Lue keskustelun säännöt.
Josué Magaña on asunut Suomessa pian kaksi vuotta. Hänellä ei ole vieläkään liki lainkaan suomalaisia ystäviä. Miksi tähän kansaan on niin vaikea tutustua?
28.09.2023 |
MITÄ tapahtuu, kun Josué Magaña esittäytyy suomalaiselle, jota hän ei tunne ennalta?
Yleensä tilanne menee suunnilleen näin:
Esittäytymisen jälkeen Magaña kysyy suomalaiselta englanniksi mitä kuuluu. Suomalainen vastaa yleensä, että hyvää ja on sen jälkeen vain hiljaa. Vastapalloa ei tule. Toisen kuulumisia ei kysellä. Lyhyt hetki päättyy kiusalliseen hiljaisuuteen.
Se siitä tutustumisesta.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Mä vierastan etäistä ja hiljaista, harvasanaista tutustumista, jota monet suomalaiset suosii. Ja itse oon suomalainen mutta todella vaikea edes jutella suurimman osasta kanssa, kun ihmiset on niin kiinni omissa jutuissaan ja niin hiljaisia ja tosikkomaisia.
Itse olen todella sosiaalinen, mutta silti en tutustu suomalaisten kanssa, koska suomalaisilta ei tule vastakaikua, paitsi joskus miehiltä.
On tosi epäkohteliasta ja tympeää, jos vaikka koulutuspäivässä yrittää jutella edes 1 sanan, sulle vastataan yhdellä sanalla ja katotaan muualle. Toi on mun mielestä jopa muiden epäkunnioittamista, ettei edes esitetä että ihmiset kiinnostaa edes sosiaalisuuden vuoksi. Huhhuh. Jopa nuoret ihmiset kuolee koteihinsa, koska kukaan ei kysy kuulumisia.
Erilainen jätetään heti ulkopuolelle, esim. koulutuksessa 1 20 vuotias, muut 45 vuotiaita, KUKAAN ei kysynyt koko koulutuksen aikana tästä 20 vuotaalta MITÄÄN. Harvempi edes tervehti, vaan jätti kylmästi tervehtimättä. Yhteistyötä kukaan ei halunnut tehdä. Vain saman näköisten kanssa kun itse on, haluttiin tehdä yhteistyöt. jne. Todella kylmäävää..
Tervehtimättömyys on törkeää.
T. Vanhempi nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään tapasin mukavan vanhemman ulkomaalaistaustaisen miehen ja juttelimme pitkän aikaa kaupassa nykytilanteesta. Yleensä varon ulkom. miehiä ja poikia, koska he ovat erittäin epäkohteliaita tai sitten ihan outoja. Kaikille pyrin olemaan mukava, mutta jos rajat rikotaan ja kohdellaan huonosti - niin ne ei korjaannu - turha luulo. Joku voi tehdä toisin. Minä en. Mitä tuollaiset miehet odottaa, että naiset kutsuu ne kotiinsa? Ehkä on vähän väärät odotukset.
Etkö lukenut artikkelia? Pilua saa niin paljon kuin sielu sietää (kuten kaikki ulkkarit, ihan kaikki) mutta kavereita ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on sama jos umpisuomalainen vaikka muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Aivan. Ainakin jos jollekin pikkupaikkakunnalle muutat, olet muualta tullut vähintään seuraavat 25 vuotta.
Kiinnostaiskohan Josuéa miesten välinen?
👉🏽👈🏻
Vielä kahden vuoden jälkeenkään hän ei osaa kysyä suomeksi edes "mitä kuuluu"?!
Siinä vastaus. Sylettää tuommoiset ihmiset, jotka asuu maassa, mutta ei viitsi edes kieltä opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaantyöntekijöitä yhdistävä maailmanlaajuinen Internations-verkosto selvitti vuonna 2022 ekspatriaattien eli esimerkiksi töiden vuoksi väliaikaisesti ulkomailla asuvien ihmisten kokemuksia eri maista.
Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka helppoa ulkomaalaisten on ystävystyä paikallisten kanssa. 52 arvioidun maan joukossa Suomi sijoittui rankingin sijalle 47.
Mitä tutustumisen helppouteen tulee, olemme kansainvälisesti arvioituna siis kuuden surkeimman maan joukossa. Vaikeampaa paikallisten kanssa ystävystyminen oli vain Tanskassa, Luxemburgissa, Norjassa, Ruotsissa ja Kuwaitissa, kaikkein helpoita taas juuri Magañan kotimaassa Meksikossa.
Sattumalta kaikki sosialismin huippumaat edustettuna. Sosiaaliturvaa täällä piisaa mutta ei ystäviä.
Eipä siinä, eipä niitä kavereita liikaa ole paikallisillakaan eli tilanne ei ole mitenkään erityisen huono ulkomaalaiselle.
Voisin olla jonku hyvännäkösen meksikolaisen naisen kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon asunut 6 vuotta Turussa enkä tunne täältä ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaantyöntekijöitä yhdistävä maailmanlaajuinen Internations-verkosto selvitti vuonna 2022 ekspatriaattien eli esimerkiksi töiden vuoksi väliaikaisesti ulkomailla asuvien ihmisten kokemuksia eri maista.
Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka helppoa ulkomaalaisten on ystävystyä paikallisten kanssa. 52 arvioidun maan joukossa Suomi sijoittui rankingin sijalle 47.
Mitä tutustumisen helppouteen tulee, olemme kansainvälisesti arvioituna siis kuuden surkeimman maan joukossa. Vaikeampaa paikallisten kanssa ystävystyminen oli vain Tanskassa, Luxemburgissa, Norjassa, Ruotsissa ja Kuwaitissa, kaikkein helpoita taas juuri Magañan kotimaassa Meksikossa.
