleen verkoston, jossa on riittävästi "ystäviä" eri tilanteisiin. Aikanaan todettiin ihan ääneen, että minun verkostoni on täynnä, nykyisin sanotaan, että en tarvitse enempää ystäviä.
Itsekin olin kerran silloisen naapurin kanssa jossain istumassa, ja tämä alkoi suunnittelemaan ääneen, mikä rooli minulla olisi hänen verkostossaan: "Sinä voisit olla vaikka se, jonka kanssa..." Muutin pian pois, joten en täyttänyt rooliani hänen verkostossaan.
Eli sinulle ei kelvannut toisen ihmisen tapa olla kaverisi? Sinä halusit enemmän, sinä halusit jotain muuta ja syyttelet toista siitä, että sinä ollut nirppanokka?
Vihamielinen asenteesi muita kohtaan on sen verran ikävää, että ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät halua tehdä sinun kanssasi mitään tai edes olla sinun kanssasi. Pitkävihaisuutesi ja se, että et edes yritä keskustella asioita selviksi ystävällisesti, ovat myös kylmääviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaantyöntekijöitä yhdistävä maailmanlaajuinen Internations-verkosto selvitti vuonna 2022 ekspatriaattien eli esimerkiksi töiden vuoksi väliaikaisesti ulkomailla asuvien ihmisten kokemuksia eri maista.
Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka helppoa ulkomaalaisten on ystävystyä paikallisten kanssa. 52 arvioidun maan joukossa Suomi sijoittui rankingin sijalle 47.
Mitä tutustumisen helppouteen tulee, olemme kansainvälisesti arvioituna siis kuuden surkeimman maan joukossa. Vaikeampaa paikallisten kanssa ystävystyminen oli vain Tanskassa, Luxemburgissa, Norjassa, Ruotsissa ja Kuwaitissa, kaikkein helpoita taas juuri Magañan kotimaassa Meksikossa.
Siis mitvit? Ollaanko me suomalaiset muka sosiaalisimpia ja/tai vähiten rasseja pohjoismaalaisia? Niinkö tämä pitäisi ymmärtää? Mulle on valehdeltu.
Ruotsalaiset ja tanskalaiset on todella kuppikuntaista porukkaa ainakin.
Oi, minusta se olis ihan rikkaus tuntea muun maalaisiakin ihmisiä. No noihin itänaapureihin en halua tutustua enempi. Niitäkin täällä asuu. Venäläiset nuoret opiskelijanaiset ovat ylpeitä eikä ne katso silmiinkään rappukäytävässä muttei se mua haittaa minä olen suomalainen ylpeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on se kielitaito, joka on ratkaiseva. Omalla äidinkielellä seurustelu omassa synnyinmaassa vaan on luonnollisinta. Kuvitellaan, että Pekka, Matti, Simo ja Kalle ovat menossa istumaan iltaa. Simo muistaa, etta höntsäfutiksessa on mukavalta vaikuttava Josue. Jos kutsut Josuen mukaan, se pakottaa illan seurustelukieleksi englannin. Miksi vaivautua?
Josuen kannattaa opetella suomi.
Vierailija kirjoitti:
Osaako Josué Magaña suomea, se varmasti auttaisi.
Tämä. Minun on hyvin vaikea kuvitella sellaista aitoa ystävyyttä henkilön kanssa joka ei puhu suomea. Jos esim työpaikalla joutuu jotain englanniksi kommunikoimaan, niin itse pidän sitä itselleni epäluontevana ja väännänsen mitä on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Mun työkaveri on englantilainen, täällä töissä, ei osaa hyvin suomea, en tosin ihmettele koska kaikki haluavat puhua englantia hänen kanssaan. Eikä kukaan ujostele, jopa ne joilla aluksi oli vaikeuksia englannin kielen kanssa, puhuvat sitä nyt melko sujuvasti. Tuossa Josue sanoo että suomalaiset eivät uskalla puhua englantia, on täyttä puppua. Jospa kundi vaan ei ole kovin mukava itse?
Työkaveri opiskelee suomen kieltä, ennen kuin kukaan alkaa vinkumaan.
Suomalaiset haluavat keskustella englantia äidinkielenään puhuvan kanssa englantia, koska voivat treenata samalla omaa kieltään ja kommunikaatio toimii hyvin kun itsekin osaavat kieltä
Englantia huonosti puhuvan kanssa ei ole tarjolla samaa "treeniä" ja kommunikaatio on vaikeampaa. Tähän päälle olematon suomenkielen taito, niin ei ihme että homma ei etene ystävyyteen asti.