Sattumalta kaikki sosialismin huippumaat edustettuna. Sosiaaliturvaa täällä piisaa mutta ei ystäviä.
Eipä siinä, eipä niitä kavereita liikaa ole paikallisillakaan eli tilanne ei ole mitenkään erityisen huono ulkomaalaiselle.
Suomi siis helpomi maa ystävystyä kuin muut pohjoismaat (Islanti?).
Intressant.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla latinoilla on suomalaisesta näkökulmasta heikohko englanninkielen taito. Tapailin erästä Suomessa asuvaa latinomiestä. Hän oli asunut Suomessa melkein neljä vuotta, mutta puhui yhä edelleen surkeaa englantia. Puhumattakaan, että olisi osannut sanoa jotakin suomeksi. Kaikki hänen ystävänsä täällä olivat espanjankielisiä. Huono kielitaito on todennäköisesti ollut esteenä myös pidempiaikaisen työn löytämiseen. Kulttuurierot voivat olla myös esteenä. Yleensä paikallisen kielen taitaminen edes jollakin tasolla avaa paljon ovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen häntä menemään johonkin harrastusryhmään, riippuen siitä mitä itse tykkää tehdä. Me suomalaiset ei lämmetä kadulla tutustumiselle. Monet on myös introverttejä eikä ylipäätään halua tutustua kehenkään. Ulkomaalaisiin mä tutustun nykyään lähinnä sen kautta, että on kavereiden puolisoita eli jos on suomalainen naisystävä hänen kauttaan? Sori en jaksanut lukea juttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaikeaa ihan suomalaisenakin. Muutin opiskelujen jälkeen Helsinkiin ja paikallisten kavereiden löytäminen on ollut todella vaikeaa. Vaikeusastetta ei ainakaan helpota se, että olen lapseton sinkku, joka ei baareista perusta. En siis tutustu toisiin vanhempiin kentän laidalla, kun en siellä lapsettomana pyöri. Ei ole kaveripariskuntia, kun eihän nyt sinkkua mihinkään iltamiin kutsuta. En läträä alkoholilla eikä tuolta jumpastakaan löydy kuin hyvänpäivän tuttuja. Aika perseestähän tämä on.
Sama. Olen asunut Helsingissä 10 vuotta, myös lapseton sinkku (keski-iässä) töitä teen etänä. Olen tänä aikana tutustunut yhteen ihmiseen, häneenkin netissä (ei Tinder). Hän on tietysti tässä 10 vuoden aikana sujahtanut keski-ikäisen ruuhkavuosiin, joten tapaamme muutaman kerran vuodessa kahvikupillisella.
Olen miettinyt pitäisikö aloittaa DnD ja lähteä peli-iltoihin. Lähikirjasto on alkanut järjestää myös aikuisten lautapeli-iltoja, voisin kokeilla niitäkin.
Suosittelen teille harrastusryhmiä riippuen siitä mikä on intressinne, niissä tutustuu hyvin. Varsinkin jos harrastaa jotain aika marginaalista, pienissä piireissä yleensä kaikki tuntee toisensa ja saman lajin hulluus yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kukaan ei pidä rempseistä (hölmöistä) ihmisisstä.
Kuunnelkaapa joskus ulkomaalaisia, miten osaavat keskustella toistensa kanssa. Fiksuista asioista.
Ei suomalainen osaa. Metsäkansaa olemme. Aina pitää pelleillä ja olla rempseä pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaikeaa ihan suomalaisenakin. Muutin opiskelujen jälkeen Helsinkiin ja paikallisten kavereiden löytäminen on ollut todella vaikeaa. Vaikeusastetta ei ainakaan helpota se, että olen lapseton sinkku, joka ei baareista perusta. En siis tutustu toisiin vanhempiin kentän laidalla, kun en siellä lapsettomana pyöri. Ei ole kaveripariskuntia, kun eihän nyt sinkkua mihinkään iltamiin kutsuta. En läträä alkoholilla eikä tuolta jumpastakaan löydy kuin hyvänpäivän tuttuja. Aika perseestähän tämä on.
Sama. Olen asunut Helsingissä 10 vuotta, myös lapseton sinkku (keski-iässä) töitä teen etänä. Olen tänä aikana tutustunut yhteen ihmiseen, häneenkin netissä (ei Tinder). Hän on tietysti tässä 10 vuoden aikana sujahtanut keski-ikäisen ruuhkavuosiin, joten tapaamme muutaman kerran vuodessa kahvikupillisella.
Olen miettinyt pitäisikö aloittaa DnD ja lähteä peli-iltoihin. Lähikirjasto on alkanut järjestää myös aikuisten lautapeli-iltoja, voisin kokeilla niitäkin.
Suosittelen teille harrastusryhmiä riippuen siitä mikä on intressinne, niissä tutustuu hyvin. Varsinkin jos harrastaa jotain aika marginaalista, pienissä piireissä yleensä kaikki tuntee toisensa ja saman lajin hulluus yhdistää.
En ole vielä tällaista harrastusta keksinyt kun en ole mikään lautapelinörtti vaan hyvinkin extrovertti ihminen, joka rakastaa liikuntaa. Tuntuisi erikoiselta jumittaa vaikkapa yhdessä lajissa kun en ole kiinnostunut esim säännöistä. No, pitää pohtia mikä olisi se sopivan vauhdikas ja sosiaalinen juttu. Kielten opiskeluakin kokeilin, mutta ihmiset olivat jotenkin jäykkiä ja vaivaantuneita...
Haluan tietysti. T. Eri