Tuskinpa Meksikossakaan saa paikallisia frendejä kovin helposti jos ei itse osaa espanjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Todellakin! Kahdessa vuodessa pystyy itsensä jo esittelemään suomensi ja kertomaankin jotain itsestään. Välillä voi tarvittaessa vaihtaa englantiin.
Kahdessa vuodessa pitäisi jo puhua kieltä ihan sujuvasti, jos on normaaliälyinen. Sanastossa varmasti puutteita ja harvinaiset taivutusmuodot eivät onnistu, mutta kaikenlainen arkipäiväinen keskustelu pitäisi osata.
Vieraskielisen on todella vaikea oppia suomea kun sitä ei pääse ikinä harjoittelemaan, heti kun keskustelukumppani huomaa toisen puheessa vieraan korostuksen (tai toinen näyttää vähän ulkomaalaiselta) muuttuu kieli aina automaattisesti englanniksi.
T: ulkkiksen puoliso ja puolisuomalaisten korostuksella puhuvien lasten äiti.
Kuitenkin kebab- ja pizzapaikkojen pitäjien kanssa jatketaan aina puhumista suomeksi, vaikka suomi olisi vähän vaikeaa tulkita. Eiköhän ulkonäöstä ja puheesta kuulu, että alkuperä ei täällä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josue puhuu asiaa. Paikallistenkin on vaikea saada ystäviä Suomesta. Ei itsessä tarvitse tarvitse olla mitään vikaa, mutta ystäviä ei Suomesta vaan saa. Tai saa vain harvoja.
Saa niitä, tässäkin on esitetty parikin asiaa miten niitä saa. Enkä ymmärrä tuota, että pitäisi löytyä ystäviä ä, eivätkö kaverit riittäisi? Minulla ainakin ystävät ovat paljon enemmän kuin kavereita, mutta ystävyys on syntynyt vuosien saatossa, ei sormia napsauttamalla.
Nyt tämä herra voisi siis hieman vaivautua ja opetella puhumaan maan kieltä vihdoinkin sekä vaivautua.
Miten voi olla enemmäni ystäviä kuin kavereita, jotenkin epäloogista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Todellakin! Kahdessa vuodessa pystyy itsensä jo esittelemään suomensi ja kertomaankin jotain itsestään. Välillä voi tarvittaessa vaihtaa englantiin.
Kahdessa vuodessa pitäisi jo puhua kieltä ihan sujuvasti, jos on normaaliälyinen. Sanastossa varmasti puutteita ja harvinaiset taivutusmuodot eivät onnistu, mutta kaikenlainen arkipäiväinen keskustelu pitäisi osata.
Vieraskielisen on todella vaikea oppia suomea kun sitä ei pääse ikinä harjoittelemaan, heti kun keskustelukumppani huomaa toisen puheessa vieraan korostuksen (tai toinen näyttää vähän ulkomaalaiselta) muuttuu kieli aina automaattisesti englanniksi.
T: ulkkiksen puoliso ja puolisuomalaisten korostuksella puhuvien lasten äiti.
Kuitenkin kebab- ja pizzapaikkojen pitäjien kanssa jatketaan aina puhumista suomeksi, vaikka suomi olisi vähän vaikeaa tulkita. Eiköhän ulkonäöstä ja puheesta kuulu, että alkuperä ei täällä ole.
En tiedä kun en niissä Suomessa ollessani käy, mutta onhan asiakastilanne ihan eri asia kuin ystävystyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Todellakin! Kahdessa vuodessa pystyy itsensä jo esittelemään suomensi ja kertomaankin jotain itsestään. Välillä voi tarvittaessa vaihtaa englantiin.
Kahdessa vuodessa pitäisi jo puhua kieltä ihan sujuvasti, jos on normaaliälyinen. Sanastossa varmasti puutteita ja harvinaiset taivutusmuodot eivät onnistu, mutta kaikenlainen arkipäiväinen keskustelu pitäisi osata.
Parhaiten sitä oppii, jos on suomalaisia, joiden kanssa sitä treenata, mutta jos suomalaiset ovat itse tuppisuita, saavat mitä tilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa Meksikossakaan saa paikallisia frendejä kovin helposti jos ei itse osaa espanjaa
Kyllä saa. Vähän liiankin helposti. Eri asia kuinka syvää ystävyys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josue puhuu asiaa. Paikallistenkin on vaikea saada ystäviä Suomesta. Ei itsessä tarvitse tarvitse olla mitään vikaa, mutta ystäviä ei Suomesta vaan saa. Tai saa vain harvoja.
Saa niitä, tässäkin on esitetty parikin asiaa miten niitä saa. Enkä ymmärrä tuota, että pitäisi löytyä ystäviä ä, eivätkö kaverit riittäisi? Minulla ainakin mutta ystävyys on syntynyt vuosien saatossa, ei sormia napsauttamalla.
Nyt tämä herra voisi siis hieman vaivautua ja opetella puhumaan maan kieltä vihdoinkin sekä vaivautua.
Miten voi olla enemmäni ystäviä kuin kavereita, jotenkin epäloogista?
Tuo edellinen kirjoitti "ystävät ovat paljon enemmän kuin kavereita" ja tarkoitti varmaankin, että ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit. Suhde heihin on siis erilainen kuin suhde kavereihin. Näin minullakin on.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ihan ihmeellistä uhriutumista tyyliin "taas suomalaisia mollataan".
Onko kukaan edes lukenut tuota juttua mihin aloituksessa viitataan? Ei siinä mitenkään mollata suomalaisia vaan enemänkin käydään läpi asioita jotka Suomessa ja suomalaisissa herättävät ihmetystä täysin eri kulttuurista tulleen silmin. Ei ole mitenkään jutussa esiintyneen miehen vika, että toimittaja on päättänyt otsikoida juttunsa noin ja vielä vähemmän se, etteivät edes ihmiset lue juttua josta yrittävät keskustella.
Joillakuilla tulee ihan selkäytimestä sellainen itsesäälissärypeminen. Kun ovat saaneet itsensä oikein kierroksille, niin alkaa itkupotkuraivarit. Anna heidän olla keskensä.
Meksikonpata kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Josue opetellut jo suomea? Helpottaa tutustumista ja kotiutumista, kieli myös auttaa ymmärtämään kulttuuria paremmin.
Kyllä täällä pohjoismaissa pitäisi sujua tutustuminen myös englanninkielellä, varsinkin nuorempi sukupolvi kyllä osaa sitä TODELLA hyvin verrattuna boomereihin.
Josuén ongelma on enemmänkin se että hänellä ei ole sosiaalista statusta jonka avulla saisi niitä kavereita. Itsellä ollut ongelmia jopa naapurimaassa vaikka osaan puhua ruotsia. Toiseen maahan muuttaminen on aina shokki järjestelmälle varsinkin sosiaalisesti, kukaan ei tiedä kuka olet eikä ketään oikeen kiinnosta. Kaikki työ täytyy aloittaa nollasta.
Valitettavasti pohjoismaissa ei ole tätä jenkkikulttuuria missä tuntemattomia pyydetään mukaan kotibileisiin tai baariin.
Luulisi sen olevan jopa helppoa täällä, missä ihminen haukutaan pystyn, jos ei haluaisi asioida paikallisessa ravintolassa englanniksi, kun "kaikkihan englantia osaa"!!! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako Josué Magaña suomea, se varmasti auttaisi.
Tämä. Minun on hyvin vaikea kuvitella sellaista aitoa ystävyyttä henkilön kanssa joka ei puhu suomea. Jos esim työpaikalla joutuu jotain englanniksi kommunikoimaan, niin itse pidän sitä itselleni epäluontevana ja väännänsen mitä on pakko.
Onnistuuhan parisuhteetkin, vaikka äidinkieli olisi eri, miksi sitten ei ystävyys?
Briteissä opiskellessani , olin samalla myös töissä, otettiin helposti mukaan töiden jälkeen social clubille ja muihin. Mitään syvempää ystävyyttä siitä ei syntynyt. Mutta väitän että kummasti auttoi kun puhuin englantia, suomella tai espanjalla ei olisi onnistunut. Miten voi ollla niin laiska henkisesti ettei yhtään opettele asuinmaansa kieltä?
Olin pyörälenkillä ja siinä vastaan tuli intialainen opiskelija. Alettiin juttelemaan niitä näitä englanniksi. Sen verran kuin englantia osaan. Sitten alkoi valittamaan yksinäisyyttä ja pyysi puhelinnumeroa. Miten ne kuvittelee, että sitä tuosta noin vaan antaisi numeronsa tuntemattomalle miehelle. En edes suomalaiselle antaisi, saati ulkomaalaiselle. Ei haitannut, vaikka olin ainakin kaksi kertaa vanhempi nainen kuin tämä nuori mies. Pysyköön mun puolesta yksinäisenä.